Ulkona on pimeetä. Synkkä taivas ja kolkko meno. Nyt päästään ilmasto olosuhteisiin mistä minä tykkään. S y k s y ! Vielä pikku kirpeys, niin vot, kun ihminen nauttii. Kävin aamuröökillä ja kylläpä taivaanranta onkin tumma ja uhkaava. Ettei vaan Irene alkaisi riehuu... Joku piru siellä reivaa, vai oisko herralla huono päivä? Ettei vallan menstruaatio? Yläkertahan on sillä lailla kaksijakoinen, että hänessä on molemmat. Mies ja nainen, uros ja naaras.
Oli ehanaa olla töissä. Ei ihmistä ole luoto makaamaan sänkynsä pohjalla. Kyllä se kuulkaa on niinkin, että jos joutuu himassa kökkii, niin sitä sairastuu jo siitä sairastamisesta. Ihan perseestä. Ei tämä kunto ole vielä ihan priimaa, mutta ajatuksen voimalla on ihmeellinen mahti. Kaipaan aamuista uintihetkeäni, mutta on sen verran itsesuojeluvaistoa, että on paree jättää kuntoilut väliin. Pah, pah ja vielä kerran pah!
Ukkorähjä soitti illalla. Häntä vähän masenteli. Oli miettinyt mun parisuhdepurkautumista. Minä siihen sanomaan, että ei kannata masennella. Keskustelu oli rakentavassa mielessä tarkoitettu ja elämää eheyttävä tulkinta kahden ihmisen parisuhdeongelmista. Hyvä, että häntä hiukka masentaa! Tulkintani on siis mennyt perille, me emme saa pitää toisiamme itsestään selvyytenä. Joku yhteys on siis vielä olemassa... Välillä on hyvä hämmentää... Elämässä pitää olla raamaa!! Jos ei muuten, niin järjestellään. Sen verran hompsuli olen ma!
Nyt tulee vettä kuin Irenen perseestä. Kadut lainehtivat isoista lätäköistä. Iski hillitön halu hyppiä niissä. Muistatkos, niin kuin pentuna? Oli ihan pakko läiskäyttää ittensä rapakkoon. Kura vain lensi ja me pennut oltiin paskasii. Voih, sitä lapsuuden riemua! Mihin on kadonnut ilo ja riemu elämässä? Helvetti, kun heivaan itteni tuosta parvekkeelta alas ja heittäydyn rapakoimaan. Siinä sitä olisi elämisen makua. Nyt siellä jo ukkonen paukkuu. Mistähän tuokin sanonta tulee? Ukkonen. Ukon ilma. Kaikki tiet johtaa herraamme, meidän vapahtajaamme. On se mahtava. Ilmakos heräsin liian aikaisin. Ukkonen painosti. Herra vainoaa minua. Taidan mennä vielä pötkölleen. Silleen lötkölleen....
Syksy... ääh... ei ole mieleeni. Täytyy kiskoa enemmän vaatetta niskaan, vettä toi tulvahtaa taivaan täydeltä, illat ovat pimeitä, ei tee enää mieli iltayhdeksältä kävelylle vaan nukkumaan... Vaan niin meidät on luotu erilaisiksi. Nauti sinä syksystä.
VastaaPoistaLumo: Äläs ny, ihanaa pukeutua neuleisiin ja kivoihin kaulaliinoihin. Ilma on pirteän raikas ja illalla saa käpertyä rauhas himaan, poltella kynttilöitä ja nauttii vaikka punaista viiniä. Ei tartte hötkyillä, eikä pitää "pakko" kivaa.
VastaaPoistaJostain kummasta tänne eksyin, ja hei täällähän on aivan ihania + elämänmakuisia juttuja! Piristit päivääni! Kiitos. t.Elisa
VastaaPoistaElisa: Tervetuloa, mukavaa kun eksyit! Tulethan toistekin!
VastaaPoista