Loppuun rutistettu

Tunnelma tiivistyy. Huomenna on H-hetki. Tunnen sen joka solullani ja hilsekin varisee. Tänään loppukaupat ja olen hetken rikas. Mutta vain hetken. Summa käy hetken tililläni ja poistuu biittien taivaisiin. Ennen vanhaan sait kuitenkin hetken pitää käsissä joko kahisevaa tahi shekkilappusen. Toisin on nykyään. Maallinen mammona on vain numeroita näytöllä. Olen siis numerorikas.

Eilinen päivä oli hassu. Kaikki meni loistavasti ja remppaheebot olivat erittäinkin asiansa osaavia. Ukkorähjä tuli duunista ja pääsin kehumaan, kuinka kaikki on mennyt hyvin. Siinä vaiheessa odotimme uusia huonekaluja saapuvaksi. Olin kaksikin ( 2!!!!) kertaa soittanut Kodin Ykköseen, että ovathan kalusteet nyt varmasti tulossa. Viimeksi tarkistin asian keskiviikkona. Palaute oli, että kalusteet odottavat varastolla tuontia. Pari tuntia ennen sovittua ajankohtaa tulee puhelu, että ette saa kalusteita. Voihan perse! Yllätys, en pahemmin vetänyt hernettä mihinkään rakoseen, vituttu hieman. Enemmänkin ihmettelin, kuinka tämä on mahdollista?! Odotan tänään puhelua Ykkösen esimieheltä, selvittävät asiaa. Eihän tässä mitä, mutta tämmöiset odotus päivät tulevat minulle suht kalliiksi. Meneehän siinä kokonainen duunipäivä. Ja jos nyt vielä joudun yhden päivän päivystää kalusteita, niin sillä hinnalla olisi ostanut jo yhdenkin sohvan. Taitaa olla reklamaation paikka...

Mut hei, mulla on hienot peililiukuovet, suihkukaappi ja kaihtimet. Varsin keittiön keltaiset kaihtimet antavat aurinkoisen valon keittiööni. Otin kuviakin, mutta unohdin muistikortin uuteen himaan. Tulossa on. On aina mahtavaa, kun ammatti-ihmiset tekevät duuniaan. Putkimies oli oikein mukava herra, höpöteltiin kaikennäköistä. Sälekaihtimet koko asuntoon asennettiin alle tunnissa. Mitä sujuvuutta. Kodin Mittakalusteen Janne teki duuninsa sellaisella rauhallisella osaamisella, mitä voi vain ihastella. Tarkkaa duunia ja siivosi jopa jälkensä! Hän asentaa vielä puuttuvan vaatekomeron eteiseen ja kylppärin komeron. Niitä joudun vielä tovin odottamaan. Olin varautunut pahimpaan kaikenosalta. Herrat eivät saavu paikalle ja tekevät mitä sattuu. Näin asiat sai onnellisen lopun. Jee!

Martan niskahartiaseutu on pahasti juntturassa. Hillitön pääsärky vaivaa iltaisin. Onko ressityyppistä vai onko remppa vetänyt jumitukseen. Sain eilen ajan hierojalle Vuosaaressa ja kävinkin ensiavussa. Herra mun varjele, kuinka kädet ovatkin pinkeenä. En ihan muista hetkeä, milloin olisin näin kaivannut kireyttä helpottavaa avaamista. Hiukka parempi, mutta nyt täytyy tajuta itsensä huolto. Muutoin ei tuu mittään. Taju lähtee.

Jep, jep. Edessä aikasmoinen rutistus. Ukkorähjä on luvannut olla apuna. Edessä vielä normi duunipäivä ja illalla pitäisi laittaa loput kamat pakettiin ja siivota M-kylä. Sit se on kuulkaa menox! Vinkeetä! Seuraava postaus saattaa viivähtää, toivotaan nyt kuitenkin, että saadaan tietotekniikka toimii!