Helvetti, minua hermostuttaa tuo tuhka taivaalla. Huomenna olisi lähtö ja nyt se tuhkapilvi seikkailee Euroopan yllä. Ei osaa päättää laskeutuuko vai leijuuko? Välillä kentät auki, välillä kiinni. Koettaisi nyt päättää... Jotenkin on outo olo, on innoissaan joo, mutta toisaalta varuillaan. Viedään ihmiseltä tämä lähtemisen ilo, höh... Ei oikein duunissakaan uskalla hirveesti tuuletella, sit ei ainakaan pääse menemään. Pah, pah ja vielä kerran pah!
Nyt nousen tilanteen herraksi ja lopetan hermoilun. Jos on tarkoitettu, että allekirjoittanut lähtee lomailemaan, se tapahtukoon. Jos luoja tarkoittaa, että ei ole Epsanjan auringon aika, katso, sekin tapahtuu. Minä olen vain pieni ihminen, herran välikappale. Jännityksellä seuraamme siis seuraavaa päivitystä, mistä päin maapalloa se tulee.... Yritän pitää iloksenne matkapäiväkirjaa. Olenpa sit Inkoon pöpelikössä tahi Las Melonerasin rantahietikoilla.
Kuvan tunnelma on tavoitteeni. Otin sen pari vuotta sitten Santoriinillä. Mielestäni se on kaunis kuva. Sen tunnelmassa asuu rauha ja sitä lähden lomaltani tavoittelemaan. Purjelaiva lipuu kiireettömänä kohti auringonlaskua. Ei ole kiire, ei hätä. Sitä kohti kurkottelen, nautin, enkä hötkyile. Juu, näin mennään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti