Pikku koira tuhisee sylissä. Hän tuli eilen ensimmäistä kertaa uuteen kotiin. On ollut hoidossa ystävällä tämä pahimman härdellin ajan. Hiukkasen on paikat outoja, mutta iloisia ollaan, kun koko perhe on taas koossa. Lattiat ovat snadisti pelottavat, mutta kinkku auttaa. Nukuttiin oikein hyvin, vaikka ajattelin, että ensimmäinen yö saattaa olla levoton. Juppekin ymmärtää, että täällä on fengsuit kohdallaan.
Huh, mikä väsy jäyti koko eilisen. Näyttäisi nyt remppa ja muutto iskevän ihmistä. Pahimmat takana, niin kroppa antaa kaiketi periksi. Antaa luvan olla väsy. Järkky hedari kiusasi (taas) illan, ja olin koko päivän raskas. Nyt tuntuu paremmalle. Tästä huomaa, että ikää on. Kaikki tämmöinen "ylimääräinen" vaatii veronsa, eikä palaudu ihan hetkessä. Onneksi pääsee välillä duuniin lepäämään...
Sain eilen tiedon, että Koivikkoni on saapunut! Viikonloppuna päästään tapiseeraamaan ja näin makkari on viimeistä piirtoa myöten valmis. Voinette arvata, että odotan sitä kovin. Kuinkahan Koivikko vaikuttaa yöuneeni? Varmasti hyvin, sillä olenhan metsäläinen luonteeltani.
Eilinen duunimatka oli positiivinen yllätys. Läksin siis ajoissa, turhan ajoissa. Eihän matka kestä edes sitä mitä tulin M-kylästä. Niin olin innoissani kaikesta uudesta, että posotin Metrolla yhden pysäkin ohi. Onneksi kuitenkin tajusin nousta seuraavalla pois. Vaikka käytin kahtakin julkista ( olen pitänyt sellaista aina hankalana) niin varsin näppärästihän tuo meni. Bussipysäkki on tässä ihan vieressä, vie suoraan metroasemalle ja kaupungin päässä, pääsen taas lähemmäksi duunipaikkaa.
Jep, jep. Nyt lähden uimaan. Kaunis aamu. Mukavia nämä normi rutiinit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti