Suoraan sängystä järveen! Nyt en mainitse moneltako heräsin, kuinka nukuin ja onko tullut kakka. Toistan kuulemma itseä ja olen ennalta arvattavissa. Mutta saanko mainita, että hienommin aamu ei voi enää alkaa. Käki kukkuu, arska paistaa ja tuuli puissa söpösti suhisee.
Tultiin jo eilen paratiisiin ja täällä kaikki kukat, ruoho ja metsä on rehvä kuin emännän perä. Kaksi viikkoa veke ja maisema on täysi. Oli ihanaa tulla. Lämmäytin saunan iltaehtoolla ja purin kaiken väsyn ja kiristyksen. Otin saunajoogha session ja sain kroppani relaamaan. Venyttely ja jooghaaminen lauteilla on äärimmäisen tehokasta. Tunsin kuinka kireys pikkuhiljaa antoi periksi, niskajäkitys oikein paukahteli mennessään. Nyt on hyvä. Ei ahista, ei purista. Täytyy myöntää, että tuleva loma alkaa jo kummitella. Kroppa huutaa hoosiannaa ja saa oikein tsempata, että jaksaa vielä kaksi viikkoa. Mutta täällä on hyvä kerätä voimia. Ihmisriepu jaksaa taas.
Katselin eilen tätä meittin mörskää sisustussilmin. Joka kohta on vähä niin ku sinne päin. Toimivaa joo, mutta jotenkin niin laast siison. Onko näin, että tänne tullaan relamaan ja vain olemaan, eikä tarmo ja energia riitä järjestyksen ylläpitämiseen. Toisaalta, tartteeks kaiken olla aina niin helvetin hienosti? Tämmöinen lievä epäjärjestys ja asioiden yhteensopimattomuus voi olla hyvää vastapainoa arjen militanttiin. Empä ota asiasta ressiä, kiva olisi hiukka laittaa, mut tehdään se rakkaudella ja lempeydellä elämää kohtaan. Juu, näin teemme.
Ukkorähjä sanoi eilen, että voitaisiin ajoissa lähteä kylille. Siellä nyt hirsiä vetää niin, että hanurista savu pöllyää. Ja hei, kello lähenee kymmentä. Pikku koirakin tuhnuttaa täyttä häntää. Voi noita mun Ukkoja. Martta jo paplareita päähän värkkää ja olisi intona kirkolle kaahaamassa. Oli kaiketi tarkoitus käydä tsekkailee Karjaan tarjonta, josko jotakin uutta tupaan saataisiin.
Martasta on tullut hempeä mielinen. Eilisellä uintireissulla pelastin Leppäsen Kertun varmalta hukkumakuololta. Räpiköin siinä rantavesissä ja huomasin kuinka toinen yritti epätoivoisesti päästä kuivalle maalle elämään. Jeesasin pientä, otin pintaan kädelle ja kiikutin sannalle. Humpsahti ensin selälleen, mutta annoin hiukka kyytiä ja siitäpä kotvasen kuluttua herkesi siivilleen. Palkkioksi sain hyvän mielen ja olen kaikkien Kerttujen sankari. Vain pilkut puuttuvat.
Mitenkähän mainostaisin, että en ampuisi yli? On jotenkin hillittömän hyvä fiilis. Olen hyvällä mielellä ja sisällä asuu rauha. Ei, nyt ei pidä liikaa nauttia. Tässä on selvästi joku kuoppa haudattuna. Uskaltaako olla onnellinen? Jos on, niin otetaanko se minulta pois. Jos vähän himmailisi, niin säilyisikö paremmin. Ei perkele, kyllä Martta päästelee täysillä. Nautin tässä ja nyt. Ihanoooo! Nythän mää tajusin, siks tää on niin siistii, koska nukuin 08.45 ja tein ihanan kakan. Tulihan se sieltä, Hah!!
TOVERIT, NAUTITAAN ELÄMÄSTÄ!!!! ( P:S Tässä kuuluis taustalla Wilberin Pepen biisi. "Voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää...")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti