17.4.2012

Iliman jalakoja

Taivaalta sataa märkiärättejä ja maisema on lohduton. Täytynee muistaa, että tämä kuuluu normi kevääseen. Takapakkia tulee aina. Odottaa lämpöä. Hyi, kun olen ihan töttöröö. Riehuin eilisenkin päivän ja nyt taitaa toi muutto tuntua rasitteena temppelissäni. On veto veks ja valot himmeellä. Kai tää tästä lähtee, taidan polkasta rantaan aamuiselle uinnille. Se auttaa.

Kavereita vailla
Hah! Ihme tapahtui ja sain eilen ne kalusteeni. Ei se nyt ihan mennyt niin kuin piti, kahdet ruokapöydän tuolin jalat puuttuu ja iso tuoli on klenkka. Mua huvittaa. En jaksa edes käydä kierroksilla. Hyvän näköiset ne on, oikein raikkaat ja juuri sitä mitä olinkin halunnut. Ykkösen esimies soittaa tänään. Taas. Kalusteet ovat tietysti pakattu tiukasti pahviin, muoviin ja kelmutettu kelmuun. Tietenkin ne täytyy myös itse koota, että kasata. Sain primitiivireaktion ja apinan raivolla pistin ne purkaen ja kasaten yksin. Hetken nieleskelin, että tarvitsen Ukkorähjän apua, tuosta ei voi selvitä yksin. Mutta perkules, periksi en antanut ja kaiken muun sain, mutta ruokapöytä vaati kaksi hölöö. Olin juuri tullut pelastavalta hierojalta, joka oli lievästi järkyttynyt ihmisen kireydestä ja kehoitti ottamaan ihan rennosti. En pystynyt, oli saatava kalusteet kuntoon.

Sohvasti

Klenkka, perkele
Järjestin meille myös kivaa pikku ilta puuhastelua. Vuokrasin peräkärryn ja kipastiin hakemassa parvekkeelle laatat ja uudet kalusteet. Ukkorähjä ei oikein tykännyt ideasta: " Eikö tämä roudaaminen ikinä lopu, perkele!" Oukei, myönnän, ollaan väsyneitä. Kasasin kuitenkin kalusteet, halusin nähdä ne livenä. Laattoja en jaksanut laittaa. Olkoon, kerkeehän noin viikonloppuna. Kerkeekö? Tänään ei tartte tehdä muuta kuin laittaa pari taulua seinälle ja heittää silikoonit suihkukaapin rakoihin.  Ehkä me emme tee illalla mitään. Armahdan ja pidetään huili. Siivosin eilen ton partsin ja mulla on aika voimakas visio siitä, mille se loppumetreillä näyttää. Siitä jo eilen mainitsin. Kunhan saan ne lasitukset, niin pääsen viemään asiaa loppuun. Siitä tulee kiva, ihan hirmu kiva.

Jep, tänään menen ensimmäistä kertaa duuniin Vuosaaresta. Mua ihan jännittää. Taivaalta tulee paskaa, joten otan ensin bussin tuosta noin ja sit hyppään Metroon. Täytyy lähteä ajoissa, jos vaikka eksyn. Töistä ei saa myöhästyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti