Yö ja päivä

Herra mun varjele! Nukuin puoli kymmeneen, tämmöistä ihmettä ei oo ihan äsken tapahtunut. Johtunee tästä räkätaudista. Keskiviikkona se yllätti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Makasin eilisen päivän ja taitaa tämäkin päivä mennä vaakatasossa. Tietysti vituttaa kuin pientä oravaa, mutta menen asian yläpuolelle, ja paranen mahdollisimman pian. Ukkorähjä oli kipeä viime viikolla ja kaiken pahan se minuun tartuttaa. Vihaan ( VIHAAN) tätä löysäpaska päässä humisee olotilaa yli kaiken, mutta kestän sen kuin Martta, enkä valita enempää. Vähän vaan.... Söin eilen lohdutusjäätelön. Enkä mitään pikku puikkoo, vetäisin kerralla megajättiksen. Ei hyvä, sain heti huomata kaasuuntuvat muutokset. Tai siis oikeastaan se on hyvä, noin selkeästi huomaa hiilarin vaikutuksen. Vahvistaa käsityksiäni.

Mulla ei oo mitään mediaseksikästä kerrottavaa, mutta jotakin tuolla mun  päässä  sielussa tapahtuu. Olenkin jo täällä purkautunut ja ihmetellyt tätä kaihon täyttämää outoutta ( varhaiskypsää viidenkympin willitystä. ) Nyt varsin, kun aika on pysähtynyt ja olen ajatellut asioita ( siksikö sairastuin pysähtymään) niin mielikuvitus on lentänyt ja tuottanut sekavaa ihmettelemistä. Mistä hemmetistä se kaikki kumpuaa? Mikä on sen tarve? En saa kiinni mistään ajatuksesta, punainen lanka on ohut harmaa rihma. Siitä ei paljon kehrätä. Ei, älkää käsittäkö väärin, tämä ei ole synkkää ahdistelua, tämä on sitä ihmistä kasvattavaa pohdiskelua ja tunnelin päässä on valo. Kunhan pääsen sinne asti... Pitäiskö mennä sykiatrille? Ei helvetti, tässä ei kallonkutistajat auta. Vastaus on minussa itsessä, mutta joku selvännäkijä voisi auttaa. Lähipiirissäni ei ole ketään, kenen kanssa voisin näitä hurujani purkaa ja laittaa elämän rakennuspalikoita kantavaan järjestykseen. Omia ajatuksia ei pidä pelätä, eikä varsinkaan lähteä karkuun. Ne olisi vain kohdattava ja laitettava ymmärrettävään järjestykseen. Ja siinä on se ongelma, mikä helvetti on se järjestys? Eilen oli naamakirjassa mielenkiintoinen linkki, sekin on jännä, että törmään koko ajan asioihin, joita pienessä mielessäni pohdiskelen. Vai onko se vain sitä, että nyt haluan nähdä ne asiat. Käy lukasemassa ( tästä) herätti ainakin minua pohtimaan elämän rajallisuutta.

Miks mie oon tämmöinen jakomielitautinen? Tahtoo yhtä ja tahtoo toista, ristiriita näiden välillä on syvä kuilu. Niin ovat kaukana toisistaan kuin yö ja päivä. Vai onko se vain sitä, että ei ole tyytyväinen elämäänsä ja hakee koko ajan jotakin, jotakin sellaista mikä on vain tuulenhuuhtomaa unelmaa. Eikä sillä ole mitään tekemistä "oikean" elämän kanssa. Pohdiskelen pienessä mielessäni, että onko elämän onnellisuus ihan tässä lähellä, ja vain minulla itselläni on avaimet sen löytämiseen. Vai pitääkö mennä perse edellä puuhun, merta edemmäksi kalaan ja tavoitella elämän auvoisuutta jostakin muualta. Mistä?Mukavuusalueella on mukava olla ( Martta filosofiaa, Hah!) Mitä saisi, jos hyppäisi pois mukavasta, mennä jolkuttelisi kohti suurta tuntematonta. Antaisi elämän viedä. Perkele, kun tuommoisissa ajatuksissa on joku kiihottava pelko, pulssi nousee ja pumppu hakkaa...

Minun elämässä on asiat hyvin. Tämä valitus ei johdu siitä, että eläisin ahdingossa. Enkä nyt todistele tätä siksi, että olisi pakonomainen tarve todistaa jotakin. Ymmärrän sen, että minun tulisi olla onnellinen siitä mitä minulla on. Ja olenkin, mutta tämä henkisen kasvun paikka ei tule eteen ilmaiseksi. Kyllä pikku kipuilu tekee siitä ansaittua ja tavoittelemisen arvoista. Elämää ei pidä pitää liikaa itsestään selvyytenä. Voe pyhä perse taas, joko tässä ollaan monttubileitä suunnittelemassa! No ei nyt ihan sentään, mutta kyllä se ihmisen maallinen taival on lyhyt, pieni hyttysen pissi vain. Jos puoli vuosisataa on lähes elänyt, niin kyllä jossakin vaiheessa mieleen väistämättä tulee loppu aikasi. Ja se, kuinka sen haluaa viettää...

Olipa raskas soutuinen aamuhetki. Elämä on. Välillä. Tänään mennään mökille. Sama kai tuo on, makaanko siellä vai täällä. Jos huomenna pääsen sienimetsään, se auttaa sisäisesti ja ulkoisesti. Metsä antaa rauhan. Baithivei, onko kenelläkään muulla luojan luomalla samanmoisia ajatuksia, millä niitä hoitelet, onko ratkaisukeskeistä elämisen mallia? Kaikki vinkit ovat tervetulleita.... Onnellista päivää ja kiihkeetä elämää!