Äitienpäivänä

Onneksi olkoon kaikille ihanille äityköille! Pitääkin muistaa soittaa isoäidille...

Viikonloppu on edennyt jo sunnuntaiaamuun, miksi ne menee aina niin nopeasti? Olen rauhoittunut ja kerännyt voimia ensi viikolle. Kaksi tiukkaa duunipäivää vielä ja sit alkaa LOMAAAAA!!!

Ilmat on ollut aika syvältä. Koko perjantai-illan satoi kuin saavista ja kylmä oli kuin ryssän helvetissä. Mut mulla oli bileet pe iltana. Huomaa varmaan edellisistä päivityksistä, hieman levotonta... Tykkään näistä yksinäisen sielun kemuista. Istun, jäätävästä kelistä huolimatta, tässä terdellä, nautin itsestäni ja suomalaisesta kansallisjuomasta, oluesta. Siinä sivussa laitoin rakkaalleni illallista ja hupsuttelin muuten vaan.

Saapuminen mökille menikin hiukka myöhäisemmäksi huonon muistini takia. Kyllä minua sit vitutti. Tiedätkö, vittutti niin paljon, että oikein sappi maistui suussa ja verenpaineet vetäisi tuhatta ja sataa. Ai perkele.... Anteeksi karkea kielenkäyttöni, mutta....

Oltiin lähdetty ihan ajoissa ruuhkan jaloista ja kurvattiin juuri Inkoon kaupoille. Huomasin, muistin ja tajusin yhtäkkiä, että reppu, jossa oli mökin avaimet jäi nakottaa siihen eteisen pöydälle. Ei se saatana auttanut muu kuin kääntyä takaisin hakemaan se. Eli tehtiin tupla matka mökille. Kyllä korpesi. En meinannut millään päästä yli harmituksen. Niin otti lujille. Onneksi löysin jääkaapista pikku pullon skumppaa, otin sen matkajuomaksi ja hiukka helpotti.

Eilen savustettiin Norjalaista merilohta. Kallistahan se on kuin faan, mutta sairaaaaan hyvää. Pottua, salaattia ja kermaviilikastike. Yksinkertainen ape, mutta makuset kohdallaan. Jette kiva. Muuten olikin aika laiska päivä, hieman se edellinen ilta painoin takaraivossa. Saunoin oikein pitkän kaavan mukaan, niin siitäpä se taas elämä kirkastui. Viime yön nukuin makoisasti ja heräsin tälleen pirteästi.

Onko viime viikolta mitään mainittavaa. Juu, ostin uuden matkalaukun. Se on se hiano Samsonaitti. Neljällä pyörällä ja markkinoiden kevyin ja kestävin. Se on niin iso, että siinä voisi vaikka yönsä viettää. Kyllä nyt passaa matkustaa... Vaikka maaliman laidalle. Tuosta tulikin mieleen yksi mun lempi kirjoista. Koti maailman laidalla. En just nyt tähän hätään muista kirjailijaa. Mutta suosittelen lukemaan. Vetosi minuun. Kolahti.

Viime viikolla oli energiat muutenkin ihan kohdillaan. Oli ns. hyvät fibat. Olen muutenkin energia miehiä. Hah, olen siis pikkuleipä, päiväuni ja energia ihmisiä. Kaikki niin suloisesti positiivisia asioita. Kuin pikku aurinkoja.

Mutta ne on jänniä asioita, noi energiat. Niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi, täällä mökillä on pääsääntöisesti hyvät fibat. Johtunee ympäröivästä luonnosta ja tästä rauhasta. Aistin kaiken tämän voimakkaasti. Siksi täällä viihdyn. Mutta onhan myös paikkoja tai hetkiä ja tunnelmia, missä on huonot energiavirrat. Aistin myös sen. Jotkut ihmiset antavat energiaa ja toiset taas imevät sinut kuiviin. Asiakaspalvelijana tämä on tuttu tunne myös minulle. Joidenkin ihmisten jälkeen on vain joko ihan poikki tai silleen mukavasti lämmin olo.

Tuossa taannoin sattui voimakas energia tuntemus. Odottelin kadulla auton kuljettajaani

(Patte) ja takaani käveli mies. Kun hän ohitti minut, niin tunsin kylmän hurahduksen päästä varpaisiin. Sellainen kalsea tunne. Ajattelin, että tällä minut ohittaneella herralla ei ollut kyllä kaikki jauhot puhtaasti pussissa. Tunsin pahan....

Mutta tärkeintä näissä energia asioissakin on se, että itse osaat, pystyt ja voit kanavoida niitä oikein. Et anna, etkä ota liikaa. Niin kuin elämässä yleensä. Et anna, et ota, Hah!

Helvetti, minä tapan itseni!

Teen hidasta itsemurhaa tällä hirveällä röökaamisella. Vedän jatkuvasti ja koko ajan. Lukuisista eroon pääsy yrityksistä huolimatta, liha on heikko ja minä kärsin. Minä, raikas ja reipas avantouintiulkoilmaenergiaihminen myrkytän jumalaista temppeliäni tällä helvetin myrkyllä. En voi ymmärtää, enkä hyväksyä. Eikö ole ihmeellistä, inhoan tätä lemua ihossani, tympeää makua suussani ja haitallista vaikutusta energiavirtoihini ja silti poltan. Ihmeellistä? Järki sanoo, lopeta jo. Älä ole nössö, tee se! Miksi valitat?

Käsittelen tätä asiaa mielessäni ja tässä. Yritän psykologista nikotiinimurhaa ja kerron sinulle salaisuuden. 1.9 2010 se tapahtuu (jos ei sada vettä ja on antoisa sieni syksy....)

Minä LOPETAN. Lopetuksen aloitus alkaa jo nyt. Syksyllä 2010 sinun tehtäväsi on istua todistajanaitoissa ja käsi raamatulla vannoa nämä todisteet todeksi. Minä tarvitsen sinua. Tehdään se yhdessä! Minä onnistun! Minä haluan!

Sytytän röökin....

Pitäisikö kirjoittaa tähän loppuun äitienpäivä runo, vai loru?

Äidit on ihanii, vaikka ne ois lihavii.

Mutsit duunaa juttui, eikä ne keitä ihan mitä tahansa huttui.

Rakkautta ne jakaa ja asuntolainakin takaa.

Ilman heitä, ei ois meitä.

Jos oot pipi, ne hoivaa ja huoltaa. Perään katsoo ja uskoa valaa.

Suukon tahdon sulle antaa, äitikulta olet mulle mannaa.

Taisi mennä räpin puolelle, mut sehän on tätä päivää, Yo!