Kyllä se viikko hujahtaa nopeasti. Hieman haikeakin olo, loma ohi ja arki edessä. Kävelin illallisen jälkeen vielä tuon rantabulevardin ja silmäilin muistoihin maisemat.
Ollaanpa Kanariasta mitä mieltä tahansa, niin minä ainakin voin suositella. Ei mulla ole mitään valittamista. Jos Thaikkulaan vertaa, niin tietysti hintataso on täällä lähes Suomen tasoa. Thaimaassa taas sika edullinen. Eikä Thaimaalaisten ystävällisyydelle ole vertaa missään. Se on siellä ihan omaa luokkaansa. Eikä sitä voi oikein verrata mihinkään....
Mutta lyhyet lentomatkat ja vain parin tunnin aikaero on tänne isoa plussaa.
Vesipuisto oli kiva. Joskin se on kyllä ehdottomasti sellainen paikka, että pitäisi olla kaveri. En uskaltanut yksin mennä pahimpaan laitteeseen. Kyyti oli aika hurjaa. Pelkäsin, jos satutan itseäni, niin en pääse kotiin.... Hellan lettas sentään!
Mut hei, sain jotakin niin hirveää purtavaa, että jäi syömättä. Liukumisen jälkeen iski pikku huiko ja ajattelin purasta hodarin. Se oli kylmä, kuiva sämpylä, jonka välissä oli vihertävä, haalea lötkömakkara. Lisukkeena kylmää juustoraastetta ja kuivattua kovaa sipulia. Huh! Se oli jo niin hirveä, että en voinut edes valittaa ruuasta. Jätin suosiolla koskematta.
Iltapäivällä kävin hyvästelemässä kylpylän ja otin kunnon kylvyt. Illallistin nyt siellä Grand Italiassa ja se oli hyvä päätös lomalle. Ei ruuasta sen enempää, alan jo toistaa itseäni. Mut hyvää oli. Kyllä oli vaikeaa ruokailla, kun ei voinut ottaa ruuan kanssa viiniä. Se on taas hienoinen totuttelu. No, äkkiä sitä taas tottuu maitoa ryystämään....
Löysin kuin löysinkin Pattelle tuliaisen. Tommy Hilfigerin kauluspaidan. Kivat värit, uskon
että nappaa. Minusta on mukavaa ostaa tuliaisia. Täällä vain ei ole oikein mitään sellaista. Olen yrittänyt etsiä koirahoitajille jotakin mukavaa, mutta ei. Mitään krääsää en halua viedä ja kaikki muu on niin kallista, että menisi ostamisen ilo. Visalaskut on maksettava ja pitää muistaa missä mennään. Ei ihan halpaa lystiä ole tämä lomailukaan....
Matkalaukku on pakattu. Lähtö hotellilta on 9.50 ja se on hyvä aika. Ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan. Illalla kahdeksan maissa pitäisi olla HelsinkiVantaalla, ouh! Pikkukoira ja Patte tulee vastaan. Se on niin söpöä! Mulla on torstaina vielä vapaapäivä. Olen oppinut tähän ikään pitämään loman jälkeisen palautumispäivän. Sitä on jotenkin sekaisin aina lomasta seuraavan päivän. Pitää harjoitella olemaan taas niin kuin ihmiset, heh! Pyykit pitää pestä, firman laskut hoitaa ja muutenkin henkisesti valmistautua kohtaamaan arki ja sen haasteet. Nyt tuli stressi! Huijasin, nyt on taas virtoo ja energioo parturoida vaikka koko maalima! Otetaanpa ihan hissukseen...
Kollikissa mouruaa jossakin lähistöllä. Se on aika aavemmaista kuultavaa vai onko se pikku lapsi? Joku huutaa.... Vai huutaako mun päässä? Joo, on kotiin lähdön aika. Pois tuhka, pois, pois!!!! Täältä tulen MINÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti