Ruokaa rakkauvella ja herrani sanaa

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan levon.

Julkisissa liikennevälineissä on viestejä yläkerran herralta. Ne ovat jotenkin lohdullisia. Oletteko huomanneet? Vai ovatko ne vain viestejä Martalle? Vain herra yksin tietää... Levosta puheen ollen, heräsin tänään 9.31!!! Olen siis saanut levon. Kävinkö herralla? Vain yksin tietää... Mut hei, valvoin veri leit, oli hyvä pössis. Kurmasin loman kunniaksi pullon Moettii ja tanssahtelin kevyesti. Olin ihan, että lomalla ollaan juu!!!

Sain kun sainkin, kaikki himatsuuni hommat duunattua. Oli hyvä fiilari lähteä loman viettoon. Ajettiin Lohjan kautta ja löydettiin ihan hillitön Kodin Tavaratalo.Voittaa Säästöpörssin Karjaalla. Siellä oli ihan kaikkee, ulkolyhtyjäkin monta hyllyä. Sinne on pakko päästä uudelleen. Halavalla kaikkea sitä mitä ei tarvita. Sinne siis yksi kesälomaretki.

Martta laittoi eilen lomagurmeeta. Olikin kiva duunaa ruokaa rakkaudella. Ukkorähjäkin söi nielemättä, siis kitisemättä. Näin loma on virallisestikin julistettu alkavaksi. Mun pirskahtelu aiheutti hiukka närää, se joka vuotinen valitus siitä, että meinaatko TAAS juoda koko loman. Huoks, ensimmäinen päivä takana ja jos nyt hiukka haluu juhlii, niin tuomiohan siitä tuli. Hui hai, en mie välitä, mie oon niin tottunut jo tohon. Niin kauan kun pöydässä on pöperöö, en heilu kirveellä, enkä ördää pusikoissa, en kuse veneestä, en polta mökkiä, enkä haise pahalle, niin pidän oikeutenani nauttia silloin tällöin pirskahtelevaa. Tein eilen kaksikin uutta herkkua. Testasin tuleville vieraille. Tässä menjyy.

ALKURUOKA

Perunasalaatti

Rapulohivartaat

PÄÄRUOKA

Naudan ulkofilepihvi

Keitetty kukka- ja parsakaali

Aurakastike

JÄLKIRUOKA

Mokkapannacotta ja mansikat

Espresso avec

Alkuruoka oli syötävän hyvää. Tein salaatin uudesta Siikliperunasta. Vartaissa oli jättirapuu ja graavilohta. Marinoin vartaat tiukassa mausteliemessä ja maku oli taivaallinen. Helppo herkku ja siitä kiva, että voi tehdä grilliä vaille valmiiksi. Pihvin kans tein aikas maukkaan soossin. Sekin oli yksinkertainen tehdä ja kaloreita nolla. Tässä ohje.

2 uutta sipulia varsineen
Nokare voita
Paketti Aurajuusto
3-4 dl kuohukermaa
plöräys konjamiinii ( itse laitoin calvadossii)
mustapippuri
ehkäpä joku yrtti


Kuullota sipulit voissa, lisää muut ainesosat. Anna hautua miedolla ja kiehutele hiukka kasaan. Hyvä soossi pihville. 

Toi mokkapannacotta oli myös uusi, helppo tuttavuus. Tässä myös ohje siitä.

5 dl kuohkermaa
1 dl Multi hyytelösokerii
1 tl vaniljasokerii
1 tl pikakahvijauhetta


Kiehauta kaikki aineet kattilassa about 1/2 minuttii. Anna hetki jäähtyä, kaada tarjoilumaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti. Tarjoile marjojen kera. Eiks oo helppo? Ja hyvä! 

Pottusalad ja merellinen varras

Lihaaa!!

Pannasgoddas

Mitähän tekis ja mitä jättäis tekemättä? Lähtiskö kirkolle vai makkaisko koko päivän. Ai kauheeta, kun on vaikiaa päättää. Mulla on Aira Samulin elämäkerta luettavana. Voi olla ihan mielenkiintoinen. Minusta Aira on hieno ihminen. Martalle oiva esikuva. Hyvä, kun on pilvistä ja viileetä. Ei tartte hötkyillä, eikä leikkiä aurinkoista. Kukkia voisi käydä ostamassa. Nyt niitä saa halvalla. Ukkorähjä päätti eilen, että pihalyhdyt on tänä kesänä aniliinin punaiset. Ihan siis homona mennään. Tohon kävisikin kivasti petuniat. Niitä siis hakemaan. Laittaisinko kukkamekon päälle? Tuolta se kylähullu taas tulee... Ai ko kiva!

P:S Mie oon vieläkii LOMALLA!

Jokainen päivä on ensimmäinen

Ensimmäinen lomainen aamu. Kannattaa herätä jo 04.00, ettei vaan mene kallista aika hukkaan. Ajattelinkin, että en taida nukkua koko lomalla. Sehän olisi hukkaan heitettyä aikaa. Voe perse, en paremmin sano. Nooooh, en takerru nyt pikku seikkoihin, lomalla ollaan suurpiirteisiä ja sinne päin heikunkeikun. Millekäs tää nyt sit tuntuu? On pakko myöntää, että väkisin veti tota pärstävärkkiä kieroutuneeseen virneeseen ja näytin vähintäänkin saaneelle. Se hetki, kun pääset vapauteen ja lompsit ansaittuna pitkin Espaa, ei ole kiire ja ymmärrät, että aikasi on vain sun seuraavat neljä viikkoa. Se on aika huikee tunne. Jette Spesiaali, ettenkö sanois. Vaikka rakastan työtäni ja rakastan ihmisiä, niin sosiaalisuuden kuppini oli aika täynnä. Lomani alkaa muutaman päivän möllötyksellä, ei ihmisiä, ei tarvetta puhua, ei kommunikoida. Saa vain olla. Sanoin Ukkorähjälle eilen, että haluaisin olla illan yksin. Ei ymmärtänyt hän. Mikä se nyt on, kysyi. En jaksanut selittää. Käytiin kuitenkin iltauinnilla. Yhes.

Mansikkakakkuuuuuu

Eilinen hieronta oli  T A I V A A L L I N E N!!! Sikahyvä aloitus lomalle. Se oli sellainen puolentoista tunnin syvä jokothai-hieronta. Olin hetken Thailandias ja fiilis oli autenttinen. Martta korahti nukkua ja hiukkako olin sekaisin sessiosta. Mut teki niin kutaa, että vieläkin itkettää. Kiitos tytöt, en parempaa tuparilahjaa olisi voinut saada!

Salaatti ja kupliva ( ei tehny mieli, whaaat?!!!?) jäi väliin. Vaikka Espalla oli internatsionaali meno ja ihmiset näytti kauniille, en halunnut terdelle. Ehkä se johtui siitä, että olin luvannut itselleni ostaa uuden käsveskan. Se edellinen marttamoukari meinasi viedä multa hengen, joten oli perusteltua hankkia uusi. Ai, ai, mikä taivas. Löysin kolmekin unelmien täyttymystä ja uskoo ken tahtoo, meinasi mennä päätös vaikeaksi. Se ei ole Martalle mitenkään normaalia. Yleensä tiedän hyvin tarkasti mitä haluan ja mitä otan ( tai saan.) Vatkasin ja veivasin, peilin edessä pyörin kuin puolukka tyttöjen piipissä. Oli vaikiaa. Mut sit päädyin D&G unelman kevyeen, mustaan nahkahurmioon. Otin sen yöksi viereen. Se edellinen oli liian painava ja hemmetin hankala käyttää. Meijän suhe on nyt ohi ja mulla on uus rakas. Kyllä elämä on heleppoo, kun sen oikein oivaltaa.

Oih! Love!

Kerron teille tarinan. Se on samalla onnellinen ja onneton. Eilises bussissa oli isä ja poika. Kuten varmaan jo tiedätte, Martta on tarkkailija tyyppiä. En mie kyttää, mutta olen kiinnostunut elämästä. Isä oli komea kuin faan ( mikäs toi faan on?) Enihau, hää oli sellainen räppärityyppinen, nuori ja komea. Lähes jumala. Valkoiseen huppariin (diesel) hunnutettu, mustat, rennot verrarit. Jotenkin ylväs, puhtaissa piirteissään. Tuli mieleen, että siinä on herra, jolla on munaa, eikä hänelle ryppyillä. Sellainen selkärankainen. Poika, suloinen kuin tikkunekku. Ruskeat nappisilmät, isänsä näköö selvästi. Mut se, mitä oli heidän välillä, sai Martan kyyneliin. Poika istui isänsä kainalossa, vahvan ja voimakkaan käsivarren turvakolossa. Siinä oli hyvä olla. Suojassa pahalta maailmalta. Ei tarvittu sanoja, oli vain se tunne. Sinä olet rakas poikani ja minä sun vahva ja suojeleva isäs. Onnettomaksi tämän tekee se, että tuota tunnetta Martta ei ole päässyt nauttimaan. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että säälikää mua. Elämä menee menojaan, eikä mua enää satu. Mutta välillä, ihan yllättäin, tulee näitä kipeitä hetkiä. Onneks mulla oli mustat lasit ja ankkuri napit...

Enkä mää kerennyt illalla suorittaa puhtaanpidollisia toimenpiteitä. Tultuani himaan, tillin tallin hieronnasta, oli pakko ottaa pari olssonii partsilla. Istuin siinä tyhjänä ja kuuntelin itseäni. Hiljaisesti vain humisin ja yhtäkkiä olinkin täys. Ihan somasti tunsin. Laitoin rätti ja astiamasinat jyllää, ja istuin pari tuntii koneella, hoitaen putiikin asioita. Maksoin kaik laskut ja muuta sälää. Tehtävät suoritettu. Piste. Nollanollaseven voi poistua. Eliminoikaa kohde. Piste. Olkaa lomalla. Piste. Kordinaatit kaakkoon. Kohde tuhottu. Piste.

Sitä mä vaan että...

TÄÄLLÄ OLLAAN! Elä huoli, mikä pahan tappais?! Kuis mää tän nyt oikein näpyttäisin? Kuis mää tän oikein tuntisin? Olen samalla kuoleman väsy ja järkyttävän pirteä. Tänään se sit alkaa. Loma nimittäin. Kauan odotettu, kauan kaivattu. Jos minulle nyt joku sanoisi, että joudut olemaan vielä viikon duunis, tai edes yhden minuutin yli luvatun, niin saisin hermoromahduksen. Oliks toi nyt hiukka vahvasti sanottu. Martta aina liioittelee. Mut hei, ihan h e l v e t i n IHANAA, kun pääsee lomalle! Eiks ookii? Olen ansaittu, olen häpi. Rili, rili häpi!

Eilisellä iltakävelyllä pidin Ukkorähjälle rakentavan, tulosvastuullisen kehityskeskustelun siitä, kuinka nautimme lomastamme, kuinka olemme toistemme läsnä ja onnistumme yhdessä lomaisissa tavoiteissamme. Pyysin vain kainosti, että puhuisimme toisillemme kuin ihmiset, olisimme iloisia ja eikä mentäisi asioissa negaatioiden kautta. Rähäkkähän siitä tuli. Ukkorähjä alkoi huutaa kuin hinuri. Sinä ja sun lomas, kuinka sinä olet onnellinen lomallas ekseteraa yyäm janiinedelleen. Huoks... Se siitä sitten. Vedettiin pari korttelii tummasti ja minä sanomaan pienellä ja hennolla äänellä: "Sitä mä vaan tarkoitin, et oltais noin niin kuin onnellisii molemmat." Saas nähdä, meniks perille. Tuleva 24/7x4 koettelee molempien hermoja. Vaikka Martta on hurmaava kumppani, niin liika on aina liikaa. Minuakin. Ai nou.  Sitä mä vaan en ymmärrä, miks asioista ei voisi sopia ja puhua. Silleen niin kuin sarvikuonot olohuoneessa ja muut anneli tempakat. Onks kellään samanmoisia lomaoireita, vai ootteks te ihan lovelovelove heela tiiden?

Vähäks hienoo? Sain duunin tyttäriltä ihqun lahjakortin tupareissa. Se on Stokkan Thann Sanctuary Spaahan. Varasin tietty heti ajan ja olin ajatellut, että aloitan lomani relaksoivalla hoitorituaalilla. Seuraava vapaa aika meni elokuun puoleen väliin. Pah, olin pettynyt, mutta jäin roikkuu varalle. Eilen soittivat, että olisi tullut peruutusaika. JessJess!! Lopetan duunit kolmelta ja hoito alkaa 16.30. Siinä välissä voi fiilistellä ihan sikana ja käydä shoppaa lomapaitulin. Alkaa nääs kivasti Martan loma... Ehkä käyn Kappelin terdellä syömässä kevyen salaatin, ottaisinko ceessarin ja lasin kuivaa valkomaviiniä. Ei helevata, taidan ottaa ihan shamppanjaaaaa!!! Mul on nähkääs loma. Lomalomalomaloma oma! Rauhotu nyt räkänokka!

Tilasin tyttärille Fasulta hillittömän mansikkakermakakun. Noudan sen aamulla ja pannaan pöytä koreeks. Meil on sellainen nisutapa, et lomalle lähties jokainen ostaa naminamia. On niin kuin hyvä fiilis. Laitan päälle värikkään paidan ja annan itseni pirskahdella. Heräsin faking viideltä, joten olen varmaan taas vähä seko. Mut haittaaks se? Ei niin.

Kävin myös hammaslääkärillä. Suloinen nallekarhuni ei vieläkään pyytänyt minua vaimokseen, mutta totesi, että Martalla on hyvät hampaat. Laitettiin myös purukiskot kohdalleen ja niinpä niitä järsin viime yön. Jossakin vaiheessa, unen hämärässä, olin heivannut ne veke ja heräsin aamulla kiskot poskessa. Ne oli liimautunut naamaan kiinni ja nyt on kiva purukiskotatoo. Aika kiva kuvio... Erikoinen. Ei oo muilla.

Emme mene vielä tänään paratiisiin. Martta, kaikkien perheen emäntien emäntä. Oikea torttujen torttu, tahtoo laittaa kodin kuntoon, maksaa laskut, hoitaa viherkasvit, virkata pitsit, laittaa kotipermiksen, pestä verhot, pakastaa marjat, keittää hillot, paistaa nisut ja parsia sukat ennen lomalle lähtöä. Sit on hyvä. Saa olla rauhas ja keskittyä itse asiaan. Siis mihin asiaan? Oliks mulla jotakin asiaa? Kukas mää olin, vai olinks mää?

P:S Sori, mä jään lomalle tänään... Sori

Sielu lepää ja ruumis kärsii

Ei olisi saanut herätä näin aikaisin. Yritin tikistää itseni uneen, pidin silmiä kiinni ja leikin nukkuvaa, mut ei, mieli lähti vaeltaa ja mokkahammasta alkoi kolotta kovin. Nouse siis ylös, onneton höperö. Nukuin muutenkin huonosti, levotonta heittelemistä, meinasin hirttäytyä lakanaan ja tyyny oli raiskata minut. Joskus on...

Mut hei, kaunis vehreys aukenee akkunasta. Aamuarska valaisee puut puoliksi, nousee nyt tuolta vasemmalta. Oksat kimmeltävät raskaina vesipisaroista, aivan kuin timantteja killuisi. Hieno valo, suptrooppinen ilmastoala. On hirvittävän hiljaista, ainoastaan tappaja jääkaappini vainoaa minua. Huokailee ja paukahtelee välillä. Oliskohan sillä ilmavaivoja. Apua, olenks mää täyttänyt sen sopimattomalla elintarvikkeella. Sitähän se onneton paukuttelee, kuis mää en tajunnut. Onneks se ei haise. Vielä. Tänään remppareiska tulee viemään keittiöni päätökseen. Eihän tuohon pitkään mennyt. Siis sitä sellaista loppusäätöö ja sähkömiehen jälkien korjausta. Saadaan homma pois päiväjärjestyksestä ja elämä on hyvin.

Käytiin kotimatkalla Itiksessä ja hemmottelin hiukka itseä. Aina ennen kesälomia saa ostaa itselle jotakin mieluisaa. Se on ikään kuin palkinto vuoden raatamisesta. Ostin Bluetooth kaiuttimen, jossa on myös raatio. On oiva vehje mökkiolosuhteisiin. Sillä Martta saa hyvin humpat raikamaan ja voi kuunnella puhelintoivekonserttia. Pienessä vehkeessä on uskomattoman hyvä äänentoisto. Ystävän Ukolla oli sellainen Jussina ja näin laite on jo sisäänajettu. Ja mikä parasta, aparaatti pelittää ilman verkkovirtaa viistuntii. Ei se ihan kestä yksiä illanistujaisia, mutta päästään siitä loppuillan yön johtosotkuhelvetistä. Onhan mulla noita kaiuttimia, mutta ovat niin sekavia johtojensa kans. Ja talveksi saan tästä styleen kyökkiraation. Valkoinenkin on. Hieno on. Ostin myös möksälle espressomutterin. Passaa nyt Martan sufeet keitellä. Se vanha jouti tunkiolle, hillitön rähjäke ja vaikea käyttöinen. Nyt on hyvä.

Jos ei sielu, niin ruumis kertoo, että on aika jäädä lomalle. Ei tää mun niskapaskajäkitys johdu mistään muusta. Olin jo hetken kuvitellut, että sairastan harvinaista ölökytämölökytä lihasurkastumaa. Kangistaa miehen ikuiseen erektioon ja lääkitystä ei ole. Mut ei. Tauti paranee viikonloppuina, mutta painaa heti päälle, kun on tehty yksikin työpäivä. Odotan siis neljän viikkon piippitaukoa ja katso, Martta on
el` rentou. Ei siis mittään hättää. Ei mittään hättää. Mutta lupaan myös, että lomalla harrastan muutakin jumppaa, kun kallistelua. Aamuiset rakasta itseä sessiot on otettava käytäntöön heti, eikä sitten, kun on jo niin turvonnut, että ei enää kykene. Hyi olkoon, pois se minusta. Ja sitä perkeleen vehnäpullaa ei mökille osteta. Loma ei ole nauttimista varten, silloin kärsitään. Ja ollaan hyviä ihmisiä. Hah, luulitko tuon jo todeksi!

STOP

Tahmee aamu. Juhlan jälkeen tulee arki. Freesasin itseni aamu-uinnilla, elämä voittaa. Hirvee kiire duuniin, en kerkee, bussi lähtee, oi, voi, nyt kyllä myöhästyn... STOP! Katsoin kalenteria ja miehän menenkin vasta 12, ou jee! Siihen loppui hätä ja hoppu. Tähän hässäkkään sopiva unohdus. Joskus näinkin päin.

Jussista ollaan selvitty. Aatto antoi parastaan, se riitti. Meillä satoi Jussipäivästä eiliseen, mut ei toi tahtia haitannut. Niin on taas yksi yöttömän yön juhla takana, olikohan toi viimeinen Lähdejärvellä? Saapas näkee mitä jalka tekee. Pari mestaa on kiikaris, käydään ne tsekkaa, kun jäädään lomille.

Nyt orientoidun viimeiseen koetukseen. Tää viikko vielä ja sit aukesi onni ja autuus! Kaikille niille jotka samas jamassa, jaksaa, jaksaa!!!!

Ihan Jussina

Hah, eihän tossa edellisessä postauksessa ole mitään järkee. Mut pitääks aina olla? Hyvät kuplat ja kesäilta parhaimmillaan, se on juuri tuota, ylilennokasta ajatuksen juoksua. Martha, tuo tumma etelänmaalainen blondi on saanut rönsyillä rakkaudella. Tico, tico, juhlat ovat aina paikallaan ja yötön YÖ.

Martan marjaisa

Nousee nousee

Savuisaa herkkua

Uuniin 

Poksista Poks

Tienoo on pilvinen, Jussit juhlittu. Mentiin pitkällä kaavalla ja nyt on nuttura sekaisin. Ilta antoi kyllä parastaan. Helletön kesähelle, ihan hillitön paiste. Tyyni. Onnistuttiin ihmisenä ja syötiin ajoissa, herkuteltiin vallan. Mut ei me niin käpyjä olla, etteikö olisi valvottu. Yötön yö vastaan otettiin, taidettiin hiukka humpata. Kipinöivää keskustelua hyvässä hengessä. Itkuakin tuherrettiin joukosta poistuneille. Sitäkin tarvittiin. Tarjoilu oli antava ja makumaailma kohdallaan. Huoranperkeleet tulivat hetkeksi auringon sammuttua, mutta eivät rienaksi asti. Siitä olemme ilo. Perinteitä vaalien, kertakaikkisen onnistunut juhlahumu.

Koivuniemeni herra

Kohta syödään

Välkehtivä lepo

Nyt on keskipäivä. Tekisi mieli päiväsaunoa. Siinä on elämän luksusta. Olisiko eilisistä vastoista elikkäs vihdoista vielä pieksettäväksi? Se vasta tekee kutaa. Nyt sataa, ropisee taas rauhallisesti.  Tänään ollaan olematta. Syödään tähteitä ja grillataan vallan. Eilen syötiin kalaisesti, nyt lihaa tekisi mieli. Kyrsät kärräytän. Se on niin jussii... tai siis kesää.. tai mitä vaan... kohta on lomaaaaaa!!!!

Lubiinisti

Heijaa Svärje!

Seisovaa pöytää

Ehkä söin, ehkä en.

Hölöväsin eilen sitä itsestään ruskettavaa. Siitä tuo tumma etelän hedelmä. Olen kuulemma tumma kuin viidakon yö. Hah, on se heleppoo tuokin. Ei tartte vanhan valossa kärvistellä. Väri tulee purkista. Mut pitäiskö rajoittaa riemua, kohta olen rusina. Kannattaa kokeilla, jos haluat olla värikäs. Toden totta, toimivaa lakumateriaa.

Nyt mie laitan saunan tuhisee. Tässä sateessa on rauha. Ihmisen on hyvä olla. Oikein hyvää JUSSIN aikaa teille kaikille!!!! Ollaan pinnalla!

Hyvät tuulet puhaltavat ja minä niin...

On tunnelma kohdallaan. Hehkutan vähän. Aurinko on laskenut ja iltavalo on värjännyt tienoon verenpunaiseksi. Sopivasti lämmin ja huoranperkeleet rienaa kiihkeästi. Mökki-iltaa parhaimmillaan. Nuo muut ihmisekkäät kiipesivät yöpuilleen. Minä jäin päivystämään yötöntä yötä. Olen ihan fiilareis... Iskelmäraatio antaa kotimaista, ja Minttumaari antaa odotuttaa. Tänään esilämmitellään juhlatunnelmia, huomenna humpataan sit oikein kunnolla.

Toverit:  Juppe & Oiva. 

Pelkää kultaa, hieman timanttia. Rakas.

Käytiin mökkimatkalla katsomassa yhtä ehdokasta tulevaksi, ikiomaksi pikku paratiisiksi. Juu ei. Paratiisissa oli liian monta käärmettä. Mökki paskapurku kunnossa ja tontti olisi pitänyt kaivaa esiin. Paikka taasen aivan hurmaava, mutta energiat eivät syttyneet. Kyllä Martta sitten tietää, kun se  The Ilmestys tulee kohdalle. Luottaa vain itseensä ja ei nyt hötkyile! Ai minä vai, mie en koskaan hötkyile. Mutta joutua pittää, jos on kiire. Nykyään tahtoo olla kiire koko ajan, mistähän sekin johtuu? Tekeekö ihmisrääpy itse sen tunteen, että on kiireinen. En tiedä, mutta oudosti aika aina loppuu kesken. Nyt kyllä rönsyilen kuin pahainen juoruakka, mutta loppujen lopuksi on kuitenkin kysymys ihan samasta asiasta eli ihmisen hyvinvoinnista. Sinun, minun ja meidän kaikkien. Olenpa herkkänä ja syvällisenä, johtunee tästä huumaavasta kesäyöstä.

Jos arvaat, mikä tämä on, saat palkinnon?

Mie kävin kalas, mikä tää oikein on?

Jotta tämä ei mene taas ihan vaaleanpunaisen hattaran oksentamiseksi, niin saanko ihmetellä vartaloni jäykkyys tiloja? Nyt tulee sitä elämän realiteettia, keski-ikäisten ihmisten ongelmakeskeistä ratkaisumallia. Tämä hartiajäkitys on levinnyt koko kroppaa piinaavaksi lihaskipuiluksi. Hei, voiks tää oikeesti olla sitä, että Martta on jo ikä-ihminen ja se tarkoittaa sitä, että paikkoja kolottaa? Tsiisus taas, onks tän elämän koko ajan tunnuttava sille, että ikääntyy.. tai aika vain menee..liian nopeesti... Hidastakaa hieman, myö vanhukset emme pysy perässä... Jos se ei oo aina se The ratkaisu, malta hetki, niin elämä tarjoo!!

Hups! Mulla näyttää olevan vauhti päällä. Sviit hani, ei tää oo ihme, jos olisit täällä nyt.
MUN kans, olisin varma, että räjähtäisit liekkeihin. Jos nyt et Martasta juurikaan piittaisi, niin ainakin tää maisema ja tunnelma on aika kesäöisen taikamainen. Keijut ja mehiläiset pörrää... Tätä on vaikea selittää, jos ei ole hengellinen? Tämän ymmärtää sit, kun häviää näihin kesäöihin. Täähän on just tätä, kaikkialla, joka puolella suomeniemeä on parasta, on paratiisiä. On kesähekumaa ja ne kuumimmat räiskäleet! Onks jotain hilloo?

Olen Oiva. Rakastakaa vaan...

Suudellaanko vai sanotaanko vain Hau!

Hei, huoranperkeleet hävisivät, mutta niin hävisivät ihmisetkin. Olen yksin. Hirvittävän yksinäinen. Hyttysetkin ovat minut hylänneet, kaikki ovat jättäneet! Kuinka tätä asiaa nyt tarkastelisi... Olenko jätetty vai tyydytetty? Aidontnou, mutta mun ystävät hiffaa, jos mä oon sillä tuulella, että pärjään mainiosti ilman tukijoukkoja. Martta rakastaa kesäiltaa, jokainen mahdollisuus on suuri tilanne. Elämä kertoo, elämä antaa, saat kaiken sen minkä olet ansainnut. Ja on hetkiä, että voisi olla hetken yksin. Ihan omin ajatuksin. Toivoa saa, pitää elää unelmaa.  Se ei ole keneltäkään pois, se on meissä kaikissa!

Lets beibi rock

Mun mieli näyttää elävän jouluaattoa vaikka on lähestyvä juhannus. Kai se on sama, mitä odottaa, joulua vai jussia, aikainen ylösnousemus oli kutsumus. Menyt pyörii jo päässä ja juhlan marssijärjestys. Oliks vähä näppärää, kävin tsiikaa viime Jussin jutut vanhoista postauksista ja sieltähän ne meittin perinteet löytyy. Taidan kuulkaa mennä ihan samalla menyyllä. Voikos mie olla niin huono emäntä ja toistan itseä? Oishan se noloo. Jotakin uutta kivaa pitäisi keksiä, että pysyy makunystyrät ja muut tyrät pirteenä. Enihau, kiva kun on kemut tulossa.

Vaikka elämme duunissa kuin viimeistä päivää, ei mielemme ole musta, eikä synkkä. Mulla ainakin työ sujuu kuin leikki ja sielläkin on ilmassa jännää odotuksen tunnetta.  Periaatteessa on väsy ja loma kolotus, mutta silti ilmapiiri on kepeä ja lähes hassutteleva. Päivät piti olla pitkiä, mutta tämä joka vuotinen kaava toistaa itseään. Asiakkaat kiireissään siirtelevät aikojaan ja näin minunkin aikataulut kepenee. Tänäänkin menen vasta iipee ja onkin hyvää aikaa tehdä jussisiivous. Huomenna on sellainen lyhyen äkäinen päivä. Martta menee jo kasiin ( Hui!) ja pistän putiikin oven kiinni tasan klo: 13 reikäreikä.  Siitäpä sitten huitaisemma örveltää jussun viettoon.

Tapani mukaan, mun on ihan pakko kommentoida Huvilaa ja Huussia. Anitta teki niin hienoa jälkeä, että Martta kiljahteli taas riemusta. Hetken jo ajattelin, että selviän ilman itkuja, mutta lopputekstien ja kiitospuheiden aikaan, tirahti se tippa linssiin. Tästä muutoksesta raha haiskahti kuin paska mustalaisen hevosesta. Niin oli vimpan päälle duunattu ja se kyökki oli taivas. Tykkäsin siitä roheesta tiiliseinästä, kiva idea tulevaisuutta ajatellen. Ja ne oven karmit tahi pielet olivat kyllä valaisevat. Helppo ja yksinkertainen idea, mutta sikatoimiva. Kyllä mökkikuume nousi niin, että elohopeat vain paukkui. Vallan ihanaa, hirvittävän ihanaa. Hieno paikka kaikkinensa. Rahalla saa ja jaggella pääsee...

Nyt laitan rätin heiluu ja lopetan lässytyksen. Tää on muutoin ensimmäinen viikkosiivous tässä mörskässä. Ai ku jännää. Oonhan mie nuollut näitä nurkkia, mut et noin niin kuin viikkosiivousta en ole suorittanut. Ai mikä on viikkosiivous? Se on tasan tiettynä päivän viikossa suoritettava perusteellisempi puhdistusoperaatio ja kotia rakastava toimenpide. Sillä on jatkumo ja se on tehokas järjestyksen ylläpitävä askare. Sen aikana tanssahdellaan kevyesti ja hyräillään kotimaista iskelmää. Se voi olla pakollinen tai vapaaehtoinen mielihyve. Lakanoita ei vaihdeta, mutta peilit kiillotetaan.

Lahoavaa järkeä

Miks mun muisti lahoo? Hitto, nykyään täytyy olla hurjan tarkkana, että muistaa kuka on ja mistä on? En yhtään ihmettelisi, jos minut joku päivä löydettäisiin harhailemassa alushameessa pohjoisrannasta, matkalla ei mihinkään, ei kukaan ihmisenä. Niin pätkii pahasti. Käytiin eilen Ikeassa ostaa valoverho ja tapani mukaan olin selvinnyt pihalle puoli tuntia ennen Ukkorähjää. Siinä odotellessani Martalle tuli vilu ja villapaidan päälleni kietaisin. Sillä seurauksella, että unohdin rillit asemiin ja tajusin vasta autossa matkalla himaan, että PERKELE! ne mun rillit jäi sinne. Ei ku taks ja onneksi siellä nököttivät orpona odottaen omistajaansa. Tästä taas täytyy kiittää huonoa näköä, ihmettelin hetken, kun en näe mitään, Sitä miettiessä tajusin, että mullahan ei oo rillejä. Missä helvetissä ne on? Ymmärsin unohtaneeni. Tää  tämmöinen sekoilu on mulle jokapäiväistä kauraa. Rapistuuko Martan aivorunko? Välillä ihan pelottaa...

Ovat tehneet ihmisen elämästä hankalaa. Joukkoliikenne on siirtynyt kesäaikatauluihin ja metro perkele ei mene enää suoraan ytimeen. Pitää vaihtaa Itäisessä keskuksessa. Sujuva liikennöinti on tuhottu pidennetyillä aikaväleillä ja metrot, bussit on tumpattu täyteen ihmismassaa. Väsynyt työnorja ei välttämättä pääse istumaan. Murinaa, syvältä kumpuavaa murinaa.... Mihin katosivat Metrolehdet, nuo matkani poliittisesti sitoutumattomat viihdykkeet? Kyl nyt on hankalaa. Onneksi tätä kestää vain tämän parisen viikkoa ja poistun kuukaudeksi takavasemmalle. Sinne niin, missä julkista ei tarvita ja elo muutoinkin on auvoista. Lomaksi sitä myös kutsuttakoon. Hallelujaa!

Oma mökki notkahti eilen piirun verran lähemmäksi todellisuutta. Rahanjakelulaitoksesta tuli vihreää valoa. Ukkorähjällä on rajaton luotto ( näköjään ) ja mie piiperrän perässä. Kai se mökkilaina onnistuisi. Nyt maltti on valttia, eihän meillä ole mikään kiirus. Tämän kesän vuokrat on maksettu, kahellaan rauhas, se oman paikan onni löytää meidät vielä. Ukkorähjä oli eilen soittanut siitä vastarannan paikasta. Selvisi hinnan halpuuskin. Paikassa ei ole sähköjä ( tolppa vieressä,) eikä kaivoa  (paikka katsottuna.) Kuvissa näyttää sille ( myös paikan päällä katsottuna,) että sisällä on kattovalot ja pihassa kaivo. Huijausta, sanon minä. Karjaalla olisi yksi tutustumisen arvoinen mesta, Nummi-Pusulassa löytyy myös. Täähän on just tätä, mielenkiintoista. Ei väkisin, se paikka löytää vielä meidät. Ajatuksena tämä on erityisen kiihottava. Etsitään ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettua kakkoskotia. Tuleeko unelmasta totta. Ouh!

Sataa. Ulkona sataa. Sisällä ei. Lähdenkö uimaan kastumaan? Mieleni halajaa. Ei Martta ole sikurista, lähdenpä loiskahuttaa. Tänään pitkä päivä duunis, aamu-uinnilla jaksaa paremmin.

Huussista Huvilaan

Oli kyllä kiva viikonloppu. Se on kyllä hyvä, kun pääsee mökille jo torstaina. Näin viikonloput tuntuu pidemmälle. Oli sopivassa suhteessa kaikkea. Sain levättyä, Martta nukkui sikapossu hyvin. Vähän kuplittiin, oli ihana vieras ja hei, naurettiin ihan hölmönä. Tuollaisesta äitinsä poika saa hurrrrrjasti energiaa. Ei sitä suotta sanota, että naurulla on parantavia voimia. Naurakaa ihmiset!

Noh,  nyt on aika jännä tilanne taas päällä. Käytiin kattoo sitä vastarannalla myynnissä olevaa mökkiä huvilaa. Se on I H A N A! Vanha tosin, mutta mahtava paikka. Siitä saisi niin upean ympärivuotisen paratiisin. Remppaa olisi tiedossa, mut huihai, aloittaisin mielelläni. Talo itsessään on suht iso ( 80 neliöö,) pihassa hauska grillikota ja mahtava, iso tontti. Paikka on jännästi rinteessä ja alas rantaan menee rappuset. Niitä olisi Martan mukava kuplissa könytä, turvakaiteet olisi saatava. Sisälle ei tietysti päästy, mutta kaiketi soitetaan välittäjälle ja pyydetään näyttö. Ensin täytyy selvittää noi ikävät raha-asiat. Sikäli ihmeellistä, että Ukkorähjäkin on asiasta kiinnostunut. Tai siis ei tietenkään niin kuin minä. Hänellä meni jo eilen herne nenuun, kun Martta jo niin intoili. Minkäs teet, tää on mun luonne. Mie vain korostan, jos paikka on meille tarkoitettu, niin se on meille tuleman. Ei sen enempää, eikä vähempää. Minä luotan siihen, että elämä kantaa. Olisihan se aika mahtavaa....

Se joka odottaa kesälomaa ihan Simona, nostaa käden ylös! Korjaan, molemmat kädet ja jalat! Hups, tipahdin tuolilta... Eikö kuulukin asiaan, että tähän aikaan vuodesta hehkuttaa ja odottaa sitä loman alkamista? Mun ihan sielua riipi, kun piti poijes mökiltä lähteä. Nyt aamukampa vinkuu ja sitä on kuin tulisille hiilillä. Mut ilman tätä odotusta, ei tietäisi sitä ihanuutta, minkä saavuttaa, kun loman aloittaa. Siksi asioilla on tapana olla joku järjestys. Jos olisi koko ajan lomalla, ei se olisi niin ihanaa. Eli nautitaan nyt tästä kaksi viikkoisesta, koska se on niin kuin pohjustus hyvälle lomalle. Miehän voin leikkiä, että olen esilomalla. Hei, leikitään kaikki! Ollaan esilomalaisia.

Sain kutsun entiseen residensiini tutustumiskäynnille. Eikä ole aika söpöä? Vanhan kotini uudet omistajat ovat tehneet asunnosta oman näköisen ja kutsuivat minut iltakaffelle. Totta ihmeessä, haluan nähdä, niin asukkaita kuin ex-himaa. Minkähänlainen fiilis tulee, alanko poramaan ihan kypällä. Heittäydyn lattialla huutamaan, tahtoo takas omaan kotiiiiiin!

Tähtikarttaan merkitty

Ei tullut torppaan uusia mööpeleitä. Löydettiin kyllä kiva vuodesohva ja vaatekaappi, matotkin löydettiin. Soitettiin möksän vuokranantajalle, tiedustellaksemme sopimuksen jatkumosta, mutta hän oli reissun päällä ja näin estynyt puhumasta. Kuittasi vain, että palataan asiaan ensi viikolla. Martalla tietysti nousi epäily, vhot thö fak, mitä hää sillä tarkoitti. Ei välttämättä mitään uutta, homma jatkuu entisellään. Mutta meillä tämä herätti mielenkiintoisen keskustelun. Sen unelman ikiomasta kesäpaikasta, kenties jopa talvikäyttöön sopivan. Tehtiin Ukkorähjän kans laskelmia ja noin niin kuin maalaisjärjellä laskettuna, tällä vuokralla lyhentäisi kivasti pientä mökkilainaa. Tämä kaikkihan on Huvilan Ja Huussin ansiota. Sitä katsottuamme, tuli uudistushalu ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että tekisi mieli ( lue; olisi järkevää) ostaa oma. Ikioma.

Loistaaaaa!

Väriä elämään

Varjoja paratiisissa

Ukkorähjä otti ja istui tovin tässä koneella ja löysi meille oivan kesäpaikan vastarannalta! Totta tosiaan, tuossa lähellä olisi myynnissä meille oikein sopiva pikku paratiisi. Asia on ihan pelottava ja mennäänkin tänään sitä katselee. Ei siellä ole mitään yleistä näyttö, mutta kuka sen estää, jos mennään hiukka vakoilee. No huh, katsotaan nyt. Mutta Martta uskoo elämän johdatukseen, jos näin on Jumalan karttoihin merkitty, niin se on meille ongelmitta tarkoitettu. Pelottomasti Martta menee kohti unelmia.

Saatiin arvovaltaisia vieraita suoraan Londonista. Hyvä ystäväni Harry sulostuttaa meitä seurallaan. Vietettiin ilta hyvän ruuan parissa, nautittiin toistemme seurasta ja saunottiin sielua puhdistavasti. Harrin kans juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla päättyi. Siinä on sitä sielujen sympatiaa. Puhuttiin myös tulevasta The Sapattivapaasta. Tarkoituksenihan on aloittaa se Harryn luona Londonis. Hän vain houkutteli, että tulisin jo lokakuussa, koska vielä silloin siellä olisi hyvät kelit ja anti paras. Pannaan harkintaan. Enihau, menen milloin menen, mut olen varma, että se kuukausi tulee olemaan antoisa. Juurikin tuossa sovittiin, että tehdään myös pikku Pariisin matka. Ouh, syksy on pelastettu.

Pottutomaattivartaat, grillattu halloumi ja tzatziki

Nyt on sääli jättää tämä ihanuus. Olen juurikin tavoittanut Zeniläisen tyyneyden sieluni kanssa ja tahtoisin niin tänne jäädä unohtumaan. Istun alaterdellä varjon alla ja sade ropisee rakastavasti. Mikä tuossa hiljaisessa sateen ropinassa on niin kaunista? Mut ei auta, lähdettävä on. Ensi viikolla on Jussi, se on juhlista jaloin. Sitä siis odottaman.

Leppäsen Kepan sankari

Suoraan sängystä järveen! Nyt en mainitse moneltako heräsin, kuinka nukuin ja onko tullut kakka. Toistan kuulemma itseä ja olen ennalta arvattavissa. Mutta saanko mainita, että hienommin aamu ei voi enää alkaa. Käki kukkuu, arska paistaa ja tuuli puissa söpösti suhisee.

Tultiin jo eilen paratiisiin ja täällä kaikki kukat, ruoho ja metsä on rehvä kuin emännän perä. Kaksi viikkoa veke ja maisema on täysi. Oli ihanaa tulla. Lämmäytin saunan iltaehtoolla ja purin kaiken väsyn ja kiristyksen. Otin saunajoogha session ja sain kroppani relaamaan. Venyttely ja jooghaaminen lauteilla on äärimmäisen tehokasta. Tunsin kuinka kireys pikkuhiljaa antoi periksi, niskajäkitys oikein paukahteli mennessään. Nyt on hyvä. Ei ahista, ei purista. Täytyy myöntää, että tuleva loma alkaa jo kummitella. Kroppa huutaa hoosiannaa ja saa oikein tsempata, että jaksaa vielä kaksi viikkoa. Mutta täällä on hyvä kerätä voimia. Ihmisriepu jaksaa taas.

Katselin eilen tätä meittin mörskää sisustussilmin. Joka kohta on vähä niin ku sinne päin. Toimivaa joo, mutta jotenkin niin laast siison. Onko näin, että tänne tullaan relamaan ja vain olemaan, eikä tarmo ja energia riitä järjestyksen ylläpitämiseen. Toisaalta, tartteeks kaiken olla aina niin helvetin hienosti? Tämmöinen lievä epäjärjestys ja asioiden yhteensopimattomuus voi olla hyvää vastapainoa arjen militanttiin. Empä ota asiasta ressiä, kiva olisi hiukka laittaa, mut tehdään se rakkaudella ja lempeydellä elämää kohtaan. Juu, näin teemme.

Ukkorähjä sanoi eilen, että voitaisiin ajoissa lähteä kylille. Siellä nyt hirsiä vetää niin, että hanurista savu  pöllyää. Ja hei, kello lähenee kymmentä. Pikku koirakin tuhnuttaa täyttä häntää. Voi noita mun Ukkoja. Martta jo paplareita päähän värkkää ja olisi intona kirkolle kaahaamassa. Oli kaiketi tarkoitus käydä tsekkailee Karjaan tarjonta, josko jotakin uutta tupaan saataisiin.

Martasta on tullut hempeä mielinen. Eilisellä uintireissulla pelastin Leppäsen Kertun varmalta hukkumakuololta. Räpiköin siinä rantavesissä ja huomasin kuinka toinen yritti epätoivoisesti päästä kuivalle maalle elämään. Jeesasin pientä, otin pintaan kädelle ja kiikutin sannalle. Humpsahti ensin selälleen, mutta annoin hiukka kyytiä ja siitäpä kotvasen kuluttua herkesi siivilleen. Palkkioksi sain hyvän mielen ja olen kaikkien Kerttujen sankari. Vain pilkut puuttuvat.

Mitenkähän mainostaisin, että en ampuisi yli? On jotenkin hillittömän hyvä fiilis. Olen hyvällä mielellä ja sisällä asuu rauha. Ei, nyt ei pidä liikaa nauttia. Tässä on selvästi joku kuoppa haudattuna. Uskaltaako olla onnellinen? Jos on, niin otetaanko se minulta pois. Jos vähän himmailisi, niin säilyisikö paremmin. Ei perkele, kyllä Martta päästelee täysillä. Nautin tässä ja nyt. Ihanoooo! Nythän mää tajusin, siks tää on niin siistii, koska nukuin 08.45 ja tein ihanan kakan. Tulihan se sieltä, Hah!!

TOVERIT, NAUTITAAN ELÄMÄSTÄ!!!! ( P:S Tässä kuuluis taustalla Wilberin Pepen biisi. "Voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää...")

Unelma haaveesta

Katsottiin eilen Ukkorähjän kaa yhes Huvila ja Huussi. Siitä innostuneena päätimme tehdä pientä feisliftinkiä meittinkin möksällä. Olen jo aikaisemminkin valittanut sitä, että paikka ei ole oma, niin ei hirveesti viitsi duunaa. Tekivät eilen taas niin kivan muutoksen töllöttimessä, että himotus ehostukseen jäi kytemään. Juu, juu, vaikka Martta on esteetikko ja tiukasti järjestyksen immeinen, niin mökille on kertynyt kaikki tarpeeton ja värimaailma on lähestulkoon ekstentiaalinen. En tosin tiedä, mitä toi sana tarkoittaa, mutta se kuulostaa hienolle.

Ajattelimme, että täytynee kysyä vuokranantajalta millaisia tulevaisuuden suunnitelmia heillä on. Jatkuuko vuokrasopimuksemme ja kannattaisiko muutoksi alkaa tekemään? Kenties vähän maalia, hirsien kuullotusta yms. Uusi vuodesohva olisi paikallaan, säilytystilaa tarvittaisiin kipeästi ja ne kaikki helvetin romut tunkiolle. Oih, olisi niin ihanaa päästä taas tekemään hiukka remppaa ja leikkimään Anittaa Anitan paikalle. Se voi kyllä olla, että vuokranantaja ei anna muutoksia itse mökkiin tehdä  (vanha jääräpää,) mutta tehdään uutta kalusteilla, tekstiileillä ja valoilla.

Mieleni halajaa kovin mökille. Yksi viikendi jäi väliin ja näin kesäaikaan se on kauhistus.  Koko elollinen pyhäkolminaisuuteni, ruumis, sielu ja ajatus kaipaa luontoäidin helmoihin. Päästään lähtemään jo To-iltana ja palan halusta päästä hiukka suunnittelemaan, kenties jo ensi viikonloppuna aloitamme. Toivottavasti Ukkorähjän innostus oli aitoa ja päästäisiin sanoista tekoihin. Pari kesää on mennyt hiukka välinpitämättömällä otteella. Toki, Martta siivoaa ja laittaa paikkoja, mutta on paljon epäkohtia jotka mieltäni rassaavat. Tosin möksän tulee olla rauhan keidas, eikä siellä pidä olla kuin tikku paskassa, mut onhan se mukava, jos ympärillä on kaunista ja paikat järjestyksessä.

Tuleva The Sapaattivapaa pyörii jo mielessä. Nyt myydään duunissa jo loppuvuoden tukka-aikoja ja mun olisi pakko tehdä päätöksiä. Keittiörempan loppulasku on tulematta ja se vaikuttaa suunnitelmiini. Kuten jo olen todennut, remppamopo karkasi käsistä ja himaan meni valuttaa enemmän kuin tohtori määräsi. Jossakin muodossa vapaa on tulossa, kuinka pitkään ja missä, se on suloisesti levällään ajatusmaailmassani. Kuukausi Londonis on vielä voimissaan, mut mitä sen jälkeen? Onko yksi vai kaksi kuukautta maalimalla? Tulenko välillä Suomeen ja lähden täältä? Vain herra yksin tietää. Hui, pelkkä ajattelukin saa sykkeeni nousemaan ja tunnen villiä vispausta punteissa. On se pidettävä, tuleva vapaa on Martan mielenterveyden kannalta välttämätön. Sitä ei saa, sitä ei voi riistä minulta pois. Tämä on unelma, ehkä haave, mutta lujalla uskolla teen siitä totta. Se on TOTTA!

