Täällä ollaan taas! Rauhani tahi tuomioni temppelissä. Mökillä. Jee. Tänään on siis torstai, joka on toivoa täynnä. Mahtavaa olla täällä ja viikko hurahti nopsaan niin kuin ensirakkaus. Se meni ja tuli...
Istun terassilla, suomihumppa soi ja nautin kesäillasta. Pari olutta, siiderii ja jotakin kuplivaa voisi nauttia. Juomapuoli on ihan avoin ja vapaa. Tärkeintä on tämä rauhan tunnelma. Ympärillä hiljaisuus. Mitä nyt toi iskelmä taustalla... Se antaa oikean suomitunnelman. Niin ja nämä helvetin itikat! Hirveitä, verenhimoisia huoranpenikoita. Hei, ne ärsyttää ihan oikeesti. Koko ajan kimpussa. En valita, ne on oikeesti vittumaisia. Tiedät kai tuon...
Mut joo. Täällä yritetään epätoivoisesti rentoutua. Tämä ensimmäinen ilta on aina hieman kiukkuinen. Väsymykset painaa ja muutenkii....
Mietin just, että rentoudunko oikeasti täällä? Rauhani/tuhoni temppelissä?
Oukei, ainakin mie yritän. Joskin tuo ukkokulta ei oikein ymmärrä tätä rentoutumistani. Se taas tekee sen, että minäkään en pysty olemaan ihan rela. Hassua. Epäaikuismaista. Tai erilaisuutta. Hei, erilaisuutta! Toinen on kunniallinen alkomahoolikielteinen ja toinen, iloluontoinen hepsankeikka. Siinäpä yhdistelmä ihmissuhteelle. Ja rentoudu nyt sit siinä?
Vaikka kuinka yritän katsoa tätä maailmanmenoa toisenkin silmin, niin on myönnettävä, että omat näkemykset ovat vahvemmat. Tai jotenkin paremmat. Toinen haluaisi mennä jo nukkumaan ja minä valvoa sekä hupsutella. Miksi ne ei olisi paremmat? Yritän olla mahdollisimman huomaamaton ja lempeä. Annan pitkän, kuuman ja kostean hyvänyön pusun. Sillä saa paljon anteeksi. Mie osaan nämä temput...
Se siitä ihmissuhteesta. Mennäänpä jo minuun. Mitä mulle oikeasti kuuluu?
Hyvä kysymys. Hammaslääkärini mielestä olen stressaantunut. En kai hermostunutkin?
Ihan hölmöä. Miksi aina pitäisi olla jotakin? Eikö vain voisi olla juuri niin kuin tuntee ja tuntuu? Minä en allekirjoita, että olisin jotenkin kiree. Ainakaan juuri nyt. Tällä hetkellä.
Nyt sytytän ulkotulet, ne antaa kivan tunnelman. Minulle tunnelmat ovat tärkeitä, siksi kai välillä nyppii noi avopuolison rajoitteet. Haluan ympärilleni vain rauhaa ja rakkautta.
Mut hei, juuri nyt on aika kiva tunnelma. Ilta alkaa hämärtyä, kello on 22.39. Taivaanrannassa on auringonlaskun kirjava kajo. Radiossa soi Kirkan Kahden hullun matka. Jotenkin tunnelmaan sopiva. Kaksi hullua yhdessä. Jotakin. Sinnepäin.
Kiehautin espressot ja nautin tänään ostamaani Calvadosta, jumalten juomaa. On jotenkin hedelmällinen ja pirskahteleva olotunnelmallinen. Olen neljäkymmentäkuusivuotias mieshenkilö ja olen tavoittanut sisäistä rauhaansa. Olenko oikean ikäinen, tarpeeksi kypsä? Ainakin sisäinen minäni olisi sitä mieltä. Tämä on niiiin siistiiii. Löytää palanen itseään ja sisäinen rauha. Ei hullumpaa, olen kuitenkin alle viisikymppinen. Monta kypsää vuotta itsensä kanssa on vielä edessä. Hienoa. Nyt voinkin unohtaa henkisen minän kasvun, hah!
Se kasvukipu ei lopu koskaan. Hyvä vai huono. Molemmat, kiitos.
Tunnelman lisäksi kaikki makuasiat ovat myös minulle tärkeitä. Juuri nyt nautin mokkapalaleivosta, päälle ryyppään espressoa ja calvadosta. Mikä ihana makujen ilotulitus. Kai olettekin tuon ruokapuolen tärkeyden ymmärtäneet aikaisemmista tilityksistä. Täällä mökillä tunnelma on kuin olisi lomalla. Ja lomalla nimenomaan nämä maku asiat korostuu. Elämänmeno on yhtä makua. Suolaista ja makeaa.
Hei, ihan pakko kommentoida. Nyt mökin vieressä on niin outo lintu ääni, että olen ymmälläni? Ihan kuin joku kakadu tai muu sellainen kääkättäjä. Ei Suomilintu ollenkaan. Meni pois, oliko se lintu vai joku saaliseläin? Minua himoitsee. Itserakas ajatus, ihanaa!! Petoja perkele!
Lauantaina meillä on kuninkaallinen illallinen. Vikke ja Dani saa toisensa. Marketta varmaan heittää rinsessamekon ylle ja etsii kätköistään tiaran. Martta vääntää sveduköttpullarnat ja mummo muuten vain huokailee. Ihan kivat bileet tiedossa. Voi tätä elämän köyhyyttä!
Missä on rinssit ja valkeat ratsut? Pakenenko patjani alle, herneet nenääni piilotan. Ihanaa, Vikke&Dani, tehdään kunnon show! Tärkeintä elämässä on purjeh.... ei helvetissä! Rakkaus!
LOVELOVELOVELOVELOVELOVELOVELOVE
Kävin täydentämässä juomavarastojani. Keitin yhden presson lisää ja kyytipojaksi vielä yksi dossi. Calvados. Tiedät jatkossa, että dossi tarkoittaa siis Calvados.
Sain myös huokailevan katseen ja kysymyksen sitä, kuinka pitkään meinaan valvoa? Voi, tätä elämisen eri rytmisyyttä. Se on aina hankalaa. Minun on ymmärrettävä ja lopetettava nämä yksinäisyyden orgiat. Toisen on saatava lepoa. Minä janoan elämää ja hämäräkemuja. Ihan kohta, tulen kohta nukkumaan, rakas!
Juuri nyt on se hetki, kun luonto ja eläimet alkaa puhua. En minä suinkaan ole yksin, kun istun tässä terassilla. Melkoinen poppoo on ympärillä. Osaa vain kuunnella. Saan vastauksia metsän hengeltä kiperiin kysymyksiin. Ne ovat kysymyksiä elämästä. Niitä juuri, joihin ei välttämättä ole edes oikeita vastauksia. Metsä antaa minulle oikeita suuntaviivoja.... Se antaa minulle rauhan tehdä oikeita valintoja ja auttaa minua ottamaan selvän itsestäni. Siksi istun tässä, yksin terassilla. Metsän ystävät ympärillä. Olen luontoihmisiä! Hei, oikeesti taas!
Täällä mun on hyvä olla. Luonnollisen luontoihmisen. Minä.
Joko nyt, joko nyt, minun on pakko olla ritarillinen ja vetäydyttävä kammariini. Pistettävä stoppi hämäränhehkulle ja näille syntisille ajatuksilleni. Olen ryhdikäs ja anna toiselle levon. Nuolen haavojani ja herään huomiseen kuin vastasyntynyt. Vielä yhdet ja sitten....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti