Jokainen päivä on ensimmäinen

Ensimmäinen lomainen aamu. Kannattaa herätä jo 04.00, ettei vaan mene kallista aika hukkaan. Ajattelinkin, että en taida nukkua koko lomalla. Sehän olisi hukkaan heitettyä aikaa. Voe perse, en paremmin sano. Nooooh, en takerru nyt pikku seikkoihin, lomalla ollaan suurpiirteisiä ja sinne päin heikunkeikun. Millekäs tää nyt sit tuntuu? On pakko myöntää, että väkisin veti tota pärstävärkkiä kieroutuneeseen virneeseen ja näytin vähintäänkin saaneelle. Se hetki, kun pääset vapauteen ja lompsit ansaittuna pitkin Espaa, ei ole kiire ja ymmärrät, että aikasi on vain sun seuraavat neljä viikkoa. Se on aika huikee tunne. Jette Spesiaali, ettenkö sanois. Vaikka rakastan työtäni ja rakastan ihmisiä, niin sosiaalisuuden kuppini oli aika täynnä. Lomani alkaa muutaman päivän möllötyksellä, ei ihmisiä, ei tarvetta puhua, ei kommunikoida. Saa vain olla. Sanoin Ukkorähjälle eilen, että haluaisin olla illan yksin. Ei ymmärtänyt hän. Mikä se nyt on, kysyi. En jaksanut selittää. Käytiin kuitenkin iltauinnilla. Yhes.

Mansikkakakkuuuuuu

Eilinen hieronta oli  T A I V A A L L I N E N!!! Sikahyvä aloitus lomalle. Se oli sellainen puolentoista tunnin syvä jokothai-hieronta. Olin hetken Thailandias ja fiilis oli autenttinen. Martta korahti nukkua ja hiukkako olin sekaisin sessiosta. Mut teki niin kutaa, että vieläkin itkettää. Kiitos tytöt, en parempaa tuparilahjaa olisi voinut saada!

Salaatti ja kupliva ( ei tehny mieli, whaaat?!!!?) jäi väliin. Vaikka Espalla oli internatsionaali meno ja ihmiset näytti kauniille, en halunnut terdelle. Ehkä se johtui siitä, että olin luvannut itselleni ostaa uuden käsveskan. Se edellinen marttamoukari meinasi viedä multa hengen, joten oli perusteltua hankkia uusi. Ai, ai, mikä taivas. Löysin kolmekin unelmien täyttymystä ja uskoo ken tahtoo, meinasi mennä päätös vaikeaksi. Se ei ole Martalle mitenkään normaalia. Yleensä tiedän hyvin tarkasti mitä haluan ja mitä otan ( tai saan.) Vatkasin ja veivasin, peilin edessä pyörin kuin puolukka tyttöjen piipissä. Oli vaikiaa. Mut sit päädyin D&G unelman kevyeen, mustaan nahkahurmioon. Otin sen yöksi viereen. Se edellinen oli liian painava ja hemmetin hankala käyttää. Meijän suhe on nyt ohi ja mulla on uus rakas. Kyllä elämä on heleppoo, kun sen oikein oivaltaa.

Oih! Love!

Kerron teille tarinan. Se on samalla onnellinen ja onneton. Eilises bussissa oli isä ja poika. Kuten varmaan jo tiedätte, Martta on tarkkailija tyyppiä. En mie kyttää, mutta olen kiinnostunut elämästä. Isä oli komea kuin faan ( mikäs toi faan on?) Enihau, hää oli sellainen räppärityyppinen, nuori ja komea. Lähes jumala. Valkoiseen huppariin (diesel) hunnutettu, mustat, rennot verrarit. Jotenkin ylväs, puhtaissa piirteissään. Tuli mieleen, että siinä on herra, jolla on munaa, eikä hänelle ryppyillä. Sellainen selkärankainen. Poika, suloinen kuin tikkunekku. Ruskeat nappisilmät, isänsä näköö selvästi. Mut se, mitä oli heidän välillä, sai Martan kyyneliin. Poika istui isänsä kainalossa, vahvan ja voimakkaan käsivarren turvakolossa. Siinä oli hyvä olla. Suojassa pahalta maailmalta. Ei tarvittu sanoja, oli vain se tunne. Sinä olet rakas poikani ja minä sun vahva ja suojeleva isäs. Onnettomaksi tämän tekee se, että tuota tunnetta Martta ei ole päässyt nauttimaan. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että säälikää mua. Elämä menee menojaan, eikä mua enää satu. Mutta välillä, ihan yllättäin, tulee näitä kipeitä hetkiä. Onneks mulla oli mustat lasit ja ankkuri napit...

Enkä mää kerennyt illalla suorittaa puhtaanpidollisia toimenpiteitä. Tultuani himaan, tillin tallin hieronnasta, oli pakko ottaa pari olssonii partsilla. Istuin siinä tyhjänä ja kuuntelin itseäni. Hiljaisesti vain humisin ja yhtäkkiä olinkin täys. Ihan somasti tunsin. Laitoin rätti ja astiamasinat jyllää, ja istuin pari tuntii koneella, hoitaen putiikin asioita. Maksoin kaik laskut ja muuta sälää. Tehtävät suoritettu. Piste. Nollanollaseven voi poistua. Eliminoikaa kohde. Piste. Olkaa lomalla. Piste. Kordinaatit kaakkoon. Kohde tuhottu. Piste.