Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maaninen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maaninen. Näytä kaikki tekstit

21.3.2016

Hullu suomalainen

Hei ja Hoi! On taas vierähtänyt. Sen verta touhuu, että ei ole tänne kerennyt. Tekemisen aika on rajallinen. Takatalvenkin teki, että se mua korpee. Tän aina tietää tulevan, mut miks se joka kevät tuntuu niin ikävälle. Uusi lumi on vanhan surma, sanotaan sananlaskussa. Pythyi, sanon minä.

Hullut suomalaiset meni ja korkkasi eilen mökkikauden. Aamulla paistoi aurinko kauniisti ja oli just sellainen fiilis, et nyt se saa alkaa. Mökkikausi. Niin mentiin ja päästiinkö pikkalaan, kun alkoi rättejä tulla taivaalta. Ja sitähän kesti sitten koko päivän, mökkitienoo peittyi lumivalkoiseen ja olihan siinä sitten kiva petivaatteita tampata. Mutta tampattiin. Ja siivottiin hiirenkakkelit ja lämmöt päälle laitettiin. Eikä ollut ranta auki. Oli vielä parikytsenttii paksu jää. Pikku avanto kirveksellä hakattiin, saatiin siivousvedet. Mutta ei sinne uimaan pääse, sen verta pikku hole. Jää on aika raskas rikottava. Ehkä tarvitaan moottorisaha. Uimaan tahtoisi saunan päälle.

Se on kesä ny!
Autolla päästiin perille, joskin sen verta hankevaa, että pohja pahasti otti kiinni. Ihan ei ole auto tarkoitettu maastoutumaan. Helmapelti ( muovi ) irti lähti. Mutta poislähtö ei onnistunutkaan ihan niin kuin oppikirjoissa. Kiinni jäätiin ja saatiin tovi töitä tehdä, että yleensä pois päästiin. Näinkö tuonne pääsiäiseksi uskaltaa? Pitäisi olla traktori. Mutta mieli tekisi ja lämmöt on päällä. Oih ja voih. Maggarat grillattiin ja se hetken kerkesin jo hiljaisuudesta nauttia ja ymmärsin taas kerran, miks sinne  mieli niin kovin halajaa. Voih ja oih.

Tänään on suuri päivä. Olen innoissani. Olen enemmän kuin innoissani. Joko kirjoitin viimeksi, että olin valokuvauskurssilla keskiviikkona? Siellä arvostettu valokuvaaja Pekka Punkari opettajana. Katsokaas, tieto lisää tuskaa ja tämäkin kurssin jälkeen olin taas enemmän vähemmän sekaisin. Tai innoissani. Uutta asiaa, uutta oppia ja ihan kaikkee.

Maggaraa!!

Epäonnekseni kuvaamani uuden vuodevaatemalliston kuvat ovat käyttökelvotonta kamaa. Kai mä tästäkin olen jo kirjoittanut? Syväterävyys ei toimi ja kuvaa suurennettuna, meneepi puuroksi. Eikä siinä mitä. Vaikeuksien kautta voittoon, läksin pe-aamuna intopinkeenä kuvamaan mallistoa uudelleen. Ja mitä tapahtuu? Löydä aivan mahtavan kohteen idealleni ja annan kameran laulaa. Tarkistan kuvia paikan päällä ja varmana siitä, että nyt tulee kovaa kamaa. Hieno fiilis, mahtava tunne.

Kiireellä himaan, purkamaan kuvat koneelle. Mitä vittuu? Kuvat tarkkoja kyllä näin, mutta eivät taaskaan kestä suurennusta. Missä vika? Ei ymmärrä, ei tajuu. Kuvaan koko päivän ja yrittän. Huh, mikä epäonnistumisen tunne ja järkky vitutus. Ei lannistu. Ymmärtää, että tarvitaan apuja. Otan yhteyttä Pekkaan ja voitteko kuvitella, hän suostuu opettamaan ja avustamaan yksityisesti! Voiko tämmöistä enää tänä maailmassa olla? Avuliaisuutta vailla mitään pyyteitä. Mä oon niin fiilareissa, että hunajat tulee pöksyyn. Meillä on tänään treffit klo:10.00. Onnellinen!

Onneani varjostaa jo kolmatta päivää kestävä hedari. Ilkeästi viiltää oikealle puolelle silmän taakse ja pää tuntuu puurolle. En mää tiiä, taitaa olla taas jonkun sortin ressii. Yöt möykän ja hillun, aamulla herään jyrän alle jääneenä. On sen verta paljon hommoo, että käyn ylikierroksilla. Enkä sille mitä voi, että jos en jotakin asiaa hallitse ja ymmärrä, niin se menee alitajuntaisesti ylitajuntaan. Ei tule lepo, ei tule rauha. Pisarana kaiken päällä, latasimme oivallisen lightroom kuvankäsittelyohjelman. Se on lontoon kieltä ja muutoinkin hirveesti paljon kaikkee. Eikä sitäkään hallitse. Mieli tekisi ja halua riittää, mutta... Se on tässä nykyaikaisuudessa sellainen juttu, että tätä ja näitä kaikkea pitäisi osata ja hallita. Mutta on tuo aivokapasiteetti rajallinen, eikä kaikkeen pysty. Joskin nyt tulee niin paljon kamaa, että vähemmästäkin menee yli hilseen. Ja mä en osaa rauhoittua, mun pitäisi tehdä, osata, hallita, nopeesti, heti ja kaikki mulle nyt! Se on taas yhdenkin kurssin paikka. Välillä kyllä tuntuu, että oppi ojaan kaataa, eikä mun tajunta riitä.

17.8.2011

Maanista magiaa

Niin lentää päivät kuin siivillä. Kiitos tämän maanisuuden. Olo on täyttä terästä ja illatkin toimintakykyisiä. Outoo? Johtuuko tämä ruokavalion muutoksesta, normi mielialahäiriöstä vai joko se syksyn energia kummittelee? Ihan sama, elämä maistuu ja jokainen aamu on uusi haaste. Ei pidä elvistellä, kyllä täältä taas alas tullaan, korkeelta ja kovaa. Nyt pitää nauttia, kun aika on.

Olin taas laihtunut eilisestä 400 grammaa. Nyt joku pitää hulluna, hyppää puntarissa alvariinsa. Just niin, joka aamuinen paino kertoo minulle sen mitä haluan tietää. Mulle ihan sama, kuinka se oikeaoppisesti tulisi mitata, tää on mun tapa että tyyli. Nyt alkaa se ankara taistelu kolmen fucking kilon kanssa. Se on sitä tiukkaa löysää läskiä, mikä on junttaantunut tohon yläkroppaan. Pitääkö jo harkita kauneuskirurgiaa ja kiristää niin, että vinkuu. Rasvaimuun vaan, lähtee helvetin löllöt! Hah, ette kai luule, että ihan tosissani näitä hölötän. Se on kuulkaa tämä läski sellaista ikuista veivaamista. Se jotenkin kuuluu elämisen kuvaan. Mikä on se ihanne paino? Mulle se on sellainen olotila missä on hyvä olla. Vaikka en kävisi puntarilla tietäisin, kun tavoite on saavutettu. Näin väitän. Ihan tosissani. Mutta laihtuminen ei nyt ole tässä se pääasia ( erityisen kiva sivutuote) vaan tämä mukava olo itsessä. Ja nytpä vaan väitän, että olet sitä mitä syöt. Sillä on niin perkeleen iso vaikutus mitä tuosta ammottavasta aukosta alas pistät. Näin on näppylät ja muutkin rakot.

Julkimouutisia 1. Naapurin rinsessa on pieniin päin!! Hellanduudelis, kyllä sitä onkin vahdattu ja nyt saa kuninkaallinen loisto kaiken paskan anteeksi. Hyvä niin, kutsutaankohan Tarja kummiksi. Maaliskuussa Vikke sit lujaa ponnistaa, mie sanon, että poikahan sieltä tulee. Ahkerasti ovat lasta laittaneet. Ja mikäs se on pannessa, viriili ukkohan tämä Danni on. Tiesitkö, että edesmennyt Kekkoska oli Viktuurian kummisetä? Tämmöistä tietoa Martan tietotoimisto on luotettavista poliittisista lähteistä saanut.

Julkimouutisia 2. Rva. Rihanna has left the building. Olin taas aitiopaikalla ja arvaas mitä? Niin stara mulle kättä kivasti heilutti. Mulle! Jäi vähän sellainen fiilis, että hän olisi halunnut hieroa lähempää tuttavuutta. Kai jotenkin ihastu meikäläiseen.... Ressu, enhän minä siitä sorvin äärestä voi mihinkään lähteä. Asiakkaat on tehtävä, onpa siellä kuka tahansa odottelemassa...

Perjantaina mulla on Naprapaatti. Onpas taas hassu sana, tulee mieleen laiva missä kuskataan vaippaikäisiä naperoita. Enivei, saa Napratti nylykyttää mun rintarankaa. Jumalauta, kohta oon kolmekymmentä vuotta piipannu, eikä koskaan oo kukaan rintarankaa hoitanut. Ei ihme jos pumppu jyskyttää, joku lukko siellä on. Sitä odotellessa, poistun takavasempaan ja yritän saada mielen rauhan. Vitun hyvää yötä, sanoi jo Hantta Krause ( ent. Hannele Laine, nyk. Wilma Schlizewski) aikoinaan.