Kaksi kiloa onnea

Saavuttuani eilen sivistykseen heitin taas Martta vaihteen päälle. Nyt on sienipikkelsitkin duunattu. Niin tuli söpöjä purnukoita. Vein kaikki kellariin, juu, mulla on ihan oikea kylmäkellari, sitä katoavaa kansanperinettä. Siellä ne nyt kököttää hyllyillä, iski himo laittaa lisää. Olisi niin kiva laittaa valkoiset pitsit hyllyjen reunoille ja purkkeihin Martan Makoisat tarrat. Hyvä emäntä olen, kerrassaan aikaansaapa.

Mahtavaa!! Viikonlopun läpiveto on saanut asunnossani kylmyyden aikaan. Ihan piti töppöstä jalkaan laittaa ja sai nukkua ikkunat kiinni ja ilman korvatulppia. Se on kuulkaa nyt syksy. Nyt se on. Illalla ulkosalla oli jo villapaitakeli. Älä vaan enää lämpene.... Kiitos Herra!

Tavattiin eilen Londonin elävää. Käytiin Kaivaris pyörii, Ursulas kakaolla ( juu, hiilarii...) ja muuten vaan hengailtiin. Mulle se oli voimallinen citykokemus. Miten mie voin haaveilla luomutilasta pöpelikössä, jos olen noin pienestä urbaanista onneni kukkuloilla, häh? Vai voisko se olla juuri näin, häviät maisemista ja vierailut back olisivat yhtä juhlaa ja eksotiikkaa. Kulttuurin nälkä nosti päätään, nyt äkkiä varaamaan kaikkea kivaa elämystä syksyn pimeneviin iltoihin. Kohtahan on juhlaviikot, siellä on aina kaikkea kivaa. Tahtoo vaihtelua elämään, möksä on jo niin nähty....

Jep, jep. Kiitän vielä kaikkia, joilta sain kivoja hiilarittomia vinkkejä. Tästä alan kokoamaan omaa itselle sopivaa tapaa syödä. Hei, olin laihtunut viikonloppuna kaks kiloo! Ihanan laiha! Nyt joku kiva pikku toppi päälle, mustaa sen olla pitää, näyttää hoikemalle. Olkoon tämä mahtava maanantai! Ja hoikka... Ja söpö... Ja ja ja ja ja.... kaikkee!