MenoPaussi

Hämmentävä helleaalto. En vedä tästä nyt hernettä nenukkaan sillä ymmärrän, että kesä pyristelee vastaan. Viimeisiään vetelee onneton ja kohta syksy jyrää. Antaa nyt vielä hetken hehkua. Nautin... Levollisen yön jälkeen tunnustelen olotilaani. Tuntuu terveemmälle, mutta onko tämä vain mökkiharhaa... Pitää olla varovainen. Hirveesti tekee mieli sienimetsään, otan riskin ja uskallan. Eihän siinä hirveästi rasitu, kevyttä maleksimista sinne tänne.

Eilinen mökkimatka oli terapeuttinen parisuhde sessio. Autossa on hyvä puhua, toinen ei pääse pakoon ja siellä ajatukset ovat tiiviissä tilassa. Suosittelen.  Minun oli pakko päästä puhumaan ja laskettava ulos kasaantuneita mielialahäiriöitä. Tai ei ne mitään häiriöitä ole, tasapainoisen ihmisen järkevää pohdiskelua elävästä elämästä. Tai siis elämättömästä elämästä. Tai mitenkä sen nyt ottaa... Ottaa ja ottaa. Antaa ja antaa. Enihau, annoin tulla yhtä sun toista. Silleen rakentavasti. Ei Martta enää tässä iässä rähjää, eikä sille ole mitään todellista tarvetta. Siis rähjäämiselle. Puhumiselle kyllä.

Mitä puhuttiin? Väänneltyäni, käänneltyäni, vatkattuani ja veivattuani asioita mielessäni, olen yrittänyt saada aikaiseksi ratkaisukeskeistä lopputulosta. Olen päässyt jo niin pitkälle, että nyt olisi aika siirtyä sanoista tekoihin. Avattuani salaisen arkkuni, Ukkorähjän ensimmäinen kommentti oli: " Sulla on tämä sama juttu joka syksy." Juuri niin, montako vuotta olen pohtinut samoja asioita, tekemättä niiden eteen mitään? Tajuttuani elämän rajallisuuden ( selvä viiskytvee kriisi) olen nyt ymmärtänyt sen, että se onnellisuus ja tyytyväisyys on ihan minussa itsessäni. Loppu viimeksi vain minä itse olen vastuussa omasta elämästäni, ja voin vaikuttaa siihen mihin suuntaan tässä mennään. Mennäänkö eteen, mennäänkö taakse? Toivottavasti ei jäädä siihen välille haahuilee... Järkyttävää on tämä hillitön kehityksen jano. Minulla ( meillä) on kaksi vaihtoehtoa. Anteeksi tämä kylmä ja teoreettinen katsontakantani, mutta vain näin sieluni saa rauhan ja pystyn jatkamaan elämääni täydellisen tyydytettynä. Hups, olikohan tuo liikaa sanottu? Tavoitteet on hyvä asettaa tarpeeksi korkealla, on sitten matkaa mistä tulla alaspäin....

Ehdotin Ukkorähjälle seuraavaa. Pidetään kuukauden mittainen menopaussi. Hih, sopii hyvin Martan alkaviin kuumiin aaltoihin... Leikki leikkinä ja totuus esille. Olisi niin helppoa sanoa toiselle, että tämä on nyt sitten tässä. Arrivedertsi ja soronoo. Mie meen tuonne, mee sie sinne. Mutta kun se ei ole niin helppoa. Ukkorähjä on hieno mies, ehkä hienompi mitä osaan arvostaa. Juu, kyllä hänestä niitä huonoja puolia löytyy ( voe tsiisus maaria, kun löytyykin) mutta niin löytyy minustakin. Ja sinusta. Meistä kaikista. Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi. Meillä on siis kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkaa tai lopettaa. Menopaussin tarkoitus on selvittää minulle meille tunteitteni todellisuus. Eikö ole yksinkertaista? Jos katsomme, että meillä on syytä jatkaa, niin tulen tekemään kaikkeni, että olemme mahdollisimman onnellisia. Lopetan tämän helvetin jahkaamisen ja aion kosia Ukkorähjää ja synnytän hänelle liudan onnellisia pikku Marttoja ja Martteja. No huh, nyt meni kyllä överiks....

Miksi tämmöinen "lapsellinen" muka koe? Olen epävarma. Olen ihan helvetin epävarma. Yritänkö jotenkin suojata selustaani ja pelleilen toisen tunteilla. Ei, ei se sitä ole. Voihan olla myös niin, että menopaussin aikana Ukkorähjä tajuaa kuinka onnellinen on, kun ei ole Martan hirmuvallan alaisena ja haluaakin päästä minusta eroon. Minä laitan myös itseni peliin. Onko tämä joku helvetin peli? Elämä on.
Olen siis tullut siihen tulokseen, että me joko lopetamme yhteisen taipaleen tai huomaamme, että olemme kasvaneet lujasti yhteen ja menemme kohti yhteisiä unelmia. Elämme tässä sympioosissa hamaan loppuun asti. Piste. Voisiko tässä olla ratkaisukeskeistä elämän mallia? Mää tuota tiiä, ainakin mie yritän...

Nyt mökki herää. Aika on lopetuksen. Täytyy vielä todeta, että nostamalla kissan pöydälle, sielukin saa rauhan. Asiat alkavat etsiä järjestystä ja kaikella on tarkoituksensa. Uskon niin! Sienien pyhäjumala ole meille armollinen.