14.4.2012

Kaikkesi annoit, kaikkesi teit

Kaikki on nyt viimeistä ja niin lopullista. Homodraamaa ilmassa. Viimeinen mokka Matinkylässä, eilen hyvästelin saunan. Hei, hei löylykauha, emme enää koskaan tapaa. Aivan kuin olisin vaihtamassa mannerta, vähintään kuoloa tekisin. Olisin toivonut, että tänä tärkeänä päivänä yöuneni olisi minua hellinyt. Mut ei, turha toivo. Väsy jyskyttää takaraivossa, mutta oli oikeastaan pakko nousta ylös. Haluan hetken tätä hiljaisuuttani, ennen kuin härdelli alkaa. Katselen tyhjiä seiniä, ja muistelen menneitä. Aivastelen pölyn keskellä. Ei uskoisi, että Martta niin ahkerasti rätin kanssa heiluu, joka paikka on pölyä täynnä. Kuinka se edes voi olla mahdollista? Kaikki on rujoa, alastonta ja jotenkin raakaa. Tunnen luopumisen tuskaa...

Eilinen loppukauppa meni mukavasti. Yllätin ihmiset ja vein meille herkku pullat. Pankki tarjosi kahvit, kaikilla oli hyvä mieli. Osakekirjat vaihtoivat omistajaa ja tunnelma vähintäänkin helpottunut. Tulen uusien asukkaiden kanssa hyvin juttuun ja sovittiin, että tulen joku päivä käymään täällä ja katsomaan kuinka he ovat remontoineet asuntoa. Ei kaiketi mitenkään tavallista, että entinen asukas olisi kiinnostunut uusien remonteista. Minä olen. Jätän Ninalle ja Mikolle vielä ylläripyllärin. Pullon kuohuvaa jääkaappiin jäähtymään. Kirjoitin myös kivan kirjeen elämän onnellisuudesta. Se varmaan tuntuu mukavalle, kun tulet ensimmäistä kertaa uuteen kotiin. Niin tai sitten ei, mistä tuota tietää. Voihan se olla, että he ovat entisiä holisteja ja ratkeavat ryyppäämään. Juovat vielä uuden kotinsa alta ja minä saan syytteen niskaani.

Uudet kalusteet pitäisi tulla tänään! Ykkösestä soitettiin ja oltiin tietty veri sori. Nykyaikana kaikki palvelut ulkoistetaan ja turha mun on Ykköstä haukkua. Vika oli kuljetusfirmassa. Soita nyt sinne ja anna reklamaatioo, niitä tuskin hirveesti kiinnostaa. Näin tehtäviä ulkoistamalla ei oikein ketään voi syyttää. Näppärää. Saa nyt nähdä kuinka tänään käy. Sain hyvitykseksi lahjakortin kotiin kuljetuksen hinnalla. Hah, sehän sitä mielipahaa korvaa. Kapinen viiskytegee.

Tämä on nyt viimeinen postaus Matinkylän residenssistä. Alanks mää ny poraa? Paskahuussi on vielä pestävä ja kyökki kiillotettava, ei tässä kerkee vetistelee, perkele. Nyt Martta leikkii äijää, anna vain sen itkun tulla. Guuudbai M-kylä, mun rakas hima! Kaikkesi annoit, kaikkesi teit. Onnellisten sielujen kolo. Olen puhunut, ugh!

5 kommenttia:

  1. Mulla oli vähän samoja fiiliksiä kun muutettiin mut ei ehkä ihan noin paha draama mutta "halasin" kaunista tapettiseinää jonka olimme juuri tehneet ja tapetti tilattu Lontoosta asti. Olisin halunnut sen seinän mukaani. Hivelin keittiön kaakeleita jotka olin omakätisesti laittanut. Muistot onneksi kulkevat aina mukana.
    Missä sä olet töissä mä alan käymään sun luona jos uskaltais sun kanssa olla rehellinen tukka-asioissa. Mä en jaksa sitä ikuista tappelua arpapeliä minkä näköisenä ulos liikkeestä tulee.

    VastaaPoista
  2. Lähtö vanhasta kodista kirpaisee aina, mutta onneksi yleensä sisäänmuuttotouhut uuteen kotiin saa ankeuden karisemaan tosi nopsaan. Onnea ja iloa uuteen kotiin! :-)

    VastaaPoista
  3. Kauniisti teit uusille asukkaille! Yllätykset ovat niin parasta! Varmasti muistavat sen.

    Kun jotain uutta saa niin jostain pitää/saa luopua. Se on usein vapauttavaa. Kovin reippaasti sulla on koko projekti mennyt, kalusteiden myöhästyminen on kuitenkin aika pieni murhe. Kaikkihan ei mee niinkuin siellä kuuluisassa Strömsöössä;)
    Innolla odotan että jonain päivänä tapaan sut metrossa!

    VastaaPoista
  4. Voi luopumisen tuskaa...Nooh, Marttaseni, kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa! Oli kyllä niin ihana ele tuo skumppapullo ja kirje...kertoo paljon antajastaan!

    VastaaPoista
  5. Henrietta: Hah, en voisille mitään, että olin kiintynyt M-kylänkotiini. Kyllä, myönnän, että tippa tuli linssiin, kun sieltä läksin. Vaelsin hetken tyhjässä asunnossa ja näin elämääni taaksepäin. Mut hienoja muistoja kaikki tyyni. Jos haluat tulla kampaajalle, laita mulle meiliä.

    Aija: Kuten tämän päivän postauksenssa totean, nyt kaikki on niin uutta ja ensimmäistä kertaa. Muisto vain meneestä.

    Viivi: Odottava kupliva oli varmasti kiva yllätys. Ainakin itse olisin tykännyt ja kyllä heiltä tuli kiitokset :) Olen kokenut vapautuksen tunnetta ja yritän nyt, että en täytä tätä asuntoa liiaksi vanhalla tavaralla. pitää osata luopua. Kenties joku päivä tapaamme...

    Pepper: Ovet kaikelle uudelle on auki! Skumppa kertoo antajastaan, että taitaa olla viinaan menevä ;)

    VastaaPoista