Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sienestys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sienestys. Näytä kaikki tekstit

27.1.2022

JOTTEI MENE IHAN KEHUMISEKS

Odottelen tässä, että ilmastointikanavien remppareiskat tulee. Ärsyttävää, kun ei tiedä, milloin hyö tunkeevat sisälle. Ei uskalla mennä aamukakalle, kuitenkin tulevat just, kun oot riittisellä hetkellä ponnistamassa. Ja pikkasen pitää olla ihmisen näköinen ja tuulettaa yön pierut veke. Tulisivat jo, että pääsis relaa. Pahintahan on se, että eivät tule tänään ollenkaan. Päivystän ja panttaan koko päivän ja sama rumba huomenna. Että mua riipoo. 

Hei, pitkästä aikaa. Ja heti aloitin noilla paskajutuilla. Mikkään ei siis oo muuttunut. Yhtä samaa paskaa heela tiiden. Tossa oli pakko palata menneisyyteen ja edellinen postaus onkin melkein just jetsulleen vuosi sitten. Hmmm, pitäskö tehdä jonkun sortin vuosikatsaus. Juu. Mä tiedän, että vakkarilukijat ovat olleet pettyneitä, huolissaan ja ihmeissään, et minne helevettiin se hävis. Kuoliko se viimein. Vai mikä sitä riivaa. Noh, täällä ollaan hengissä, en tiedä kuin vahvasti mut elossa siis. En mää koko vuotta ala läpi käymään ja siks toiseks, ei siinä ole paljon käymistä. Tsot, tsot, eipäs nyt olla taas niin negatiivisia. Mennyttä kun kahteloo, niin kyllähän siellä muutama mukava hailaittikin löytyy.


Uuden möksän ihana sauna

Uusi mökki on aarre

Tässä näkymä järveltä


Yks isoin muutos oli varmasti se, kun vanhan mökin vuokrasopimus sanottiin yllättäin irti. Se olt ihan hirvittävä pettymys, lähes kuolo. Iski paniikki, tuli itku ja hammasten kiristys. Se oli helmikuinen pyhäaamu, kun s-postiin kilahti irtisanominen. Alkujärkytyksestä selvittyäni, pistin toimeks ja maanantaina meillä oli jo uusi mahdollinen mökki tiedossa. Se on kuulkaa tämä somen ihmeellinen maailma, mikä pelastaa kadotuksessa olevat. Uusi mökki on Joutsassa ja jos voisi sanoa, että se on onni onnettomuudessa. Paikka on hurmaava, ihana vuokranantaja ja on tilaa temmeltää. Yksi siisoni takana ja voin sanoa, että sydämeni on siellä. Paikka on myös talviasuttava ja tässäpä juuri suunnitellaan mökkikauden aloittamista. Sitä saa ihmetellä, että joskus aina elämässä onnistaa ja kyllä kiitokset ovat lähteneet kaikkien universumien jumalille ja jumalattomille. Aim sou häpi. 


Saatiin himaan uudet ikkunat ja tehtiin vähän stailausta muutenkin

Uutta tekstiilii ja valoja


Ettei nyt ihan kehumiseksi mene, niin onhan tää vuosi ollut haastava. Tää koronapaska alkaa toden teolla käydä hermoille ja kysyy jo mielenterveyttä. No joo, olen pysynyt terveenä tai mistä ton tietää, onko jo sairastettukin. Syksyllä oli kuus viikkoa kestävä helvetinmoinen keuhkotauti, koronatesti nega mut ei ne näytä aina paikkaansa pitävän. Voi olla et oli tai voi olla olematta. Eniten tämä rassaa taloudellisella puolella. Asiakkaat ovat hävinneet kuin pieru saharaan. Ei oo töitä. Ja se masentaa pahemman kerran. Se sairastuttaa. Ja se on yksi syy siihen, miks en ole postannut, en ole valokuvannut, enkä ole mitään. Olen tyhjää täys, ja mieli musta. Jos ei ole korona, on mielialalorona. Ymmärrän, en ole yksin ja ainut. Saa nähä, jos tää ei tästään muutu, pitänee laittaa pillit pussiin ja alkaa postiljooniksi. Näin on kuulkaa näppylät. Voihan vitun perse, en paremmin sano. Anteeks. Ei sillä, että postiljoonin ammatissa olisi mitään vikaa. Päinvastoin. 


Rooman uupunut

Tätä päivää ja mennyttä Roomassa

Rakkautta Roomassa


Yks hailaitti oli varmaan lokakuinen Rooman matka. UK täytti kesällä kuuskytvee ja ostin lahjaks lentoliput. Huh, helevetti, kun olikin ihana hiukkasen normalisoitua ja päästä matkaan. UK on asunut Roomassa vuonna anno ja domini eli mulla oli henk.koht. matkaopas (niin kuin aina matkoilla.) Saatiin paljon, nähtiin paljon, koettiin paljon ja syötiin paljon. Ettei nyt ihan mene taas kehumiseks, niin Rva. sairasti tapansa mukaan. Ne on niitä hermostohommii. Katoppahan, kun tää menee isoille mestoille, mis on metelii, mis on liikaa ihmisii, mis on liikaa vähän kaikkee. Mie oon niin pikku sieluinen ihminen ettei sinne paljoo mahu. Ja jos menee yli, niin sit se menee ja alkaa hermosto niin sanotusti vittuilee. Tähän ikään eläneenä, alan nyt pikkuhiljaa ymmärtää omaa itseäni ja seuraava matka onkin sit jonnekin metikköön, missä ei ole ketään, eikä mitään. Mut joo, Rooma oli fantastico ja kyl myö tykättiin. 


Himan rantamaisemii avantouinnilta 


Jottei nyt mene ihan kehumiseks, niin kerrotaanko kotvanen terveydestä. Ah, mulle niin rakas aihepiiri ja olennainen osa minuutta. Reilu vuosi sitten operoitiin tää niskapaska. Helpotusta on tullut sikäli, että se jatkuva niskakipu on väistynyt. Mutta ikään kuin muistuttaakseen, saan muutamia kertoja viikossa helvetinmoisia niskakramppeja. Viiltää niin vitusti, että pistää ähkäsee. Kestää hetken ja sit menee ohi. Käsiä repii ja ne puutuu, mut kyllä ne toimii. Jokunen postaus sitten kerroin, että nuo viisaat kansankynttilät eli tohtorit epäili, josko oireyhtymäni voisivat viitata polyneuropatiaan. Kävin hermoratakuvauksissa ja noup, ei oo sitä. Tietty, se oli hyvä asia mutta niin vaan nämä oudot ja ihmeelliset oireet jatkuvat. Jalat huutaa hoosiannaa, joku tuikkii neuloilla ja kävely on välillä hankalaa. Mut hui hai, näillä mennään. Eikö joku viisas ole sanonut, et se päivä, milloin ei koske mihinkään, siitä tietää olevansa ded. 


Voiko tätä olla rakastamatta


Syksy 2021. Mie rakastan syksyy. Sen tuoksuu, sen kosteutta, sen viileyttä, sen värejä, sen sun tattiloita. Sienisyksy oli antoisa, enkä voi sitä ohittaa. Meillä uudet sienimettät ja katso, tattijumala oli yltäkylläinen ja on ihan pakko muistaa, että se oli todellista hailaittia. Niin kuin nautinkin, niin täytyy tässäkin kohtaa myöntää, että syssy jäi jotenkin laimeeks. Niin kuin tää elämä tällä hetkellä on LAIMEETA. Okkei, on helppo syyttää tätä koronaa vai voisko se olla, että näin ehtoopuolella alkaa jo nää värit himmenee. Vai voisko tässä olla kyseessä sellainen siirtymävaihe? Ikuisesta nuoruudesta on nöyrryttävä ja alettava ajattelemaan olevansa iän rajoittama. Pojat ei enää perään vilkuile ja pöksyissä tarvitaan kohta tenat. Juu, eikä siinä mitä, mutta pitää olla itselle armollinen ja hyväksyä tämä kaikki. Ei jaksa, ei viitsi, ei taho ei pysty. Voihan kökkö ja plöräykset päälle. 


Käytiin hiihtää Kuhmossa eiks ole nättii

Hotelli Kalevala iltahämys ja lumes

Kommee pytinki


Loppuvuoteen mennään. Kiitollisena siitä, että selvittiin saatana hengissä siitäkin vuodesta. Loppuun palaneena ja täysin haluttomana päätin, että jouluna mennään valmiille. Ajatus siitä, että olisi pitänyt tipetipetappaa ja valmistella jotain jouluseimee, nou thänks ja nou wei. UK:lla kun on noita suhteita sinne tänne, niin hän meille joulupaikan järjesti. Tosin hiljaa mielessäni olin ensalkuun, et mikähän mesta tää oikein on. Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut, joten avoimin mielin suuntasimme kohti Kuhmoa ja siellä Hotelli Kalevalaan. Se olikin erittäin positiivinen yllätys ja saimme huomata, että olimme sviitin verran viiaipii. Voi että, Rva. tykkäs. Pääsi valmiille, pääsi joulukirkkoon, pääsi savusaunaan, pääsi jagutsiin, pääsi kalevalaiselle jäsenkorjaajalle ja pääsi herkulliselle joulupöydälle. Paikka sinänsä oikein hurmaava, järven jään rannalla, mettän siimeksessä. Ei paljon porukkaa ja vot, Rva:n hermo lepäs. Ja sielu. Ens keväänä mennään sinne karhusafarille. Vahva suositus, jos haluatte rauhaa ja luontoa. 

No niin, nyt ne kanavien rassajat kävi. Kaks nuorta ja kommeeta. Eikä pienintäkään mielenkiintoa Rva:a kohtaan. Taaskaan. Vaik niin olin laittanut parhaan kesämekkoni ylle. Juuri sen, missä oikea olkapää jättää seksikkäästi hitusen auki. Tää on tätä. Mut nyt on ilmastointi rassattu ja maassa rauha. Pääsee pöntölle. Vai menikö se jo ohi. Jos ei käy kellollaan, niin se saattaa olla myöhästä ja toivoa sopii, et huomenna irtoo ja onnistuu. 

Tämmönen vuosi siis takana. Vaik tää on ollut enempi vähempi yhtä shaisee, niin jaksan kuitenkin uskoa, luottaa ja toivoa, et tää vuosi olisi parempi. Ja näin kun tämän tänne mustaksi valkoiselle saattaa, niin voi huomata, et on sitä kuitenkin aina jotain kivaa elämässä. Ja hei, olipas hitsin kiva terapoida tänne. En uskalla luvat mitään, et heräänkö tästä vielä henkiin. Mut valoa kohti mennään ja aamen. Kiitos jos jaksoit. 

28.9.2019

Syksyn Sävelet

Kävin jo sienimettäs. Kävin eilenkin sienimettäs. Siellä on niin ihanaa. Lähentelee täydellisyyttä. Halailin puita ja haahuilin. Poimin sienen sieltä toisen täältä. Hengittelin syvään ja rauhallisesti. Venyttelin vanhaa ruhoani. Rakastin. Ai että, mie nautin olla syksyisessä metsässä! Keli on kirpeä, ilma täynnä happee ja se rauha. Metsä tekee niin hyvää ihmiselle. Eilen kävin hakee soosisienet ja tänään sain keitto sekä piirakka. Eiks se oo aika veikeetä, kun voit vain mennä mettään hakemaan ruokas. On se.

Tälle näyttää aamu


Kyllä syksy on jo ihan selvästi. Mut on ollut kivat kelit, lähes hurmaavat. Tultiin eilen (möksäl, tietty) ja tänään jo nostetaan kytkintä. UK:lla on duunireissu Su ja mie lähen saattelee armaksen. Laitetaan taas pikkasen paikkoja talviteloille ja ajattelin tuossa kohta saunan lämmäyttää. La aamupäivästä, aika kieroo. Mut tekee vietävästi mieli. Miks ei. On hyvä poiketa tutuista kaavoista. Ja kuka se sanoo, et aina pitäisi illasta kylypee. Tää on aamusauna. Olen anargisti.

Pidin tuossa lounastauon. Söin eilisen gyrmee tähteitä. Tein mehevät jauhelihapihvit (sitä parasta blaatua jauhelihaa ja pilkoin taikinaan pekonia, valkosipulia, chiliä ja kuivattua suppista.) Lisänä kasvishöystöö ja suppissoosi. Kyllä maistui tähteenäkin. Nyt jaksaa tehä pihahommii ja kylypee.

Söpöläiset


Hitsi, kun mie oon jotensakin onnellinen ja hyvällä tuulella. Ei pitäisi mainita, kohta kuitenkin vituttaa ja ahistaa. En tiiä onko se tää syksy, koska se on parasta. Mie oon vaan niin syksyimmeinen. Toki, kulunut viikko oli duunis jette kiva ja ens viikolla lähetään sinne Lissaboniin. Minua hiukka jännittää, kun joudun yksin lentää. UK lähtee jo Su Espanjaan ja mie lennän Boniin ja rehvataan sit siellä. Niin jos pääsen sinne, se voi olla, että löydän itteni Afrikasta. Kato, hermoressiperse taas ressaa, et lähteekö kone, tippuuko se, löydänkö oikeen portin, osaanko tsekata itteni sisään ja etten vaan myöhästy. Kone lähtee jo 5.35 eli Rva. on kentällä jo kolomelta. Ei kande nukkuu siis. Olen Bonissa jo 9.30 ja residenssi saadaan vasta kolmen jälkeen. Siinä on hiukka haastetta matkalaukun kans pyörii kylillä ja odotella. Noh, pitää mennä asenteella ja sitähän multa löytyy, nih.

Enihau, kiva lähtee ja odotan niin kovin et vihdoin näen Lissabonin. Kaikki ovat kehuneet ja odotukset ovat suuret. Toivottavasti ei liian suuret, ettei sit tule pettymys. Varattiin kiva huoneisto, toivottavasti se on sitä, eikä mikään meluhelvetti. On se kauhiaa, kun tämän ikänen lähtee reissuun, on niin monta seikkaa mitkä pitäisi natsaa. Nuorempana oltiin tyytyväisii, jos oli joku mesta mihin päänsä kallistaa. Niin muuttuu maailma eskoseni.

Vähän värii


Alkoi tuulemaan. Sellaista puuskittaista. Ruska jo värittelee puustoa ja aurinko voimistaa värejä. On niin kaunista. Ihana olla ulkona. Kaupunkielämässä on se iso puute, että et pääse ulos noin vaan. Tai siis sisällähän siellä ollaan. Mitä nyt käyn partsilla vetää happee (niggee.) Mut mökillä ollaan ulkona koko ajan. Citis käyn sen uintilenkin ja täts it. Oikeasti ihminen on ulkoilmaeläin. Meidät on luotu ulkotiloihin, eikä betonisiin pikku koppeihin. Ja meidät on luotu metsäänkin. No joo, en aloita taas tätä. Mut siis menkää sinne mettään. Niin ja saunaan. Niin ja ulos. Niin ja sieneen. Niin ja mitä vielä. Nauttikee syksystä.


7.9.2019

Tillin tallin Tattiloit

Hei rakas lukijani, kuinka voit tänään? Kiitos kysymästä. Minä voin hyvin. Aamu-uinti oli ihanaa. Vesi alkaa olla sopivan viileetä ja aamussa on syksy. Mokan hieman kitkerä kofeiini viipyilee jälkimakuna suuni limakalvoilla ja elämä on täys. Ilmassa haisuu tatti ja tuskin maltan odottaa, että pääsen metsikköön samoilemaan. Oih, pissaan kohta housuihin, kun pelkkä ajatuskin tuntuu niin kivalle.

Kurvattuani valtaväyliltä mökkitielle, niin eikö heti ollut yksi tattipariskunta iloisesti vastaanottamassa. Pakkohan ne oli tienposkesta kyytiin poimia. Sain niistä oivan lisän juhlaillalliseemme. Laitoin sitä vähän parempaa lohta kasvispedillä. Fisu meni uuniin tattikaprisparmesan hunnutettuna. Kermalla ja kookoksella kostutin. Alkuruokana nautittiin maalais-skaagenit. Niin mitkä ne on. Paahtoleivälle kylmäsavulohesta mussee ja ääntä kohti. Se on maalaista. Pirskahtelevaa valkoviiniä kyytipojaksi. Kyllä mänt tuas kiel perseesseen.



Voinko vaatimattomaan tapaani todeta, että meillä oli UK:n kanssa juhlat. Ihan vaan sellaiset pienet ja  mitättömät. Ilta oli oikein antava. Aurinko paistoi ja tässä terdellä, pelkässä tee-paidassa saattoi  tuntea, että olisiko jopa hieman liian viileä ilman nuttua. Annoin viileyden hyväillä itseäni ja nautin siitä. Illallinen tarjoiltiin vasta puol ykstoista, Rva:lla on aina kauheest paljon kiireitä. Ulkotulet ja tuhannet kynttilät (lue 10) valaisivat mökkitienoon ja jännittävät varjot liekehtivät ympärillä. Oli tunnelmaa. Valvottiin puol kahteen, koska illan päätteeksi katsottiin Vain Elämää ja Rva:lla aukes hanat. Mä oon niin herkillä tuon Tuiskun Antin kaa. Se on semmonen mukelo, josta ei voi olla pitämättä. Ja asiaan kuuluu, et pikkuset vainelämää kyyneleet pitää vuodattaa, oih.



Eikö mulla oo ihana ukko. Hän tarjoili mulle lämmikettä. Toi armaalleen lisää mokkoo, villatakin ja huovan mihin kääriytyä. Nyt voin myöntää, että nuttu ei ole liikaa. Olihan meillä eilen ihan syykin juhlia. Rentola on nyt polokastu käyntiin ja ensimmäinen viikko on takana. Asiakkaiden ilmeet ja kommentit ovat kaiken vaivan arvoiset. Moni pyörii ympyrää ja toteaa: "Ihan kuin olisi ulkomailla." Eräs herrahenkilö totesi: "Aivan kuin Pariisissa." Tietenkään se ei ole minulle itseisarvo, mutta kyllähän tuollainen kommentointi lämmittää esteettistä sieluani. Kuten varmasti osa teistä tietää, minulle ei todellakaan ole sama, millaisessa ympäristössä päiväni työskentelen. Pittää olla nättii ja mukavoo. Koen onnistuneeni ja voi perskules, kun mie nautin. Ihan simona.



Oikeastaan nyt alkaa se varsinainen duuni. Haluaisin, että Rentola menestyy kaiken esteettisen ja visuaalisen parissa. Onko se tukkaa, onko se valokuvaa, onko se sisustamista, se voi olla kaikkea tätä. Miehän rakastan tehdä kaikkea tuota. Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan, pystyn ja voin toteuttaa itseäni niiden asioiden parissa mistä todella nautin. Nyt kaikki on kiinni minusta itsestäni ja ripauksesta onnea ja hyvää tuulta. Uskon, että tekemällä hyvää, se tulee myös luoksesi. Yksi hieno elämänviisaus on se, että hyvä tulee hyvän luokse. Okei, kyllä siihen tarvitaan aimo annos duunia, myymistä ja markkinointia. Mut sitähän mie en pelkää ja ainakaan minua ei voi moittia siitä, ettenkö yrittäisi. Viikolla oli yrittäjienpäivä. Voisin jopa hieman ylpeänä todeta, että olen kyllä yrittäjien yrittäjä, aina munaskuita myöten. Näin se on kuulkaa nähtävä.

Ei maar, nyt on pakko päästä mettään. Mä niin kuulen tattein kutsuhuudon. Jos saisi pari kuivurillista tattia, niin saisin tehdä sitä taivaallista tattisuolaa. Mulla on jo himalajasuolat hommattuna ja on siellä kuivattua tattiakin viime viikonlopulta. Se on kiva pikku yllärilahja mun mahtaville asiakkaille. Se on just sitä, pientä ja yllättävää hyvän olon ja maun tuottamista. Näihin tunnelmiin. Menkää metsään. Siellä on elämä, siellä on rauha ja rakkaus.

P:S Voe perse, nyt alkoi aurinko paistamaan. Tulee kuuma. Tahtoo varjoo ja viileetä.


7.9.2014

PaperiHaalari pelastus

Hienoinen ussakka on käärinyt tienoon pumpuliin. On pehmeää ja kaunista. Pieniä ruskan pilkkuja maisemassa. Hetki on tyyni ja rauhaisa. Kiva kirpeys nipistelee sormissa ja se on siinä ja siinä, että hiukkasen jopa paleltaa. Aamut alkavat kääntyä syksyyn ja se tuntuu hyvälle. Tästä lämpöaallosta johtuen osa jo kuolleeksi luovutetuista kukkasista onkin herännyt uuteen  loistoon. Aika villiä. Ahkera Liisat ovat kauniimpia kuin koskaan kesällä. Ne todella ovat ahkeria. Siitä varmasti nimikin. Koska kukkaa punkee sellaisella raivolla, että ihan hirvittää. Ei ne kuulkaa kukkasetkaan tykkää ylettömästä lämmöstä. Viilee tekee niillekin hyvää.

Heikki napsii kärpiäistä
Normi viikendi. Sienimettää ja silleen. Mun massu on alkanut laittaa vastaan jatkuvaa sienimussuttelua. Nyt on pakko hiukka himmailla. Eilen syötiin riisipuuro. Ihan noin niin kuin iltaruokana. Kaveriksi ruisleipää ja metukkaa. Siitä ei paljon ateria enää parane. Nyt nostattaa jo lampaankääpää ja mustaa torvisientä. Silleen tulee vaihtelua jatkuvaan tatteiluun. On se jännä tuokin. Tatti The Sienijumala menettää himotun merkityksensä tulemalla liikaa. Katsos, liika on liikaa kaikkea. Tattiakin. On kiva välillä löytää jo muutakin lajitoveria.

Aamu
Eilisellä sieniretkellä oli hirkkareita. Niitä ällöjä, seuraavat saatanasta. Mutta ei hätä päivää. Paperinen maataloushaalari pelasti jälleen. Olen tästä vaahdonnut täälläkin joka syksy. Ja vaahtoan taas. Ihmiset, te metsäläiset. Hommatkaa moinen pelastus, niin saatte suht rauhassa käyskennellä metsiköissä. Okei, hirkkarit napsahtelevat haalariin, mutta eivät tunkeudu ruumiin aukkoihin, eivätkä pääse sinuun itseesi. Haalarilta ne on helppo nipistää hengiltä tai huitaista veke. Mie tapan ne mielellään, ovat sen verran inhotuksia. Mut hei, jos mulla ei olisi ko. haalaria, tuskin metsään menisin. Piste. Asustetta löytyy kooraudasta tms. pilikkahintaan. Ugh, olen taas puhunut.

Paperihaalari tähti

Syksy ja omppusose
Tänään voisi laittaa kesää jo pikku hiljaa pakettiin. Ei tule kaikki sit kerralla. Alaterde on sulkeutunut. Tuskin siellä enää rairai mennään. Osa lyhdyistä joutaa talviteloilleen. Liisat saa vielä kukkia, mut kesän jättäneet kukkaset saa mennä tunkiolle. Tää on aina jännä tunne. Melkein yhtä paljon odottaa sitä, että jäädään kaupunkiin kuin päästään keväällä mökille. Elämän rytmitystä. Kausivaihtelua mitä lie. Voiko jopa ajatella, että kaikki se on uuden alku. Vai vanhan loppu. Koht on joulu.




30.8.2014

K I R P A S E E

Huh! Elämä on nyt yhtä Tattia. Eihän se ole sillä hyvä, että ne poimitaan, vaan ne pitää tietysti siivota ja jälkikäsitellä. Tilannetta helpottaa uusi, uljas kuivuri. Nyt meillä huutaa 24 h kaksi kuivurii saunan pukuhuoneessa. Tätä voisi jo sanoa tehokkaaksi tuotannoksi. Mutta päivien kulku on tatti. Aamusta mettään ja päivä siivotaan ja kuivataan. Ei ole vapaa-ajan vietto ongelmia. Ei ole.

Niin kuin jo olen todennut, niin nyt sitä herkkua on saatavilla. Ei koskaan, ei milloinkaan ole tämmöistä määrää tattia näillä main ollut. Ja mikä ihmeellisintä, niin ne ovat toukattomia ja ykkösplaatua. Niitä on ilo vasuun noukkia. Se on sellaista kiireetöntä ja nautittavaa astelua metsässä. Joskaan kovin pitkälle ei pääse, kun jo täytyy tattiperhe kyytiin ottaa. On paikkoja, joista löytyy parisenkymmentä pullukkaa vierutusten. Ihanaa!

Tattia siellä Tattia täällä, njam
Eilen meitä kohtasi hirveä vääryys ja järkytys. Meillä on täällä sellainen oma salainen Tattitaikametsä.
Siellä on hauskasti kolme pientä metsää peräkkäin. On porstua, kuninkaansali ja kammari. Meillä oli tarkoitus ensimmäisenä päivän mennä sinne, mutta emme päässeet porstuaa pidemmälle, kun vasut olivat jo täyttyneet tattiloista. Nöyränä päätimme jättää taikametsän seuraavalle päivälle.

TattiPupu
Iloisin ja vastaanottavaisin mielin lähdimme seuraavana päivänä kohti Taikametsää. Eteneminen oli tälläkin kertaa hidasta, sillä sitä tattia on todellakin joka puolelle. Saavuttuamme lähistölle, kuulin ihmisten ääniä M E I D Ä N metsästä. Ampaisin paikalle ja kauhukseni sain todeta, että kyltymättömät ja verenhimoiset ammattipoimurit olivat raiskaamassa meidän tatteja. Isoja koreja pinoittain, täynnä tattia, menossa odottavan pakettiauton kyytiin.

Sanko tolokulla
Puoli leikillisesti, vailla mitään kiihkoa totesin heille: " Jos minulla olisi pyssy, niin minä ampuisin teidät." Hieman hermostuneesti nämä säälimättömät naurahtivat ja jatkoivat tattien kantamista autoonsa.
Jokaisella on tietysti oikeutensa, mutta emme voineet mitään, että pettymyksen määrä oli suunnaton. Olisimme edes halunneet nähdä Taikametsän tattinäyn. Ja se metsän on meidän. Ymmärrättekö, meidän!

Tuli jotenkin käytetty, petetty ja hyljätty olo. En tiedä, päästäänkö tästä tänä syksynä yli vai pitääkö hommata mielialalääkitys. Niin kirpasee. Mutta onneksi sitä herkkua on joka paikassa, eikä mekään ilman jäädä. Ainut ongelma tässä on se, että emme kerkeä jälkikäsittelee sitä mukaa, kun saalista olisi tulossa. Eli joutuu hiukka himmailee poimintaa. Voitteko kuvitella, pitää rajoittaa poimintaa ettei mene pilalle. Jo on aikoihin eletty!

28.8.2014

The Tattista vaan!

Olen taivaassa! Tatteja on niin perkeleellisesti, kun vain jaksaisi metsästä kantaa. Ihan mahotonta! Niitä ei ole koskaan ollut näin paljon. Arvatkaa vaan onko ihanaa? Tänään käyty kaksi kertaa metsässä ja siivottu koko päivä sieniä. Niin, ne pitää siivotakin vielä. Eli elämä on yhtä tattii. Ai ko mie nautin...
En kerkee nyt enempää läpisee. Halusin vain muutaman kuvan laittaa ja kertoa teille. Tattista vaan, toverit!

Nöyrästi niia hän

Mulkosilmätatti

Family

Yhes päästiin puuhun

Onnellinen

Kaverille kans

Valitut

1.9.2013

Tattia ja parisuhdeterapiaa

Sataa lottuuttaa ihan urakalla. Maisema on harmaa ja huomaa, että on syyskuu. Tämän syksyisempi ei olla voisi. Yhtäkkiä tuli mieleeni lapsellinen muisto ja intohimo. Tekisi mieli vetää kirkkaan keltaiset kumisaappaat jalkaan ja lähteä hyppimään lätäköissä ja potkia kuolleita lehtikasoja. Silleen innostuneesti, rapa lentäisi ja lehdet ottaisi kyytiä. Villisti kiljuisin ja antaisin kaiken patoutuman tulla. Olisin taas hetken lapsi...

Muutama...
Olen tyydytetty! Eilinen sieniretki oli odotetusti tattien tulitusta. Saatiin kaksi vasua kaivattua herkkua ja  kuivuri on huutanut eilisestä. Mahti pussi kuivattua kultaa lähtee mukaan kaupunkiin. Talven tattirisotot on hankittu. Sydämeni itki myös verta metsässä, sillä iso osa tateista oli jo mennyt. Hitto, tuolla metsässä pitäisi oikeasti rampata joka päivä. Niin pitäisi.

Kam to mamii...
Huh, kylläpä tulee vettä! Oikein saavista kaatamalla. Hassu fiilis, istua tässä terdellä, aamuhämy ja vesisade. Mulla lämmin ja kuiva, otan vielä kupin mokkoo. Vesisateesta lähtee yllättävän kova saundi, saan huomata.

Meillä on ollut parisuhteen hoitoviikonloppu. Yrittäisimme hieman puhaltaa tähän väljähtyneeseen suhteeseen eloa ja ihmisyyttä. Ollaan puhuttu, ollaan oltu helliä ja molemmat ovat pihalla kuin lumiakat.  En tiiä, tuli vain sellainen olo, että pitäisikö vielä yrittää, vaikka nythän tuo näyttää olevan muotia erota pitkistä parisuhteistakin. Ja Marttahan haluaa aina olla muodin huipulla. Ei tämä helppoa ole. Toinen on niin tapa, että en huomaisi vaikka laittaisin hänet vahingossa pyykkikoneeseen muiden harmaiden sukkien joukossa. Okkei, lähes kaksi vuosikymmentä yhteistä taivalta takana, kyllähän se alkaa jo olla enemmän kuin itsestäänselvyyttä. Ja koko ajan se ruoho näyttäisi vain olevan vihreämpää ja vihreämpää aidan tuolla puolen. Mutta heitellään nyt hiukka lannoitetta ja katsotaan. Josko se tästä lähtisi vielä rusottaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että voi katsoa itseään peilistä ja todeta, että me kuitenkin yritimme ja annoimme mahdollisuuden. Ja kyllä yhteisellä historiallakin on oma painoarvonsa, ei sitä ihan yksinkertaista ole heittää menemään. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.

Tänään en kerkeä metsään. Täytyy lähteä ajoissa kaupunkiin. Mulla on yks erikoismaalausseinä tälle päivälle, se pitää käydä hoitamassa. Ensi viikonloppunakaan ei tulla mökille. On yhdet juhlat tiedossa. Alkaa jo takaraivossa olla asettuminen kesän jälkeen kaupunkiloimaan. Ei nyt ihan vielä. Sienipoloiset odottavat kuitenkin poimintaani. Mutta vääjäämättömästi mennään kohti armahtavan pimeitä iltoja. Kynttiläin loistetta, punaista viiniä ja villasukkaa. Se on sitä rauhaa ja rakkautta. I houp sou...

18.8.2013

Löydetty nautinto

Ollaan taas yhtä viikonloppua köyhempiä. Vai mitenkä sen nyt oikein ottaa? Pitäisikö kuitenkin sanoa, että yksi viikonloppu rikkaampi. Toi on ihan sama, kuin onko se vesilasi puoliksi tyhjä vai täysi? Näin elämän ehtoopuolella jokainen eletty viikonloppu ollaan lähempänä sitä hetkeä milloin maallinen majani muuttuu tuhkaksi. Onko sitä sitten köyhä vai rikas? Oli niin kivat kemut ja mukava viikonloppu, että kai tässä rikkaaksi mainita voisi. Kuolema tulee enivei. Hups, olenpas het aamutuimaan synkällä tuulella... Sorgen.

Terve, terve tässä on Tatti
Käytiin Ukkorähjän ja pikku koiran kans vielä illalla sienimetsässä. Mentiin eri reittejä kuin normaalisti. Ja nyt mä sain sen! Herkullinen Tatti törötti metsänreunassa ja odotti somasti noutajaansa. Mikä ilo, mikä riemu! Muutama matokolo, mutta muutoin täyttä tavaraa. Eipä aikaakaan, kun herkku oli pannun kautta leivälläni ja minä pissasin hunajaa ja muita eritteitä. Sehän on sellainen makuherkku, että se ei tarvitse seurakseen muuta kuin hiukka voita, sipulia, valkosipulia ja muutama höyläys parmetsaania.  Oih ja Voih! Noista tattiloista on tullut mulle päähänpinttymä. Kun niitä on kitsaasti, niin saalistus himoni on verenmakuinen. Niitä on pakko löytää. Voittekohan edes kuvitella, mille musta tuntuu, kun tuollainen pullukka vastaan tulee...

Ota minut, syö minut
Pikku koira on ihan hassu. Hirvee jääräpää. Viime viikonloppuna tapahtui pieni optinen harha. Olin mennyt nukkumaan ja heräsin siihen, että Juppe raapii mun sänkyä ja halua viekkuun. Minä taas luulin, että on jo aamuyö ja tapani mukaan nostin hänet viereeni. Yleensä en ota yöksi, koska olen niin levoton nukkuja ja pelkään, että potkin hänet rusinaks. Olinkin nukkunut vain hetken, mutta se riitti pikku herralle. Se oli lupaus siitä, että hän saa nukkua yöt mun vieressä. Näin kävi myös eilen, mutta sillä seurauksella, että en ottanut viekkuun, koska tajusin, että kello ei ole yö. Ukkörähjä kävi kerran noutamassa pois, mutta ei. Hän päätti tulla takaisin ja tätä jatkettiin parikin kertaa. Mutta pikku koira oli päättänyt, että hän tulee minun viereen ja mun oli nöyrryttävä. Hän raaputti sängynlaitaa niin kauan, että kyllästyin ja nostin yöksi viereeni. Mikä on tarinan opetus? Kannattaa olla sitkeä, itsepäinen ja peräänantamaton, niin kyllä sitä aina jonkun viereen yöksi pääsee.

Tänään täytyy selviytyä ajoissa cityyn. On pestävä pyykkiä ja katsottava matka-asusteet valmiiksi. Tiistaina lähdetään Tallinaan. Siellä se Robbie jo kuumeisesti minua odottaa. Kiva viikko siis edessä, ai mahoton!

10.9.2011

Salattu sienimieli

Mikä eufoorinen kirpeys! Kaulaliina kaulallain ( onks toi taas oikee sana?) kaulallain leiloilai.... Siis joo, istun aamumokalla ja järvi on kadonnut! En näe sitä, onko maailmankaikkeus muuttunut ja heivannut meidät keskelle aarniometsää? En tahdo uskoa niin, kyllä tämä on paksua maitomaista sumua joka on ympäröinyt mökkimme. Villi tunne, olen pumpulissa. Pehmeetä...

Eilen oli niin touhun täytteinen päivä, että en edes koneelle kerennyt. Iski aamusta jo niin hirveä metsän himo, että en malttanut jäädä tähän törisee. Rakkaat lukijat, olen pahoillani päivittämättömyydestäni. Sienimetsä oli eilen antoisa ja muutenkin taas niin terapeuttinen ja kaunis. Hissun kissun vaelsimme, noukimme Jumalan jälkiruokaa ihmiselle ( sieniä) ja nautimme kauniista säästä. Taas kerran sain tuta metsän ihmeellisen voiman. Ihmisen aivokemiallinen koostumus löytää tasapainon ja energiat kanavoituvat oikeille radoilleen. Olen häpi, olen kiitos, olen tyydytetty. Vasut täytettiin kuivattavasta herkusta, tänään vuorossa suolattava ainesosanen. Höperösti haperoita pannaan suolan kanssa purkkiin ja nautitaan nälkään kylminä ja ankarina talvipäivinä. Ihmeellinen on luonnon anti, eikä maksa mittään. Menkää köyhät sienimetsään! ( Hups, taisi olla asiaton kommentti...)





Katso, vastaranta aukenee kuin sadussa. Sumuverho hälvenee pikkuhiljaa ja puiden, kallioiden ääriviivat näyttäytyvät. Ihan kuin joku aukaisisi esiripun. Näytös alkaa. Onko yläkerta nukkunut pommiin ja nyt vasta verhoja raottelee? Ettei olisi Jesse ollut joraamassa? Kiva kuvaa ja näytöstä. Olen taas niin luontokeskeisellä tuulella... Oih!

Torstai-iltana tuli Teemalla erittäin mielenkiintoinen dokumentti Mielen salattu voima. Tässä ensimmäisessä jaksossa käsiteltiin ihmisen omaa uskoa tai ajatuksen parantavaa voimaa. Täytyy myöntää, että Martta katsoi ohjelmaa erittäinkin keskittyneesti. Ei voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka voimakas ihmisen mieli voikaan olla. Vakavasti sairaat ihmiset saa kiinni elämästä muutamalla omaa ajatusmaailmaansa ja lumelääkettä saaneet ihmiset parantuvat. Ihmeellinen on ihmisen mieli ja tajunta. Tässä kasvamisen ja kypsymisen vahvassa tunnemylläkässä olen itse miettinyt juuri ko. olevia ajatuksia. Martalla on paha tapa ruokkia omia huonoja ajatusmallejaan. Siitä on yksikertaisesti päästävä irti. Dokkarissa puhuttiin paljon myös meditoinnin merkityksestä. Meissä on niin helvetin paljon voimavaraa mikä jää käyttämättä, kun mennään tätä elämää oravanpyörässä tukkaputkella ja perse veressä. Martta sanoo nyt S T O P! Tämä ohjelma olisi jokaisen hyvä katsoa, toi linkki suoraan ohjelmaan (jos haluat katsoa. ) Käy ainakin kurkkaamassa mitä ohjelmasta kerrotaan. Vaikuttavaa, hyvin vaikuttavaa. Sain taas vahvistuksen siihen, mitä kohti olen menossa.

Eilen nautittiin sieniä monessa muodossa. On aina mahtavaa saada laittaa perheelle illallista tuoreesta ( itse poimitusta) ainesosasista. Keittö oli kokeileva, kaikki ei mennyt ihan niin kuin strömsöössä.  Kehittelin sienikeiton kaveriksi  täytetyn savojinkaalikääryleen. Paistoin täytteeksi purjopekonitattia. Kietaisin esikiehautettuun kaalinlehteen täytteen ja lykkäsin uuniin. Ajattelin savojinkaalin olevan "kevyempi" eikä se tarvitseisi paljon kypsytystä. Toisin kävi, täyte herkkua mutta kaali sitkeää ja hankalasti syötävää. Onneksi ei ollut "arvo" vieraita. Kyllä me kääryleet syötiin, mutta Marttaa harmitti. Aina ei voi onnistua ja olla täydellinen. Mutta tässä illan meny.

Alkuruoka
- Neljän sienen keitto ( tatti, kantsu, torkkari ja suppis)
- Sitkeä sieniyllätys

Pääruoka
- Sienijauheliha täytteiset paprikat salattipedillä

Niin luomua

Martaaa, kosketa meitä!

Sitkeää, saatana!

Neljän sienen onnellisuus

Sydän rakastaa.
Aamuhetkeni on menetetty. Mökki heräsi ja näitä pöpperöisiä tulla tupsahtaa tähän terassille. Käyn siis seurustelemaan livenä. Ihanaa, tänään on vasta lauantai! Nyt on hyvä päivä meditoida itsensä taivaisiin. Hui, en nyt tarkoita enkeliksi. Kohotan vain mieleni Jumalalliseksi. Voikaa sulosti!

28.8.2011

Merkityksellinen kääpä

Hiljainen aamuhetki. Niitä parhaita. Joutsen pariskunta lensi äsken ihan vierestä, niin läheltä, että olisin voinut koskettaa. Kävivät hyvästelemässä joka syksyiseen tapaan. Lensivät tästä, kaarsivat lahden pohjukan ja tulivat takaisin isoon ääneen huutaen. Huusin takaisin: "Ensi keväänä nähdään, olkaa kilttinä!" Tiesittekö muuten, että joutsen on uskollinen kumppanilleen läpi koko elämän? Oliko tämä minulle joku näytös numero. Merkki tahi enne siitä kuinka minun tulisi menetellä. Niinpä, mehän olemme Ukkorähjän kanssa kuin joutsenet. Kaksi kaunista. Piha pihlajasta tipahti kellastunut lehti, onko tämäkin joku enne tahi merkki? Juu, kyllä varmasti. En vain tiedä mikä? Elämästä tuleekin äkkiä mielenkiintoista, joka puolella on enteitä ja merkityksiä, osaat vain tulkita niitä. Höpö, höpö, saa ja pitää hassutella....

Flunssa pirulainen jäytää vielä sisuksissani. Kenties eilinen sienimetsä ei ollutkaan niin hyvä idea. Sielu kyllä lepäsi, mutta kovin otti voimille. Antoisa sieniretki oli kyllä palkitseva. Kaikkea hyvää koriin päätyi ja kuivuri on huutanut 24/7. Keksittiin eilen mahtava tattituote. Oli tarkoitus sitä kokeilla, mutta Martta oli niin voipunut, että emme jaksaneet. En voi sitä paljastaa vielä, täytyy hommata idealle patenttisuoja. Se on varma hittituote, sillä meistä tulisi miljonäärejä. Ajattelimme viedä tuotteen suoraan Italian markkinoille, siellä ovat valmiita tekemään vaikka murhia hyvän herkkutatin takia. Kenties paljastan salaisen reseptin täällä joku päivä.

Ihanaa Tattia!

Syötiin eilen mehevät lampaankääpäpihvit. Siitäpä ei ape paljoakaan enää parane. Lisukkeena kasvishärpäke. Täydensivät sulokkaasti toisiaan. Yleisön pyynnöstä reseptit tässä.

LAMPAANKÄÄPÄPIHVIT


Valitse tasalaatuisia / kokoisia sieniä. Hyvä koko on n. kämmenen kokoinen. Tee 3x panerointi. 
1. Vehnäjauho ( n. 1 dl.)
2. Kananmuna ( 2 kpl. vatkaa rakenne  rikki.)
3. Korppujauho ( n. 1 dl.)
Laita nämä valmiiksi pannun viereen ja sotke kaikkiin aineksiin suolaa, curry, pippuri ( käytin mustap. chilirouhe.) Paneroi kaikki pihvit valmiiksi lautaselle, kuumenna voi-öljyseos kullanruskeaksi ja paista sieniin kaunis pinta. Pilkoin myös pannulle valkosipulinkynnen antamaan hiukka makua. Kypsennä pihvejä miedolla lämmöllä n. 15-20 minuuttia.  Lampaakääpä on hieno sieni, kypsennettäessä "liha" muuttuu keltaiseksi herkuksi ja muistuttaa kanaa. 

Paneroitu kääpä

Kääpä paistuu

Syötävää


KASVISHERKKU UUNISSA


Tästähän nyt voi tehdä mitä erilaisempia versioita. Minä ainakin laitan mitä kaapista sattuu löytymään. Nyt käytin näitä ainesosia.


n. puoli kiloa kaalia 
3 porkkanaa 
1 purjo
1 kesäkurpitsa
2 valkosipulinkynttä
tuoretta basilikaa
2 dl kookoskermaa
2 dl paseerattu tomaatti
loraus kermaa
suolaa, chiliä, pippuria
Avokadoöljy, siirappi
Juustoraaste


Valmistus on helppo ja nopea. Suikaloi kasvikset ja laita ne uunivuokaan. Lorauta hiukka öljyä kasvisten pintaan. Kaada päälle keskenään sotketut kookos, tomaatti, kerma ja mausteet. Lopuksi hiukka siirappiraitaa ja juustoraaste. Uuniin  200 astetta,  n. 1 tunti. Anna hetki vetäytyä ja nauti. Itse teen aika paljon näitä kasvisvuokia. Tämä nyt ei ole ihan hiilariton versio, mutta viikonloppuna saa revitellä. Eipä paljon pottua ja lihaa kaipaa. Tästähän on sit helppo tehdä vaikka minkämoista versioo. Ja luomu on aina luomua! Jälkkäriksi syötiin (taas) Martan marjaherkkua. Nyt niitä marjoja on syötävä, kun ovat tuoreita. Syön niitä lähes päivittäin. Tässä herkussa rahkaa, bulgarianjugurtti, mustikkakeitto ja pensasmustikkaa. Oih ja voih tätä raikkautta!

Raikas rakas
Ensi viikonloppuna ei tulla mökille. Meillä on perjantaina duunissa omia juttuja. Palaveerataan, laitetaan omat tukat ja mennään ulos syömään. Olen varannut pöydän ravintola Cajin tai Cajun, en nyt muista nimeä? Oih, odotan niin. Mahtavaa päästä ulkoruokintaan. Paikka on suht uusi ja kovasti kehuttu. Mennäänkö vallan diskoilemaan, se jää nähtäväksi. Mutta kaivattua vaihtelua on siis tulossa. Jipii!!