Kaunis pieni sana

Laitoin eilen uudet siniset Chinot ja valkosiniraidallisen teepaidan duuniin. Jalassa oli ne valkoiset Conversit. Olin raikas. Eräs asiakas kommentoi, että näytän hyvälle, kuin karamelli. Eikä siinä mitä, asian pointti ei ole pelkästään ulkokuntainen itsekeskeisyys vaan se, että kuinka kivalle se tuntukaan, kun saa hyvää palautetta. Muistammekokaan sanoa kanssaihmiselle jotakin kivaa silloin, kun tarvetta ilmenisi? Pienellä huomiolla saadaan paljonkin hyvää aikaiseksi. Tätä Martta viljelee. Kiva, pieni kaunis sana silloin tällöin, ei ole minulta mitään pois, mutta voi joskus pelastaa jonkun päivän. Pelastaa maailman. No, nyt taisin liioitella, ei kai mun uudet Chinot maailmaa pelasta... Mut laitappa hyvä jakeluun, kokeile mille se tuntuu. Anna kiva sana ystävälle tahi ihan tuntemattomalle.

Osa ihmisistä on jo kesälomalla. On niin ihana katsoa asiakkaita, jotka ovat jääneet ansaitulle olotilalle. Heistä oikein huokuu vapaus ja huumaava onnen tunne. Kieltämättä, alkaa jo tuleva loma mielessä kummitella. Olenko jo kertonut, että suunnitellaan Ukkorähjän kans Norjan reissua? Sain hänetkin lämpenemään ajatukselle ja aivan intona sitä odotan. Tarkoituksena olisi huitaista juna-auto tsydeemillä pohjoiseen ja siitä Lofoteille ( kirjoitetaanks se noin, höh.) Enihau, Norja on huikaisevan kaunis maa, ehkä upeinta mitä olen nähnyt ja autoilemalla siitä saa paljon irti. Odotan, odotan... Niin no, tässä olisi taas yksi hyvä syy valvoa innostuksesta aamuyöt. Eipä odoteta liikoja, niin ei mene taas yli hilseen.

Multa on pyydetty vielä kuvia asunnosta. Olette varmaan jo lopen kyllästyneitä aiheeseen. Mutta laitan vielä muutaman foton. On outo tunne, kun kaikki on nyt valmista. Pähkäiltiin Ukkorähjän kans, että lähdetäänkö mökille to vai pe? Mä sanoin, että mulla ei oo mitään tekemistä pe, joten halusin lähteä jo to. Ei mitään tekemistä!! Haloo!!! Ei mitään tekemistä??!!

Merkattu kohtaloni

Arki. Tavallisen ihana aamu. Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Juhlat on juhlittu ja remppa ohi. Pysähdys. Istuessani partsilla aamuisella mokalla, ymmärsin, että viimeiset pari kuukautta on ollut aikamoista haipakkaa. Nyt onkin hyvä huokaista, saa olla rela, nyt ei tartte suorittaa. Eikä tehä mitään. Olen ihan helvetin tekemätön ja minulla on siihen oikeus.

Tein kauden enarit. Nukuin 07.45! Onko asia näin nähtävä, että toi juhlahumu sopii Martalle? Pitäisikö baarissa rampata alvariinsa, niin ihminen saa nukuttua. Eikä se mee niin, kyllä se on tämä elämisen tavallisuus, joka saa ihmisen normalisoitumaan ja uni tulee. Näin sen näen.

Tein eilen merkittävän löydyn. Kävin uimassa Aurinkolahdessa ja katso, rantahietikossa odotti minua kaulakoru. Eikä mikä tahansa killutin, vaan aito heimotalismaani. Onnen amuletti. Siinä hyvässä pössiksessä tunsin korun olevan merkitty. Nyt se on minulle annettu, onnea ja iloa tuottamaan. Olkoon se kaulassani ja olkoon elämäni avoin. Olin silleen ihan fiilareis, en yleensä koskaan löydä mitään. Jännä. Olen merkattu Heimo Homo.

Käytiin Ukkorähjän kans ilta-ajelulla. Viihdytämme joskus itseämme päämäärättömällä ajelulla ympäri Hesan lähiöitä. Nyt pyörittiin täällä Itäisellä puolella. Oih ja voih, kun on kivoja alueita yltympärinsä. Täällä Vuosaaressa on mahtavia, vanhoja omakotitaloalueita, joissa on isot, isot pihat. Toi Marjaniemi on kyllä huikee ja aikas kivoja torppia siellä. Ihan Martta sillä silmällä ympärilleen katseli, et mihinkäs sitä sit seuraavaksi muuttaisi. Omakotitalo Hesassa, ei kuullosta hassummalle...

Kivasti kemuillen

Juhlat olivat onnistuneet. Olin nähnyt paljon vaivaa sapuskan kans ja se kyllä palkittiin tyytyväisillä ruokailijoilla. Ilta meni vain niin hirveen äkkiä ja mulla turhankin paljon keittiössä. Vaikka olin tehnyt ns. seisovan pöydän, niin kyllähän sitä touhua piisasi. Martta ei tykkää jättää tiskejä lojumaan, joten ne selvitin ennen pihalle menoa. Sillä lailla on tuota emännän vikaa...

Oltiin tilattu karaoketaksi 23.30 ja sepä oli HAUSKA idea. Martta sai hoilata Paulaa sydämensä kyllyydestä ja olisin ollut valmis viettää koko illan pirssissä joikhaten. Oltiin silleen somasti tuiterissa ja vailla lauluestoja. Oikeesti luulin hetkittäin olevani The Idols tai vähintäänkin Talentti. Käytiin yksillä mummon tunnelissa ja siitä jatkettiin Jirin kans paikkaan jota ei kerrota äidille. Sääli sinällään, porukka hajaantui ja se oli sit siltä osin siinä. Martta sai humpata ja sekös oli fantastico pitkästä aikaa. Juu, oltiin tukat tötteröllä ja aamulla oli hiukka huono hapetus. En suostunut sairastaa, vaan hyppäsin fillarin selkään ja tutustuin aurinkoiseen lahteen elikkäs Aurinkolahteen. En tiedä, johtuiko onnistuneista juhlista vai mistä, mutta olin sikahyvissä fiilareissa ja rakastin koko maailmaa. Sikäli harvinaista, että yleensä daagenefterissä mieli on synkkä ja elo musta. Mut hei, toi Aurinkolahti on kyllä huikee. Suomen riviera. Hyvä pössis.

Iltaeleganssi ja lisää juomoo vieraille

Tortta på torttu

Saletisti salaatti

Rapubruchetta

Sienillä täytetty tuulinen hattu

Piilotettu tomaatti ( Focaccia)

Kippari Kallen herkku filopinaaattihässäkkä

Jiri saa lakua pintaan

Hän on hän jonka kans menimme buariin

Suun huuhtelu Limoncellogranita

Anna mulle Pavlova

Niin tässä

Asunnon väreissä, totta kai.

Budhis siunasi illan

En jaksa nyt satuilla enempi, toi soffa houkuttaa.  Kertokoon kuvat.