Kiskoo

Tässä ne nyt ovat! Mun uudet purentakiskot. Hienot, vai mitä? Tänään on ensimmäinen yö kiskot suussa. Hasssua. Mielenkiintoista. Ne on mulla nytkin suussa. Taidan alkaa pitämään näitä öin päivin. Olen sexy, suutele mua! Olihan kiskoilla hintaa, kalliiksi tulee tämä stressaaminen.

Läppärin korjaus oli onneksi pikku juttu. Vaihtoivat näppäimistön, homma valmis puolessa tunnissa. Hintaa kyllä kertyi kivat 162 egee. Mut vakuutuksessa oma vastuu 150€, torttapotortta.

Tärkeintä on, että tietotekniikka pelaa ja voin päivittää blogia lomallani. Kerkesin jo säikähtää...

Nyt alkaa olla hiukka jo sellainen olo, että LOMAAAA! Pientä taistelu väsymistä kuitenkin havaittavissa, antaa jo periksi. Mutta hyvä meininki ja enää kaksi aamua! Perjantaina lyhyt päivä, sitä ei edes lasketa. Fantsuu!!!

Nyt kiskoilemaan ja pää tyynyyn. On kova väsy. Hei, kivaa tää lämpö ja kesä. Ensi viikonlopulle luvannut oikeita helteitä, vauh! Perjantaina bileet, vaikka yksin!

Kuvia

Tässä muutama kuva. Savustuspönttö ja pöperöitä. Laitan uusista kalusteista kuvia myöhemmin. Juhannuksen otokset oli märkiä... Vesisateesta johtuen. Haluan ehdottomasti, että kuvat tulevat auringonpaisteisesta tunnelmasta. Hei, ensi viikonloppuna on taas juhlat. Loman alottajaiset. Siitä tunnelmasta tuleekin hyviä fotoja. Ympäripäissään emäntä asettelee ja silleen....

Ai kauheeta!

Yöttömän yön sekava päivitys päättyi ikävään onnettomuuteen. Läikäytin olutta läppärin päälle ja se on nyt kaput. Arvaa harmittaako? Ja kesäloma tulossa, miten käy mun bloggausten? Kääk! Sen siitä saa, kun pimeässä yrittää! Toivottavasti joku vakuutuksistani korvaa.

Siksi päivitykset jäi loppu Juhannukselta. Nyt himassa ja kotikoneella.

Juhannus 2010 meni muuten loistavasti. Juhlittiin sopivasti ja saatiin myös järkevää aikaiseksi. Varasto on nyt siivottu, tuli hyvä mieli. Sauna pestiin ja yksi mattokin siinä sivussa. Ostettiin myös uudet terassikalusteet ( en nyt muista, joko mainitsin?) Savustettiin Nieriää uudella savustuspöntöllä. Se on hauska, pari kerroksinen pömpeli. Laitan kuvaa. Tuli hyvät fisut.

Meillä oli paritkin bileet. Torstaina ja Juhannusaattona. Olin oikein ylpeä itsestäni, että jaksoin olla juhlatuulella. Mikäs sen mukavampaa, kuin kunnon juhlat. Maistuvat pöperöt laitettiin aattona, juhannuskoivuilla koristeltiin ja saunavastat tietysti väsättiin. Aattona satoi vettä, mutta emme antaneet sen meitä häiritä. Tunnelma oli leppoisa ja juhannuksen makuinen. Kai se täytyy meny myös päivittää. Onpahan muistona...

Juhannus julistettiin lasillisella Fresitaa ja alkuruokana oli rapukoktaili ja paahdettu ruisleipä.

Tein muonituksen helpoksi ja väsäsimme seisovan mittumaariapöydän. Sisälsi seuraavaa:

- tomaattimozzarellasalaatti

- kotijuusto ( Patte teki)

- tzatziki

- kylmäsavulohta

- uudet perunat

- kesäinen perunaräiskäys

- kermaviilikastike

- vihannesnyytit

- savustettu nieriä

- grillattu kanafile

Jälkiruokana paistoin raparperitorttua, mansikka ja vaniljakastiketta. Espresso ja juhannuksen kunniaksi jägermaisteria. Hyvinhän tuo ruoka maistui. Lauantaina syötiinkin sitten tähteitä. Heleppoo kuin heinän teko.

Jahas, nyt on väsynyt, mutta onnellinen olo. Lopetan tähän. Laitan pizzarellokset uuniin. Patte lupasi tuoda jäätelöööö!! Pikku koirakin on ihan poikki. Sillä oli rankka juhannus, hau! Mut hei, ihan oikeesti. Duunia vain yksi viikko ja sit alkaa LOMAAAAAA!!!!!!

NamUstelEn!

No oho! Kello on oikeesti, hei ihan oikeesti, kello on oikeesti siis jo 01.42. Minä ihan valopäänä ja valmis. Tänään on juhannusjuhlat ja meillä hyvä henki. Kaikki muut meni jo nukkumaan, minä valvon. Olen hereillä! Tää on kiva tunne. Olla hereillä. Kuinka moni voi sanoa olevansa herätys?

Hauska kuunnella Radio Suomea, siellä on menossa joku puhelintoive, uskomattomia juttuja ja nastaa kuunnella. Hei sinne, Matille Keskisuomeen terveisiä! Mie viihdyn, voisko soittaa...

Olen lähellä suomenkansaa. Nyt radio soittaa kesänlapsi katrihelenalaisittain. Olen ihan poutapilvissä ja muutenkin kuin mattolaiturilla. Mäntysuopaa ja himo tuoksuja.

Aah, kesänlapsi kun oon... oon villi luonteeni oon...

Ei mitään hätää. Vaikka olenkin tunne ihmisiä ja tunnelma eläimiä, en voi jäädä tähän kylmäksi. Juhannus on voitettu ja juhlat olivat onnistuneet. Tänään ei olla köyhiä eikä varsinkaan kipeitä. Mie vaan kuuntelen hiljaisuutta. Vähän aikaa.... Olen outo hiippailija. Bileet, jee, mun bileet!!! Laura Häkkisen silmät.... Mie täällä yksin, mutta kaikki kaverit on oikeasti lähellä. Tai siis jossakin....

KupLiA!

Oooohhmmnn! Juhannusaatonaatto on kääntynyt jo aatoksi. Meillä oli mukava ilta ja päivä. Saatiin kaikki siivottua ja kerettiin hiukka hörpötelläkkin. Ansaitsimme palkinnon ja muutamat huurteiset siivotessa. Luontoäiti on muistanut ja häikäisi meidät hehkullaan. Upea, upea ilta!

Reipas puuhailu saa aikaan sen ihanan tunteen, että on ollut tarpeellinen. Tehnyt oikeasti jotakin tarpeellista eikä vain nyhvänyt nurkissa ja ihmetellyt.

Kerkesin jopa päivällä ottaa puolentoistatunnin tirsukat. Nyt vielä ylhäällä, ei kukaan muu. Kai mun pitäisi mennä myös nukkumaan. Jaksaa sitten huomenna juhlia. Lopetan tähän väsymyksen tunteeseen. Ihanaa mennä nukkumaan. Sammutan vielä kaikki ulkotulet, kerkesin just sytyttää ja nyt jo sammutan. Keski-ikäisten sähläystä....

Möksällä

Iltaehtoolla pikku päivitys. Täällä sitä ollaan taas! Päivä lensi kun siivillä ja ilmassa oli juhlan tuntua. On se jännä, että aina perjantaisin ja juhlapyhien aattona ihmiset ovat villiä ja vapaita. Nauru herkässä ja kaikilla on mukavaa. Maanantaina taas.... Sinä tiedät.

Mökillä odotti ystävän tekemä herkullinen makaronilaatikko. Hän tekee maailman parasta makaroniloudaa. Syötiin massut pullolleen. Tänään otetaan ihan rauhallisesti. Huomenna on touhupäivä. Heti aamusta suuntaamme kirkolle ostoksille. Loppu sapuskat ja uudet upeat terassikalusteet. Olen jo ne varannut Karjaan Jyskistä. Ehkä saat kuviakin....

Huomenna on myös tarkoitus siivota ulkovarasto/liiteri, helvetin romuläjä. Siinä meneekin mukavasti muutama tunti, kaikki joutava pitää viedä kaatopaikalle. Ja hei, tyhjiä pulloja on kertynyt hieman. Niillä rahoitammekin Juhannuksen ruokaostokset tai ostamme lisää juomaa. Hah! Ohjelmassa on myös saunan pesua, juhannuskoivujen haku, raparperipiirakan teko. Huh, on hommoo. Mutta kivoo hommoo. Osa tehdään perjantaina, ei mittään stressiä! Erityisen mukavaa on, että tulimme mökille jo tänään ja saa kaikessa rauhassa tehdä Juhannusjuhlia.

Hampaat on nyt muotittettu. Hassu sana. Toimenpide oli lyhyt ja jännä. Mössöä suuhun ja hampaat siirtyi muottiin. Ensi viikolla tulee kiskot. Sanoinkin hammaslääkärille, että odotan ihmeitä. Siihen loppuu hampaiden kiristely ja se helvetin stressi! Mikä ihana loma on tulossa!

Nyt nukkumaan. Jaksaa huomenna pörrätä. Me päätimme, että Juhannuksena ei Inkoossa sada vettä. Näin on. Yritän keretä dokumentoimaan juhlahumusta ja vähän arjestakin. Tack och adjöö!

Ou jees!

Heräsin mummoaikaan. Eli 05.16. Ei tule uni enää. Olen taas liian innoissani tulevasta Juhannuksesta. Tämä pikkupoika jouluaattona syndrooma, juu nou?

Hassua, heräsin siihen, kun päässä soi takavuosien TV-mainos. " Tännään ostetaan, Halvan maukasta lakritsaa. Lakupekkamaku, saa svengaamaan!" Mistä ihmeestä mun päähän mahtuu tuommoista, en tiedä.... Hereillä ollaan ja vahvasti. Pienet mietelmät, ja kohta roiskautan aamu-uinnit. Siellä onkin hemaiseva aamuaurinko. Jette, mykke kiva.

Duunissa aika härdelliä. Joka vuosi sama juttu. Mattimyöhäiset yrittävät saada epätoivoisesti tukkansa kuntoon vielä ennen lomia. Ei pysty, ei kerkee. Ostettiin tytöille eilen kesälahjat. Niin kuin joka joulu ja juhannus. Fresitapullot ja hauskat avaimenperät. Vaikuttaa tyhmälle, avaimenperä. Mut siinä on ostoskärrykolikko, tarpeellinen ja jokaista päivääsi helpottava pikku esine. Kiva muistaa ja hieman kiittää. Juuri näin.

Tänään on se hammaslääkäri. Otetaan mun stressikalustosta muotit. Tämän hammaslääkärikokeman jälkeen olen mietiskellyt tätä stressi asiaa.

Mikä stressi on? Miksi?

Onko stressi osa mun persoonaa vai onko se ulkoapäin tulevaa oiretta? Miksi mun hampaat hajoo, pumppu hakkaa ja kakka ei tule. Pistän palasiksi tämän asian ja yritän selvittää ja selättää sen. Jos pystyn.

Minä olen aina ollut tämmöinen. Mulla on usein kiire, ei mihinkään. Jännitän joulua ja juhannusta. Matkalle lähtöä. Mitä vaan. Onko se stressi? Eikö se ole mun luonne? Miten pääsen eroon siitä ja saan pysymään hampaat suussa? Hauskinta tässä on se, että omasta mielestäni minulla ei ole stressiä. Oukei, jännitystä ilmassa Jussin vietosta... Mutta se on vain mukavaa. Näin on aina ollut. En minä voi päättää, että tänään en herää liian aikaisin tai nyt mua ei ummeta. Ei se ole minun käsissä. Missä se sitten on?

Jos se ei ole minun päätettävissä, niin mitä voisi tehdä. Sitä mietin. Onko olemassa itsensä hallitsemiskurssia? Pitäisikö nauttia päivittäin rauhoittavia. Vai riittääkö esim. jooga?

Summasummaarum. Nyt minulla on stressi siitä, että minulla on stressi. Pitäisiköhän hankkia elämä ja lopettaa joutava ajattelu. Jospa siinä onkin ongelman ratkaisu? Lopettaa ajattelu. Ei kai. Minä olen minä. Vaikka voissa paistaisi. En pääse pakooooooon..... Omia ajatuksiani.

Jep. Tänään vielä napakka duunipäivä edessä. Illalla suuntaamme nokan kohti Lähdejärven maisemia. Käytiin eilen suorittamassa jo osa ruokaostoksista. Siis juomia. Se on hyvä toimintamalli. Nyt on hankittavan vain tuoretuotteet. Vähentää stressiä. Huomasitko? Snäppärää... Tulkoon Mittumaaria. I´m ready! Sinulle juhannuskoivun oksa. Tuoksulla. Silvublee!

Taidetta

Lisäsin edelliseen postaukseen kuvat. Siinä on pumppu omassa kotitalossa ( siihen kuuluu vielä hieno ovi.) Puutarhuri tekee asetelmia ja kuva myös niistä. Ai kun kiva. Jette kiva.

Tässä myös muutama taideotos aamuisesta hetkestä. Niin ja outo luontoilmiö. Tikka puussa.

Sulokas sunnuntai

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihanaa herätä aurinkoiseen aamuun. Tai nousin ylös jo heti kuuden jälkeen ja silloin oli pilvinen, kostea aamu. Harrastelin valokuvausta ja haistelin luontoa. Menin vielä hetkeksi pötkölleen ja nyt aurinko hellii meitä.

Kohta starttaa uusi pumppu, pieni hetki ihmiskunnalle, suuri meille. Minä tein hienon kukka-asetelman alaterassille. On niin alkukantaisen tyydyttävää olla sormet mullassa. On yhtä äitimaan kanssa. Siivoilin myös takapihaa ja kunpahan järjestelin. Mie olen kova poika järjestelee. Koko ajan. Se on persoona, mikä pistää panemaan. Paikat järjestykseen.

Hei hallelujaa, kolme päivää duunia ja sitten takaisin tänne Jussin viettoon. Tänään pitääkin suunnitella Jussin Menyy ja ruokaostokset. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Pitää paikkansa. Mätiä, uusia pottuja, mansikkakakkua, savustettua kalaa ja grilliherkkua pitää olla.

Saunavastat ovat ehdoton perinne. Ja kai sitä kossuakin pitää hiukkasen nauttia. Veneestä en vettä heitä, enkä leiki tulella. Jonkun juhannus taikasen taidan tehdä. Olkoon ilmojen jumalat suosiollisia ja onni läsnä.

Hei, se outo Kakadu ( lintu torstaiyönä) on mustarastas. Sillä on joku outo saundi, välillä luikauttaa hyvinkin kauniisti, mut sit tulee toi komppi tai kamppi. Se jännästi naksuttaa.

Se siitä oudosta luontoilmiöstä. Hetken jo luulin, että olen tavoittanut uuden lajin Suomen metsiköistä. Tai olisihan se voinut joku karannut yksilö.... Tai "naksuttikohan" mun pää...

Pumppumestari pyytää apua. Silloin on riennettävä. Se on niin tärkeetä. Tallennan tämän ihmeen kuviksi. Tsau!

Vikke&Dani 19.06 2010

Oih ja voih! Kylläpä morsian oli kaunis ja sulho komea. Ihan piti liikuttua kyyneliin asti. Oikein kuninkaalliset häät. Voi sitä rinsessojen ja rinssien määrää.

Me juhlistimme täällä mökillä. Paistoin kuninkaalliset lihapullat ja keitettiin Svedun uusia pottuja. Illalla on vielä jälkkäriksi Rinsessa Viktuurian ohukaiset. Huom. ohukaiset, ei lettuja. Eikä lättyjä. Eikä missään nimessä räiskäleet. Sehän olisi ihan moukkamaista....

Täällä sataa rankasti. Alkoi jo iltapäivällä ja jatkuu. Sataa ihan kunnolla. Taas. Ostin kirkolta lisää kesäkukkia ja en pääse niitä nyt istuttaa. Höh. Patte on äheltänyt uuden vesipumpun parissa. Teki sille hienon oman pikku talon tuonne rantaan. Kohta meille tulee vettä hanasta! Mikä sivilisaation riemuvoitto.

Eilinen päivä oli hieman laiskan sutjakka. Johtuneeko hämärähyssyistä ja nautitusta iloliemestä? Paljon mahdollista, mutta minulla oli tunnelmallinen ilta. Kiva ilta. Hauska ilta. Yksinkin voi bilettää.

Enkä saanut eilen aikaiseksi yhtikäs mitään. Olisiko pitänyt?

No, laittelinhan minä illallista. Ja saunoin oikein urakalla. Mitäs me syötiinkään eilen?

Alkuruokana freesi vihersalaatti ja valkosipulileipänen. Pääruokana grillattu lehtipihvi, maustevoi ja paistetut uudet perunat. Tykkään paistaa perunoita, niistä tulee jotenkin nam...

Jälkiruokana mustikoita, cantaloupmelonia, ja joku muu hedelmä. Uusi tuttavuus, enkä nyt muista nimeä. Hieman sitruunajugurttia ja plöräys hunajaa. Hyvää oli.

Edellisen illan valvomisesta johtuen, vetäydyin tyytyväisenä nukkumaan jo kympiltä. Sellaista se on tämä mökkielämä. Syömistä, juomista ja makkoomista. Ei ihme, kun täällä niin hyvin viihdynkin.

Pimeetä.

Hei, ihan oikeesti! Mä olen täällä taas. Ihan auki ja puhtaana tilittämään viimeisimmät viisikymmentäminuuttia. Ukko otti ja nukahti. Hän on niin hyvä uninen, että ei se mitään tajua, jos minä hiukka biletän. Eli joret on pystyssä. Ei mitään seurapiiritapaamisia, ihan vain minä ja ulkotulen valo. Radio. Patte kuorsaa kevyesti ja kaikki valot on päällä. Minä linnoitan tätä terassia ja hämärää. Yön viileä koskettelee. Kietoudun tiukemmin lämmittävään shaaliin. Tuntematon pimeys ympäröi terassimme. Näyttöruudun valo on poikkeava valoilmiö täällä. Se ilmestyy vain viikonloppuisin ja heinäkuussa palaa joka ilta. Mun Macbookki. Valoilmiö. Olen outovaloilmiö heinäkuussa. Pakko rohkaista käytöstä ja hakea keittiöstä vielä juomaa, toivottavasti en herätä nukkuvaa karhua? Hui...

Ukko kuorsaa täysillä ja minä sain oluen salakuljetettua tänne terassille. Ei herännyt. Minä liikuin kuin pantteri, hiipimällä. En saa paljastua. Huomenna herättyämme, voin paljastaa menneeni nukkumaan heti puolilta öin. Etkö muka kuullut? Kello on nyt 01.36 ja avasin yhden oluen. Vielä. Ihan Pantterina. Radio soittaa vanhaa jazzii, bluusii ja sellaista. Minä olen vielä ihan virkiä ja näköjään sana tuulella. Nyt soi It`s Rainingmen! Huh, tulee nuoruus mieleen.

Silloin sitä jaksettiin, eikä ollut näitä tunne-elämän rajoituksia. Tai siis, kyllä niitä oli, mutta niiden ei annettu vaikuttaa jokapäiväisen elämänrytmiin. Oltiin vaan. Nuoria.

Kiva jutella noita nuoriso juttuja. Ihan kuin olisi jo oikeesti, hei taas, ihan oikeesti, vanha. Emmä vielä. Olenhan tietysti iäkkäämpi kuin kakskytvuotiaat, mutta kummasti ajatusmaailma on menneessä ja tulevan ajan vähyys alkaa jo pelottaa. Siis melkein viiskytvee. Huh!

Mitä enemmän tulee ikää, sitä vahvemmaksi tunnet itseäsi. Siitä tunteesta oppii pitämään ja alkaa suojella itseään. Vaalimaan tätä sielunsa temppeliä. Jättää kaiken turhan ulkopuolelleen, ottaa itselle kaiken tärkeän. Näin teemme, me varmat keski-ikäiset! Hei nyt soi, Ladies nights!

Oohhhhhh! Olisi ihana lämmittää sauna, kello on jo 02.00 ja sauna... Hullu mieliteko, vastaan järkevyys... Ei sauna... Liian myöhä.... Kuka meistä voittaa? Hulluus keskellä yötä vai minuuteni järkevyys? Jääköön se saunasalaisuudeksi...

Unijukka taitaa kolkutella. Hyvä heppu, otan hänet aina ilomielin vastaan. Jos tarjoaisin hieman

salmiakkikossua, niin saisikohan hänet vielä heräämään? Kokeilemme. Keittiö, parit kossut, kiitos! Unijukka tykkää kosanderista, käsiä taputtaa ja pyllyä pyörittää. Väkevä maku, uni tekee hyvää, kaikki nukkumaan nyt! Ei kai me sitä saunaa lämmitetä?

Suhteita ja suhaamista

Täällä ollaan taas! Rauhani tahi tuomioni temppelissä. Mökillä. Jee. Tänään on siis torstai, joka on toivoa täynnä. Mahtavaa olla täällä ja viikko hurahti nopsaan niin kuin ensirakkaus. Se meni ja tuli...

Istun terassilla, suomihumppa soi ja nautin kesäillasta. Pari olutta, siiderii ja jotakin kuplivaa voisi nauttia. Juomapuoli on ihan avoin ja vapaa. Tärkeintä on tämä rauhan tunnelma. Ympärillä hiljaisuus. Mitä nyt toi iskelmä taustalla... Se antaa oikean suomitunnelman. Niin ja nämä helvetin itikat! Hirveitä, verenhimoisia huoranpenikoita. Hei, ne ärsyttää ihan oikeesti. Koko ajan kimpussa. En valita, ne on oikeesti vittumaisia. Tiedät kai tuon...

Mut joo. Täällä yritetään epätoivoisesti rentoutua. Tämä ensimmäinen ilta on aina hieman kiukkuinen. Väsymykset painaa ja muutenkii....

Mietin just, että rentoudunko oikeasti täällä? Rauhani/tuhoni temppelissä?

Oukei, ainakin mie yritän. Joskin tuo ukkokulta ei oikein ymmärrä tätä rentoutumistani. Se taas tekee sen, että minäkään en pysty olemaan ihan rela. Hassua. Epäaikuismaista. Tai erilaisuutta. Hei, erilaisuutta! Toinen on kunniallinen alkomahoolikielteinen ja toinen, iloluontoinen hepsankeikka. Siinäpä yhdistelmä ihmissuhteelle. Ja rentoudu nyt sit siinä?

Vaikka kuinka yritän katsoa tätä maailmanmenoa toisenkin silmin, niin on myönnettävä, että omat näkemykset ovat vahvemmat. Tai jotenkin paremmat. Toinen haluaisi mennä jo nukkumaan ja minä valvoa sekä hupsutella. Miksi ne ei olisi paremmat? Yritän olla mahdollisimman huomaamaton ja lempeä. Annan pitkän, kuuman ja kostean hyvänyön pusun. Sillä saa paljon anteeksi. Mie osaan nämä temput...

Se siitä ihmissuhteesta. Mennäänpä jo minuun. Mitä mulle oikeasti kuuluu?

Hyvä kysymys. Hammaslääkärini mielestä olen stressaantunut. En kai hermostunutkin?

Ihan hölmöä. Miksi aina pitäisi olla jotakin? Eikö vain voisi olla juuri niin kuin tuntee ja tuntuu? Minä en allekirjoita, että olisin jotenkin kiree. Ainakaan juuri nyt. Tällä hetkellä.

Nyt sytytän ulkotulet, ne antaa kivan tunnelman. Minulle tunnelmat ovat tärkeitä, siksi kai välillä nyppii noi avopuolison rajoitteet. Haluan ympärilleni vain rauhaa ja rakkautta.

Mut hei, juuri nyt on aika kiva tunnelma. Ilta alkaa hämärtyä, kello on 22.39. Taivaanrannassa on auringonlaskun kirjava kajo. Radiossa soi Kirkan Kahden hullun matka. Jotenkin tunnelmaan sopiva. Kaksi hullua yhdessä. Jotakin. Sinnepäin.

Kiehautin espressot ja nautin tänään ostamaani Calvadosta, jumalten juomaa. On jotenkin hedelmällinen ja pirskahteleva olotunnelmallinen. Olen neljäkymmentäkuusivuotias mieshenkilö ja olen tavoittanut sisäistä rauhaansa. Olenko oikean ikäinen, tarpeeksi kypsä? Ainakin sisäinen minäni olisi sitä mieltä. Tämä on niiiin siistiiii. Löytää palanen itseään ja sisäinen rauha. Ei hullumpaa, olen kuitenkin alle viisikymppinen. Monta kypsää vuotta itsensä kanssa on vielä edessä. Hienoa. Nyt voinkin unohtaa henkisen minän kasvun, hah!

Se kasvukipu ei lopu koskaan. Hyvä vai huono. Molemmat, kiitos.

Tunnelman lisäksi kaikki makuasiat ovat myös minulle tärkeitä. Juuri nyt nautin mokkapalaleivosta, päälle ryyppään espressoa ja calvadosta. Mikä ihana makujen ilotulitus. Kai olettekin tuon ruokapuolen tärkeyden ymmärtäneet aikaisemmista tilityksistä. Täällä mökillä tunnelma on kuin olisi lomalla. Ja lomalla nimenomaan nämä maku asiat korostuu. Elämänmeno on yhtä makua. Suolaista ja makeaa.

Hei, ihan pakko kommentoida. Nyt mökin vieressä on niin outo lintu ääni, että olen ymmälläni? Ihan kuin joku kakadu tai muu sellainen kääkättäjä. Ei Suomilintu ollenkaan. Meni pois, oliko se lintu vai joku saaliseläin? Minua himoitsee. Itserakas ajatus, ihanaa!! Petoja perkele!

Lauantaina meillä on kuninkaallinen illallinen. Vikke ja Dani saa toisensa. Marketta varmaan heittää rinsessamekon ylle ja etsii kätköistään tiaran. Martta vääntää sveduköttpullarnat ja mummo muuten vain huokailee. Ihan kivat bileet tiedossa. Voi tätä elämän köyhyyttä!

Missä on rinssit ja valkeat ratsut? Pakenenko patjani alle, herneet nenääni piilotan. Ihanaa, Vikke&Dani, tehdään kunnon show! Tärkeintä elämässä on purjeh.... ei helvetissä! Rakkaus!

LOVELOVELOVELOVELOVELOVELOVELOVE

Kävin täydentämässä juomavarastojani. Keitin yhden presson lisää ja kyytipojaksi vielä yksi dossi. Calvados. Tiedät jatkossa, että dossi tarkoittaa siis Calvados.

Sain myös huokailevan katseen ja kysymyksen sitä, kuinka pitkään meinaan valvoa? Voi, tätä elämisen eri rytmisyyttä. Se on aina hankalaa. Minun on ymmärrettävä ja lopetettava nämä yksinäisyyden orgiat. Toisen on saatava lepoa. Minä janoan elämää ja hämäräkemuja. Ihan kohta, tulen kohta nukkumaan, rakas!

Juuri nyt on se hetki, kun luonto ja eläimet alkaa puhua. En minä suinkaan ole yksin, kun istun tässä terassilla. Melkoinen poppoo on ympärillä. Osaa vain kuunnella. Saan vastauksia metsän hengeltä kiperiin kysymyksiin. Ne ovat kysymyksiä elämästä. Niitä juuri, joihin ei välttämättä ole edes oikeita vastauksia. Metsä antaa minulle oikeita suuntaviivoja.... Se antaa minulle rauhan tehdä oikeita valintoja ja auttaa minua ottamaan selvän itsestäni. Siksi istun tässä, yksin terassilla. Metsän ystävät ympärillä. Olen luontoihmisiä! Hei, oikeesti taas!

Täällä mun on hyvä olla. Luonnollisen luontoihmisen. Minä.

Joko nyt, joko nyt, minun on pakko olla ritarillinen ja vetäydyttävä kammariini. Pistettävä stoppi hämäränhehkulle ja näille syntisille ajatuksilleni. Olen ryhdikäs ja anna toiselle levon. Nuolen haavojani ja herään huomiseen kuin vastasyntynyt. Vielä yhdet ja sitten....

Jep Jep

Ouh, tulin just aamu-uinnilta. Polkasin fillarilla rantareitin ja täytyy kyllä sanoa, että luonto on rehvänä. Kaikki kukkii runsaana ja on niin täyteläistä. Hienoa. Olin hyvä ihminen ja heitin muutamat jooga-asanat laiturilla, nouseva koira ja makaava lehmä....

Tänään alkaa mun viikonloppu, pääsee taas rauhansa temppeliin eli mökille. Huomiselle ei ole mitään ohjattua toimintaa, joten taidan ottaa laiskasti ja lueskella. Olla vaan.

Sarjassamme sairaskertomuksia.

Kävin eilen hammaslääkärillä. Mulla on ollut outoja pakko-oireita purukalustossa, vihlomista ja herkkyyttä. Tohtori määräsi purukiskot. On vallan herra purrut hampaansa palasiksi. Etuhampaat on murtuneet! Yöllistä jännitystilaa eli stressiä. Mie en ymmärrä, omasta mielestä mulla ei ole mitään stressiä, mutta hampaatkin sanoo toisin. Outoa.

Okkei, ensi viikolla otetaan muotti ja sit saan kiskot yöksi. Siihen loppui kiristely ja hampaiden pureminen. Katsotaan, sanoi lääkäri...

Minun tekee mieli Japaniin. Mieliteko on toki ollut jo pidempään, mutta nyt matkakuume on taas nostanut päätään. Hitto, kun olisi joku innostunut ja kiva matkakumppani, joka olisi valmis kanssani lähtemään. Laitan asian hautumaan, tutkin nettiä ja haaveilen. Japani voisi olla kiva. Huisin kiva. Haaveita täytyy ihmisellä olla. En tiedä, mistä tämä hillitön matkakuume johtuu, mutta näkemisen nälkä on kova. Barcelonakin on näkemättä, sinnekin tekisi mieli. mahotonta meininkiä. No, kesällä Kuopioon. Ja viikonloppuna Inkooseen!

Tähän on tultu. Ostin viime viikolla lihavan ihmisen T-paitoja. Sellaisia halpoja H&M versioita duunipaidoiksi. Kaikki vanhat paidat puristaa ja ahistaa. Ostin ne sovittamatta ja himassa huomasin, että ovat pieniä?! Vein ostokset takaisin ja vaihdoin ne todella lihavan ihmisen kokoihin. Tähän on tultu. Ja kesällä. Syö enemmän pullaa ja juo viikonloppuna lisää kaljaa.

Ensi viikolla lyhyt työviikko. Aloitan Jussin jo keskiviikkona, jee. Sen jälkeen enää viikko duunia ja LOMA. Oho, tulipa kaikki niin äkkiä. Kohta on joulu!

Kukkaset

Hei, ihan pakko laittaa kuvat kesäkukkaistutuksista. Olen höpöttänyt niistä usein, joten kai ne täytyy ikuistaa jälkipolville, heh.

Sade taukosi tänään päivällä, joten saimme kukat laitettua. Pattehan niitä isomman osan istutteli, hän on se varsinainen puutarhuri. Mie laittelin ruukkuihin rappusille. Se on kyllä hyvä, kun ihmisellä on kukkia ympärillä. On kaunista. Ja väriä. Elämän estetiikkoo!

Märkää

Äijän se jaksaakin sataa. Lähes taukoamatta perjantaista saakka. Nyt on sunnuntaiaamu ja sataa, sataa ja sataa. Luontoäiti tykkää, mutta minä kaipaisin jo pientä auringonpilkahdusta. Niin oli kova myrsky eilen, että jäi kesäkukat istuttamatta. Sähköt oli poikki useaan otteeseen ja me olimme luonnon armoilla. Tykkään "vahvoista" luontoilmiöistä. Mökissä oli lämmin ja turvallinen olo. Täällä maalla, luonnon keskellä, kaikki sellainen korostuu mukavasti. Sateen hakatessa vasten peltikattoa otettiin Juppen kans parin tunnin suloiset päiväunet. Ai kun kiva...

Aamupäivällä käytiin kirkolla. Eli Karjaan keskustassa. Mulla olikin pitkä lista kaikkea tarvittavaa. Karjaan Säästöpörssi on paikka mistä saa ihan kaikkea. Siellä on hauska maleksia ja katsella kaikkea "tarvittavaa." Aina mukaan tarttuu jotakin sellaista mitä ei ole listassa ja jota ilman ei voi elää. Ostin saunanpukuhuoneeseen uuden maton, harjan ja rikkalapion, pesuaineita, säilytyslaatikkoa ym. ym. Mikään ei maksa mitään ja tulee aina hyvä mieli, kun on halavalla saanut. Outo on ihmisen mieli.

Eilen Marketta saunoi pitkän kaavan mukaan. Se on kauneussauna. Silloin vaalitaan menetettyä kauneutta ja hoidetaan paatunutta sielua. Se on hyvin antoisaa ja meditatiivista.

Mitä se pitää sisällään?

Kaikki lähtee jo löylyvedestä. Siihen on sekoitettu hengitystiehyeitä avaavaa Eukalyptystuoksua. Löylyä otetaan maltillisesti, enemmänkin hörytellen. Jalkapohjat raspataan ja vartalon iho kuivaharjataan. Välillä pulahdetaan uimaan ( saunaolut kuulu asiaan.) Joskus Marketta suorittaa lauteilla myös kevyitä venyttäviä liikesarjoja. Sauna on siihen lämpönsä vuoksi hyvä paikka. Hitaasti, rauhallisesti ja pitkiä venytyksiä. Tekee hyvää väsyneille lihaksille.

Ohjelmaan kuuluu myös kehon liiallisen karvoituksen siistiminen, mahdolliset hiushoidot ja vartalon kuorinta. Ja tietenkin pesu. Pehmeällä harjalla päästä varpaisiin.

Saunomisen jälkeen alkaa naamiointi. Ensin kuitenkin Marketta rasvaa koko kehon, jalkapohjille on oma, tehokas emulsio. Kasvoille levitetään puhdistava kurkkunaamio, joka vaikuttaa 10-20 minuuttiin. Kurkkunaamion jälkeen on vielä levitettävä kosteuttava silmänympärys ja kasvonaamio. Ja vasta näiden jälkeen päästään rauhoittaviin kosteusvoiteisiin ja ihmeitä tekeviin silmänympärystehotippoihin. Näin kaunis ja valloittava pakkaus on valmis illan rientoihin. Ellei ole jo niin väsynyt, että voikin mennä suoraan yöpuulle. Ei, kyllähän Marketta aina lasillisen kuohuvaa jaksaa saunan jälkeen nauttia.

Nyt sade lakkaa. Kun lakkaa satamasta haetaan lakkaa satamasta. Hah!

Nyt äkkiä kukkasten istutukseen. Vai menisikö vielä kevyesti lueskelemaan? Ei mitään hötkyilyä, rauhallisesti pyhäpäivää kunnioittaen. Arrivedertsi!

Tyttöjen päivä

Eilen aamulla Martta otti ja heräsi ajoissa. Oli tiedossa mökin suursiivous, Martta ei silloin malta nukkua. On niin innoissaan, että pääsee siivoamaan. Mummo myös nosti päätään ja vaati päästä ensimmäisenä sauvakävelylle, aamujoogalle ja uinnille. Martta oli myöntyväinen, sillä siitä saa kivasti energiaa siivoukselle. Patte poistuikin sopivasti jaloista kohti kaupunkia. Hänellä oli työpäivä.

On se kumma, kuinka tänne mökille kerääntyy kaikenmoista rojua nurkkiin. Nyt lähti kaikki turha nurkista kuleksimasta. Martta oli niin tehokas, että imuroi terassin hämähäkin verkotkin. Hän ei siedä mitään epäjärjestystä huushollissaan. Pyöräytti keittiökaapitkin ja nyt on järjestys paikallaan. On mukavaa siivota kun ei ole kiirettä ja sopivasti sattui sateinen päivä. Kyllähän siinä vierähti tunti poikineen, mutta nyt on taas paikat kunnossa. Iltapäivällä Martta palkitsi itsensä huurteisella oluella ja pienillä iltapäivänokosilla.

Kauneusunien jälkeen oli tiedossa saunalämmitystä ja illallisen valmistelua. Sen Martta olikin suunnitellut jo valmiiksi. Tässä vaiheessa myös Marketta viritteli kukkamekkojaan ja vaati avattavaksi pullollisen pirskahtelevaa valkoviiniä. Poks! Radio aloitti puhelintoivekonserttinsa, ja tunnelma oli täydellinen. Armaskin saapui kaupungista ja kaikki me otimme hänet suurella ilolla vastaan. Kesäiset vesisadejuhlat jatkuivat.

Patte sai luvan savustaa illalliseksi lohifilettä, se kun on miesten hommia. Martta loihti alkupalaksi tomattimozzarellasalaatin ( buffalomozzarellaa.) Kaverina oli Bruccettaleipäset. Pääruokana nautittiin siis savustettua lohta ja kesäistä perunaherkkua. Tässä ohje. Keitetään kotimaisia uusia perunoita, ja ne tilsitään karkeaksi soseeksi. Lisätään oikeaa voita, tilli, sipulinvarsia, suolaa ja ranskankermaa. Taivaallisen hyvää.

Jälkiruokana kotimaisia mansikoita, pensasmustikkaa ja hunajamelonia. Asetellaan lautaselle ja siihen Valion valkosuklaalimerahkaa ja hiukka hunajaa. Huh, olipas hyvää ja terveellistä. Martan illallinen oli napakymppi.

Marketta heilui kukkamekossaan ja viritteli kynttilöitä ja ulkolyhtyjä. Vesisade jatkui taukoamatta koko päivän ja ilta oli hämärän lempeä. Siitäkö johtuen, Markettakaan ei innostunut ylettömään ilakointiin vaan päätyi yöpuulle jo ennen kymmentä. Siihen oli hyvä tyytyväisenä kaikkien nukahtaa.

Vesisade jatkuu ja ilma yhä harmaan lohduton. Istun aamukahvilla terassilla, niin kuin aina tapani on. Ilma on lämmin. Patte ja pikkukoira nukkuu vielä. Oli kiva päivä eilen. On ihan eri tulla tänne mökille jo torstai-iltana ja saada viettää kokonaan perjantai täällä. Ei ole sitä hirveää kiirettä saunan lämmityksen ja ruuan laiton kanssa. Kuten edellisestä saat huomata, Martta, Marketta ja Mummo hoitivat hommat hienosti himaan. Vai pitäisikö sanoa mökkiin?

Tänään mennään käymän kirkolla. Martalla onkin pitkä lista mitä kaikkea pitää mökille ostaa. Vihdoin ja viimein saamme myös kesäkukat istutetuksi. Laiturikin pitäisi korjata ja asetella paikoilleen. Puuhastelua riittää... Jep, se on kivaaaaaa!!

INOCHI

Inochi on Japania ja tarkoittaa hyvää elämää ja kohtaloa. Minulla ja yhtiökumppanillani Anskulla on ollut oma putiikki ( Hiusmuotoilu Inochi Oy) nyt jo kuusi vuotta. Kylläpäs aika onkin rientänyt siivillä. Meidän lisäksi paikassa työskentelee neljä vakituista kampaajaa, ja muutama vieraileva tähti. Minulla on maailman parhaat työkaverit.

Olen kyllä hyvin onnellisessa asemassa. Minulla on työ josta pidän, hieno paikka ja mahtavat työkaverit. Ja ennen kaikkea, uskolliset ja upeat asiakkaat.

Eilen meille soitti uusi asiakas, joka halusi ajan kampaajalle. Hän oli käynyt meidän nettisivuilla ja esittänyt toiveen hyvästä kampaajasta. Hän ei saa olla liian nuori ( aloitteleva ) eikä myöskään liian kauan alalla työskennellyt ( työhönsä leipääntynyt!) Jäin oikein miettimään asiaa....

Olenko vanha, väsynyt ja työhöni kyllästynyt piippari? Joo, varmaan silloin tällöin, mutta eikö kaikki ihmiset ole joskus leipääntynyt duuniinsa. Miksi helvetissä meidän pitää aina olla innostuneita, tuoreita ja kaikkensa antavia, häh? Oukei, niin kauan kun huonot energiat ja kyllästyneisyys ei heijastu asiakaspalveluun, niin kai meilläkin on oikeus vanheta rauhassa.

Minulla on asiakassuhteita parinkymmenvuoden takaa. Myönnän ihan rehellisesti, että kampaajamestari toistaa itseään ja kaikki on jo kokeiltu. Uskoisinkin, että tapauksessani uskollisuus perustuu persoonaani ja muodostuneeseen ihmissuhteeseen. Minulla on ilo ja kunnia tehdä töitä mielenkiintoisten ja mukavia ihmisten kanssa. Tämä työ on kyllä äärimmäisen rikas. Tällaisena savolaisena höpöttäjänä saan siitä paljon, joskin myös annan. Ajattele, keskustelen intensiivisesti lähes 8-10 tuntia, neljänä päivänä viikossa kaiken maailman asiat. Olen ihmistä niin liki ja lähellä. Ei kovin monessa duunissa mahdollista?

Tietysti on päiviä, että en jaksaisi, eikä huvita. Mutta sekään ei johdu työstä, se on sitä energiaa. Ihan kaikki palikat ei ole itsellä kohdallaan ja on ns. huonot fibat, silloin hetkittäin tämä työ voi tuntua raskaalle.

Mutta kun pysähdyn oikein miettimään, niin olen kyllä erityisen onnellinen siitä, että saan tehdä tätä työtä näiden kaikkien ihmisten kanssa. Ja minulle vielä maksetaan siitä! Kiitos ja hallelujaa!

Sarjassamme oudot unet ja villit yöt. Näin viime yönä unta... vai oliko se unta...

Enivei, näen siis unta kahdesta Venäläisestä terroristista, jotka keskustelevat kiivaasti venäjäksi. Tilanne on jotenkin ahdistava ja minun ei pitäisi kuulla sitä, mitä he keskustelevat.

Yhtäkkiä olen hereillä ja ja kuulen venäjänkielistä keskustelua asunnossani. Ensin ajattelen, että olen vielä siinä unessa, enkä ole oikeasti hereillä. Olen sekaisin. Ajattelen, että tämä on vain unta joka jatkuu. Mutta pian ymmärrän, että olen oikeasti hereillä ja joku, jumalauta, puhuu asunnossani venäjää. Pelokkaana kuuntelen ympärilleni ja ajattelen, että puhe tulee naapurista. Ei, se ei tule naapurista, se tulee minun keittiöstä! Apua, asunnossani on Venäläisiä murtovarkaita!

Patte oli käynyt päivällä hakemassa Juppen ja kääntänyt radion väärin kiinni ja laittanut sen Am-asentoon, jolloin radio jää auki, mutta ei ole kanavalla. Yöllä, se olikin napannut jonkun lähetyksen tod.näk. Russian Radiosta ja kanava alkoi yöllä suoltaa Venäläistä paneelikeskustelua, kenties Lähi-Idän kriiseistä. Hah, kylläpä helpotti....

Mitäs mainittavaa tällä viikolla on tapahtunut?

Autokaupat tehdään tänään, vihdoin ja viimein. Pökötti saa uuden kodin raimoyletyiseltä. Hyvä. Varasin eilen ajan ortopedille olkapään takia. Ja kuin taikaiskusta, kipu olkapäässä on helpottanut. Tehokasta.

Vähän jurppii säätiedotukset. Viikonlopuksi luvassa vesisateita. Taas. Missä on pitkä kuuma kesä? Olkoon, en jaksa välittää. Kunhan pääsen mökille ja tällä kertaa jo torstai-iltana. Olisi ihana järjestää jotkut kemuset. Tekisi mielii juhlia! Laittaa hyvää ruokaa ja ottaa kuohuvaa ystävien kera. Heti, kun on kunto pikkasen parempi, aletaan elää kuin siat pellossa. Höh, elämästä pitää nauttia! Nauttia, nauttia, la, la laa!

Kuvia

Sunnuntai-iltana kaupungissa. Istun tässä koneella ja selailen ottamiani kuvia mökiltä. Eräs ystäväni tykkää kuvistani, joten laitan tähän muutaman tunnelman. Tykkään kuvata, välitän niitä tunnelmia, mitä piirtyy mun verkkokalvoilleni. Eihän kuvat ole kaikkien sääntöjen ja oppien mukaan, mutta miksi pitäisi? Kauneus on katsojan silmissä.

Huomaa, että koulut on loppuneet. Levotonta nuorisoa maleksii lähiössä ja musat pauhaa läheisiltä kallioilta. Oih, elämänsä kesää elävät. Kunhan eivät aiheuta järjestyshäiriöitä, helvetin nulikat! Katkera vanhapiika... Antaa nuorison mellestää! Olen minäkin ollut joskus nuori. Varsinainen kapinallinen. Voi mutsi raukkaa...

Arki edessä ja työt kutsuu. Näin lomien lähestyessä on hyvät fibat tehdä duunii. Enkä itse ole rätti poikki, kiitos viikon lomani. Se olikin hyvä idea, pitää viikon loma keväällä. Näin ei ole nyt ihan burnout ja jaksaa painaa loppuun asti. Hyvä minä! Tästä voisi tulla hyvä perinne.

Huomenna aloitankin työt vasta klo: 13.00, voi aamulla touhuta rauhassa ja hoitaa asioita.

Rukoilen yläkertaa, että olkapää kestää ja keuhkopöhö on taakse jäänyttä elämää.

Nyt hyppään höyhensaarille uneksimaan!

P:S Olen ihastunut!!

En enää nykyään innostu musiikista niin kuin joskus ennen vanhaan. Mut nyt olen ihan höperöitynyt Chisun musiikkiin. Mahtava mimmi ja upeaa musaa. Hienoja sanoituksia, koskettaa kovasti. Pakko päästä keikalle. Esim. biisi Kerrasta poikki, sattuu syvälle. Kuuntele!!! Kuuntele! Sun on pakko kuunnella!!

Elossa

Mummo herätteli ensimmäisen kerran jo neljältä. Pää takaisin tyynyyn ja unta kiitettävästi vielä pari tuntia lisää. Nyt on hyvä ja levännyt olo.

Aamu avautuu kaunisti, on jotenkin herkkää. Täällä mökillä luonto on niin liki ja se tulee syliin.

Rakastan näitä aamuhetkiä. Lintujen laulua ja metsän kosketusta.

Tauti hellitti otteensa ja elossa ollaan taas. Että ei menisi liian helpoksi ihmisen elo ja olo, niin nyt vittuilee olkapää. Piipparin ammattitautia pukkaa. Olkapää kalkkeutuu, siitä kipu. Jumankekka, alan olla siis pesunkestävä kalkkis. Ei auta itkut markkinoilla, tohtoriin on mentävä. Saavat rassata kalkin pois, ja taas porskuttaa hän. Nyt en valita enää...

Markettakin piipahti eilen illalla. Hän on tahdossaan voimakas ja tulee silloin kun haluaa. Ei auta estelyt. Olin ajatellut viettää holittoman lauantai-illan, mutta Marketta janosi kuohuvaa. Tulimme Jupsun kans kahden mökille iltapäivästä ( Patte oli äidin synttärikemuilla.) Nukuimme ensin pienet päivätirsat ja kauniista auringonpaisteesta huumaantuneena Marketta päätti kuin päättikin poksauttaa Fresita pullon. Se oli sellaista kevyttä kuplivaa ylioppilaiden kunniaksi, eikä meno yltynyt mitenkään riehakkaaksi. Nautiskelimme yhdessä. Unijukkakin tuli jo ennen yhtätoista. Kiitos.

Suvivirsi jäi kuulematta. Se on kaunis ja voimakkaasti tunteisiin vetoava. Yleensä Radio Suomi ja puhelintoivekonsertti soittaa sen aina ko. viikonloppuna. Nyt valitettavasti emme päässeet perinteisesti perjantaina mökille ( duunii) ja se jäi kuulematta.

Viime vuonna samaiseen aikaan repesin totaalisesti Suvivirteen. Kenties Marketta oli nauttinut hiukkasen kuohuvaa ja oli muutenkin herkillä. Istuimme tässä mökin terassilla ja syvän hartauden vallitessa kuuntelimme radiosta suvivirttä. Minua alkoi itkettää ihan mahdottomasti. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Se tuli jostakin syvältä ja vuosien, vuosien takaa. Patte katsoi vierestä vaivaantuneena ja minä purkauduin kuin koski. En tiedä, näin "sieluni silmin" pienen pellavapää pojan (isänsä hylkäämä) laulamassa kirkkaalla, lähes täydellisellä lapsen äänellä suvivirttä. Tämä ihana purkaus kesti puolisen tuntia ja sen jälkeen minulla oli uskomattoman kevyt ja hyvä olla. Joku lapsuusajan lukko ja trauma purkaantui.

Tästä herääkin kysymys, kuinkahan paljon me kannamme syvällä sisällämme purkaantumatonta traumaa? Siinä olisi taas terapeutin paikka.

Ei enää montaakaan viikkoa lomaan. Vuoden kohokohta on käsillä. Päätin, että tänä vuonna en ota lomasta paineita. Osaan nimittäin stressata sitäkin. Lomalla pitäisi olla helvetin hauskaa, menoa ja meininkiä. Parisuhde kyltymätöntä sekstailua, yötöntä yötä. Silloin ei saa, ei voi ahdistaa, eikä puristaa. Valitettavasti totuus jotain ihan muuta. Nyt en odota, en vaadi, enkä toivo mitään. Olen, elän ja menen hetkeen. Onneksi on se lomamatka takana, niin ei ole edes sellainen olo, että ihan pakko päästä reissuun. Hyvä niin. Kuopio turnee täytyy ( saa) tehdä ja jossakin Suomineidon mutkassa voisi pyörähtää. That`s it.

Marttakin nostaa päätään. Mökillä on keväiset hommat vielä suorittamatta. Mitenkä se on mennytkin näin? Laituri on vielä rannalla ja kukkaset istuttamatta. Hyi, Martta!

Tänään kitketään kukkapenkkiä ja tehdään pihahommia. Ai niin, olkapää voi olla asiasta eri mieltä. Tää on just tätä. Vanhuus ei tule yksin, voih!

Äänetön

Vieläkö saa valittaa? Yskä on helpottanut, mutta nyt olen äänetön. Pari päivää on mennyt pihistessä. Mielenkiintoista.

Olkapää on alkanut vittuilee. Se on vanha vamma ( kampaajien ammattitauti, kalkkia olkapäässä.) Pelkään jokaista työpäivää, milloin käsi sanoo sopimuksen lopullisesti irti. Hilkulla mennään. Kestäisi vielä tämän ja huomisen, nyt kampailen niitä asiakkaita, jotka olen joutunut perumaan sairaslomani takia. Ei kiva, jos käsi pettää.

Kauheeta. Ihan hirveetä. Tämä on kamalaa!!!

Ei päästä mökille. Joudun siis olemaan duunissa pe-la. Ulkona on huumaava auringonpaiste ja joudumme jäämään kaupunkiin. En saa kesäistä annostani puhelintoivekonserttia ja pirskahtelevaa valkoviiniä. Marketta, Martta ja mummo ovat syvästi järkyttyneitä. Tämä voi hyvin traumatisoivaa herkälle sielulleni. Yritän selvitä, tästäkin.

Kuinka elämä voikaan olla näin epäoikeudenmukaista. Draamaa, oi draamaa.... Oikein homodraamaa!

Hah, tänään tulee raimo yletyinen katsomaan autoa. Hän on hyvin vakavissaan ostamassa pököttiä. Se olisi hyvä, jos saisin sen nyt jaloista pois. Kuittaan siitä sen kolme tonttuu ja saan lomailla rauhassa. Ou jee, ei elämä ihan hylkää.

Mun tekee mieli urheilevaa aktiviteettiä. Nyt on hurahtanut kuukausi tekemättä mitään. Oho!

Ensin oli loma ja sitten tämä sairastelu. On varmaan turha sanoa, että olen lihonut ainakin satakiloa. Paidat kiristää, housut ahdistaa ja minä vittu inhoon itseäni! Ei oo helppoo. Nyt olisi ihana aamu sauvakävellä rantaan ja uida kunnon lenkki. Ei vain tämä kunto anna vielä myötä. Otanpa siis palan pullaa. Lihotankin itseni mukavaksi pikku palleroksi. Sieltähän se pyörii, Janhusen lyllerö!

Jep. Nyt alkaa aamun toimet. Tankata kaikki lääkkeet, että pääsee liikenteeseen. Nykyään aamustakin menee monta tuntia, että pääsee jaloilleen. Se ei onnistu enää kuin, wakeup littele Suzie!

Semmoista se on, keski-ikäisen onni ja elämän autuus.

Kirja

Olen tappanut aikaa lukemalla. Mielenkiintoinen lukukokemus. Ruotsalaisen Ann Heberleinin, teologian tohtorin ja etiikan tutkijan, rehellinen ja paljas itsetutkiskelu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Minuahan kiinnostaa kaikki mieltä ja sielua tutkiskelevat kirjat. Miksiköhän?

Kirjan nimi on En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Heberlein on itse kärsinyt psyykkisestä sairaudesta jo kaksikymmentä vuotta.

Minun oli helppo samaistua kirjaan ja pääsin tunnetasolla sisään sen ajatusmaailmaan. Ei sillä, että se olisi omakohtaista, mutta jotakin samaa löytynee.

Tällaisista asioista pitää uskaltaa puhua ja ottaa niitä esille. Nostan hattua kirjailijalle. Rohkea.

Varmasti meillä jokaisella on ollut elämässään vaiheita, jotka tunnistaa kirjasta. Tai en minä tiedä, puhun vain omasta kokemuksesta. Elämä ei aina ole ollut niin yksiselitteistä. Siksi kirja puhutteli. Se ei ole mitään kevyttä kesälomalukemista, mutta suosittelen sitä luettavaksi ajatuksella.

Kirja jonka otin lomalukemiseksi Kanarialle ( Enkeleitä hiuksissani) ei oikein kolahtanut. Totesinkin aikaisemmin, että en ole ihan varma meneekö se hieman yli hilseen. En jaksanut lukea sitä loppuun. Siinä oli hieman liikaa enkeleitä minun makuuni. Joskaan ei enkeleissä ole mitään pahaa, mutta...

Heberleinin kirjasta tuli mieleeni eräs runo, jonka kirjoitin jossakin elämäni vaiheessa.

Mielenvikaiset ovat mieliä jotka ovat tilapäisesti rikki.

Eikö tässä elämässä koskaan korjata mitään?

Yksikin korjattu mieli, se on pois sielujen hautausmaalta.

Sieltä lehdosta, jossa on ikuinen neljän ruuhka.

TubiKeuhkonen

Voihan räkä! Ulkona paistaa aurinko, ilma on hyväilevän kaunis. Minä möllötän sisällä, pimennysverhot ikkunoissa ja sairastan yhä. Suomeksi sanottuna, minua VITUTTAA!

Vedän astmapiippua ja huikkaan yskänlääkettä. Vähän auttaa...

Oukei, nyt lopetan valituksen ja yritän päästä tilanteen herraksi. Mie on voi asialle muuta, kun sairastaa ja käydä hakemassa lekurin määräämän antibioottikuurin. Rukoilen yläkerran isoa herraa, että ottaisi pois. Siis tämän taudin, ei mua. Turha tässä on itkeä ja valittaa. Mut hei, onhan tää syvältä. Yksin himassa, puhumatta ja yskit aivotkin pihalle. Vähän sääliä, pliiis!

Ensi viikonloppuna piti olla tyttöjen viikonloppu mökillä. Ystäväni, Jaana ja Birre oli tulossa. Mutta taitaa olla parempi, että perun viikonlopun. Sen tiedän, että se olisi juuri niitä iltoja, jolloin valvotaan pikku tunneille, viini virtaa ja höpötellään niitä näitä. Harmi, olisi ollut niin mukavaa. Täytynee ehdottaa jotakin toista viikonloppua. Jos tästä nyt tokenen, niin joudunkin olemaan duunissa pe-la. Tilanne on lievästi sanottuna tukala. Pakko paikata nämä sairastamiset. Elämä on.

Jotain valoa. Autolle on ilmeisesti löytynyt kiinnostunut ostaja. En muista, joko mainitsin asiasta. Patten duunikaveri tulee katsomaan loppuviikosta. Jospa saataisiin kaupat aikaiseksi, helpottaisi tähän konkurssiin. Yrittäjälle ei pahemmin makseta sairaslomakorvauksia. Jep, nastaa.

Kyllä luonto on kaunis! Äitimaa antaa parastaan. Kaikki on niin runsasta ja täyteläistä. Värit ovat hehkuvia ja lehtivihreä tulee silmille. Tämä Matinkylä on hyvä paikka asua. Täällä on paljon puistoja ja vanhaa asuinaluetta. On puita, pensaita ja sitä vihreää. Hassua, että en voisi kuvitella asuvani ihan keskustassa. Nuorempana en taas voinut kuvitellakaan, että asuisin "landella." Ympäristö on tullut tärkeämmäksi ja tietysti meri. Apua, miten kaipaankin uimaan! Ei uskalla. Mut hei, huomaatko, olin positiivinen. Kyllä tämä tästä.

Katselin juuri vanhoja valokuvia, ihania muistoja.... On tallennettu monta mukavaa juhannusjuhlaa mökillä. Eikä ole enää monta viikkoa, kun yksi juhannus on käsillä. On mukavaa huomata, että omaan elämään on tullut omat perinteet. Ne ovat perinteiset perinteet. Juhannuskoivut, saunavasta, uudet perunat jne. Toivottavasti on hyviä ystäviä ympärillä. Jussi on pop! Toivotaan aurinkoa!

Nyt lähden apteekkiin. Siskontytölle täytyy postittaa pieni valmistujaislahja. Hän on suorittanut peruskoulun. Voih, kuinka äkkiä aika meneekään. Nuori neitokainen hän on.

Tsemppaan kovasti, niin tauti lähtee. Kyllä lähtee!