Silauksia loppuun

Huikean kaunis aamu. Ihanaa nauttia mokkaa partsilla, aurinko kutittaa nenänpäätä ja on lämmin jo nyt. On tulossa mahtava päivä. Hah, pikku koira istuu sylissä ja on laittanut päänsä mun käsivarrelle. Kirjoittaminen on hieman hankalaa näin. Juppe oli levoton viime yönä, ja yritti kaksikin kertaa yöllä päästä viereeni. En antanut periksi. Meillä on sellainen diili, että yö nukutaan omassa ja aamulla voi päästä viekkuun. Nyt on niin kylkimyyryläinen. Uskokaa tai älkää, mut parhaillaan herra kuorsaa, pää tässä näppäimistöllä. On se höperö.

Valo yössä

Valo iltahämyssä

Aamutervehdys

Eilen käytiin hakee viimeiset kamat M-kylästä. Niitä jäi jemikseen kellariin, kun ihan kaikki ei mahtunut muuttoautoon. Siellä on täys hässäkkä päällä. Tuntui oudolle ja vieraalle käydä entisessä himassa. Sinne on makkarin seinää noussut, ja hyvälle näytti. Sain kutsun tulla katsomaan, kun kaikki on valmista. Kotimatkalla kurvattiin taas kerran Bauhausin kautta. Siitä on tullut toinen kotini. Ostin sen vesiaihion parvekkeelle. Se on aika Rock. En tiennyt, että se on valolla ja olinkin ensin et ihan mauton. Mutta illan hämärtyessä ja valon leikkiessä veden varjoissa, se olikin hauska efekti. Kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti. Ostin myös vihreetä ruukkuihin. Nyt mennään palleropensailla, ne on kivoi ja hiukka Japanialaistyyppisiä. Kävimme myös iltakävelyllä ja minä poimin repullisen kiviä. Ne olivat painavia. Parvekelasit tulee vasta viikolla 19, joten sinne asti on odotettava, että saan viedä tuonkin osaston loppuun. Harmittaa tää venailu, mielelläni näkisin jo kaiken redi, mut ei voi, kun pitää odottaa. Onpa tylsää.

Paa pää pensaaseen

Budhikset ottaa arskaa

Tälle päivälle on vielä luvassa pientä loppusäätöö. Yksi keittiön seinä pitää maalata, on sekin sit valmiina, kun asentajat tulee. Kylppärin pitkä kaappi onkin arvioitua kapeampi, joten joudun paikkamaalaamaan sitäkin seinää. Haluan kaikki nämä hommat alta pois, sillä elättelen toiveita, että mökkikausi alkaisi ensi viikonloppuna. Toisaalta hyvä, että pääsen täältä muihin ympyröihin. En odota sitä kyökkiä ihan niin pinkeenä. Ja aika kuluu kuin siivillä! Iltapäiväksi on varattuna hieroja. Alkaa Martta olla jo mukavasti rento, niskahartia ei vaivaa enää niin pahasti. Yksi kerta vatkausta ja luulen, että se on siinä.

Nyt hyppään fillarin selkään ja kiidän aamuiselle uinnille. Pitäskö jäädä ottaa arskaa laiturin nokkaan? Hyvä idea, tai sitten ei. Rusketus vanhentaa ja tekee ryppyjä. Sitä emme halua. Yllättäisikö Ukkorähjän ja laittaisi ihan oikeaa ruokaa, jotakin lempisellaista?