Toka vika ilta. Today was very hot day. En sit millään jaksanut ottaa sitä arskaa. Ei pysty.
Käppäilin siellä täällä ja kävin tsekkailee kauppoja. Silleen löysästi, lomalla on ihanaa maleksia, eikä ole kiire mihinkään.
Tulin just hotellille, istun partsilla ja nautin koukikolaa. Illan ravintola kokemus oli taas antoisa ja ruoka hyvää. Jes! Tarjoilija oli huippu. Paikka taisi olla vähintääkin gayfriendly tai ainakin henkilökunta oli hompsahtavaa. Tilasin ruokajuomaksi valkoviiniä lasillisen ( tietty) mutta heillä ei juuri sitä viiniä ollut laseittain myynnissä. Nou hätä, herra tarjoilija sanoi avaavansa koko pullon minulle ja juon siitä niin paljon kuin juon. Lasku tulee vain yhdestä lasista. Noh, minähän join melkein koko pullon... Tämä jos mikä on palvelua, sanon minä. Piste.
Jouduin kotvasen odottamaan jälkiruokaa ( tarjoilija hoiti yksin koko salin) ja siitä hyvästä talo tarjosi minulle espressot. Taas palvelua. Hyvää. Piste. Ettei nyt menisi ihan juomapoliittiselle linjalle, pitäisi kai mainita myös mitä söin? Oukei, alkuruokana salaatti missä oli ilmakuivattuakinkkua, mozzarellaa ja viikunoita. Olin ajatellut, että viikunat olisi tuoreita, mut ne oli säilöttyjä. Hiukka imelä mun makuun, mutta napsin viikunat veke ja salaatti toimi. Pääruuaksi söin ankkaa. Annos oli suht pieni, mutta ei ollut nälkäkään iso. Annos oli murakka, lisukkeena paistetut perunat ja grillattuja kasviksia. Hyvää, mutta ei täydellistä.
Löysin parit makeet farkut ja Armaanin lenkkitossut. Not bad. Kiertelin ostoskeskuksen kauppoja turhautuneena krääsään ja onnettomaan tarjontaan. Olin jo luovuttanut ja matkalla ruokailemaan, kun löysin pienen butiikin rannan tuntumasta. Sitä piti kaksi lesbodaamia ja valikoima oli mun makuun. Päräytin ostaa siis kahdet jeansit ja yhden paidan sieltä. Kymmen prosenttia ale, specialpraisforme! Hela setti vain rapiat sata euroo. Ja lahjaksi sain vielä T-paidan. Kauppa se on mikä kannattaa. Yleisesti ottaen täällä on hinnat aika namuset. Farkut, joita olen katsonut, saattaa maksaa peräti 400 egee. Aika suolasta....
Tänään on ensimmäistä kertaa tullut hiukka koti-ikävä. Ikävä Juppea, tuota pientä kultakimpaletta. Ja kai sitä vähän isompaakin möhkälettä, Pattea.
Ikävä on hieno tunne! Olen etuoikeutettu saadessani tuntea niin. Ajatella, jos ei olisi elämässä ketään mitä ikävöidä ja kaivata.
Tunne ei ole mitenkään ylivoimaista, se kertoo siitä, että loma alkaa olla lopuillaan ja on kiva palata kotiin. Kyllähän täällä viihtyisi, mutta sitten pitäisi olla jo seuraa. Viikko on kuitenkin aika pitkä aika viettää ihan yksiksein. Mutta onneksi viihdyn seurassani. Ja yllättävän hyvinkin olen kestänyt itseäni. Taitaa palikat olla kohdallaan vinttikamarissa....
Mut enihow, niin mukava kun onkin matkustaa, niin aina mukavampaa on palata kotiin. Omaan pesään, omaan elämään.
Laitan muutaman kuvan hotellin alueella olevista kasviksista. Täällä on mieletön puutarha, meille tuntemattomia, mutta täällä niin tavallisia. Nyt alkaa nukuttaa, kipinkapin sänkyyn siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti