Kirja

Olen tappanut aikaa lukemalla. Mielenkiintoinen lukukokemus. Ruotsalaisen Ann Heberleinin, teologian tohtorin ja etiikan tutkijan, rehellinen ja paljas itsetutkiskelu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Minuahan kiinnostaa kaikki mieltä ja sielua tutkiskelevat kirjat. Miksiköhän?

Kirjan nimi on En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Heberlein on itse kärsinyt psyykkisestä sairaudesta jo kaksikymmentä vuotta.

Minun oli helppo samaistua kirjaan ja pääsin tunnetasolla sisään sen ajatusmaailmaan. Ei sillä, että se olisi omakohtaista, mutta jotakin samaa löytynee.

Tällaisista asioista pitää uskaltaa puhua ja ottaa niitä esille. Nostan hattua kirjailijalle. Rohkea.

Varmasti meillä jokaisella on ollut elämässään vaiheita, jotka tunnistaa kirjasta. Tai en minä tiedä, puhun vain omasta kokemuksesta. Elämä ei aina ole ollut niin yksiselitteistä. Siksi kirja puhutteli. Se ei ole mitään kevyttä kesälomalukemista, mutta suosittelen sitä luettavaksi ajatuksella.

Kirja jonka otin lomalukemiseksi Kanarialle ( Enkeleitä hiuksissani) ei oikein kolahtanut. Totesinkin aikaisemmin, että en ole ihan varma meneekö se hieman yli hilseen. En jaksanut lukea sitä loppuun. Siinä oli hieman liikaa enkeleitä minun makuuni. Joskaan ei enkeleissä ole mitään pahaa, mutta...

Heberleinin kirjasta tuli mieleeni eräs runo, jonka kirjoitin jossakin elämäni vaiheessa.

Mielenvikaiset ovat mieliä jotka ovat tilapäisesti rikki.

Eikö tässä elämässä koskaan korjata mitään?

Yksikin korjattu mieli, se on pois sielujen hautausmaalta.

Sieltä lehdosta, jossa on ikuinen neljän ruuhka.