Levoton tuhkamuna

Martta sai kohtauksen aamulla ja siivosi koko mörskän. Rätti ja moppi heilui niin, että kipinät sinkoili. Taisi lähteä lattiasta pinta, niin piti purkaa raivokasta energiaa. Tulee hyvä olo, kun saa kodin kuntoon ja paikat kiiltää. Vielä jäi vaatehuone, kalsari- ja sukkalaatikot, kylppärin kosmetiikkaboxit ja keittiön kaapit. Se on sitä tervetuloa syksy puuhastelua. Mulla on varmaan joku vika päässä, mutta en kestä yhtään sotkua ja epäjärjestystä. Alan mennä oudosti vinoon ja vitutus kolkuttelee. Noh, siitähän selviää siivoamalla.

Karppisruokailu on mennyt hyvin. En lihonut viikonlopun aterioinnista kuin 300 grammaa. Tunnen itseni voittajaksi. Ja jotakin on tapahtunut tuolla tulostus puolellakin. Ihan teen joka aamu jotakin. Välillä tulee jopa Martan mehevää. Voiko olla, että vilja/hh. on aiheuttanut senkin ongelman. Mitenkä päin tämä nyt menee? Ruokin itseä oikein, olen onnellinen ja massu tykkää ja kakkii kiitettävästi. Vai olenko onnellinen ja siksi syön hyvin ja taas tulee pönttöön kiitos. Ei voi tietää, tutkimattomat ovat herran pask... tiet. Joo, joo Martta on brutaali ja tämmöisiä täällä jauhaa. Mutta tämä on vain niin helvetin yleinen ongelma! Jos laitettaisiin blogini lukijat vessajonoon ja kysyttäisiin kuinka moni kärsii tulostusongelmia? Veikkaanpa vain, että yksi jos toinenkin handu nousee pystyyn. Sillä minä vaan, että tästä voisi olla apua muillekin. Vaaleet mössöt ja hiilarit veks! Kyllä lentää lähtee.... Sori, siis toimii.

Näistä paskajutuista päästäänkin mun sielunmaisemaan. Mulla on outo olo. Kumma fiilis. Olen levoton tuhkamu... tuhkimo. Mun tekee koko ajan mieli jotakin, en vain tiedä mitä. Sielu on rauhaton ja tekisi mieli mennä ja tulla. Olla villi ja vapaa. Ihan kuin olisi murrosikä. Just niin, tällainen tunne velloi silloin. Muistan sen. Ikävä jonnekin, jotakin ja hirvee melankolia kaipuu. Voe vittu, ei kai mulla ole jo viidenkympin villitys!? Mitä tästä nyt pitäisi ajatella, lisää meditaatio ja päällä seisontaa, kunnon lärvit vai  pitääkö lähteä seikkailee? Niin mihin, isoon omenaan shoppailee vai? Mie en kestä, herra anna rauha ihmiselle tai ainakin sieluun täytettä. Onttona kumisee onneton...

Menen tänään duuniin vasta iltapäivällä, asiakkaat siirtelevät aikoja ja mulle vapautuu omaa aikaa. Taidan käydä ostamassa jonkun uuden paitulin. Joko arvaisi ostaa slimfittiä? Tarpeeksi kiree, niin vetää noi löllönahkat ineen. Ei helvetti, mulla on vaatehuone pullollaan slimfittiä, niitä joihin olen päättänyt joku päivä mahtua. Eikä sitä päivää ole tullut vieläkään. Höh, ostan sit saatana vaikka villasukat.... Jotakin. Levoton. Rauhaton. Joka syksy sama juttu.... Kiitos!