Experimenttiä

Auts! Tänään oli sit se kankkuspäivä. Yks pitää lomalla olla. Otin ihan rennosti altaalla varjossa löysäillen. Iltapäivällä kävin korjailemassa olotilaani Hotellin kylpylässä, missä Hamam ja Eukalyptys-sauna oli kova juttu. Olin varannut myös perjantaina Lomi Lomi Havajilaisen hieronnan, ja mikä olikaan parempi tapa hemmotella itseä kuin kunnon hieronta. Yes.

Elämäni paras hieronta ikinä! Se oli jotenkin hyvin jännää ja relaavaa. Mieshieroja Diego käytti käsivarsiaan, ei juurikaan kämmeniä tai sormia. Hoito kesti puolitoista tuntia ja vaivuin jonne hyvin, hyvin kauas pois. Tai siis välillä olin hyvinkin lähellä ja tässä. Minun täytyy tunnustaa, enkä häpeä sitä yhtään, mutta sain hieronnan aikana erektion! Kauheeta, koska hieronnassa ei ollut mitään seksuaalista, ei tod. Mutta se kaikki tuntui vain niiiiiin hirvittävän hyvälle. Taisi tulla pöksyyn muutama touhutippakin.... Ei oo sit koskaan aikaisemmin käynyt näin. Mahtoi Diego ihmetellä. Enkä kyllä yrittänyt asiaa mitenkään peitellä tai siis hävetä. Luonnollinen asia. Minkäs teet jos jorma tykkää.... Ihana, ihana kokemus.

Eilinen oli huikea päivä. Onneksi läksin Finnmatkojen järjestämälle saaristoretkelle. Kurvailtiin bussissa koko saaren läpi ja täytyy myöntää, että Kanarian saarten luonnon monipuolisuus ja huikaiseva kauneus yllätti. Ja välillä vähän pelotti. Kapeita, kiemurtelevia vuoristoteitä ylös ja alas. Lapset oksenteli ja jengi voi välillä pahoin. Mulla ei ollut mitään hätää. Nautin maisemista. Käytiin mm. ikuisessa keväässä vuorilla, paikka jossa ilmasto ja luonto on koko ajan keväässä. Maaperä on hedelmällistä ja pilvien ansiosta jotenkin lämpötilat aina kevät. Jännää.

Tiesitkö, että Kanarian mänty on ainut puu maailmassa joka on itse kasteleva. Se kerää pilvistä kosteutta pitkiin neulasiin ja näin kastelee luontoa. Vedestä on pula Kanarialla ja siksi puu on rauhoitettu ja tärkeä.

Kun me lähdemme ottamaan aurinkoa, Kanarialaiset lähtevät ottamaan kylmää vuorille. Ihan totta. Heille kylmä, lumi ja ilman viileys on sama kuin meille valo, aurinko ja lämpö. Jännää...

Jos Kanarialla sataa vettä, heille se on kuin kultaa. Ihmiset ovat onnellisia vesisateessa. Samoin kuin me auringosta.

Eilisen illan ravintola kokemuskin oli ihan huippu. Opas neuvoi minulle pienen, paikallisten suosiman ravintolan. Ja se ei ollut pettymys.

Alkuruuaksi söin carpaccion ( miten se kirjoitetaan?) Liha oli taivaallisen hyvää ja mikä erikoista, pinnalle oli ripoteltu varsisellerin murusia ja ilmeisesti sipulin vihreitä varsia. Raikasta ja hyvää. Pääruuaksi söin Kanaa talon tapaan. Paras kana mitä olen koskaan elämässäni syönyt. Aika hyviä kokemuksia tällä lomalla. Kana oli haudutettu kasvisten kera ja se oli niin mureaa, että haarukalla koskettaessa se hajosi. Ja mikä maku? En osaa sanoa, mitä kaikkea siinä oli. Carria, joo ja kenties korianteri. Maku oli pehmeä ja makuhermoja hyväilevä. Kanan lisukkeen oli paistetut valkosipuliperunat ja nekin oli taivaallisen hyvät. Jälkkäriksi nautin tiramisun, espresson ja kyytipojaksi jeegermaisterii. Ja sepäs tarjoiltiin isossa konjakkilasissa ja se ei ollut mikään neljäsenttinen. Tunnollisena ihmisenä lasi oli juotava tyhjäksi ja tarjoilija hövelisti kaatoi vielä toiset samanlaiset samaan hintaan. Ihanan palvelun, mahtavan aterian ja jeegerin ansioista, ajattelin piipahtaa hieman yöelämässä. Vanhakin innostui humppaamaan aina aamun pikkutunneille ja kyllä illassa riittikin ihmettelemistä ja villiä menoa. Oli aika kiva huomata, että näyttää se vielä vanhakin kelpaavan homolihamarkkinoilla.... Leikin vaikeasti tavoiteltavaa ja taisi siinä eräskin Hosee ympärillä pörrätä. Kiva ilta, mutta aamu ei ollut niitä parhaita. Tai aamu ja aamu. Heräsin vasta puolenpäivän jälkeen. No, tuli levättyä....

Lomaa jäljellä kaksi päivää. Ainakin tähän asti on ollut hyvä loma. Yksinäisyys ei ole vielä ahdistanut ja olenkin nauttinut joka solullani. Hiljaisuuden retriittiähän tämä on, mutta tarvitsin tätä. On voinut viipyillä ajatuksissaan ja laittaa taas omaa elämää järjestykseen. Kun on omien ajatustensa kanssa, alkaa asiat järjestyä päässä, sielussa ja sydämessä. Kuuntelee itseään, eikä pääse pakoon. Olen vahva ja kestän itseäni. Se on aika paljon. Loppujen lopuksi kysymys on vain itsensä hyväksymisestä. Hei hyväksykää itsenne, rakastakaa itseänne ja hyväilkää itseänne! Olette arvokkaita!

Espanjalaisilla ihmisillä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Ainut turva on toinen ihminen. Täällä ihmiset välittävät aidosti toisistaan. Oppi tulee jo lapsena. Heille opetetaan, että uskovaisten tavarat ovat yhteisiä. Esimerkiksi kun lapsi saa suklaapatukan niin hänelle neuvotaan jo silloin, että aina ensin annetaan kaverille ja sitten otetaan itse. Kaiken tämän toisten huomioimisen huomaa täällä selvästi. Jotenkin se tuntuu hyvälle. Vaikka olenkin tällainen "yrmy" Suomipoika, niin iloisesti olen oppinut huutelemaan kaikille sitä Holaata!

Lapset ja vanhukset ovat tärkeitä ja heidät huomioidaan aina ensin. Nämä ihmiset rakastava lapsiaan intohimoisesti. Syödessäni edellä mainitussa ravintolassa, vieressäni oli kaksi Espanjalaista perhettä syömässä ( tulivat 22.30 !) Heillä oli kaksi suloista tyttöä ja voi kuinka, heitä rakastettiin ja pidettiin tärkeänä. Ihan meinasi tulla tippa linssiin....

Eräs Astrologi kertoi minulle, että minun pitäisi muuttaa Espanjaan, koska tulisin olemaan siellä onnellinen. Hän sanoi, että jos hän olisi minä, hän pakkaisi laukut ja lähtisi heti! Siitä on nyt varmaan noin kuusi vuotta. Nyt olen täällä ja muistin tämän....

Nyt on nukkumaan meno aika. Lukaisen vielä hieman. Se romaani, punainen mekko, ei ole kovinkaan kaksinen. Aihe on jännä, siksi luen, mutta kirja itsessään on huono ja epäuskottava. Siellä on ihan selkeitä asiavirheitä ja se ärsyttää minua. Teksti on myös jotenkin lapsellista.

Luen loppuun, kun aloitin.

Onkohan se liskojen yö, vai tuleeko Diego Havajilainen uniini? Toivottavasti....Uguleaa soittelee....Krhhhhh......