17.6.2012

Tähtikarttaan merkitty

Ei tullut torppaan uusia mööpeleitä. Löydettiin kyllä kiva vuodesohva ja vaatekaappi, matotkin löydettiin. Soitettiin möksän vuokranantajalle, tiedustellaksemme sopimuksen jatkumosta, mutta hän oli reissun päällä ja näin estynyt puhumasta. Kuittasi vain, että palataan asiaan ensi viikolla. Martalla tietysti nousi epäily, vhot thö fak, mitä hää sillä tarkoitti. Ei välttämättä mitään uutta, homma jatkuu entisellään. Mutta meillä tämä herätti mielenkiintoisen keskustelun. Sen unelman ikiomasta kesäpaikasta, kenties jopa talvikäyttöön sopivan. Tehtiin Ukkorähjän kans laskelmia ja noin niin kuin maalaisjärjellä laskettuna, tällä vuokralla lyhentäisi kivasti pientä mökkilainaa. Tämä kaikkihan on Huvilan Ja Huussin ansiota. Sitä katsottuamme, tuli uudistushalu ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että tekisi mieli ( lue; olisi järkevää) ostaa oma. Ikioma.

Loistaaaaa!

Väriä elämään

Varjoja paratiisissa
Ukkorähjä otti ja istui tovin tässä koneella ja löysi meille oivan kesäpaikan vastarannalta! Totta tosiaan, tuossa lähellä olisi myynnissä meille oikein sopiva pikku paratiisi. Asia on ihan pelottava ja mennäänkin tänään sitä katselee. Ei siellä ole mitään yleistä näyttö, mutta kuka sen estää, jos mennään hiukka vakoilee. No huh, katsotaan nyt. Mutta Martta uskoo elämän johdatukseen, jos näin on Jumalan karttoihin merkitty, niin se on meille ongelmitta tarkoitettu. Pelottomasti Martta menee kohti unelmia.

Saatiin arvovaltaisia vieraita suoraan Londonista. Hyvä ystäväni Harry sulostuttaa meitä seurallaan. Vietettiin ilta hyvän ruuan parissa, nautittiin toistemme seurasta ja saunottiin sielua puhdistavasti. Harrin kans juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla päättyi. Siinä on sitä sielujen sympatiaa. Puhuttiin myös tulevasta The Sapattivapaasta. Tarkoituksenihan on aloittaa se Harryn luona Londonis. Hän vain houkutteli, että tulisin jo lokakuussa, koska vielä silloin siellä olisi hyvät kelit ja anti paras. Pannaan harkintaan. Enihau, menen milloin menen, mut olen varma, että se kuukausi tulee olemaan antoisa. Juurikin tuossa sovittiin, että tehdään myös pikku Pariisin matka. Ouh, syksy on pelastettu.

Pottutomaattivartaat, grillattu halloumi ja tzatziki
Nyt on sääli jättää tämä ihanuus. Olen juurikin tavoittanut Zeniläisen tyyneyden sieluni kanssa ja tahtoisin niin tänne jäädä unohtumaan. Istun alaterdellä varjon alla ja sade ropisee rakastavasti. Mikä tuossa hiljaisessa sateen ropinassa on niin kaunista? Mut ei auta, lähdettävä on. Ensi viikolla on Jussi, se on juhlista jaloin. Sitä siis odottaman.

2 kommenttia:

  1. No huh huh, kyllähän sä marttalainen jo ehditkin toipua/levätä edellisestä rempasta. Oisko viikko mennyt :)))
    Siitä vaan, unelmia pitääkin toteuttaa jos mahdollista! Kivaa, saadaan taas seurata sun riemuja ja vähemmän riemuja eli aikaisin heräämisiä ja niitä ööö vatsajuttuja;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä olisin valmis aloittamaan rempan, jos tuollainen paikka meille omaksi tarjoutuisi. Se olisi aivan mahtavaa!
    Mut aika monta mutkaa on vielä selvittämättä... Toivossa on hyvä elää, enkä korkeelta tipahda ;) Ilman unelmia, ei ole elämää ( vanha Marttalainen sananparsi.)

    VastaaPoista