Kyrsällä eletty elämä

Hyväinen huomen! Yritän nyt suhtautua kaikella tyyneydellä blogini uudistettuun viestintäjärjestelmään ja hautaan tämän vastarintaisuuteni. Vaikeaa tämä on. Uskokaa tai älkää, mutta tämä on hyvin henkilökohtainen juttu. Olen kuitenkin pari vuotta tuijottanut tätä ruutua suht säännöllisesti ja yhtäkkiä kaikki on toisin. Sekaisinhan siinä menee. Ihan sekaisin. Tunnen lievää paniikkia ja ymmärrän, että tämä kaikki on ylimmän käsissä, enkä itse voi sille mitään. Minua ohjaillaan, minua määrätään. On vain hyväksyttävä tämä ikuinen muutoksen tulva ja yritettävä pysyä siinä mukana. En tiedän onko tämä parempi kuin edellinen, jollakin tapaa sekava on. Mutta kaikkeen tottuu, sanoi Piika, kun aviottoman mukulan pyöräytti. Rakkaat lukijani, toivottavasti tämä näyttää teille niin kuin ennen vanhaan ja ulkoasuni on selkeästi luettavissa, ilman ylimääräistä säätämistä. Ai houp sou...

Mulla on jotenkin tyhjä olo. Kaiken sen kiihkeän tekemisen ja säätämisen jälkeen olen kuin puulla päähän lyöty. En oikein osaa keskittyä mihinkään, ja tunnen syyllisyyttä, jos vain makaan uudella sohvallani tekemättä mitään. Kummallista on tuokin. Kaiken sen uurastuksen keskellä toivoo, että saisi kaiken valmiiksi ja voisi viettää normi arkea. Sen saavuttaa, mutta tipahtaakin tyhjän päälle. Tässäkö tämä nyt oli? Eikä vielä voisi jotakin duunata? Ehkä tämä johtuu siitä, että hima on vielä vaiheessa. Remonttia ei ole viety kokonaan päätökseen ja asiat ovat mielessäni jääneet suorittamatta. Minulta puuttuu se tyydytyksen tunne, se isoin ajatus; Nyt se on tehty, nyt se on valmis! Kuten olen aikaisemmin maininnut, keittiö, ne parit kaapit ja parvekelasitus tulevat vasta ensi kuussa. Siksi ilmassa roikkuu tämä outous. Juuri niin, siitä se johtuu. Martta malttaa mielensä, pelastus ja armo on tulossa.

Taistelen ostamani suihkukaapin kanssa. Eikö ole näin, että kyseessä olevan, arkista elämääsi helpottavan ylellisyystarvikkeen perimmäinen tehtävä on pitää kylpyhuoneen lattia kuivana? Näin minä sen näkisin. Tämä onneton vuodattaa suihkuveteni lattialle ja minä saan jokainen aamu tykyttävää verenpainetta asiasta. Olemme tiivistäneet silikoonilla joka hemmetin raon, mutta vetää valuu lattialle. Tein asiasta reklamaation ja nyt odotan maahantuojan yhteydenottoa. Tiedän, että siinä ei pelkkä yhteydenotto auta, minun oikeuteni on saada kaappi, joka pitää kylppärin lattian kuivana ja näin Martta saa astua upottavan pehmeällä, KUIVALLE matolle suihkunsa jälkeen. Onko se jumalauta liikaa vaadittu? Minusta ei. Oukei, tiedän, että elämässä voi olla isompiakin ongelmia, mutta kysymyksessä on periaate, enkä saa rauhaa ennen kuin lattiani on kuiva. Siksihän sen ostin. Saatanan suihkukaapin.

Mökkikausi käynnistyy ensi viikonloppuna! On aina jännittävää mennä sinne talven jälkeen. Missä kunnossa paikat ovat? Kuinka rakastava rauhani jaksaa ja kuinka metsän peikot ottavat vastaan? Oih, odotan niitä mokka-aamuja terdellä. Vain minä, mac ja herran rauha luomakuntineen. Se on kuulkaa rakkautta isolla sydämellä. Odotan Lauantai-illan saunasessiota, siellä saa isolla kädellä syntinsä anteeksi. Ihminen syntyy uudelleen, on viaton lapsonen taas. Puhdaskin on. Toivottavasti tuleva kesä pitää sisällään kivoja juhlia ja rentoa eloa. Lauantaina grillataan maggaraa, siinä on yksi meidän perheen pienistä perinteistä. Kesän ekat kyrsät kertovat meille eletystä elämästä. Hah, tuliks nyt taas hiukka draamaa... Makkara ja eletty elämä, voi tsiuus taas tätä....