Vapusti

Höh! Unohdin toivottaa kaikille

W I L L I Ä ja  W A L L A T O N T A  W A P P U A!

OLKAA IHAN SIMANA!

Paratiisibeibet

Täällä sitä nyt ollaan! Pikku paratiisissa. Metsän keskellä mökillä. Aikainen aamuhetki, arska nostattelee ja linnut pitävät konserttoa. Tää on niin parasta. Sielu lepää ja olo on ylen kevyt. Mikä se nyt siinäkin on? Kuvitteleeko sitä, että täällä luonnon helmassa ihminen on jotenkin rennompi. Mää tuota tiiä, metsällä on eheyttävä voima. Niin ja saunalla. Otin eilen relaksoivan session ja kylläpä sekin teki kutaa. Olen kuin uudesti syntynyt.

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

Pierut pois

Paloiteltu

Puu kaatuuuuuu

Äijästi

Ei täällä ole lonkaa vedetty, eikä muitakaan ruumiinosia. Ollaan oltu tulosvastuullisia ja koko mökki on siivottu perusteellisesti. Tämä tarkoittaa, että ei ole sellaista kohtaa missä rätti ei olisi heilahtanut. Se on ollut terapeuttista. Kuvittelin, että ton remppa/muuttorumban jälkeen Martan energiat ei olisi enää tänne piisannut. Hui hai, tämähän on ollut mukavaa ja nyt on niin kiva, kun on joka paikka putskliin. Kaksi päivää ollaan ystävättären kans riehuttu ja saamme olla tyytyväisiä. Nyt voikin hyvillä mielin ottaa tulevan kesän vastaan.

Talven myskyt oli kaatanut kaksi isoa puuta mökin pihasta. Luojalle kiitos, ne ei tullut mökin päälle. Ukkorähjä metsurina antoi moottorisahan laulaa ja saatiin aikamoiset pinot polttopuuta. Olihan siinä ylimääräinen homma, mutta otin sen kuntoliikunnan kannalta. Ukkorähjä paloitteli, minä roudasin. Hän on suloinen moottorisahoineen, oikein äijä. Yksi puu oli katkennut keskeltä ja loppu piti tietenkin kaataa. Voi hurja, mikä ärmy lataus! Ukkorähjähän on koulutukseltaan Metsätalousinsinööri ja noi puuhommat on hänen alaansa. Hah, sopii Martan pirtaan, Pöpelikköinsinjööri.

Höh, pikkulintu tuli tuosta lattianraosta. Hetken se rapisteli seinän sisällä ja kuuntelin, et mikä peto sieltä tulee. Onko sillä pesä tuolla jossakin? Kauhiaa, jos sillä on poikaset siellä. Pikkasen huono mesta. Milloin ne beibejä pukkaa, onks se tähän aikaan vuodesta? Voi rääsy, me ollaan tultu sen mestoille. Sori.

Iltainen loiste

Tänään päästään Martan mestoille. Tehdään täsmäisku Tarjoustaloon. Olemme päättäneet satsata laadukkaisiin siivousvälineisiin. Ostamme Sini-tuoteperheen ja siivous sujuu kuin tanssi. Kaikki samaa sarjaa, se on sit niin snäppärää. Mökki tahtoo olla se, minne raijataan  kaikki se moska, mikä kaupungissa on jo out. Sille tehdään nyt loppu. Siivosin liinavaatekaapin ja heitin pois kaikki ylimääräiset, parittomat ja muuten vaan rutaleet lakanat ja pyyhkeet. Sama linja jatkuu kaikissa osastoissa, turhat roskiin.

Aamu on uskomattomat hieno. Nyt joku lintu ääntelee oudosti vai onks toi lehmä joka huutaa? Vaikka on rauhallista ja hiljaista, niin luonto antaa omat ihmeelliset äänensä. Nämä on niitä hetkiä, joita olen kaivannut. Tässä istun ja vartioin. Kuuntelen ja aistin. Olen yhtä universumin kanssa, olen pieni palanen luontoa...

Ei ymmärrä ihmislapsonen

Heräsin taas liian aikaisin.  Istun tähän koneelle vaikka ei ole asiaakaan. Hölötän joutavia. En siis puhu ääneen, mutta mikä voisikaan olla se termi, kun kirjoittaa joutavia? Kölötän? Söpötän? Löpötän? Olkoon mikä on, tässä istun, enkä muuta voi.

Tämä viheliäinen rannevamma on seurausta tästä näpytyksestä. Sitähän on nyt jatkunut yhtäsoittoisesti  varmaan puolisen vuotta ja vaiva pahenee. Onko kysymyksessä ns. hiirivamma, jota ryydittää käsiin käyvä ammattini. Onks kellään fiksulla tietoo, kuka asiassa voisi auttaa ja mikä? Onko se hieroja, tohtori vai siis totaali lepo? Se olisi taas kauhistus, joutuisinko saikulle bloggaamisesta. Sitä ei taho. Outo vamma, ikävä suorastaan.

Olen kauhistellut viime päivien ikäviä murhajuttuja. Se Varkauden tapahtuma on käsittämätön. Ja sit se perhemurha. En nykyään pysty tarkkaan lukemaan noita juttuja, silmäilen hätäisesti ja tiedän suurin piirtein mistä on kysymys. Mun tekee niin pahaa tuommoiset kauheudet.  Mikä ihme pistää ihmisen niin sekaisin, että pitää lajitoveri hengiltä ottaa? Ja vielä viaton kanssaihminen. Missä tämä ihmiskunta menee vikaan, koska noita juttuja on nykyään enemmän ja ne ovat paljon rankempia. Selittämättömämpiä ( huh, mikä sana.) Mietin niin sitä omaisten tuskaa, mutta myöskin vastapuolen mielenliikkeitä. Mitä mahtaa moinen ajatella, mikä johtaa tuommoiseen tekoon? Ei voi ymmärtää, eikä omaisten tuskaa tuntea. Voi vain aavistella. Voi, voi, tätä maaliman menoa.

Uudet tyynyset

Palleroiset maljakon

Eilinen Ikeareissu ei ollut turha. Sain sitä mitä läksin hakemaan. Eikä yhtään hullumpaa mennä sinne Pe-iltana. Ei ollut ruuhkaa. Joskus toi ostoshelvetti ottaa niin hermoon, että ei siellä jaksa. Muutoin olen aika kyllästynyt ko. tarjontaan. Se on jotenkin laast siison.  Mut nyt yllättäin, löysin halavalla hauskoja juttuja. Haluan tehdä parvekkeestani viihtyisän keitaan ja sitäpähän tässä laittelen. Varsinkin näin aamusta, siellä on oikein mukava istua. Ja hei, nythän mää sen hokasin, siellä voi myös tietoteknailla. Läppäri messiin ja näpyttäen. Hitto, miten mie en ollut ajatellut tuotakaan....

Nyt on pakko mennä hetkeksi maate ja toivoa, että saisi vielä pikku tirsut. Edessä puuhakas päivä ja saattaapi tulla uuvelo, kun ei ole nukkunut. Toivotanks jo hyvää Vappua? Ei vielä, onhan mulla kone mukana mökilläkin. Sieltä siis seuraavat! Olkoon Lauantaisi lempeä!

Elämän kirjo

Normi settii. On fraidei ja heräsin ennen kukkoa. Ylikierrokset ovat tasaantuneet ja olenkin saanut nauttia tyydytetyistä yöunista. Perjantaille sitä unta ei riitä ja höperö herää odottamaan viikonloppua. Varsinkin nyt, kun edessä siintää Valpuri veepeet ja mökki kutsuu. Tänään vielä nasakka duunipäivä ja illalla pitänee suorittaa ostostapahtuma Ikeaan. On ilmennyt, että lipastoille on saatavilla lasiset tasot, joten ne on hommattava. Parveke kaipaa myös vielä uutta tekstiiliä ja muuta sälää. Mutta näiden jälkeen julistan hankinta kiellon. Lopetan kuluttamasta. Olen tyydytetty ja mitä ei ole, sitä ei enää tarvita. Piste. Johonkin tämä raja on vedettävä, sillä tuo kaivo on pohjaton.

Nyt kun duunimatkat alkavat olla jo arkea, eikä yhtä suurta seikkailua, niin olen herännyt havannoimaan ihmisrakennetta ja ympäristöä kriittisemmin. Täytyy myöntää, että ihmisissä huomaa eroja. Kyllä täällä Itäisellä puolella on enemmän sosiaalitapauksia, juoppoja ja muuten vaan hulluja yksin höpöttäjiä. Jos hienosti sanon, niin täällä näkyy enemmän elämisen kirjo. Vaikka Martta on kermaperse, niin en minä elämää pelkää, eikä minua moinen haittaa. Täällä sekavat höpöttää yksinään ja Espoossa entiset jupit juttelee napit korvilla, onks sillä mitään eroa? Samaa sakkaa, kaikki tyyni. Minä en arvostele, minä huomioin ja paikallinen tukkastaili herättää minussa hilpeyttä. Missä helvetissä tää jengi saa niin karseen näköstä lettiä päähänsä? Voisin aistia, että Itäisellä puolella kotikutoinen kampaaminen on muodissa. Eikä siinä mitä, maassa maan tavalla. Tuulipuvut kahisevat kilpaa aamuisessa bussissa ja ilmassa leijuu viehko kielon tuoksu. Elämää...

Olen pannut myös merkille, että täällä on paljon kauniita, nuoria naisia. Sellaisia pikkasen liikaa laitettuja. Tukka on pitkä, rohkeasti värjätty ja kauniissa kasvoissa aavistus liian tumma meikkivoide. Ollalla keikkuu aito Luiskin Vittunin kopio. Tekisi melkein mieli käydä sanomassa: " Kaunis ihminen, less is more." Vanhuksia täällä on myös enemmän. Tai ainakin minusta tuntuu niin. Oliko näin, että Espoo on enemmänkin tylsien, keskinkertaisten, keski-ikäisten ihmisten kansoittama asuinalue? Hajutonta ja mautonta massaa. Täällä on koettavaa ja nähtävää. Jokainen aamu on suuri ihme.

Metro on näppärä, mutta matkustusvälineenä se on lievästi epämukava. Jopa ahdistava. Penkit ovat huonot istua ja ne satuttavat selkääni. Enkä pidä siitä, että ihmiset istuvat vastakkain. Toljota siinä nyt mitään näkemättä toisen pärstää. Martta on niin utelias ja antaa katseensa vaeltaa. Juu, tiedän, että meidän tulee kunnioittaa toisen yksityisyyttä, eikä ihmisiä saa tuijottaa. Mutta mihin sen katseen kätkee? Se hyvä puoli Metrossa on, että siellä on aina saatavilla ilmaisjakelulehtiä. Niihin on hyvä uppoutua. Minua ahdistaa myös se tunne, että sieltä ei halutessaan pääse pois. Pari kertaa on sattunut arvaamattomia sekopäitä samaan vaunuun. Ne pelottaa mua. Yksi asiakkaani antoi hyvän vinkin. Tämmöisen sattuessa, hän vaihtaa jollakin asemalla vaunua. Ei hullumpi idea, jos kokee, että tilanne voi olla jotenkin uhkaava.

Tukkamuodista puheen ollen, näytän ihan Dannylle elikkäs Ilkka Lipsaselle. En edes muista milloin tälle olisi tehty jotain. Ihan karsee peruukki. Nyt mä kärsin. Remppahässäkkä on takana ja alan taas kiinnittää huomioo myös omaan itseeni. Tartteis varmaan tehrä jotain. Joku kiva, raikas kevät rättikin voisi olla paikallaan. Mutta mistä aika? On tää paha. Hyvin paha, paha....

P I H A L L A

Tämä on kokeilu. Ei aiheuta lukijassa toimenpiteitä. Testaan toimivuutta. Olenko täällä? Kuka olen? Mitä tapahtuu, jos paina tästä. Painallus. Apuuuuuaaa, missä mä oon?



Tuliks se, tai tää? Mikä on sijainti? Onks tunniste kans? Aikataulu, whöt thö fack?

Selvä. Tunnistettu. Toimii.

Kyrsällä eletty elämä

Hyväinen huomen! Yritän nyt suhtautua kaikella tyyneydellä blogini uudistettuun viestintäjärjestelmään ja hautaan tämän vastarintaisuuteni. Vaikeaa tämä on. Uskokaa tai älkää, mutta tämä on hyvin henkilökohtainen juttu. Olen kuitenkin pari vuotta tuijottanut tätä ruutua suht säännöllisesti ja yhtäkkiä kaikki on toisin. Sekaisinhan siinä menee. Ihan sekaisin. Tunnen lievää paniikkia ja ymmärrän, että tämä kaikki on ylimmän käsissä, enkä itse voi sille mitään. Minua ohjaillaan, minua määrätään. On vain hyväksyttävä tämä ikuinen muutoksen tulva ja yritettävä pysyä siinä mukana. En tiedän onko tämä parempi kuin edellinen, jollakin tapaa sekava on. Mutta kaikkeen tottuu, sanoi Piika, kun aviottoman mukulan pyöräytti. Rakkaat lukijani, toivottavasti tämä näyttää teille niin kuin ennen vanhaan ja ulkoasuni on selkeästi luettavissa, ilman ylimääräistä säätämistä. Ai houp sou...

Mulla on jotenkin tyhjä olo. Kaiken sen kiihkeän tekemisen ja säätämisen jälkeen olen kuin puulla päähän lyöty. En oikein osaa keskittyä mihinkään, ja tunnen syyllisyyttä, jos vain makaan uudella sohvallani tekemättä mitään. Kummallista on tuokin. Kaiken sen uurastuksen keskellä toivoo, että saisi kaiken valmiiksi ja voisi viettää normi arkea. Sen saavuttaa, mutta tipahtaakin tyhjän päälle. Tässäkö tämä nyt oli? Eikä vielä voisi jotakin duunata? Ehkä tämä johtuu siitä, että hima on vielä vaiheessa. Remonttia ei ole viety kokonaan päätökseen ja asiat ovat mielessäni jääneet suorittamatta. Minulta puuttuu se tyydytyksen tunne, se isoin ajatus; Nyt se on tehty, nyt se on valmis! Kuten olen aikaisemmin maininnut, keittiö, ne parit kaapit ja parvekelasitus tulevat vasta ensi kuussa. Siksi ilmassa roikkuu tämä outous. Juuri niin, siitä se johtuu. Martta malttaa mielensä, pelastus ja armo on tulossa.

Taistelen ostamani suihkukaapin kanssa. Eikö ole näin, että kyseessä olevan, arkista elämääsi helpottavan ylellisyystarvikkeen perimmäinen tehtävä on pitää kylpyhuoneen lattia kuivana? Näin minä sen näkisin. Tämä onneton vuodattaa suihkuveteni lattialle ja minä saan jokainen aamu tykyttävää verenpainetta asiasta. Olemme tiivistäneet silikoonilla joka hemmetin raon, mutta vetää valuu lattialle. Tein asiasta reklamaation ja nyt odotan maahantuojan yhteydenottoa. Tiedän, että siinä ei pelkkä yhteydenotto auta, minun oikeuteni on saada kaappi, joka pitää kylppärin lattian kuivana ja näin Martta saa astua upottavan pehmeällä, KUIVALLE matolle suihkunsa jälkeen. Onko se jumalauta liikaa vaadittu? Minusta ei. Oukei, tiedän, että elämässä voi olla isompiakin ongelmia, mutta kysymyksessä on periaate, enkä saa rauhaa ennen kuin lattiani on kuiva. Siksihän sen ostin. Saatanan suihkukaapin.

Mökkikausi käynnistyy ensi viikonloppuna! On aina jännittävää mennä sinne talven jälkeen. Missä kunnossa paikat ovat? Kuinka rakastava rauhani jaksaa ja kuinka metsän peikot ottavat vastaan? Oih, odotan niitä mokka-aamuja terdellä. Vain minä, mac ja herran rauha luomakuntineen. Se on kuulkaa rakkautta isolla sydämellä. Odotan Lauantai-illan saunasessiota, siellä saa isolla kädellä syntinsä anteeksi. Ihminen syntyy uudelleen, on viaton lapsonen taas. Puhdaskin on. Toivottavasti tuleva kesä pitää sisällään kivoja juhlia ja rentoa eloa. Lauantaina grillataan maggaraa, siinä on yksi meidän perheen pienistä perinteistä. Kesän ekat kyrsät kertovat meille eletystä elämästä. Hah, tuliks nyt taas hiukka draamaa... Makkara ja eletty elämä, voi tsiuus taas tätä....

Muutoksen turhuutta

Ovat menneet nyt muuttamaan tämän ulkoasun. Se oli lievä järkytys. Miksi kaikki pitää koko ajan muuttua? Olet juuri oppinut käyttämään jotakin, niin aina menee uusiksi.  Mikä ihmeen tarve onkaan nykyään uudistaa kaikkea? Vanha on parempi kuin pussillinen uusia. Vai olenks nyt taas muutosvastarintainen? Olenpahan vaan....

Ihana, normaali aamu. Joskin keittiön seinä odottaisi toista maalipintaa, mutta jääköön illaksi. Maksoin läjän laskuja, siinä oli ihan tarpeeksi hommaa. Mutta elämä alkaa normalisoitua, totta tosiaan, alkaa olla jo tekemisen puute. 

Ukkorähjä soitti mökin vuokranantajalle ja tie mökille on kunnossa. Lauantaina lähdemme siis sinne Vapun viettoon. Ihanaa, pääsee taas siivoamaan. Pitääkö se munkit paistaa. Munkit ja munkit. Simaa en ole pannut. Nyt meni Marttamaine, ääh!

Nyt on hoppu, ruiskuun ja duuniin. Tää vapaa tuntui hillittömän pitkälle. Kiva päästä ihmisten ilmoille. 

Silauksia loppuun

Huikean kaunis aamu. Ihanaa nauttia mokkaa partsilla, aurinko kutittaa nenänpäätä ja on lämmin jo nyt. On tulossa mahtava päivä. Hah, pikku koira istuu sylissä ja on laittanut päänsä mun käsivarrelle. Kirjoittaminen on hieman hankalaa näin. Juppe oli levoton viime yönä, ja yritti kaksikin kertaa yöllä päästä viereeni. En antanut periksi. Meillä on sellainen diili, että yö nukutaan omassa ja aamulla voi päästä viekkuun. Nyt on niin kylkimyyryläinen. Uskokaa tai älkää, mut parhaillaan herra kuorsaa, pää tässä näppäimistöllä. On se höperö.

Valo yössä

Valo iltahämyssä

Aamutervehdys

Eilen käytiin hakee viimeiset kamat M-kylästä. Niitä jäi jemikseen kellariin, kun ihan kaikki ei mahtunut muuttoautoon. Siellä on täys hässäkkä päällä. Tuntui oudolle ja vieraalle käydä entisessä himassa. Sinne on makkarin seinää noussut, ja hyvälle näytti. Sain kutsun tulla katsomaan, kun kaikki on valmista. Kotimatkalla kurvattiin taas kerran Bauhausin kautta. Siitä on tullut toinen kotini. Ostin sen vesiaihion parvekkeelle. Se on aika Rock. En tiennyt, että se on valolla ja olinkin ensin et ihan mauton. Mutta illan hämärtyessä ja valon leikkiessä veden varjoissa, se olikin hauska efekti. Kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti. Ostin myös vihreetä ruukkuihin. Nyt mennään palleropensailla, ne on kivoi ja hiukka Japanialaistyyppisiä. Kävimme myös iltakävelyllä ja minä poimin repullisen kiviä. Ne olivat painavia. Parvekelasit tulee vasta viikolla 19, joten sinne asti on odotettava, että saan viedä tuonkin osaston loppuun. Harmittaa tää venailu, mielelläni näkisin jo kaiken redi, mut ei voi, kun pitää odottaa. Onpa tylsää.

Paa pää pensaaseen

Budhikset ottaa arskaa

Tälle päivälle on vielä luvassa pientä loppusäätöö. Yksi keittiön seinä pitää maalata, on sekin sit valmiina, kun asentajat tulee. Kylppärin pitkä kaappi onkin arvioitua kapeampi, joten joudun paikkamaalaamaan sitäkin seinää. Haluan kaikki nämä hommat alta pois, sillä elättelen toiveita, että mökkikausi alkaisi ensi viikonloppuna. Toisaalta hyvä, että pääsen täältä muihin ympyröihin. En odota sitä kyökkiä ihan niin pinkeenä. Ja aika kuluu kuin siivillä! Iltapäiväksi on varattuna hieroja. Alkaa Martta olla jo mukavasti rento, niskahartia ei vaivaa enää niin pahasti. Yksi kerta vatkausta ja luulen, että se on siinä.

Nyt hyppään fillarin selkään ja kiidän aamuiselle uinnille. Pitäskö jäädä ottaa arskaa laiturin nokkaan? Hyvä idea, tai sitten ei. Rusketus vanhentaa ja tekee ryppyjä. Sitä emme halua. Yllättäisikö Ukkorähjän ja laittaisi ihan oikeaa ruokaa, jotakin lempisellaista?

The Koivikko

Pikainen postaus. Potut on kiehumassa ja kastike nousee pikkuhiljaa. Ukkorähjä alkaa olla jo nälkäinen, siihen malliin rääkyy tuolla keittiössä. Huutakoon, laitan ensin tänne kuvat mun The Koivokkoseinästä. Omasta mielestäni siitä tuli upia, peilit tuplaa Koivikon ja mie todella olen metsässä.

Koivikko päivänvalossa

Martta röhnöttää, ylös siitä possu!

Iltakoivikko

Asennus meni ihan hyvin, mitä nyt Ukkorähjä poltti päreensä pari kertaa. Silloin on parempi, että minä en hermoile. Olen vain sellainen joustava taustatekijä. Olin valjastanut isännän asettelemaan tapettivuodat seinälle. Hänessä asuu se pilkun piiiip, minä olen taas tuollaisissa asioissa enemmänkin suurpiirteinen. Olisi saattanut olla Koivikko ylösalaisin. Loppu viimex, se meni aika hyvin ja suht joutuisasti. Pieni juttu, mut ihan hillitön efekti! Mie tiesin, että toi kruunaa makkarin. Olen häpi, rili häpi ( TAAS!)

Nyt on pakko lopettaa, Ukon on saatava murua rinnan alle tai se alkaa nimittelee... Mut tässä muutama kuva Koivikon keskeltä.

Pissahousu tapiseeraa

Onnellinen pesä. Kaunis valo ja lämmin tunnelma. Miksi kotia rakastaa niin, että haluaa tehdä kaikkensa sen eteen. Sen pitää olla viihtyisä, siellä pitää olla hyvä olo. Mikään asia ei saa häiritä ja pitää olla turvassa. Minä annan kaikkeni tämän tekemiseen. Siksi se on mulle niin H e l v e t i n tärkeetä. Onkin ollut erityisen ihanaa laittaa tätä asuntoa, ja väitän, että tästä tulee kauniimpi kuin edellinen. Tai jotenkin tämä vastaa enemmän sitä, mitä itse olen. Valoa, raikkautta ja selkeälinjaisuutta. Sellainenhan minä juuri olen! Hups, nyt taisi mennä överiks. Hiukka itsekehun puolelle, sanoisin. Enihau, täällä on hyvät fibat ja kiva viettää kultainen keski-ikä. Täältä onkin sit kiva siirtyä eläkkeelle Epsanjan auringon alle. Los Mojitos!

Surullisen kuuluisa

Istuta mua!

Uusi lamppu olen ma

Loistan ympärilleni ma

Tein tänään hyviä ostoksia. Kaikkea tuikitarpeellista tykötarviketta. Nyt on valkoinen kahvinkeitin ja uudet turkoosin väriset lukulasit työhuoneeseen. Tämähän se onkin niin jännää, kun on eri huoneita. Ja niissä kaikissa pitää olla omat funktiot. Nyt tarvitaan useammat lukulasitkin. Jokaiseen huoneeseen omat. Ennen riitti kahdet. Ostin myös aivan mahtavan jalkalampun. Näyttää ihan sairaan kalliille disain-lampulle, mutta on Bauhausista ja maksoi 170 erkkiä. Se sopii tuohon nurkkaan, kuin Isännän nyrkki Emännän silmään, sano.

Valos valosta

Jos tekisin töitä niin tää olis se mis niitä tekis

Maisemii

Sain tänään myös ne puuttuvat tuolinjalat. Nyt on koko ruokailuryhmäperhe kasassa ja ilme on ylen raikas. Houkuttelee viettämään juhlallisia iltamia. Koivikkotapetti odottaa tuossa nurkassa huomista esiintuloaan. Mua jännittäää niin, että varmasti pissaan huosuuni. Pitänee laittaa Tenat pöksyyn iltapäiväksi, niin ei käy vahinko. Olisihan se noloa, jos housut märkänä alkaisin tapiseeraamaan. Huomenna on vielä pakko mennä ostamaan se suihkulähde, sekään ei jätä mieltäni rauhaan. Saan näitä päähänpinttymiä siitä, että mitä haluan, turhankin voimakkaasti. Silloin ne on vain toteutettava, saan rauhan. Ja silmä lepää, siksi myös sielu.

Oletteko muuten huomanneet, että mun ei ole tehnyt pitkään aikaan mieli buariin? Itsekin olen sitä ihmetellyt. Yleensä siinä vaiheessa, kun mun alkaisi normisti tehdä mieli kylille, mua alkaakin nykyään väsyttää. Siinä myös yksi syy,  miksi haluan laittaa kodistani mahdollisimman viihtyisän. Tämä on parasta baaria ja silloin ympärillä pitää olla myös kaunista.  Silloin viihtyy...

En ole muistanut / kerennyt / syödä tänään. Nyt iski näläkä. Ja kello on 0.22.  Taidan ottaa kulhollisen aamiasmuroja. Sama kai tuo on, milloin ne syö. Eipähän mene aikaa hukkaan huomiseen aamiaiseen. Se on ikään kuin ennakkoon nautittu. Senkin ajan voi toimia tehokkaasti. En saanut tänään kaikkia johtoja laitettua. Siinäpä onkin kiva pikku aamupuhde.

Musta ei ole valkoinen

Pikku koira herätti viideltä. Vuhkasi niin, että oli pakko nousta. Hän saa mut ylös ja menee sit itse nukkumaan mun sänkyyn. Tapa josta en pidä, mutta olenkohan itse sen opettanut? Mut eipä hätiä mitiä, olen tänään poikkeuksellisesti vapaalla. Meillä piti olla duunissa siivoustalkoot, mutta yleisen laiskuuden vai mikä lie, takia ne peruttiin. Tai teimme vaihtoehtoratkaisun, jokainen siivoaa perusteellisesti jonkun kohdan huhtikuun aikana ja näin vapauduimme tälle päivälle. Ei mulla ole mitään yllättävää vapaapäivää vastaan, kyllä mulla riittää hommoo. Saan vietyä näitä pikku askareita loppuun ja pääsen viettämään mökki viikonloppuja. Uhkailin Ukkorähjää, että hima on saatava loppuun tänä viikonloppuna, muutoin Martta ei lähde mökille.

Keittiöstä purettiin eilen osa. Piti tarkistaman, että onko vanha lattia asennettu kalusteiden alle. Eihän se ollut. Ilmeisesti laittajalta on loppunut laatat kesken, koska osassa lattiaa laatta on kaappien alla ja osassa ei. Se tietää meille lisää duunii ja samanmoisen laatan metsästystä. Harmi. Toivottavasti löydän samanlaista, ei niitä montaa laatta tarvita. Mutta näihin on varauduttu, remppaylläreitä, ei aina niin toivottuja. Kuuluu elämään.

Oi, miks?

Vain yhden laatan tähden

Nappasin eilen parikin relaavaa pillerii. Tähän on tultu. Nyt tarvitaan jo kemikaaleja, että Martta parka relaksoi. Nyt mä varmaan jään koukkuun ja musta tulee sekava pilleristi. Pilsuilla ei ollut sanottavaa vaikutusta. Ehkä yritän nyt liikaa rentoutua ja siksi en relaa. Huitaisenpa kauratyynyn lämmittää kivistäviä harteitani, se muuten auttaa. Taidan ottaa viikonloppuna koko vartalo puudutuksen, on se kumma, jos ei jäkitys vaimene. Kippis ja kulaus!

Ostin eilen uuden Martta moukarin ( toim. huom. käsilaukku.) Olen kyllästynyt siihen, että edellinen oli niin ahdas. Aina piti änkee ja tunkee kaikki tarvittavat kamat ja niiden ulostaminen oli vielä työläämpää. Asioiden pitää toimia vaivattomasti. Siinä yksi hyvä syy uuden käsveskan hankintaan. Mullahan on tuon sortin fetissi. Olen aikaisemminkin jo todennut, että itseään kunnioittavalla hompsulilla täytyy olla kaiken kattava arsenaali laukkuja. Niitä ei koskaan voi olla liikaa. Mut hei, uusi on tilava ja monta lokeroa omaava. Kaikille välttämättömyystarvikkeille on nyt omansa. Ei ehkä ihan se seksikkäin veska, mut käytännöllinen ja aikas miehekäs. Tuommoinen fiksun ihmisen salkkutyyli, hah! Löysin muuten Kluuvin kauppakeskuksesta kivan liikkeen Formale. Liike myy kelloja, laukkuja ja kaikennäköistä jännää. Kaikille kakslahkeisille tiedoksi, suht hyvä valikoima nahkaisia salkkutyylisiä laukkuja. Eikä hintakaan ollu paha. Voihan niitä hameväkikin haluta, jos siis sattuu olemaan hiukka miehekäs ellei peräti lesboutyyppinen.

Maskuliinin riemuvoitto

Tänään on taas pikkuinen joulu. Mulla on pitkä lista kodin välttämättömyys hankintoja. On se jännä, muutat valmiista kodista uuteen ja yllättäen onkin hirveästi kaikkea mitä pitäisi hommata. Kuinka sitä on tullutkaan toimeen ilman? Kun Ukkorähjä pääsee duunista, niin meidän perhe lähtee ostoksille. Saan vihdoin sen tapettini ja parvekkeelle pitää ostaa suihkulähde. Kyllä, luit ihan oikein. Haluan sinne jonkun vesiaiheen. Olen mainosten uhri ja olen nähnyt semmoisia kivoja kivihässäköitä, missä virtaa vesi. Ai kun se olisi kiva. Päivällä piipahdan Itiksessä ( se on siis se Itäkeskus, tossa lähellä. Me Itä-hesalaiset kutsutaan sitä Itikseksi.) Mun kahvinkeitin sanoi Poks. Aavisti varmaan olevansa väärän värinen. Oli musta. Ei ollut valkoinen. Toivottavasti joku ihmisaktivisti ei nyt laita mua tilille kahvinkeitin rasismista. Enhän mie sillä, mutta musta ei ole valkoinen vaikka voissa paistaisi. Anteeks. Siis uusi keitin on pakko hommata. On mulla monta muutakin pientä kivaa shoppattavaa. Ihan pukkina lähden liikenteeseen. Fantsuu!

Pitäskö vetää vielä muutama pilsu, niistähän voisi tulla kivasti uuveloon. Olisin niin rento, että makaisin koko päivän. Ei helvetissä! Martta tahtoo olla tehopakkaus. Kauratyynyt ja pillerit saa mennä, nyt ruvetaan hommiin! Ai ku kiva...

Tsirp Tsirp!

Ihmisen lapsi nukkui hyvin levottomasti. Näin ilkeää painajaista, niin ilkeää, että en tohi sitä mustaksi valkoiselle näpsyttää. Itkin yöllä lohduttomasti ja heräsin siihen, kun sylkäisin sänkyyn. Eiks toi ole jo aika levotonta? Millaistahan meteliä olenkaan mahtanut pitää? Kyttään naapureita, etteivät vaan möykä yöllä ja itse pidän hirveää mekkalaa. Outo on tuo uus naapuri, yöllä mesoaa, itkee, huutaa ja räkii. Anteeks kaikille.

Yritän taistella niska jäykkyyttäni vastaan. Otin käyttöön järeät aseet. Nytkin harteilla lämmittää kuuma kauratyyny ja sain lääkäriasiakkaaltani lihasrelaksanttireseptin. Haen tänään pilsut apoteekista ja vedän lievät överit, niin eiköhän ala jannu relaa, perkele! Kiusallista tämä tämmöinen jäkyttely. Äijä on kuin tikku paskassa. Hirveesti tekisi mieli jo nakata kahvakuulaakin, mut voi olla parempi antaa kropan palautua ensin tästä härdellistä. Seli, seli. Tekosyiden tekosyy osa 1034,87.

Unelmieni keittöön on tullut mutkia matkaan. Ilmeisesti täällä ei riittä powerit injuktiolieden asennukseen. Voihan pylleröinen, täytyyks mun nyt tyytyä tavalliseen? Olen laittanut tiedusteluja, en ole saanut vielä vastauksia siitä, että onko tänne yleensä mahdollisuuksia saada lisää virtoo ja energioo. Toivottavasti voimme pitäytyä alkuperäisessä suunnnitelmassa. Toinen vaihtoehto on sit kaasu. Onko kellään kerrostalo asujalla kokemuksia moisesta probleemasta, niin ja onko ratkaisukeskeistä vastausmallia? Olisin tiedosta kiitollinen.

Parvekkeeni edessä on pienoinen metsikkö. Kivasti mäntylöit ja koivuloit ja niiden latvat. Niissä taas sirkuttaa eräskin tittiäinen ja pomppii peipponen. Varsinainen lintutarha. Mikäs sen mukavampaa, istua mokkasen kans ja nauttia elävää konserttoa. Ihmeellinen on luonto. Siitähän suorastaa tulee hyvälle tuulelle. Käy itsekin sirkuttaa. Tsirp, tsirp vaan sullekin...

Jos tämä harmaus alkaa jo väsyttää, niin laitan hiukka väriä elämääsi kukkaisten kuvien välityksellä. Otin ne Damin reissulla ( oliko se viime kevät vai edellinen, ei jaksa muistaa.)  Älkää menettäkö toivoanne, viikonlopuksi on luvattu lämmintä ja kesäfiilistä. Kyl tää tästä!

P:S Terveiset sinne Kokkolaan, soitan viikonlopulla. Ja tervetuloa uudet lukijani, olen teistä otettu.

Normisti rutiini

Pikku koira tuhisee sylissä. Hän tuli eilen ensimmäistä kertaa uuteen kotiin. On ollut hoidossa ystävällä tämä pahimman härdellin ajan. Hiukkasen on paikat outoja, mutta iloisia ollaan, kun koko perhe on taas koossa. Lattiat ovat snadisti pelottavat, mutta kinkku auttaa. Nukuttiin oikein hyvin, vaikka ajattelin, että ensimmäinen yö saattaa olla levoton. Juppekin ymmärtää, että täällä on fengsuit kohdallaan.

Huh, mikä väsy jäyti koko eilisen. Näyttäisi nyt remppa ja muutto iskevän ihmistä. Pahimmat takana, niin kroppa antaa kaiketi periksi. Antaa luvan olla väsy. Järkky hedari kiusasi (taas) illan, ja olin koko päivän raskas. Nyt tuntuu paremmalle. Tästä huomaa, että ikää on. Kaikki tämmöinen "ylimääräinen" vaatii veronsa, eikä palaudu ihan hetkessä. Onneksi pääsee välillä duuniin lepäämään...

Sain eilen tiedon, että Koivikkoni on saapunut! Viikonloppuna päästään tapiseeraamaan ja näin makkari on viimeistä piirtoa myöten valmis. Voinette arvata, että odotan sitä kovin. Kuinkahan Koivikko vaikuttaa yöuneeni? Varmasti hyvin, sillä olenhan metsäläinen luonteeltani.

Eilinen duunimatka oli positiivinen yllätys. Läksin siis ajoissa, turhan ajoissa. Eihän matka kestä edes sitä mitä tulin M-kylästä. Niin olin innoissani kaikesta uudesta, että posotin Metrolla yhden pysäkin ohi. Onneksi kuitenkin tajusin nousta seuraavalla pois. Vaikka käytin kahtakin julkista ( olen pitänyt sellaista aina hankalana) niin varsin näppärästihän tuo meni. Bussipysäkki on tässä ihan vieressä, vie suoraan metroasemalle ja kaupungin päässä, pääsen taas lähemmäksi duunipaikkaa.

Jep, jep. Nyt lähden uimaan. Kaunis aamu. Mukavia nämä normi rutiinit.

Iliman jalakoja

Taivaalta sataa märkiärättejä ja maisema on lohduton. Täytynee muistaa, että tämä kuuluu normi kevääseen. Takapakkia tulee aina. Odottaa lämpöä. Hyi, kun olen ihan töttöröö. Riehuin eilisenkin päivän ja nyt taitaa toi muutto tuntua rasitteena temppelissäni. On veto veks ja valot himmeellä. Kai tää tästä lähtee, taidan polkasta rantaan aamuiselle uinnille. Se auttaa.

Kavereita vailla

Hah! Ihme tapahtui ja sain eilen ne kalusteeni. Ei se nyt ihan mennyt niin kuin piti, kahdet ruokapöydän tuolin jalat puuttuu ja iso tuoli on klenkka. Mua huvittaa. En jaksa edes käydä kierroksilla. Hyvän näköiset ne on, oikein raikkaat ja juuri sitä mitä olinkin halunnut. Ykkösen esimies soittaa tänään. Taas. Kalusteet ovat tietysti pakattu tiukasti pahviin, muoviin ja kelmutettu kelmuun. Tietenkin ne täytyy myös itse koota, että kasata. Sain primitiivireaktion ja apinan raivolla pistin ne purkaen ja kasaten yksin. Hetken nieleskelin, että tarvitsen Ukkorähjän apua, tuosta ei voi selvitä yksin. Mutta perkules, periksi en antanut ja kaiken muun sain, mutta ruokapöytä vaati kaksi hölöö. Olin juuri tullut pelastavalta hierojalta, joka oli lievästi järkyttynyt ihmisen kireydestä ja kehoitti ottamaan ihan rennosti. En pystynyt, oli saatava kalusteet kuntoon.

Sohvasti

Klenkka, perkele

Järjestin meille myös kivaa pikku ilta puuhastelua. Vuokrasin peräkärryn ja kipastiin hakemassa parvekkeelle laatat ja uudet kalusteet. Ukkorähjä ei oikein tykännyt ideasta: " Eikö tämä roudaaminen ikinä lopu, perkele!" Oukei, myönnän, ollaan väsyneitä. Kasasin kuitenkin kalusteet, halusin nähdä ne livenä. Laattoja en jaksanut laittaa. Olkoon, kerkeehän noin viikonloppuna. Kerkeekö? Tänään ei tartte tehdä muuta kuin laittaa pari taulua seinälle ja heittää silikoonit suihkukaapin rakoihin.  Ehkä me emme tee illalla mitään. Armahdan ja pidetään huili. Siivosin eilen ton partsin ja mulla on aika voimakas visio siitä, mille se loppumetreillä näyttää. Siitä jo eilen mainitsin. Kunhan saan ne lasitukset, niin pääsen viemään asiaa loppuun. Siitä tulee kiva, ihan hirmu kiva.

Jep, tänään menen ensimmäistä kertaa duuniin Vuosaaresta. Mua ihan jännittää. Taivaalta tulee paskaa, joten otan ensin bussin tuosta noin ja sit hyppään Metroon. Täytyy lähteä ajoissa, jos vaikka eksyn. Töistä ei saa myöhästyä.

Niska jäykkänä rantoja astelen

Eilen oli hyvä päivä. Sain loput laatikot purettua ja kamat alkaa olla paikoillaan. Tutustumme toisiimme, mä ja mun hima. Suhteessamme on vielä viehkoa uutuuden viehätystä ja tapojemme opettelua. Koristavat esineet etsivät vielä snadisti paikkaansa, johdot laittajaansa ja oloinen huone kalusteita. Mut hyvälle tuntuu. Sika hyvälle. Ihastelen tätä valon määrää, olihan sitä M-kylässkin, mutta täällä tämä valkoisuus laittaa luxit potenssiin sata. En malttanut odottaa loppusilausta, vaan postaan teille muutaman kuvan. Vielä on keskeneräistä, mutta näette tuon rakastavan valon. Kaiketi myös se, että en välttämättä tarvitse verhoja, kukaan ei näe tänne, se mahdollistaa valon esteettömyyden. Valon lapsi tahdon olla...

Ei vielä redi mut mikä valo!

Heijaa Svärje!

En luvannut mä sulle ruusutarhaa

Täs mää istun, enkä muuta voi.

Väräjävä verho

Mulla on järkky niskasärky. En saanut itseäni sängystä ylös, pää vain ei liiku. Piti nostaa nuppi käsipelillä. Ei puhettakaan, että päätä kääntäisi. Auts! Myönnän, että olen hiukka juntturassa koko äijä. Purkaantuuko tämä tohotus ja hirvee duuni kipuna ulos kehostain? Voipi olla, ei kiva. Otin äsken särkypillerin, auta nyt edes hiukka. Tänään on hieroja, mut voikohan tämmöistä tilaa edes hieroa. On meinaa akuuttikipu. Kuulostipa hienolle. Akuuttikipu.

Olen herännyt kiinnostumaan ympäristöstäni. Aamuinen uintiretki Rastilaan oli antoisa. Reitti vie kauniisti merenrantaan, ei autoa lain vain luonnon rauhaa. Mut mikä olikaan erityisen intresanttia, niin täällä tuntemattomat ihmiset tervehtii! Aivan kuin maalla konsanaan. Ei Espoossa kukaan edes hymyillyt. Mistä tämä voi johtua? Tekeekö raha ihmisistä kylmiä? Sillä siellä aamuinen lenkkini kulki ns. raharikkaiden rantapolkuja. Mene ja tiedä, mut aika hassua. Vai lähetänkö itse onnellisuuden energiaa, joka pysäyttää ihmiset tervehtimään tai ainakin hymyilemään minulle. Valon lapsi tahdon olla.... Illalla käytiin Ukkorähjän ja parin kaverin kans tule tutuksi Vuosaari ajelulla. Käytiin Aurinkolahdella, Uutelassa ja Kalviikissa. Kertakaikkisen upeita maisemia. Ja kaikki ovat mua mukavasti lähellä, vain fillarimatkan päässä. Täällä on ainakin sata uimarantaa ja miljoona ihanaa kahvilaa. Muuta siekii tänne!

Täällä on mun kyökki

Käytettävissä

Laitoin eilen keittiöosastoakin käyttökuntoon. Sen minkä pystyin. Purin muutaman laatikon, että pärjään kuukauden. Mieleni halajaa jo päästä laittamaan kunnon ruokaa ja syömään oikeilta astioilta. Odotan ihan Simona uutta keittiötä saapuvaksi. Se onni tässä on, että kohta siirrytään mökkikauteen, eikä tarvitse täällä keittiöttömänä kärvistellä. Kaiketi vapuksi yritämme siirtyä Fagerviikkiin. Ajatella, enää yksi viikonloppu välissä ja valpuri on käsillä. Nyt kun asiaa ajattelen, hienoinen mökkikuume valtaa mieleni. En juurikaan ole kerennyt asiaa ajatella.

Nyt aurinko nousee puiden latvoissa. Näky on komea. Olen päättänyt, että tänään tapahtuu ihme ja saan uudet kalusteeni kotiin. Kodin Ykkönen tekee kaikkensa, että HomoMartta on onnellinen. Tänään ohjelmassa hienosäätöä ja illalla hankitaan parvekekalusteet. Homma alkaa olla hanskassa. Mitäs mä sit teen?

Viimeistä ja ensimmäistä kertaa

Täällä minä nyt istun. Uudessa työhuoneessani. Ikkunasta avautuu mäntypuidenlatvat ja tuolla jossakin siintää aurinko. En ollutkaan ymmärtänyt, että näen tästä ulkomaiseman. Aika huikeeta. Tämähän on suorastaan luksusta. Kiitän myös rauhallisesta yöunesta, nukuin kuin tukki, eikä mistään kuulunut mitään! Eihän yksi yö vielä pesää tee, mutta vaikutti lupaavalle. Ja hei, nukuin puoli seiskaan. Hyvin alkaa Vuosaari elämä. Kiitos herra, kiitos pyhäkolminaisuus. Aim häpi, rili häpi.

Piristevärit keltainen ja turkoosi

Alla ristallin

Muutto meni loistavasti. Meillä oli hauskaa. Sain avukseni neljä riskiä äijää ja olin onnellinen heidän tehokkuudesta. Martta, tuo huonoselkäinen seniori, välttyi raskaiden nosteluilta ja olin siitä erityisen kiitollinen. Palkitsen ystävät sillä millä osaan, juhlaillallista on tiedossa. Mietin, että pidänkö yhteiskemut vai kutsunko pariskunnittain ja näin saisin itsekin nauttia useista hauskoista hetkistä. Näin muutoissa tajuaa sen, kuinka paljon sitä tavaraa onkaan. Onkohan kaikki ihan tarpeellista? Uusi kotini ei vastaan ota ylettömyyksiä, haluan säilyttää pelkistettyä avaruutta. Iso osa menee säilöön, kummasti sitä kiintyy tavaraan, enkä raski poiskaan antaa. Martan mieli käväisi jo seuraavassa kodissa. Jos emme muuta Ukkorähjän kanssa maalle mummolaan, niin seuraava koti voisi olla joku tehdashalli tai muu raakatila. Eletään nyt ensin hetki täällä...

Purettu allas. Tila odottaa kaappia.

Kerro kerro kuvastin

Eilen meni herne pahasti nenuun!! Ihan helvetin pahasti! Ne mun uudet kalusteet eivät tulleet eilenkään! Voitteko kuvitella??!! Yhden kerran annoin erheen käydä, se on inhimillistä, mutta tätä en enää sulata. Annoin tulla pettymykseni ja vitutuksen määrän.  Odotan taas esimiehen soittoa. Olin jo purkamassa kauppaa, mutta kalusteet on niin must, että en halua sitä tehdä. Mieli tekisi. Tulen antamaan asiasta perinpohjaisen reklamaation. Ja en todellakaan voi suositella Kodin Ykköstä kalusteiden hankintaan. Harmi sinällään, siellä on kivoja juttuja ja antavat jonkun kuljetusfirman vaikuttaa menestykseensä. Tämä oli viimeinen kerta kun sieltä mitään hankin, enkä tule suosittelemaan kenellekään. Ja tämän aion tuoda esille, kun minuun ollaan yhteydessä. Hyi, mikä määrä negatiivista energiaa. Loppukaneetti: Istuin partsilla röökaamassa ja mietin asiaa. Harmituksen määrä saa sappeni nousemaan. Hengitin syvään ja nousin asian yläpuolelle. En anna sen pilata tätä uuden onneani. Tapahtuneelle en voi mitään, enkä sitä myöskään hyväksy, mutta kohtaan sen tyyneydellä. Piste. Loppu. Piste.  

Kaikki ei ole vielä paikallaan. Muutama laatikko purkamatta ja taulut laittamatta. Tänään on asettelun vuoro. Sikäli kurjaa, että iso osa kamoista jää laatikoihin, odotan sitä keittiöö ja paria komeroa, mihin tavarat voi purkaa. Martta inhoo laatikoita ja nyssyköitä nurkissa, mutta kai se on vain kestettävä. Makuhuone on tapettia vaille valmis. Siitä tuli oikein kiva. Suorastaan sielua hivelevä. En laita kuvia ennen kuin olen saanut koivikkoni seinälle, sit se on täydellinen. Uskoisin, että tänään saadaan kaikki loput paikoilleen ja elämä voi pikku hiljaa palautua normi uomiinsa. Toki, homma riittää vielä. Seuraavaksi käyn partsin kimppuun. Se onkin haastava. Hillitön pituus antaa mahdollisuuksia. Päässäni pyörii Japanialainen puutarha, suihkuläheteineen. Kiviä sinne on saatava ja joku käppyrä mänty. Ai ku kiva.

Seinänaapurin juoppo pariskunta keskustelee äänekkäästi. Onkohan alkkomahoolit finiitto? Ukko on äänetön, akka on ärhäkkä. Niin kauan, kun he eivät häiritse yöuntani, kaikki on oukei. Kerrostalo asumiseen kuuluu elämän äänet. Jos niitä et kestä, muuta maalle omaan taloon, yksin mököttää. Oli muuten jännä fiilis käydä nukkumaan makuhuoneeseen. Laitoin liukuoven kiinni ja siellä pikku pesässä Martan oli ylen hyvä ja turvallinen köllötellä. Ei ollenkaan paha. Edellisessähän ei niitä seiniä, eikä ovia ollut. Tämä on iso muutos. Nyt joku pissii yläkerrassa, lorina vain kuuluu. Sekin on elämää. Vai oletteko tavanneet ihmistä joka ei pissaa? Kerrostaloissa se on kerrospissaa. Kuuluu ääni. En ole yksin.

Hesari ei tullut. Päivän rutiinit ovat auttamattomasti sekaisin. Helvetti, nythän mie tajusin, lähdenkin avantoon. Se on ensimmäinen kerta näillä leveyksillä. Hah, hassua! Eilen kaikki oli vielä niin viimeistä kertaa ja lopullista. Tänään taas kaikki on ensimmäistä ja uuden alkua. Kuuluuko mun nytkin itkua vääntää? Jos ilosta pikku porut pirautan... Höpö, höpö. Nyt naatitaan. Lähden uimaan ja sit alkaa hillitön asettelu. Ja niitä kuvia on tulossa, jahka saan kaikki kuvauskuntoon. Mut tässä muutama otos.

Kaikkesi annoit, kaikkesi teit

Kaikki on nyt viimeistä ja niin lopullista. Homodraamaa ilmassa. Viimeinen mokka Matinkylässä, eilen hyvästelin saunan. Hei, hei löylykauha, emme enää koskaan tapaa. Aivan kuin olisin vaihtamassa mannerta, vähintään kuoloa tekisin. Olisin toivonut, että tänä tärkeänä päivänä yöuneni olisi minua hellinyt. Mut ei, turha toivo. Väsy jyskyttää takaraivossa, mutta oli oikeastaan pakko nousta ylös. Haluan hetken tätä hiljaisuuttani, ennen kuin härdelli alkaa. Katselen tyhjiä seiniä, ja muistelen menneitä. Aivastelen pölyn keskellä. Ei uskoisi, että Martta niin ahkerasti rätin kanssa heiluu, joka paikka on pölyä täynnä. Kuinka se edes voi olla mahdollista? Kaikki on rujoa, alastonta ja jotenkin raakaa. Tunnen luopumisen tuskaa...

Eilinen loppukauppa meni mukavasti. Yllätin ihmiset ja vein meille herkku pullat. Pankki tarjosi kahvit, kaikilla oli hyvä mieli. Osakekirjat vaihtoivat omistajaa ja tunnelma vähintäänkin helpottunut. Tulen uusien asukkaiden kanssa hyvin juttuun ja sovittiin, että tulen joku päivä käymään täällä ja katsomaan kuinka he ovat remontoineet asuntoa. Ei kaiketi mitenkään tavallista, että entinen asukas olisi kiinnostunut uusien remonteista. Minä olen. Jätän Ninalle ja Mikolle vielä ylläripyllärin. Pullon kuohuvaa jääkaappiin jäähtymään. Kirjoitin myös kivan kirjeen elämän onnellisuudesta. Se varmaan tuntuu mukavalle, kun tulet ensimmäistä kertaa uuteen kotiin. Niin tai sitten ei, mistä tuota tietää. Voihan se olla, että he ovat entisiä holisteja ja ratkeavat ryyppäämään. Juovat vielä uuden kotinsa alta ja minä saan syytteen niskaani.

Uudet kalusteet pitäisi tulla tänään! Ykkösestä soitettiin ja oltiin tietty veri sori. Nykyaikana kaikki palvelut ulkoistetaan ja turha mun on Ykköstä haukkua. Vika oli kuljetusfirmassa. Soita nyt sinne ja anna reklamaatioo, niitä tuskin hirveesti kiinnostaa. Näin tehtäviä ulkoistamalla ei oikein ketään voi syyttää. Näppärää. Saa nyt nähdä kuinka tänään käy. Sain hyvitykseksi lahjakortin kotiin kuljetuksen hinnalla. Hah, sehän sitä mielipahaa korvaa. Kapinen viiskytegee.

Tämä on nyt viimeinen postaus Matinkylän residenssistä. Alanks mää ny poraa? Paskahuussi on vielä pestävä ja kyökki kiillotettava, ei tässä kerkee vetistelee, perkele. Nyt Martta leikkii äijää, anna vain sen itkun tulla. Guuudbai M-kylä, mun rakas hima! Kaikkesi annoit, kaikkesi teit. Onnellisten sielujen kolo. Olen puhunut, ugh!

Loppuun rutistettu

Tunnelma tiivistyy. Huomenna on H-hetki. Tunnen sen joka solullani ja hilsekin varisee. Tänään loppukaupat ja olen hetken rikas. Mutta vain hetken. Summa käy hetken tililläni ja poistuu biittien taivaisiin. Ennen vanhaan sait kuitenkin hetken pitää käsissä joko kahisevaa tahi shekkilappusen. Toisin on nykyään. Maallinen mammona on vain numeroita näytöllä. Olen siis numerorikas.

Eilinen päivä oli hassu. Kaikki meni loistavasti ja remppaheebot olivat erittäinkin asiansa osaavia. Ukkorähjä tuli duunista ja pääsin kehumaan, kuinka kaikki on mennyt hyvin. Siinä vaiheessa odotimme uusia huonekaluja saapuvaksi. Olin kaksikin ( 2!!!!) kertaa soittanut Kodin Ykköseen, että ovathan kalusteet nyt varmasti tulossa. Viimeksi tarkistin asian keskiviikkona. Palaute oli, että kalusteet odottavat varastolla tuontia. Pari tuntia ennen sovittua ajankohtaa tulee puhelu, että ette saa kalusteita. Voihan perse! Yllätys, en pahemmin vetänyt hernettä mihinkään rakoseen, vituttu hieman. Enemmänkin ihmettelin, kuinka tämä on mahdollista?! Odotan tänään puhelua Ykkösen esimieheltä, selvittävät asiaa. Eihän tässä mitä, mutta tämmöiset odotus päivät tulevat minulle suht kalliiksi. Meneehän siinä kokonainen duunipäivä. Ja jos nyt vielä joudun yhden päivän päivystää kalusteita, niin sillä hinnalla olisi ostanut jo yhdenkin sohvan. Taitaa olla reklamaation paikka...

Mut hei, mulla on hienot peililiukuovet, suihkukaappi ja kaihtimet. Varsin keittiön keltaiset kaihtimet antavat aurinkoisen valon keittiööni. Otin kuviakin, mutta unohdin muistikortin uuteen himaan. Tulossa on. On aina mahtavaa, kun ammatti-ihmiset tekevät duuniaan. Putkimies oli oikein mukava herra, höpöteltiin kaikennäköistä. Sälekaihtimet koko asuntoon asennettiin alle tunnissa. Mitä sujuvuutta. Kodin Mittakalusteen Janne teki duuninsa sellaisella rauhallisella osaamisella, mitä voi vain ihastella. Tarkkaa duunia ja siivosi jopa jälkensä! Hän asentaa vielä puuttuvan vaatekomeron eteiseen ja kylppärin komeron. Niitä joudun vielä tovin odottamaan. Olin varautunut pahimpaan kaikenosalta. Herrat eivät saavu paikalle ja tekevät mitä sattuu. Näin asiat sai onnellisen lopun. Jee!

Martan niskahartiaseutu on pahasti juntturassa. Hillitön pääsärky vaivaa iltaisin. Onko ressityyppistä vai onko remppa vetänyt jumitukseen. Sain eilen ajan hierojalle Vuosaaressa ja kävinkin ensiavussa. Herra mun varjele, kuinka kädet ovatkin pinkeenä. En ihan muista hetkeä, milloin olisin näin kaivannut kireyttä helpottavaa avaamista. Hiukka parempi, mutta nyt täytyy tajuta itsensä huolto. Muutoin ei tuu mittään. Taju lähtee.

Jep, jep. Edessä aikasmoinen rutistus. Ukkorähjä on luvannut olla apuna. Edessä vielä normi duunipäivä ja illalla pitäisi laittaa loput kamat pakettiin ja siivota M-kylä. Sit se on kuulkaa menox! Vinkeetä! Seuraava postaus saattaa viivähtää, toivotaan nyt kuitenkin, että saadaan tietotekniikka toimii!

Kahisevaa pinkkiä

Huumaava aamu. Lämmin kuin tropiikissa ja mustarastaat konsertoi kiihkeenä. Epätodellista mutta ah, niin ihanaa. Ilmassa tuoksuu lupaus tulevasta. Pitkä ja synkkä on takana. Hengissä selvittiin. Se on taas muutama kuukausi hillitöntä elämän räiskettä edessä. On se hienoo. On se.

M-kylä on lähes paketissa. Tämä ei ole enää mun koti. Suoritan pakkaamalla henkistä irtiottoa entisestä kodistani. Semisti melankoliaa ilmassa. Tässä näin Martta viimeisiä kertoja istuu, tässä näin kerran vielä puurot keitän, hampaani pesen, tukkani kampaan. Voih, viimeistä kertaa katson sinen taivaan tällä partsilla. Hyvästi jätän, itkua yritän silmäkulmaan tuhertaa. Kaihoa tuntea, jäähyväistä jättää. Yksi elämän vaihe takana, uusi tulossa. Jätänkö taakseni surua ja murhetta, kohti uusia tuulia taivallan. Ei mul kyl kauheesti oo valittamista. Onnellinen pesä tämä on ollut. Suorastaan hieno elämän meno. Lämmöllä tulen muistamaan. Kiitos, kiitos. Pikkuinen tippa kyynelnestettä poskelleni vierähtää...

Voe heleveta! Se maisematapetti on aiheuttanut ylimääräistä kierrosta ja sydämeni tykytystä. Sen piti saapua minulle jo huhtikuun alusta, mutta ei sit tullut. Bauhaus antoi epämääräistä infoo saatavuudesta ja olen nyt kissojen ja koirien kans sitä metsästänyt. Eikä sitä ole missään! Mun sieluni on virittäytynyt Koivikkometsän tunnelmaan, eikä ajatus jätä mua rauhaan. Mä haluun sen ja se on pakko saada! PAKKO! Tapettia tuo maahan Studio Decor ja se tulee aina Saksasta asti. Valmistaja on Komar ja maisema on tällä hetkellä yksi Suomen suosituin fototapetti. Hankala saada. Selvitin asiaa maahantuojalla ja heidän kirjanpidon mukaan se on nyt lähtenyt Germanysta ja saavuttaa Finlandian huomenna. Ja Vantaan Haubausille on neljä sellaista tulossa. Yksi on mulle, elän toivossa!

Koivikkoni mun!

Torstaina on jännä päivä. Martta saa monta synssärilahjaa. On merkkipäiväni. Siitä viis, mutta huomenna tulee makkarin peiliovet, sälekaihtimet, suihkukaappi ja uudet kalusteet. Voiko parempaa lahjaa enää toivoa?! Uusi koti alkaa pikku hiljaa rakentua ja kaikki muuttuu todeksi. Pääsen jo hiukka sisustaa. Arvata saattaa, että olen innoissani. En pysy pöksyissäni. En pysy.

Täytynee myöntää, että tämä hässäkkä alkaa hiukka tuntua takaraivossa. Samalla kun tunnen lapsenomaista intoa, tunnen myös uupumusta ja halua normi arkeen. Siihen ihanaan tylsyyteen, että saa taas valittaa, kun elämässä ei tapahdu mitään. Ihminen on hassu. Näin saa huomata, että jokainen elämän vaihe on tuiki tarpeellinen. Sitä tylsyyttäkin tarvitaan. Se on käynnistävä voima. Nyt se tunne on haluttu, kunnes taas valitan. Elämän kiertokulku. Sitä se on. Ymmärtää vain olla kaikesta onnellinen.

Pientä takapakkia onnellisuuteen. Rastilan avantouinti suljetaan ensi kaudeksi! Voihan perse, en paremmin sano. Olen selvittänyt asiaa, enkä oikein pääse kärryille. Siellä on siis saunallista seuratoimintaa ja se loppuu, uusia jäseniä ei oteta. Mutta en ole saunallinen uimari, tarvitsen vain lämpöisen tilan pukeutua. Joku kopin tapainen siellä on, mutta onko sitä enää ensi talvena? Hiukka ahistaa, mut sithän mä hokasin, että en välttämättä ole ensi talvea täällä. Olen sapatilla tropiikissa. Nou hätä, näin elämä järjestää. Kai.

Takapakista takaisin onnellisuuteen. Käytin pikku perheemme ( Ukkorähjä, pikkukoira ja mä) kera aamuisella lenkillä Vuosaaren maisemissa. Se oli kaunis kokemus. Siellähän on ihan hillittömät mestat harrastaa. Juppekin teputteli aivan innoissaan ja atmosfääri lähenteli maalaismaisemaa. Kaunista metsää, kaltsua ja merenrantaa. Rauhaa, ei autoa lain. Olimme onnelliset yhdessä. Nais. Veri nais. Sain jopa Ukkorähjän innostuu ulkoiluajatuksesta. Ostettaisi samanlaiset kahisevat, sellaiset pinkit. Ja keltaiset tupsupipot. Oltaisiin vitun söpöi. Niin myö oltaisiin. Tupla veri nais.

Valkoista unelmaa

Nyt se on tehty! Kolme tiukkaa viikkoa ja koti on muutto valmis. Niiltä osin, mitä on itse pystynyt tekemään. Vielä puuttuu paljon asioita ja niitä joutuu odottamaan. Mutta tulevalla viikolla saan peiliovet makkariin, suihkukaapin ja sälekaihtimet. Ja uusia kalusteitakin tulee! Pääsen sisustaa. Sitä hemmetin keittiötä joudun muutaman viikon kärvistelee ja siksi myös eteisen vaatekomero tulee myöhemmin. Eteistila on suht kapea, varmistan tällä, että uusi keittiö mahtuu sisään.

Olohuoneen uusi halovalokisko

Lattia nousee

Työhuoneen ristalliruunu

Tällä hetkellä olen kuoleman väsy. Joka paikkaa repii ja kolottaa. En oikein malta levätä, eikä tässä ole ollut aikaa lepäilyyn. Martta ei lepää ennen kuin hommat on hoidettu. Asunto on mahtavan valoisa! Eilen lattia saatiin päätökseen ja kun saavuin tänään aamulla auringon paisteessa asuntoon, niin aivan silmiä häikäisi. Valkoinen on tehokasta puhtautta. Tänään sain jo pestä kaikki pinnat ja kylläpä silmää, että sielua hiveli. En millään malttanut odottaa, vaan laitoin jo hiukka mattoa ja verhoa... Olen jo pidempään haaveillut valkoisesta tilasta ja se oli hilkulla, että en alkanut riehumaan täällä Matinkylässä. Kyllä tämmöinen koti uudistautuminen tekee ihmiselle hyvää. On ihanaa kun on uutta, puhdasta ja valkoista pintaa. Aivan kuin aloittaisi elämänsä alusta.

Chaos

Mii laik!

Valo lattiassa

Se veskin ja kylppärin paskalaattakin sai onnellisen lopun. Maalaaminen antoi juuri sen toivotun säväyksen ja nyt tila näyttää lähes modernille. Saan vielä kylppäriin uuden pitkän kaapin ja suihkukaapin, olen tyytyväinen. Meille sattui pieni hankaluus kylppärin maalauksessa. Ukkorähjä aloitti työstön ja kylppäri on lämmityksen takia oikeasti lähes kuuma tila. Eihän siitä maalaamisesta tullut mitään. Maali kuivui laattoihin niin, että jälki oli aika karmeeta. Arvaatte varmaan keneltä meni hermot? Tartuin itse siveltimeen ja maalasin vessan. Siellä maali toimi oikein hyvin, eikä mitään ongelmia ollut. Ukkorähjä sai anteeksi ja teimme uuden suunnitelman. Maalipinta hiottiin ja uudelleen maalaus suoritettiin niin, että ovi kylppäriin oli yön auki ja kaikki asunnon ikkunat myös. Näin tila oli sopivasti jäähtynyt ja maalasimme sen pikaisesti yhdessä uudelleen. Siitä tuli hyvä. Jos suunnittelette laattojen maalausta, niin käyttäkää sellaista pientä mohairtelaa. Purkissa suositellaan sivellintä, mutta siistimpi jälki tulee telalla. Homma oli haastava, mutta lopputulos sai mut onnelliseksi. Paskaällölaatta on nyt styleen harmaa.

V A L A K O S T A

Työhuoneen entiset mintun väriset ovet

Hups. Pikkasen on Martalla ollut hermo tiukalla. Ukkorähjä ottaa välillä pattiin ja pahasti. En nyt muista, joko kerkesin valittamaan, mutta nyt annan tulla. Meidän ero tekemisessä on se, että minä teen asiat heti ja mahdollisimman tehokkaasti. Ukkorähjä siirtäisi kaikkea mikä on vain mahdollisuus tehdä myöhemmin. Ja näinhän ei saada mitään aikaiseksi! Olen oppinut, että en kuuntele, jos pyydän apua ja sitä ei tule, niin teen perkele itse. Olenkin aika paljon touhunnut asunnolla yksin. Saan enemmän aikaiseksi. Roolit on vaihtuneet, pitkän päivän uurastuksen jälkeen, ruoka on ollut odottamassa. Kiitos siitä. Tiedän, että mitä lähemmäksi muutto tulee, niin sitä malttamattomampi olen. Ja hermo kiristyy...

Olen laittanut Matinkylää pakettiin. Jos nyt totta puhutaan, niin ei millään enää jaksaisi pestä/siivota yhtään ainutta komeroa. Pakkohan se on. Voiton puolella ollaan. Se paras osio on edessä. Sisustus ja kodin laitto. Joka ilta, rempan jälkeen olen vaeltanut huoneesta toiseen ja asetellut mielessäni kalusteet, taulut, tekstiilit yms. Se kaikki on hyvin selkeänä mielessä ja hyvä siitä tulee. Suorastaan mahtava!

Nyt paistan munakkaan. Hirvee näläkä. Koko ajan on näläkä. Ihminen kuluttaa tehdessään ja tarvitaan energiaa. Sen jälkeen heitän ruhoni hetkeksi vaakatasoon, enkä tee mitään. Olen sen ansainnut!