Eilinen päivä huipentui meidän perheen lettukemuihin. Täällä mökillä, paistamme usein jälkiruuaksi lettuja. Minä teen taikinan ja Patte on paistomestari. Juppe rakastaa lättyjä, se pyörii ympyrää saadessaan niitä ja syödä hotkaisee ne hetkessä. Sen jälkeen alkaa armoton kerjäys.... lisäää, tahtoo lisää. Letut, mansikkahillolla ovat suurta herkkua meille kaikille. Ohukaisten jälkeen on ihanaa köllähtää paksusti pitkälleen, unta ei tarvitse kauan odotella....
Mummo herää aikaisin. Hän rakastaa rauhaa ja hiljaisuutta. Aamut hän käyttää tehokkaasti hyväksi, ja sämpylätaikina kohoaa kilpaa nousevan auringon kanssa. Mummo on mun omatunto. Hyvä ihminen, parempi persoona. Hän harrastaa sauvakävelyä, joogaa ja avantouintia. On kiinnostunut terveellisestä elämästä ja käyttää luontaistuotteita. Alkoholi ja tupakka ovat syntistä turhaa. Mummo on sosiaalisesti tervehenkinen ja hän on kiinnostunut elämästä. Hän on jo hieman iäkkäämpi mutta uskomattoman nuorekas.
Tässä pieni pinta raapaisu elämässäni vaikuttaviin sivupersooniin. Tulet varmaankin huomaamaan, milloin kukakin sinua sivuillani tervehtii? On antoisaa, kun mieleni ja sieluni on jakautunut. On helpompi ymmärtää itseään, kun tietää, että minä en ole yksin. Kaikki he ovat erilaisia ja näin tekevätkin elämästä rikkaan.
Luin kerran kirjan jossa kerrottiin naisesta jolla oli 16 sivupersoona. Kirja oli huikea henkilöhahmojen ilotulite. Kirjan nimi on Sybil ( sotkin sen aina syfilikseen, joka tarkoittaa kuppaa, siitä muistan nimen....) Kirjailija on Flora Rheta Scheiber, suosittelen tutustumaan.
Onko jakautunut persoona sama kuin skitsofrenia? Minä en, herra paratkoon, koe olevani henkisesti sairas. Tai mistä sitä tietää... Joku päivä purjehdin duunin Marketan kukkamekossa, kädet Mummon pullataikinassa ja ympäripäissäni, niin kuin Martalla voi joskus olla tapana?
Kaikki nämä kolme ämmää ( MMM) ovat onneksi niin harmittomia, että mitään isompaa vahinkoa ei pääse tapahtumaan vaikka joku hirttäisikin enemmän päälle.
Marketta, tuo sulokas pikkutuhma kesänlapsi on ehdottomasti tämän vuodenajan helmiä. Go, Marketta, Go, Go!
Maija Mehiläinen pyrkii epätoivoisesti pöksyihini. Markettako se niin pölyttää, että viattomatkin luontokappaleet ovat ihan kiimassa ja sekaisin. Martan kiusana ovat taas inisevät hyttyset. Nuo perkeleen pikku lähettiläät. Martta huitoo ja kiroilee....
Mummon kiusana ei ole kukaan, hänen mielestä olemme yhtä luonnon kanssa ja annetaan kaikkien kukkien kukkia. Allekirjoittanut pakenee luontokappaleita sisätiloihin, nauttii vielä pienen lepohetken ja odottaa, että Martta pyöräyttää porukalle tuhdin aamiaisen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti