Kahisevaa pinkkiä

Huumaava aamu. Lämmin kuin tropiikissa ja mustarastaat konsertoi kiihkeenä. Epätodellista mutta ah, niin ihanaa. Ilmassa tuoksuu lupaus tulevasta. Pitkä ja synkkä on takana. Hengissä selvittiin. Se on taas muutama kuukausi hillitöntä elämän räiskettä edessä. On se hienoo. On se.

M-kylä on lähes paketissa. Tämä ei ole enää mun koti. Suoritan pakkaamalla henkistä irtiottoa entisestä kodistani. Semisti melankoliaa ilmassa. Tässä näin Martta viimeisiä kertoja istuu, tässä näin kerran vielä puurot keitän, hampaani pesen, tukkani kampaan. Voih, viimeistä kertaa katson sinen taivaan tällä partsilla. Hyvästi jätän, itkua yritän silmäkulmaan tuhertaa. Kaihoa tuntea, jäähyväistä jättää. Yksi elämän vaihe takana, uusi tulossa. Jätänkö taakseni surua ja murhetta, kohti uusia tuulia taivallan. Ei mul kyl kauheesti oo valittamista. Onnellinen pesä tämä on ollut. Suorastaan hieno elämän meno. Lämmöllä tulen muistamaan. Kiitos, kiitos. Pikkuinen tippa kyynelnestettä poskelleni vierähtää...

Voe heleveta! Se maisematapetti on aiheuttanut ylimääräistä kierrosta ja sydämeni tykytystä. Sen piti saapua minulle jo huhtikuun alusta, mutta ei sit tullut. Bauhaus antoi epämääräistä infoo saatavuudesta ja olen nyt kissojen ja koirien kans sitä metsästänyt. Eikä sitä ole missään! Mun sieluni on virittäytynyt Koivikkometsän tunnelmaan, eikä ajatus jätä mua rauhaan. Mä haluun sen ja se on pakko saada! PAKKO! Tapettia tuo maahan Studio Decor ja se tulee aina Saksasta asti. Valmistaja on Komar ja maisema on tällä hetkellä yksi Suomen suosituin fototapetti. Hankala saada. Selvitin asiaa maahantuojalla ja heidän kirjanpidon mukaan se on nyt lähtenyt Germanysta ja saavuttaa Finlandian huomenna. Ja Vantaan Haubausille on neljä sellaista tulossa. Yksi on mulle, elän toivossa!

Koivikkoni mun!

Torstaina on jännä päivä. Martta saa monta synssärilahjaa. On merkkipäiväni. Siitä viis, mutta huomenna tulee makkarin peiliovet, sälekaihtimet, suihkukaappi ja uudet kalusteet. Voiko parempaa lahjaa enää toivoa?! Uusi koti alkaa pikku hiljaa rakentua ja kaikki muuttuu todeksi. Pääsen jo hiukka sisustaa. Arvata saattaa, että olen innoissani. En pysy pöksyissäni. En pysy.

Täytynee myöntää, että tämä hässäkkä alkaa hiukka tuntua takaraivossa. Samalla kun tunnen lapsenomaista intoa, tunnen myös uupumusta ja halua normi arkeen. Siihen ihanaan tylsyyteen, että saa taas valittaa, kun elämässä ei tapahdu mitään. Ihminen on hassu. Näin saa huomata, että jokainen elämän vaihe on tuiki tarpeellinen. Sitä tylsyyttäkin tarvitaan. Se on käynnistävä voima. Nyt se tunne on haluttu, kunnes taas valitan. Elämän kiertokulku. Sitä se on. Ymmärtää vain olla kaikesta onnellinen.

Pientä takapakkia onnellisuuteen. Rastilan avantouinti suljetaan ensi kaudeksi! Voihan perse, en paremmin sano. Olen selvittänyt asiaa, enkä oikein pääse kärryille. Siellä on siis saunallista seuratoimintaa ja se loppuu, uusia jäseniä ei oteta. Mutta en ole saunallinen uimari, tarvitsen vain lämpöisen tilan pukeutua. Joku kopin tapainen siellä on, mutta onko sitä enää ensi talvena? Hiukka ahistaa, mut sithän mä hokasin, että en välttämättä ole ensi talvea täällä. Olen sapatilla tropiikissa. Nou hätä, näin elämä järjestää. Kai.

Takapakista takaisin onnellisuuteen. Käytin pikku perheemme ( Ukkorähjä, pikkukoira ja mä) kera aamuisella lenkillä Vuosaaren maisemissa. Se oli kaunis kokemus. Siellähän on ihan hillittömät mestat harrastaa. Juppekin teputteli aivan innoissaan ja atmosfääri lähenteli maalaismaisemaa. Kaunista metsää, kaltsua ja merenrantaa. Rauhaa, ei autoa lain. Olimme onnelliset yhdessä. Nais. Veri nais. Sain jopa Ukkorähjän innostuu ulkoiluajatuksesta. Ostettaisi samanlaiset kahisevat, sellaiset pinkit. Ja keltaiset tupsupipot. Oltaisiin vitun söpöi. Niin myö oltaisiin. Tupla veri nais.