Niska jäykkänä rantoja astelen

Eilen oli hyvä päivä. Sain loput laatikot purettua ja kamat alkaa olla paikoillaan. Tutustumme toisiimme, mä ja mun hima. Suhteessamme on vielä viehkoa uutuuden viehätystä ja tapojemme opettelua. Koristavat esineet etsivät vielä snadisti paikkaansa, johdot laittajaansa ja oloinen huone kalusteita. Mut hyvälle tuntuu. Sika hyvälle. Ihastelen tätä valon määrää, olihan sitä M-kylässkin, mutta täällä tämä valkoisuus laittaa luxit potenssiin sata. En malttanut odottaa loppusilausta, vaan postaan teille muutaman kuvan. Vielä on keskeneräistä, mutta näette tuon rakastavan valon. Kaiketi myös se, että en välttämättä tarvitse verhoja, kukaan ei näe tänne, se mahdollistaa valon esteettömyyden. Valon lapsi tahdon olla...

Ei vielä redi mut mikä valo!

Heijaa Svärje!

En luvannut mä sulle ruusutarhaa

Täs mää istun, enkä muuta voi.

Väräjävä verho

Mulla on järkky niskasärky. En saanut itseäni sängystä ylös, pää vain ei liiku. Piti nostaa nuppi käsipelillä. Ei puhettakaan, että päätä kääntäisi. Auts! Myönnän, että olen hiukka juntturassa koko äijä. Purkaantuuko tämä tohotus ja hirvee duuni kipuna ulos kehostain? Voipi olla, ei kiva. Otin äsken särkypillerin, auta nyt edes hiukka. Tänään on hieroja, mut voikohan tämmöistä tilaa edes hieroa. On meinaa akuuttikipu. Kuulostipa hienolle. Akuuttikipu.

Olen herännyt kiinnostumaan ympäristöstäni. Aamuinen uintiretki Rastilaan oli antoisa. Reitti vie kauniisti merenrantaan, ei autoa lain vain luonnon rauhaa. Mut mikä olikaan erityisen intresanttia, niin täällä tuntemattomat ihmiset tervehtii! Aivan kuin maalla konsanaan. Ei Espoossa kukaan edes hymyillyt. Mistä tämä voi johtua? Tekeekö raha ihmisistä kylmiä? Sillä siellä aamuinen lenkkini kulki ns. raharikkaiden rantapolkuja. Mene ja tiedä, mut aika hassua. Vai lähetänkö itse onnellisuuden energiaa, joka pysäyttää ihmiset tervehtimään tai ainakin hymyilemään minulle. Valon lapsi tahdon olla.... Illalla käytiin Ukkorähjän ja parin kaverin kans tule tutuksi Vuosaari ajelulla. Käytiin Aurinkolahdella, Uutelassa ja Kalviikissa. Kertakaikkisen upeita maisemia. Ja kaikki ovat mua mukavasti lähellä, vain fillarimatkan päässä. Täällä on ainakin sata uimarantaa ja miljoona ihanaa kahvilaa. Muuta siekii tänne!

Täällä on mun kyökki

Käytettävissä

Laitoin eilen keittiöosastoakin käyttökuntoon. Sen minkä pystyin. Purin muutaman laatikon, että pärjään kuukauden. Mieleni halajaa jo päästä laittamaan kunnon ruokaa ja syömään oikeilta astioilta. Odotan ihan Simona uutta keittiötä saapuvaksi. Se onni tässä on, että kohta siirrytään mökkikauteen, eikä tarvitse täällä keittiöttömänä kärvistellä. Kaiketi vapuksi yritämme siirtyä Fagerviikkiin. Ajatella, enää yksi viikonloppu välissä ja valpuri on käsillä. Nyt kun asiaa ajattelen, hienoinen mökkikuume valtaa mieleni. En juurikaan ole kerennyt asiaa ajatella.

Nyt aurinko nousee puiden latvoissa. Näky on komea. Olen päättänyt, että tänään tapahtuu ihme ja saan uudet kalusteeni kotiin. Kodin Ykkönen tekee kaikkensa, että HomoMartta on onnellinen. Tänään ohjelmassa hienosäätöä ja illalla hankitaan parvekekalusteet. Homma alkaa olla hanskassa. Mitäs mä sit teen?