31.8.2011

Poikarakkautta

Kivasti sade rummuttaa vasten ikkunoita. Siitä en pidä, että aamuinen rinsessa uneni keskeytyy helvetinmoisen jyskeen takia. Miten kaikki tietävä ihminen ei ole voinut keksiä sellaisia ikkunalautoja, että ihmispolo saisi rauhassa nukkua. En voi olla oikeasti ärrinmurrin, sade on jotenkin lohdullista. Taivas itkee...

Kaikille sade ei ole ystävä. Romanialaiset eivät tykkää, varsin kun meni kotikin alta. Asia on tällä hetkellä paljon framilla ja täytynee minunkin hieman kommentoida. Kymppiuutisten lähetys oli hiukka häijyä katsottavaa. Teillä on 60 minuuttia aikaa laittaa nyssäkät kasaan ja häipyä. Kommandojoukot oli tiukkana. Asiassa on kaksi puolta katsottavana. Herää kysymys lähimmäisen rakkaudesta ja auttamisesta, mutta missä menee hyysäämisen raja? Mitä jos hallitus tarttuisi yhtä topakasti omien köyhien auttamiseen, niin kuin nyt näitä onnettomia täältä häätää. Minä olen sitä mieltä, että hanat kiinni ja näitä kerjäläisiä pitäisi auttaa omassa maassaan. Ohjata sitä apua sinne. Ja tämä olisi kaikkien meidän hyvinvointivaltioiden tehtävä. Kuinka paljon on Helsingissä kodittomia? Varmasti aika paljon. Miksi ei kukaan nouse mieltään osoittamaan heidän puolesta. Suomi-koditon on nöyrä, ei tee itsestä numeroa, ei kerjää yleisillä paikoilla. Pusikoissa pyörii, syö ruokajätettä. Kyllä meillä löytyisi avustettavia ihan omasta takaakin. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että ei pitäisi muita auttaa. Kyllä pitää, mutta hoidettaisiin myös näitä omia onnettomia.

Aamuinen isohätäistuntoni keskeytyi tunnelmallisesti. Hyppäsin ajassa taaksepäin lähes neljäkymmentä vuotta. Radiosta soi Bay City Rollersin / Bye Bye Baby ( kts. ja kuuntele tästä.) Huppista, mikä tunnelataus. Nuorena ja nättinä olin intohomoinen himoinen BCR-fani. Se oli hieman epätavallista, ei siitä pojat tykänneet, se oli tyttöjen juttuja. Minä onneton menin täysillä mukaan. Asiaan kuului pukeutua BCR-kuteisiin. Eihän Kuopiosta mitään sellaisia saanut, eikä silloin ollut nettikauppoja. Postimyyntiä kyllä, mutta arvaa vaan, oliko minulla mitään asiaa sellaiseen. Niinpä reippaana poikana itse duunasin täydellisen Beisari-asun. Vanhat farkut sai skottiruutuisen somisteen, kaulalle skottihuivi ja tukka parturoitiin niin kuin ihanalla Erikillä. Asiaan kuului myös tapetoida huoneen seinät julisteilla ja kuvilla. Rintapielet täynnä BCR-rintanappeja. Olinhan minä näky! Jonkun sortin kylähullu. Intohimoni kohde oli Erik! Tuo suklaasilmäinen ( taisi silmät olla jotenkin lievästi kierot tai ainakin karsastusta) söpöliini. Kai se oli tiedostamatonta kiinnostusta samaan sukupuoleen jo silloin. En varmaan edes tiennyt, mikä ja mitä homo on ja tarkoittaa. Enihau, niin itkin itseni illalla uneen ja kaipasin Eerikkiä rinnalleni. Kumma polte sielussa ja olin kai whot thö fak? Laitoin myös kirjeenvaihtoilmoituksen silloiseen nuorten lehteen Introon. 12 vee poika beisarifani haluu kirjefrendii beisaritytön kans. No, siitähän syntyi hillitön kirjeiden tulva. Postia tuli niin paljon, että ne eivät kerralla mahtuneet postiluukusta. Mutsi ei ollut kovinkaan innoissaan kiinnostukseni kohteista. "Kyllä tuas koiranperse kummitteloo," sanoi hän.  Olin kaiketi kävelevä huutomerkki, vedin puoleeni vainoa, mutta niin vaan rohkeesti menin eteen päin. Välittämättä muiden mielipiteistä, Eerikin rakkaus oli minulle tärkeämpi. Auts! Näin muistellen, nyt se kaikki tuntuu hassulle ja ihan söpölle. Mutta silloin se oli totista totta.

Hyväolo painosta puutuu enää 1,1 kiloo. Hitaasti mutta varmasti mennään kohti tavoitetta. Seuraava projekti ( taas kerran) on toi röökin lopettaminen. Olen niin väsynyt ja totaalisen kyllästynyt imee myrkkyä sisääni. Nikotiinipiru taistelee vastaan ja aikamoinen sota on edessä. Minä päätän onnistua. Minä onnistun. Olen vahva. Olen voima. Enää kaksi yötä ja on perjantai. Kivaa tiedossa. Kiva!


30.8.2011

Pyhä menstruaatio

Ulkona on pimeetä. Synkkä taivas ja kolkko meno. Nyt päästään ilmasto olosuhteisiin mistä minä tykkään. S y k s y ! Vielä pikku kirpeys, niin vot, kun ihminen nauttii. Kävin aamuröökillä ja kylläpä taivaanranta onkin tumma ja uhkaava. Ettei vaan Irene alkaisi riehuu... Joku piru siellä reivaa, vai oisko herralla huono päivä? Ettei vallan menstruaatio? Yläkertahan on sillä lailla kaksijakoinen, että hänessä on molemmat. Mies ja nainen, uros ja naaras.


Oli ehanaa olla töissä. Ei ihmistä ole luoto makaamaan sänkynsä pohjalla. Kyllä se kuulkaa on niinkin, että jos joutuu himassa kökkii, niin sitä sairastuu jo siitä sairastamisesta. Ihan perseestä. Ei tämä kunto ole vielä ihan priimaa, mutta ajatuksen voimalla on ihmeellinen mahti. Kaipaan aamuista uintihetkeäni, mutta on sen verran itsesuojeluvaistoa, että on paree jättää kuntoilut väliin. Pah, pah ja vielä kerran pah!


Ukkorähjä soitti illalla. Häntä vähän masenteli. Oli miettinyt mun parisuhdepurkautumista. Minä siihen sanomaan, että ei kannata masennella. Keskustelu oli rakentavassa mielessä tarkoitettu ja elämää eheyttävä tulkinta kahden ihmisen parisuhdeongelmista. Hyvä, että häntä hiukka masentaa! Tulkintani on siis mennyt perille, me emme saa pitää toisiamme itsestään selvyytenä.  Joku yhteys on siis vielä olemassa... Välillä on hyvä hämmentää... Elämässä pitää olla raamaa!! Jos ei muuten, niin järjestellään. Sen verran hompsuli olen ma!


Nyt tulee vettä kuin Irenen perseestä. Kadut lainehtivat isoista lätäköistä. Iski hillitön halu hyppiä niissä. Muistatkos, niin kuin pentuna? Oli ihan pakko läiskäyttää ittensä rapakkoon. Kura vain lensi ja me pennut oltiin paskasii. Voih, sitä lapsuuden riemua! Mihin on kadonnut ilo ja riemu elämässä?  Helvetti, kun heivaan itteni tuosta parvekkeelta alas ja heittäydyn rapakoimaan. Siinä sitä olisi elämisen makua. Nyt siellä jo ukkonen paukkuu. Mistähän tuokin sanonta tulee? Ukkonen. Ukon ilma. Kaikki tiet johtaa herraamme, meidän vapahtajaamme. On se mahtava. Ilmakos heräsin liian aikaisin. Ukkonen painosti. Herra vainoaa minua. Taidan mennä vielä pötkölleen. Silleen lötkölleen....

29.8.2011

Verta kentälle, pojat!

Tilanne katsaus arkiseen viikkoon. Olo on fifti-sixti, onko flunssa vai ei? Tyhmää, pirun tyhmää. Veto vieläkin vetelä, mutta en jaksa kyllä sairastaa. Duuniin siis. Harmittaa, kun en oikein uskalla mitään urheilullista aktiviteettiä suorittaa. Juuri kun oli niin hyvä draivi, aina pitää tulla jotakin... Nyt käännän ajatustoimintani taajuudelle terve positiivisuus ja saan takaisin energiani. Kiitos.

Ukkorähjä lähti eilen duunimatkalle. Olen siis työmatkaleski. Tultiin eilen mökiltä jo hyvissä ajoin ja kas, tekemisen puute ja lievä tylsyys oli läsnä. Kerkesin jo Ukkorähjääkin kaivata (?!!!).... Hyppäsin nopsan selkään ja pyyhkäsin ostarille maleksii. Iso Omena on tyhmä ostari. Se ei houkuttele tekemään heräteostoksia ja on muutenkin virikkeetön. Mukaan tarttui pari mustaa paitaa ja housut. Suoritin myös viikolle tarvittavia ruoka-aineksia. Suunnittelemalla ja toteuttamalla ennakkoon tulee sinun ruokaileman oikein. Illalla rakastin itseä oikein kunnon piffillä. Teki mieli veristä lihaaaaa.... Lisukkeeksi huitasin paistaa pannulla kaalia, pinaattia, purjoa, porkkanaa. Lisukkeeksi kotijuustoa/tomaatti pannun kautta. Eiks tää nyt oo aika hiilariton ja hyvä ape? Näppäränä emäntänä kasvispaistos sai viikkolisäksi jauhelihaa ja raejuustoa. Siinä ateria kahdelle päivälle. Oon mie näppärä...


Varasin liput Chisun keikalle. Häneltä on ilmestynyt uusi sinkku ( LP.) Tämän hetken upeista kotimaisista naisartisteista Chisu on ehdoton suosikkini. Odotan uutta levyä innolla, mutta vasta julkaistun sinkun Sabotage kuulet tästä. Sanat uppoo meikäläiseen kuin metrinen halko, saa homo huokailla ja vaipua melankoliaan. On se niin hyvä. Mieletön.

Ei kai se auta. Pilleriä nassuun ja menox. Kai tää tästä lähtee. Hei, hyvää ja energistä viikonalkua!!!

28.8.2011

Värikäs haaste

24.08.2011 - 10:00
22. viikko
MAKROVIIKOT
Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!
Tällä viikolla on aiheena
VÄRIKÄS
Kuva tulee ottaa ulkona.
















Merkityksellinen kääpä

Hiljainen aamuhetki. Niitä parhaita. Joutsen pariskunta lensi äsken ihan vierestä, niin läheltä, että olisin voinut koskettaa. Kävivät hyvästelemässä joka syksyiseen tapaan. Lensivät tästä, kaarsivat lahden pohjukan ja tulivat takaisin isoon ääneen huutaen. Huusin takaisin: "Ensi keväänä nähdään, olkaa kilttinä!" Tiesittekö muuten, että joutsen on uskollinen kumppanilleen läpi koko elämän? Oliko tämä minulle joku näytös numero. Merkki tahi enne siitä kuinka minun tulisi menetellä. Niinpä, mehän olemme Ukkorähjän kanssa kuin joutsenet. Kaksi kaunista. Piha pihlajasta tipahti kellastunut lehti, onko tämäkin joku enne tahi merkki? Juu, kyllä varmasti. En vain tiedä mikä? Elämästä tuleekin äkkiä mielenkiintoista, joka puolella on enteitä ja merkityksiä, osaat vain tulkita niitä. Höpö, höpö, saa ja pitää hassutella....

Flunssa pirulainen jäytää vielä sisuksissani. Kenties eilinen sienimetsä ei ollutkaan niin hyvä idea. Sielu kyllä lepäsi, mutta kovin otti voimille. Antoisa sieniretki oli kyllä palkitseva. Kaikkea hyvää koriin päätyi ja kuivuri on huutanut 24/7. Keksittiin eilen mahtava tattituote. Oli tarkoitus sitä kokeilla, mutta Martta oli niin voipunut, että emme jaksaneet. En voi sitä paljastaa vielä, täytyy hommata idealle patenttisuoja. Se on varma hittituote, sillä meistä tulisi miljonäärejä. Ajattelimme viedä tuotteen suoraan Italian markkinoille, siellä ovat valmiita tekemään vaikka murhia hyvän herkkutatin takia. Kenties paljastan salaisen reseptin täällä joku päivä.

Ihanaa Tattia!

Syötiin eilen mehevät lampaankääpäpihvit. Siitäpä ei ape paljoakaan enää parane. Lisukkeena kasvishärpäke. Täydensivät sulokkaasti toisiaan. Yleisön pyynnöstä reseptit tässä.

LAMPAANKÄÄPÄPIHVIT


Valitse tasalaatuisia / kokoisia sieniä. Hyvä koko on n. kämmenen kokoinen. Tee 3x panerointi. 
1. Vehnäjauho ( n. 1 dl.)
2. Kananmuna ( 2 kpl. vatkaa rakenne  rikki.)
3. Korppujauho ( n. 1 dl.)
Laita nämä valmiiksi pannun viereen ja sotke kaikkiin aineksiin suolaa, curry, pippuri ( käytin mustap. chilirouhe.) Paneroi kaikki pihvit valmiiksi lautaselle, kuumenna voi-öljyseos kullanruskeaksi ja paista sieniin kaunis pinta. Pilkoin myös pannulle valkosipulinkynnen antamaan hiukka makua. Kypsennä pihvejä miedolla lämmöllä n. 15-20 minuuttia.  Lampaakääpä on hieno sieni, kypsennettäessä "liha" muuttuu keltaiseksi herkuksi ja muistuttaa kanaa. 

Paneroitu kääpä

Kääpä paistuu

Syötävää


KASVISHERKKU UUNISSA


Tästähän nyt voi tehdä mitä erilaisempia versioita. Minä ainakin laitan mitä kaapista sattuu löytymään. Nyt käytin näitä ainesosia.


n. puoli kiloa kaalia 
3 porkkanaa 
1 purjo
1 kesäkurpitsa
2 valkosipulinkynttä
tuoretta basilikaa
2 dl kookoskermaa
2 dl paseerattu tomaatti
loraus kermaa
suolaa, chiliä, pippuria
Avokadoöljy, siirappi
Juustoraaste


Valmistus on helppo ja nopea. Suikaloi kasvikset ja laita ne uunivuokaan. Lorauta hiukka öljyä kasvisten pintaan. Kaada päälle keskenään sotketut kookos, tomaatti, kerma ja mausteet. Lopuksi hiukka siirappiraitaa ja juustoraaste. Uuniin  200 astetta,  n. 1 tunti. Anna hetki vetäytyä ja nauti. Itse teen aika paljon näitä kasvisvuokia. Tämä nyt ei ole ihan hiilariton versio, mutta viikonloppuna saa revitellä. Eipä paljon pottua ja lihaa kaipaa. Tästähän on sit helppo tehdä vaikka minkämoista versioo. Ja luomu on aina luomua! Jälkkäriksi syötiin (taas) Martan marjaherkkua. Nyt niitä marjoja on syötävä, kun ovat tuoreita. Syön niitä lähes päivittäin. Tässä herkussa rahkaa, bulgarianjugurtti, mustikkakeitto ja pensasmustikkaa. Oih ja voih tätä raikkautta!

Raikas rakas
Ensi viikonloppuna ei tulla mökille. Meillä on perjantaina duunissa omia juttuja. Palaveerataan, laitetaan omat tukat ja mennään ulos syömään. Olen varannut pöydän ravintola Cajin tai Cajun, en nyt muista nimeä? Oih, odotan niin. Mahtavaa päästä ulkoruokintaan. Paikka on suht uusi ja kovasti kehuttu. Mennäänkö vallan diskoilemaan, se jää nähtäväksi. Mutta kaivattua vaihtelua on siis tulossa. Jipii!!



27.8.2011

MenoPaussi

Hämmentävä helleaalto. En vedä tästä nyt hernettä nenukkaan sillä ymmärrän, että kesä pyristelee vastaan. Viimeisiään vetelee onneton ja kohta syksy jyrää. Antaa nyt vielä hetken hehkua. Nautin... Levollisen yön jälkeen tunnustelen olotilaani. Tuntuu terveemmälle, mutta onko tämä vain mökkiharhaa... Pitää olla varovainen. Hirveesti tekee mieli sienimetsään, otan riskin ja uskallan. Eihän siinä hirveästi rasitu, kevyttä maleksimista sinne tänne.

Eilinen mökkimatka oli terapeuttinen parisuhde sessio. Autossa on hyvä puhua, toinen ei pääse pakoon ja siellä ajatukset ovat tiiviissä tilassa. Suosittelen.  Minun oli pakko päästä puhumaan ja laskettava ulos kasaantuneita mielialahäiriöitä. Tai ei ne mitään häiriöitä ole, tasapainoisen ihmisen järkevää pohdiskelua elävästä elämästä. Tai siis elämättömästä elämästä. Tai mitenkä sen nyt ottaa... Ottaa ja ottaa. Antaa ja antaa. Enihau, annoin tulla yhtä sun toista. Silleen rakentavasti. Ei Martta enää tässä iässä rähjää, eikä sille ole mitään todellista tarvetta. Siis rähjäämiselle. Puhumiselle kyllä.

Mitä puhuttiin? Väänneltyäni, käänneltyäni, vatkattuani ja veivattuani asioita mielessäni, olen yrittänyt saada aikaiseksi ratkaisukeskeistä lopputulosta. Olen päässyt jo niin pitkälle, että nyt olisi aika siirtyä sanoista tekoihin. Avattuani salaisen arkkuni, Ukkorähjän ensimmäinen kommentti oli: " Sulla on tämä sama juttu joka syksy." Juuri niin, montako vuotta olen pohtinut samoja asioita, tekemättä niiden eteen mitään? Tajuttuani elämän rajallisuuden ( selvä viiskytvee kriisi) olen nyt ymmärtänyt sen, että se onnellisuus ja tyytyväisyys on ihan minussa itsessäni. Loppu viimeksi vain minä itse olen vastuussa omasta elämästäni, ja voin vaikuttaa siihen mihin suuntaan tässä mennään. Mennäänkö eteen, mennäänkö taakse? Toivottavasti ei jäädä siihen välille haahuilee... Järkyttävää on tämä hillitön kehityksen jano. Minulla ( meillä) on kaksi vaihtoehtoa. Anteeksi tämä kylmä ja teoreettinen katsontakantani, mutta vain näin sieluni saa rauhan ja pystyn jatkamaan elämääni täydellisen tyydytettynä. Hups, olikohan tuo liikaa sanottu? Tavoitteet on hyvä asettaa tarpeeksi korkealla, on sitten matkaa mistä tulla alaspäin....

Ehdotin Ukkorähjälle seuraavaa. Pidetään kuukauden mittainen menopaussi. Hih, sopii hyvin Martan alkaviin kuumiin aaltoihin... Leikki leikkinä ja totuus esille. Olisi niin helppoa sanoa toiselle, että tämä on nyt sitten tässä. Arrivedertsi ja soronoo. Mie meen tuonne, mee sie sinne. Mutta kun se ei ole niin helppoa. Ukkorähjä on hieno mies, ehkä hienompi mitä osaan arvostaa. Juu, kyllä hänestä niitä huonoja puolia löytyy ( voe tsiisus maaria, kun löytyykin) mutta niin löytyy minustakin. Ja sinusta. Meistä kaikista. Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi. Meillä on siis kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkaa tai lopettaa. Menopaussin tarkoitus on selvittää minulle meille tunteitteni todellisuus. Eikö ole yksinkertaista? Jos katsomme, että meillä on syytä jatkaa, niin tulen tekemään kaikkeni, että olemme mahdollisimman onnellisia. Lopetan tämän helvetin jahkaamisen ja aion kosia Ukkorähjää ja synnytän hänelle liudan onnellisia pikku Marttoja ja Martteja. No huh, nyt meni kyllä överiks....

Miksi tämmöinen "lapsellinen" muka koe? Olen epävarma. Olen ihan helvetin epävarma. Yritänkö jotenkin suojata selustaani ja pelleilen toisen tunteilla. Ei, ei se sitä ole. Voihan olla myös niin, että menopaussin aikana Ukkorähjä tajuaa kuinka onnellinen on, kun ei ole Martan hirmuvallan alaisena ja haluaakin päästä minusta eroon. Minä laitan myös itseni peliin. Onko tämä joku helvetin peli? Elämä on.
Olen siis tullut siihen tulokseen, että me joko lopetamme yhteisen taipaleen tai huomaamme, että olemme kasvaneet lujasti yhteen ja menemme kohti yhteisiä unelmia. Elämme tässä sympioosissa hamaan loppuun asti. Piste. Voisiko tässä olla ratkaisukeskeistä elämän mallia? Mää tuota tiiä, ainakin mie yritän...

Nyt mökki herää. Aika on lopetuksen. Täytyy vielä todeta, että nostamalla kissan pöydälle, sielukin saa rauhan. Asiat alkavat etsiä järjestystä ja kaikella on tarkoituksensa. Uskon niin! Sienien pyhäjumala ole meille armollinen.

26.8.2011

Yö ja päivä

Herra mun varjele! Nukuin puoli kymmeneen, tämmöistä ihmettä ei oo ihan äsken tapahtunut. Johtunee tästä räkätaudista. Keskiviikkona se yllätti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Makasin eilisen päivän ja taitaa tämäkin päivä mennä vaakatasossa. Tietysti vituttaa kuin pientä oravaa, mutta menen asian yläpuolelle, ja paranen mahdollisimman pian. Ukkorähjä oli kipeä viime viikolla ja kaiken pahan se minuun tartuttaa. Vihaan ( VIHAAN) tätä löysäpaska päässä humisee olotilaa yli kaiken, mutta kestän sen kuin Martta, enkä valita enempää. Vähän vaan.... Söin eilen lohdutusjäätelön. Enkä mitään pikku puikkoo, vetäisin kerralla megajättiksen. Ei hyvä, sain heti huomata kaasuuntuvat muutokset. Tai siis oikeastaan se on hyvä, noin selkeästi huomaa hiilarin vaikutuksen. Vahvistaa käsityksiäni.


Mulla ei oo mitään mediaseksikästä kerrottavaa, mutta jotakin tuolla mun  päässä  sielussa tapahtuu. Olenkin jo täällä purkautunut ja ihmetellyt tätä kaihon täyttämää outoutta ( varhaiskypsää viidenkympin willitystä. ) Nyt varsin, kun aika on pysähtynyt ja olen ajatellut asioita ( siksikö sairastuin pysähtymään) niin mielikuvitus on lentänyt ja tuottanut sekavaa ihmettelemistä. Mistä hemmetistä se kaikki kumpuaa? Mikä on sen tarve? En saa kiinni mistään ajatuksesta, punainen lanka on ohut harmaa rihma. Siitä ei paljon kehrätä. Ei, älkää käsittäkö väärin, tämä ei ole synkkää ahdistelua, tämä on sitä ihmistä kasvattavaa pohdiskelua ja tunnelin päässä on valo. Kunhan pääsen sinne asti... Pitäiskö mennä sykiatrille? Ei helvetti, tässä ei kallonkutistajat auta. Vastaus on minussa itsessä, mutta joku selvännäkijä voisi auttaa. Lähipiirissäni ei ole ketään, kenen kanssa voisin näitä hurujani purkaa ja laittaa elämän rakennuspalikoita kantavaan järjestykseen. Omia ajatuksia ei pidä pelätä, eikä varsinkaan lähteä karkuun. Ne olisi vain kohdattava ja laitettava ymmärrettävään järjestykseen. Ja siinä on se ongelma, mikä helvetti on se järjestys? Eilen oli naamakirjassa mielenkiintoinen linkki, sekin on jännä, että törmään koko ajan asioihin, joita pienessä mielessäni pohdiskelen. Vai onko se vain sitä, että nyt haluan nähdä ne asiat. Käy lukasemassa ( tästä) herätti ainakin minua pohtimaan elämän rajallisuutta.


Miks mie oon tämmöinen jakomielitautinen? Tahtoo yhtä ja tahtoo toista, ristiriita näiden välillä on syvä kuilu. Niin ovat kaukana toisistaan kuin yö ja päivä. Vai onko se vain sitä, että ei ole tyytyväinen elämäänsä ja hakee koko ajan jotakin, jotakin sellaista mikä on vain tuulenhuuhtomaa unelmaa. Eikä sillä ole mitään tekemistä "oikean" elämän kanssa. Pohdiskelen pienessä mielessäni, että onko elämän onnellisuus ihan tässä lähellä, ja vain minulla itselläni on avaimet sen löytämiseen. Vai pitääkö mennä perse edellä puuhun, merta edemmäksi kalaan ja tavoitella elämän auvoisuutta jostakin muualta. Mistä?Mukavuusalueella on mukava olla ( Martta filosofiaa, Hah!) Mitä saisi, jos hyppäisi pois mukavasta, mennä jolkuttelisi kohti suurta tuntematonta. Antaisi elämän viedä. Perkele, kun tuommoisissa ajatuksissa on joku kiihottava pelko, pulssi nousee ja pumppu hakkaa...


Minun elämässä on asiat hyvin. Tämä valitus ei johdu siitä, että eläisin ahdingossa. Enkä nyt todistele tätä siksi, että olisi pakonomainen tarve todistaa jotakin. Ymmärrän sen, että minun tulisi olla onnellinen siitä mitä minulla on. Ja olenkin, mutta tämä henkisen kasvun paikka ei tule eteen ilmaiseksi. Kyllä pikku kipuilu tekee siitä ansaittua ja tavoittelemisen arvoista. Elämää ei pidä pitää liikaa itsestään selvyytenä. Voe pyhä perse taas, joko tässä ollaan monttubileitä suunnittelemassa! No ei nyt ihan sentään, mutta kyllä se ihmisen maallinen taival on lyhyt, pieni hyttysen pissi vain. Jos puoli vuosisataa on lähes elänyt, niin kyllä jossakin vaiheessa mieleen väistämättä tulee loppu aikasi. Ja se, kuinka sen haluaa viettää...


Olipa raskas soutuinen aamuhetki. Elämä on. Välillä. Tänään mennään mökille. Sama kai tuo on, makaanko siellä vai täällä. Jos huomenna pääsen sienimetsään, se auttaa sisäisesti ja ulkoisesti. Metsä antaa rauhan. Baithivei, onko kenelläkään muulla luojan luomalla samanmoisia ajatuksia, millä niitä hoitelet, onko ratkaisukeskeistä elämisen mallia? Kaikki vinkit ovat tervetulleita.... Onnellista päivää ja kiihkeetä elämää!

23.8.2011

Levoton tuhkamuna

Martta sai kohtauksen aamulla ja siivosi koko mörskän. Rätti ja moppi heilui niin, että kipinät sinkoili. Taisi lähteä lattiasta pinta, niin piti purkaa raivokasta energiaa. Tulee hyvä olo, kun saa kodin kuntoon ja paikat kiiltää. Vielä jäi vaatehuone, kalsari- ja sukkalaatikot, kylppärin kosmetiikkaboxit ja keittiön kaapit. Se on sitä tervetuloa syksy puuhastelua. Mulla on varmaan joku vika päässä, mutta en kestä yhtään sotkua ja epäjärjestystä. Alan mennä oudosti vinoon ja vitutus kolkuttelee. Noh, siitähän selviää siivoamalla.

Karppisruokailu on mennyt hyvin. En lihonut viikonlopun aterioinnista kuin 300 grammaa. Tunnen itseni voittajaksi. Ja jotakin on tapahtunut tuolla tulostus puolellakin. Ihan teen joka aamu jotakin. Välillä tulee jopa Martan mehevää. Voiko olla, että vilja/hh. on aiheuttanut senkin ongelman. Mitenkä päin tämä nyt menee? Ruokin itseä oikein, olen onnellinen ja massu tykkää ja kakkii kiitettävästi. Vai olenko onnellinen ja siksi syön hyvin ja taas tulee pönttöön kiitos. Ei voi tietää, tutkimattomat ovat herran pask... tiet. Joo, joo Martta on brutaali ja tämmöisiä täällä jauhaa. Mutta tämä on vain niin helvetin yleinen ongelma! Jos laitettaisiin blogini lukijat vessajonoon ja kysyttäisiin kuinka moni kärsii tulostusongelmia? Veikkaanpa vain, että yksi jos toinenkin handu nousee pystyyn. Sillä minä vaan, että tästä voisi olla apua muillekin. Vaaleet mössöt ja hiilarit veks! Kyllä lentää lähtee.... Sori, siis toimii.

Näistä paskajutuista päästäänkin mun sielunmaisemaan. Mulla on outo olo. Kumma fiilis. Olen levoton tuhkamu... tuhkimo. Mun tekee koko ajan mieli jotakin, en vain tiedä mitä. Sielu on rauhaton ja tekisi mieli mennä ja tulla. Olla villi ja vapaa. Ihan kuin olisi murrosikä. Just niin, tällainen tunne velloi silloin. Muistan sen. Ikävä jonnekin, jotakin ja hirvee melankolia kaipuu. Voe vittu, ei kai mulla ole jo viidenkympin villitys!? Mitä tästä nyt pitäisi ajatella, lisää meditaatio ja päällä seisontaa, kunnon lärvit vai  pitääkö lähteä seikkailee? Niin mihin, isoon omenaan shoppailee vai? Mie en kestä, herra anna rauha ihmiselle tai ainakin sieluun täytettä. Onttona kumisee onneton...

Menen tänään duuniin vasta iltapäivällä, asiakkaat siirtelevät aikoja ja mulle vapautuu omaa aikaa. Taidan käydä ostamassa jonkun uuden paitulin. Joko arvaisi ostaa slimfittiä? Tarpeeksi kiree, niin vetää noi löllönahkat ineen. Ei helvetti, mulla on vaatehuone pullollaan slimfittiä, niitä joihin olen päättänyt joku päivä mahtua. Eikä sitä päivää ole tullut vieläkään. Höh, ostan sit saatana vaikka villasukat.... Jotakin. Levoton. Rauhaton. Joka syksy sama juttu.... Kiitos!

21.8.2011

Otsikko

Vaikka valvoin niin myöhään, en silti osaa nukkua. Vai johtuuko tämä nyt tästä karppaamisesta, ei tartte niin paljon unta. Noh, täytyy iltapäivällä ottaa päiväunoset. Olipa kiva herätä, kun tiskit oli tiskattu. Oikea ja todellinen emäntä selvittää sotkunsa heti miten. On niin reipas ja aikaan saapa...

Oli kiva ilta. Sellainen leppoisa. Rapuja on syötävä kerran vuodessa, muutoinhan se on sellaista sotkemista ja suomenruottalaista hapatusta. Elokuun tumma yö on haastava kuvattava, valo ei valitettavasti riitä. Mutta useat ulkotulet saa aikaan hassua valon ja varjon leikkiä. Kynttilöistä lähtee taas vallattomia värejä. Ilta oli kaunis... Tässä muutama otos.









Taitaa tää nuppi olla kuitenkin vähän pehmeenä ja käydään hitaalla. Taidan vielä vetäytyä kammarin puolelle. Otetaan sellainen uusi tuleminen...

Huikopala

Hei kauheeta! Ihan kauheeta, kello on jo 02.32 ja Martta kukkuu vielä. Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta kun ei väsytä. Muut kaikki ovat jo vetäytyneet höyhensaarille uneksimaan. Martta unelmoi ja tiskasi ihan vitunmoisen tiskin. Vesikin piti vaihtaa kertaalleen, niin oli rasvasta astiaa. Syötiin kyllä terveellisesti, karpattiin  ja siinähän rasva ei ole kielletty aineosa. Kunnon pihvit vedettiin, Ansku toi tullessaan sellaiset 300 grammaset marmoripihvit. Puolet hyvää rasvaa ja kunnon pihvilihaa. Mut jännä hei, kaverina pelkkää kasvista ja nyt ei oo ähky olo. Hyvä oli illallinen, ettenkö sanoisi jopa herkullinen...

Meillä oli oikein mukava sieniretki. Samalla kuin noukimme pikku vasuihimme täydellisiä herkkutatteja, (juuri niitä, joiden vuoksi Italialaiset ovat valmiita pissamaan allensa,) hoidimme siinä samalla tummia sielun asioita tulemaan kohti valoa. Puhuttiin bisneksii ja ihmissuhdeongelmia tai ongelmattomuutta. Sienimetsällä on terapeuttinen vaikutus. Siihen päälle kunnon löylyt ja luonnonrauha. Täällä se kaupuntilainenkin saa rauhan. Illan kruunasi elokuun tumma ja samettiyö. Martta sai virittää ulkotulensa ja niin oli valo nättiä!

Kivat pikku juhlat. Nyt on pakko mennä koisaa jaksaa taas huomenna elää. Guuuud nait!!!

20.8.2011

Söpöä ja Italian herkkuva

Saavuttiin eilen keskelle kesää. Möksällä mahtava ilta-aurinko ja tunnelma oli maan mainio. Lämmittelin saunan ja kuuntelin puhelintoivetta. Oli ihan pakko ottaa muutama siideri ja nauttia viimeisistä kesärippeistä. Vaikka aurinko heloitti täysillä oli ilmassa jo syksyn aavistus. Tää on niin parasta. En mesonut ulkotulien kanssa vaan menin jo ajoissa nukkumaan. Tänään on pieni muotoiset rapujuhlat, saan laittaa valoshown ja fiilistellään elokuun tummaa hehkua.

Kävin eilen siellä Naprapaatilla. Oli aika valaiseva käynti. Kerrottuani pumppuoireiluni, hän tuumasi, että oireiden perusteella mulla voisi olla hermopinne. Voi Jumalauta, mie oon rampannut kymmenen vuotta lekurista lekuriin ja on tehty kaikki mahdolliset testit ja tutkimukset. Miten voi olla mahdollista, että kukaan lääkäri ei tiedosta tällaisen oireyhtymän mahdollisuutta? Napratti aika mehukkaasti vapautti hermoa ja kipiää teki ihan yllättävistä paikoista. Siis se teki k i p i ä ä! Aikansa vatkattuaan ja rusauteltuaan, kipu hävisi ja mun on helpompi hengittää. Menen vielä ensi viikolla ja nyt katsotaan vaikuttaako tämä oireita poistavasti. Ainakin nyt tuntuu hemmetin hyvälle.

Jäin käsittelyn jälkeen maleksimaan kaupungille päämäärättömästi. Turistia oli joka lähtöön, bändiä ja pillipiiparia joka kulmalla. Meininki oli kuin lomalla konsanaan. Kampissa oli Italialainen herkkutori. Ai, ai, mitä makuja. Jotakin mukavaa lähti messiin mm. 12-vuotta vanhaa hunajabalsamicoa, njam. Ja tryffelisalamia, 2xnjam. Pitäisi dallaa ja maleksia useamminkin, Hesa on kiva kaupunki. Menkää ihmiset leikkii turistii! Se on avarasti antoisaa.







Eilen linjavaunuun tuli nuori ja söpö kundi. Outfitti oli tarkkaan mietitty ja värien kirjo oli häpeilemätön mutta hyvällä maulla duunattu. Kasvot oli meikattu kevyesti kalpeaksi ja silmissä tummat kajaalit. Mustaksi lakatut kynnet kimaltelivat kilpaa auringon kanssa. Tukka hauska, reippaasti rikottu niin, että niska pehmeästi lyhyt ja otsatukka/sivut vallattoman pitkät. Väri yön musta mutta otsis hopeanvaalea. Täydet kymmenen pojoo! Oih, tuli ihan oma nuoruus mieleen. Lievästi sanottuna taisin olla aika erikoinen ja massasta erottuva. Mutsin kannustavia sanoja lainatakseni : "Voi vittu, kun minun niin ottaa ohtaluuhun (otsaluu) nuo sinun killuttimet ( korvakoru toisessa korvassa:)" Niin ovat ajat muuttuneet, Eskoseni. Nyt nämä nuoret sällit ovat ilo silmälle, heitä ei mitenkään pidetä outoina, eikä tyyli edusta minkään valtakunnan seksuaalista suuntautumista. Minun nuoruudessa riitti, jos paidassa oli vaaleanpunainen raita niin edustit oitis ruskeanreiän ritareita. Silloin massasta erottuminen oli lähes holokaustista vainoa, nykyään se on taidetta, eikä mitenkään kummoksuttavaa. Jännä.

Ansku siis tulee tänään vierailulle. Mennään sienimetsään ja hoidetaan bisnesjuttui. Välillä on pidettävä palaveriä, katsottava tulevaisuuteen ja miettiä menneitä. Saunotaan ja syödään hyvin. Illan menu.

Alkupalat
- Italian herkkua ja kantsumunakasta

Alkuruoka:
- Mustatorvisienikeitto ( taas, mut se on niin hyvä!)
- Rapurapurallaa

Pääruoka
- Sisäfilepihvit
- Kasvisvuoka
- Sienikastike

Jälkiruoka
- Marjakimara
- espresso/tummasuklaa

Voi olla, että teen vielä tattirisoton, saa Ansku maistaa. Miehän en riisiä syö, ehkä hiukan maistan. Ruokailu on sujunut hyvin, mutta eiliset sidukat käynnisti kaasuvuodon ja ilmapallo oireilun. Hyvä, nyt tajuan vielä kirkkaammin, että noi hiilarit on mulle myrkkyy. Huomaa, että bisse oli vaihtunut kuivaan sidukkaan. Kahdesta pahasta vähemmän paha. Tämän viikonlopun jälkeen Martta tahtoo viettää myös alkomahooli vapautta. Niin tuntuu hyvälle tämä karppaaminen!

Kello tulee kymmenen. Meniskö viel pötköttää vai lähtiskö lenkille? Siinäpä vasta dilemma. Jos menis sänkyyn ja heiluttelisi siellä jalkojaan. Tulis niin kuin samalla molemmat. Hurjan snäppärää. Odotan jo sienimetsää....

19.8.2011

Da da Da Lai la la Lamaaa

Hupsista! Olin laihtunut viime yönä 600 grammaa!! Ja mikä tässä on parasta, minähän en laihduta, syön vain terveellisemmin! Joku tosi tässä hommassa on, aikaisemmat ns. laihdutuskuurit ovat vieneet vähintään sen kuukauden, että paino on notkahtanut alaspäin tällaisella vauhdilla. Huom. ja korostan yhä vielä, mie en laihduta... Syönyt olen ihan mahottomasti ja hyvää ruokaa, ei mitään pupujussi puputusta. Jep, tänään voinkin palkita itseni ihanaisella kermapaskahöttötötteröleivonnaisella. Nou vei, on niin hyvä meno päällä, että rukoilen taas yläkertaa, anna tämä elämäntavaksi! Voinut olen voimallisesti ja energiat kohdallaan. Eilen olin kyllä väsy, nukuin illalla parin tunnin päikkärit ja heräsin kasilta. Hiukka tukka sekaisin, mikä maa, mikä valuutta. Oli tarkoitus pestä paskahuussi ja olla muutenkin aikaansaapa tornaado. Ihan meni reisille, mut kaiketi oli sen tarve.

Tapasin eilen hengellisen heimolaiseni Dalailaman. Da Lai Lama, hih, kuulostaa ihan hittibiisin nimeltä. Da, daa da, da, daa tai Oolaba loma blancaa..... Juu, herra yöpyi siellä missä kaikki muutkin julkimot. Hotellin edusta oli täynnä faneja, jännä fiilis. Tunsin (ko) valaisevan auraenergian, joku valo siitä pikku käppänästä lähti. Huikeeta....

Tiesittekö, että Eat&Joy maatilatori aukaiseen 15.10 uuden kauppahallin (kts. tästä hauska esittelyvideo!) Kluuvin kauppakeskukseen!!! Sinne tulee myyntiin tuotteita n. 500 suomalaiselta pientuottajalta sekä Markus Maulavirran johtama suuri lihaosasto. Puulämmitteinen uuni leivontaa varten, kalasavustamo ja järvikalatiski. Mikä parasta, tämä ihanuus on mun duunipaikan lähellä, siis työmatkan varrella. Mun elämä on pelastettu, herra antaa taas. Mahtavaa, upeeta!! Näitä nimenomaan tarvitaan, kehitys menee hienosti eteenpäin. Suomalainen ruoka kunniaan! Puhtaat raaka-aineet ja tekemisen intoa. Odotan, odotan!!!

Nyt pesen ton paskahuussin tai siis ensin käyn aamu-uinnilla. Näyttää aurinkokin paistavan, silleen somasti. Odotan myös sitä Napratin käsittelyä, se onkin uutta ja ihmeellistä. Iltapäivästä pyyhkästään möksälle. Siellä on kuulemma ihan sairaasti herkkutattia, auts! Yhtiökumppani tulee vierailulle, meillä on bisnesmiitinki. Pieni muotoiset rapukekkerit tiedossa, vähän saa vinhoa nauttia. Jihaa, sanoi piika kun rengillä ratsasti... Tsau!

18.8.2011

Haaste

En ole pitkään aikaa osallistunut valokuvahaasteisiin. Olen kai ollut kesälomalla... Nämä on kyllä kivoja juttuja, en laittaisi pahakseni vaikka ne jatkuisivat. Olisi jotakin puuhasteltavaa talven pimeisiin hetkiin...

MAKROVIIKOT
Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!
Tällä viikolla on aiheena
YLÖSALAISIN TAI VÄÄRINPÄIN
Kuva tulee ottaa sisällä.


Upeeta Mahtavaa

Huomenta! Eikä elämä olekin ihanaa? Olen laihtunut yön aikana kaksisataa grammaa (200) !!! Tästä tulee upea päivä, kerrassaan hieno, ettenkö sanoisi mahtava! Näin toimii vetovoimanlaki. Ajatuksen mahtava voima. Kokeile. Sano se ääneen, tänään on upea päivä....

17.8.2011

Maanista magiaa

Niin lentää päivät kuin siivillä. Kiitos tämän maanisuuden. Olo on täyttä terästä ja illatkin toimintakykyisiä. Outoo? Johtuuko tämä ruokavalion muutoksesta, normi mielialahäiriöstä vai joko se syksyn energia kummittelee? Ihan sama, elämä maistuu ja jokainen aamu on uusi haaste. Ei pidä elvistellä, kyllä täältä taas alas tullaan, korkeelta ja kovaa. Nyt pitää nauttia, kun aika on.

Olin taas laihtunut eilisestä 400 grammaa. Nyt joku pitää hulluna, hyppää puntarissa alvariinsa. Just niin, joka aamuinen paino kertoo minulle sen mitä haluan tietää. Mulle ihan sama, kuinka se oikeaoppisesti tulisi mitata, tää on mun tapa että tyyli. Nyt alkaa se ankara taistelu kolmen fucking kilon kanssa. Se on sitä tiukkaa löysää läskiä, mikä on junttaantunut tohon yläkroppaan. Pitääkö jo harkita kauneuskirurgiaa ja kiristää niin, että vinkuu. Rasvaimuun vaan, lähtee helvetin löllöt! Hah, ette kai luule, että ihan tosissani näitä hölötän. Se on kuulkaa tämä läski sellaista ikuista veivaamista. Se jotenkin kuuluu elämisen kuvaan. Mikä on se ihanne paino? Mulle se on sellainen olotila missä on hyvä olla. Vaikka en kävisi puntarilla tietäisin, kun tavoite on saavutettu. Näin väitän. Ihan tosissani. Mutta laihtuminen ei nyt ole tässä se pääasia ( erityisen kiva sivutuote) vaan tämä mukava olo itsessä. Ja nytpä vaan väitän, että olet sitä mitä syöt. Sillä on niin perkeleen iso vaikutus mitä tuosta ammottavasta aukosta alas pistät. Näin on näppylät ja muutkin rakot.

Julkimouutisia 1. Naapurin rinsessa on pieniin päin!! Hellanduudelis, kyllä sitä onkin vahdattu ja nyt saa kuninkaallinen loisto kaiken paskan anteeksi. Hyvä niin, kutsutaankohan Tarja kummiksi. Maaliskuussa Vikke sit lujaa ponnistaa, mie sanon, että poikahan sieltä tulee. Ahkerasti ovat lasta laittaneet. Ja mikäs se on pannessa, viriili ukkohan tämä Danni on. Tiesitkö, että edesmennyt Kekkoska oli Viktuurian kummisetä? Tämmöistä tietoa Martan tietotoimisto on luotettavista poliittisista lähteistä saanut.

Julkimouutisia 2. Rva. Rihanna has left the building. Olin taas aitiopaikalla ja arvaas mitä? Niin stara mulle kättä kivasti heilutti. Mulle! Jäi vähän sellainen fiilis, että hän olisi halunnut hieroa lähempää tuttavuutta. Kai jotenkin ihastu meikäläiseen.... Ressu, enhän minä siitä sorvin äärestä voi mihinkään lähteä. Asiakkaat on tehtävä, onpa siellä kuka tahansa odottelemassa...

Perjantaina mulla on Naprapaatti. Onpas taas hassu sana, tulee mieleen laiva missä kuskataan vaippaikäisiä naperoita. Enivei, saa Napratti nylykyttää mun rintarankaa. Jumalauta, kohta oon kolmekymmentä vuotta piipannu, eikä koskaan oo kukaan rintarankaa hoitanut. Ei ihme jos pumppu jyskyttää, joku lukko siellä on. Sitä odotellessa, poistun takavasempaan ja yritän saada mielen rauhan. Vitun hyvää yötä, sanoi jo Hantta Krause ( ent. Hannele Laine, nyk. Wilma Schlizewski) aikoinaan.

16.8.2011

Papparatsiaa ja isoja staroja

Tapasin eilen rouva Rihannan. Vai onks hää naitu neiti vai peräti single nykyään? Ei noista staroista ota selvää, vaihtavaa ukkoo ja akkaa niin kuin mustalainen merceedestä. Ei, en ollut rypemässä rantahietikolla, Martta on liian vanha tuommoisiin kemuihin. Mie leikin papparatsia. Duunipaikkani on aitiopaikalla julkimoiden elämään ja mielenkiinnolla seurasimme staran esilletuloa. Ko. hotellin edustalla päivysti jo aamusta valokuvaajia ja pari turvamiehen körmyä. On se aika koiran ammatti tuo valokuvaaja/papparatsikin, siellä sateessa koko päivän kyttäsivät. Hänen korkeutensa saapui hotellin edustalle seiskan maissa. Hyppäsi autoon parissa sekunnissa ja kuvaajat jäi lähes nuolemaan kameransa linssiä. Martta reippaana tyttönä ( siis papparatsina) hyökkäsi paikalle ja antoi kännykameran laulaa. Tilanne oli sen verran ekslusiivinen ja turvamiesten häiritsemä, että kuva jäi hahmotelmaksi. Mutta tunsin tähden vetovoiman, olinhan parin metrin päässä tähtisumusta. Harmi, että kuva on huono, olisin lyönyt rahoiksi ja tarjonnut sitä mehevän juorun kera lehdelle, jota kukaan tai ketkään eivät koskaan lue.


Kotimatkalla pohdimme Ukkorähjän kanssa julkimoiden elämää. Tai siis minä pohdin ja Ukkorähjä kommentoi. Miksi josta kusta tulee iso stara ja miksi joku on pieni mitättömyys? Onko se jo syntymässä annettu, tähtiin kirjoitettu. Sinä esim. Robyn Rihanna Fenty syntynyt 20. helmikuuta 1988 olet tuleva maailman laajuiseksi tähdeksi, poikien märäksi päiväuneksi. Mutta Martta Ontto Kallonen syntynyt 12.4 1964 ( ja vielä Kuopiossa) tulet olemaan suuri mitättömyys, et persettäs tanssilattioilla keikuta, et korista kansikuvaa. Tässä ei ole suinkaan kysymys elämän onnellisuudesta, molemmilla on tasavertaiset mahdollisuudet siihen, mutta että julkimo ja rikas ( sikarikas) stara. Kuka sen määrää, kuka meille antaa? Ukkorähjä oli sitä mieltä, että hän on mieluummin mitättömyys kuin kaikkien tuntema. Martta haluaisi olla tietenkin rikas ja kaikkien palvoma julkimo. Ukkorähjä totesi siihen, että sitten olisit koko kansan nähtävänä siinäkin lehdessä jota kukaan tai ketkään ei koskaan lue. Isot otsikot kannessa: "Martta Ontto Kallonen pieraisi keikalla, hän kärsii vaikeista ilmavaivoista...."

Odotin eilen bussia pysäkillä ja kiinnitin huomion tien toisella puolella kävelevään mieheen. Hänellä oli tod.näk. jonkun asteinen pakko-oire neuroosi. Hän käveli jalkakäytävän vasenta reunaa kaartaen lievästi oikealla. Päästyään reunaan, hän katsoi kolme kertaa taakseen. Sama toistui, ensin vasempaan, kaarto oikeaan ja kolme vilkaisua jne, jne. Eihän siinä mitä, meillä ihmisillä on omat outoutemme, mutta tällä hra. henkilöllä oli narun päässä piskuinen koira, joka teki samat pakkoliikkeet!! Kieltämättä se oli huvittavaa, mutta asianosaisille varmasti raskasta. Outoa on tuokin tuommoinen...

Eilinen ruokailu meni loistavasti. Liekkö ruokavalion ansiota mutta päivittäistä uuvahtamisen hetkeä ei tullut. Energiaa riitti tasaisesti koko päiväksi, eikä tarvinnut illallakaan huokailla. Illalliseksi nautin leipäjuustoslaisii, raejuustoa, salattiin käärittyä savupallasta ja artisokansydämiä. Ja hei, se oli hyvää ja maukasta. En tunne edes leivästä luopumisen tuskaa.


Jumalainen vartaloni kaipaa ( vittu, olin lihonut 300 grammaa) aamuista liikettä. Suoriudun sivakoimaan, aamupulahdus ja parit asanat. Tämmöinen kotikutoinen muka jumppatreeni saa nyt toistaiseksi luvan riittää. Syksyn tultua voisi hakeutua käskytettäväksi. Aloittaisi kadonneen vartalon metsästyksen kalliilla rahalla hielle haisevalla kuntosalilla. Voe järjen pimmeyttä, sano renki kun takaapäin piikaa pani. Se on Moro taas!

15.8.2011

Kaksi kiloa onnea

Saavuttuani eilen sivistykseen heitin taas Martta vaihteen päälle. Nyt on sienipikkelsitkin duunattu. Niin tuli söpöjä purnukoita. Vein kaikki kellariin, juu, mulla on ihan oikea kylmäkellari, sitä katoavaa kansanperinettä. Siellä ne nyt kököttää hyllyillä, iski himo laittaa lisää. Olisi niin kiva laittaa valkoiset pitsit hyllyjen reunoille ja purkkeihin Martan Makoisat tarrat. Hyvä emäntä olen, kerrassaan aikaansaapa.


Mahtavaa!! Viikonlopun läpiveto on saanut asunnossani kylmyyden aikaan. Ihan piti töppöstä jalkaan laittaa ja sai nukkua ikkunat kiinni ja ilman korvatulppia. Se on kuulkaa nyt syksy. Nyt se on. Illalla ulkosalla oli jo villapaitakeli. Älä vaan enää lämpene.... Kiitos Herra!

Tavattiin eilen Londonin elävää. Käytiin Kaivaris pyörii, Ursulas kakaolla ( juu, hiilarii...) ja muuten vaan hengailtiin. Mulle se oli voimallinen citykokemus. Miten mie voin haaveilla luomutilasta pöpelikössä, jos olen noin pienestä urbaanista onneni kukkuloilla, häh? Vai voisko se olla juuri näin, häviät maisemista ja vierailut back olisivat yhtä juhlaa ja eksotiikkaa. Kulttuurin nälkä nosti päätään, nyt äkkiä varaamaan kaikkea kivaa elämystä syksyn pimeneviin iltoihin. Kohtahan on juhlaviikot, siellä on aina kaikkea kivaa. Tahtoo vaihtelua elämään, möksä on jo niin nähty....






Jep, jep. Kiitän vielä kaikkia, joilta sain kivoja hiilarittomia vinkkejä. Tästä alan kokoamaan omaa itselle sopivaa tapaa syödä. Hei, olin laihtunut viikonloppuna kaks kiloo! Ihanan laiha! Nyt joku kiva pikku toppi päälle, mustaa sen olla pitää, näyttää hoikemalle. Olkoon tämä mahtava maanantai! Ja hoikka... Ja söpö... Ja ja ja ja ja.... kaikkee!