Viimeistä ja ensimmäistä kertaa

Täällä minä nyt istun. Uudessa työhuoneessani. Ikkunasta avautuu mäntypuidenlatvat ja tuolla jossakin siintää aurinko. En ollutkaan ymmärtänyt, että näen tästä ulkomaiseman. Aika huikeeta. Tämähän on suorastaan luksusta. Kiitän myös rauhallisesta yöunesta, nukuin kuin tukki, eikä mistään kuulunut mitään! Eihän yksi yö vielä pesää tee, mutta vaikutti lupaavalle. Ja hei, nukuin puoli seiskaan. Hyvin alkaa Vuosaari elämä. Kiitos herra, kiitos pyhäkolminaisuus. Aim häpi, rili häpi.

Piristevärit keltainen ja turkoosi

Alla ristallin

Muutto meni loistavasti. Meillä oli hauskaa. Sain avukseni neljä riskiä äijää ja olin onnellinen heidän tehokkuudesta. Martta, tuo huonoselkäinen seniori, välttyi raskaiden nosteluilta ja olin siitä erityisen kiitollinen. Palkitsen ystävät sillä millä osaan, juhlaillallista on tiedossa. Mietin, että pidänkö yhteiskemut vai kutsunko pariskunnittain ja näin saisin itsekin nauttia useista hauskoista hetkistä. Näin muutoissa tajuaa sen, kuinka paljon sitä tavaraa onkaan. Onkohan kaikki ihan tarpeellista? Uusi kotini ei vastaan ota ylettömyyksiä, haluan säilyttää pelkistettyä avaruutta. Iso osa menee säilöön, kummasti sitä kiintyy tavaraan, enkä raski poiskaan antaa. Martan mieli käväisi jo seuraavassa kodissa. Jos emme muuta Ukkorähjän kanssa maalle mummolaan, niin seuraava koti voisi olla joku tehdashalli tai muu raakatila. Eletään nyt ensin hetki täällä...

Purettu allas. Tila odottaa kaappia.

Kerro kerro kuvastin

Eilen meni herne pahasti nenuun!! Ihan helvetin pahasti! Ne mun uudet kalusteet eivät tulleet eilenkään! Voitteko kuvitella??!! Yhden kerran annoin erheen käydä, se on inhimillistä, mutta tätä en enää sulata. Annoin tulla pettymykseni ja vitutuksen määrän.  Odotan taas esimiehen soittoa. Olin jo purkamassa kauppaa, mutta kalusteet on niin must, että en halua sitä tehdä. Mieli tekisi. Tulen antamaan asiasta perinpohjaisen reklamaation. Ja en todellakaan voi suositella Kodin Ykköstä kalusteiden hankintaan. Harmi sinällään, siellä on kivoja juttuja ja antavat jonkun kuljetusfirman vaikuttaa menestykseensä. Tämä oli viimeinen kerta kun sieltä mitään hankin, enkä tule suosittelemaan kenellekään. Ja tämän aion tuoda esille, kun minuun ollaan yhteydessä. Hyi, mikä määrä negatiivista energiaa. Loppukaneetti: Istuin partsilla röökaamassa ja mietin asiaa. Harmituksen määrä saa sappeni nousemaan. Hengitin syvään ja nousin asian yläpuolelle. En anna sen pilata tätä uuden onneani. Tapahtuneelle en voi mitään, enkä sitä myöskään hyväksy, mutta kohtaan sen tyyneydellä. Piste. Loppu. Piste.  

Kaikki ei ole vielä paikallaan. Muutama laatikko purkamatta ja taulut laittamatta. Tänään on asettelun vuoro. Sikäli kurjaa, että iso osa kamoista jää laatikoihin, odotan sitä keittiöö ja paria komeroa, mihin tavarat voi purkaa. Martta inhoo laatikoita ja nyssyköitä nurkissa, mutta kai se on vain kestettävä. Makuhuone on tapettia vaille valmis. Siitä tuli oikein kiva. Suorastaan sielua hivelevä. En laita kuvia ennen kuin olen saanut koivikkoni seinälle, sit se on täydellinen. Uskoisin, että tänään saadaan kaikki loput paikoilleen ja elämä voi pikku hiljaa palautua normi uomiinsa. Toki, homma riittää vielä. Seuraavaksi käyn partsin kimppuun. Se onkin haastava. Hillitön pituus antaa mahdollisuuksia. Päässäni pyörii Japanialainen puutarha, suihkuläheteineen. Kiviä sinne on saatava ja joku käppyrä mänty. Ai ku kiva.

Seinänaapurin juoppo pariskunta keskustelee äänekkäästi. Onkohan alkkomahoolit finiitto? Ukko on äänetön, akka on ärhäkkä. Niin kauan, kun he eivät häiritse yöuntani, kaikki on oukei. Kerrostalo asumiseen kuuluu elämän äänet. Jos niitä et kestä, muuta maalle omaan taloon, yksin mököttää. Oli muuten jännä fiilis käydä nukkumaan makuhuoneeseen. Laitoin liukuoven kiinni ja siellä pikku pesässä Martan oli ylen hyvä ja turvallinen köllötellä. Ei ollenkaan paha. Edellisessähän ei niitä seiniä, eikä ovia ollut. Tämä on iso muutos. Nyt joku pissii yläkerrassa, lorina vain kuuluu. Sekin on elämää. Vai oletteko tavanneet ihmistä joka ei pissaa? Kerrostaloissa se on kerrospissaa. Kuuluu ääni. En ole yksin.

Hesari ei tullut. Päivän rutiinit ovat auttamattomasti sekaisin. Helvetti, nythän mie tajusin, lähdenkin avantoon. Se on ensimmäinen kerta näillä leveyksillä. Hah, hassua! Eilen kaikki oli vielä niin viimeistä kertaa ja lopullista. Tänään taas kaikki on ensimmäistä ja uuden alkua. Kuuluuko mun nytkin itkua vääntää? Jos ilosta pikku porut pirautan... Höpö, höpö. Nyt naatitaan. Lähden uimaan ja sit alkaa hillitön asettelu. Ja niitä kuvia on tulossa, jahka saan kaikki kuvauskuntoon. Mut tässä muutama otos.