Hujareita liikenteessä

Veepeet ohi ja työ kutsuu. Mikäs siinä, kiva lähteä duuniin. Marttaa ei työ ahista. Se on hyvä se. Mutta mua ahistaa, että en onnistunutkaan saamaan lentoja Lissaboniin. Mina ei jymmarra, vielä muutama päivä sitten oli Finskin suoria lentoja huru mykke, ja nyt niitä ei ole. Ei huhtikuulle, ei toukokuulle. Voiko olla, että ovat vilahtaneet Martan nenän edestä? Voihan perkules. Täytynee selvittää asiaa, pettymys oli suuri ja nyt viimeistään halu mennä on suunnaton. Mitä ei saa, sitä heti haluaa. Höh! Ostin eilen Lissabonin matkaoppaankin, sitä ennen unihiekkaa selailin.

Hah! Huijaisin eilen Ukkorähjää. Rakastin häntä sillä mun muro/wasapilohella ja pinaattihöystöllä. Jätin sit kertomatta, että mausteina ovat wasabi, sitruunaruoho, chili, kalakastike ja reippaasti valkosipulia. Ihan annoin ymmärtää, että maustamatonta kotiruokaa olisi tarjolla. Hyvin uppos, niin haarukoi tyytyväisenä ja vielä kehua rupsautti. Pikkasen hiljeni, kun kerroin, mitä kaikkea se piti sisällään. Näin se menee, ei väkisin, vaan väsyttämällä. Hyvä Marttaaaaa!!!!

Eilen tuli FST:ltä mielenkiintoinen keskusteluohjelma jännittämisestä. Olipa lohdullista katsottavaa / kuultavaa. Ohjelmassa haastateltiin ihmisiä, jotka ovat enemmän ja vähemmän esiintymistilanteissa paniikissa. Tommy Helsten kertoi, että syy jännittämiseen olisi häpeän tunne ( hän muuten itse on myös kova jännittämään.) Pohdin asiaa mielessäni ja löysin yhteneväisyyttää omaan elämääni. Martta on kova jännittämään ko. tilanteita. Vaikka olen normisti hirvittävä hölö, niin on vaikea uskoa, että moisesta kärsin. Näin vanhemmiten "vaiva" on hiukka helpottanut, mutta kyllä elämässä on mennyt monta hienoa tilaisuutta ohi ongelman vuoksi. Rohkeita olivat nämä ihmiset, kaikkia pelotti sikana, mutta ruutuun tulivat. Ja kaikki tekivät työkseen jotakin sellaista, että joutuvat kohtaamaan pelkonsa lähes päivittäin. Nostan hattua. Erityisen hienoa, että tämmöisestä aiheesta keskustellaan rohkeasti. Kiitos.

Ou jees! Nyt päivän kimppuun. Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää!

Julkinen lätty

Voi pyhä ihme! Martta makkoo niin, että savu perseestä tuhnuaa. Ihan piti itsensä ylös väkisin repiä, eihän tämmöisestä mitään tulee. Kello jo kymmenettä näyttää, joku roti se täytyy elämässä olla. Ylös, ylös ja ulos. Hommiin siitä, laiskaperse. Pyykkikone laulamaan, herra ei löysiä suojele.

Maanantai veepee on kyllä ohjelmoitu aika tehokkaaksi. Ei tässä paljon kerkeä makoilemaan. Niin on kaikenmoista hommoo. Laiska töitään luettelee, mutta on kiva saada asioita tehtyä, sit voi viikon ottaa rennosti. Juuri nyt pyörittelen houkuttelevaa ajatusta mielessäni, voisinko tänään varata matkan Lissaboniin pääsiäiseksi? Eihän siinä periaatteessa ole mitään estettä, Ukkorähjä ei välttämättä tykkää, kun Martta taas maailmalle lähtee. Mut mieli halaajaa... Jotakin porkkanaa...

La-illan pizza on kyllä julkistamisen arvoinen. Kävin kattoo edellisen postauksen Karppi-pizzastani,  mutta se on aika ympäri pyöreä ( löydät sen täältä, ja myös linkin pohjan valmistukseen.) Jokaisella on tietysti ne omat täyte mieltymykset, mutta täytyy tunnustaa, että tää satsi oli erityisen onnistunut. Ei ihan puhdas karppi, laitoin mangoa.

Aloita valmistus täytteistä ja kastikkeesta. Ne on hyvä olla valmiina, ennen kuin teet pohjan. Teen aina itse tomaattikastikkeen, en kylläkään ihan tomaateista asti keittele. Sotket vain ko. kaikki aineet keskenään.

TOMAATTIKASTIKE
- 1 prk maustettu tomaattimurska ( valkosipuli t. chili)
- 1/2 tuubia tomaattipyreettä
- 4 isohkoa valkosipulinkynttä murskana
- ripaus suolaa ja sokeria
- hiukka oliiviöljyä
- 1/2 chili hienonnettuna
- pizzamauste tai oregano ( tuore hyvä.)
- rouhittua chili/mustapippuria


Täytteenä käytin seuraavaa.


- emmental / parmesanraaste
- luomutomaatti
- artisokansydämiä
- buffalomozzarella
- tuore pinaatti
- pakaste mangokuutiot
- ilmakuivattu kinkku
- saksanpähkinäöljy, mustapippurirouhe

Raasta ja sotke juustot keskenään valmiiksi. Viipaloi tomaatti ja pieni artisokka. Mozzarella samoin. Huuhdo pinaatti ja poista kovat kannat. Mangot on sulamassa, tietty. Aloitan pizzan kasaamisen kastikkeesta. Sitten osa juustoraasteesta ja tomaatit. Täytteet nyt voi laittaa periaatteessa missä järjestyksessä haluaa, mutta kinkku vikana ja sen päälle ohuesti vielä juusto. Laitan myös jossakin välissä hiukka saksanp.öljyä ja rouhittua mustapippuria. Lykkää uuniin 200 astetta, ensin n. 15 min. ja sit nosta lämpö 225-250 grillivastuksille ja saat rapsakan pinnaa. Anna pizzan vetäytyä 20 min. ja nauti. Vot!

Pohjalle kastike

Juustot, tomaatti ja öljy/pippuri

Artisokka, mango ja pinaatti

Kinkku ja loput raasteet

Redi. Syö ja putoa.

Enpäs nyt kerkeä muuta runoilemaan. Täytynee lähteä uintireissulle ja ajattelin käydä Isossa Ompussa kalaostoksilla. Paska lähisiwasta ei saa kunnon kalaa. On mentävä merta edemmäksi kalaan, hah ha haa! Samalla voisi käydä antamassa äänensä ennakkoon. Se on suuri kunnia ja miellyttävä velvoite. Martta on ollut poliittisesti valveutunut yksilö, ten points! Olkoon alkava viikkosi valoisa!

SEXYY

Eilen oli tavallisen tylsä kiva päivä. Siinä ei todellakaan ollut mitään mediaseksikästä, mutta kuinka saisin kuulostamaan sen edes hitusen jännittävälle pornolle? Noin niin kuin kiinnostavalle. Tarkoitan.

Aamuinen paniikkisekoilu auttoi minut kohtaaman Onnen het aamutuimaan. Leijuin tässä onnellisuuden ymmärryksessä koko päivän. Yksinkertaista, mutta palkitsevaa. Pikku pakkanen pani kivasti aamuisella uintiretkellä ja katsoin tätä viheliäistä talveakin vaaleanpunaisen harson läpi. Oli lämmin olo ja valo kutitti takaraivolla. Ei huono hei...

Avanto antaa energiaa niin, että olisin voinut siirtää vuoria tai hallita kokonaisia kansakuntia. Rakastan tuota olotilaa. Annoin rätin heilua ja työskentelin puhtaanapitoa antaumuksella, sykkivän kiihkon vallassa. Olin siivoushurmiossa. Nyt paikat kiiltää ja vieläkin tunnen syvää tyydytystä. Palkitsin itseä kevään ensimmäisillä tulppaaneilla. Ne ovat varsin hurmaavia. Terhakkaana tervehtivät aaltoisessa maljassa ja muistuttavat minulle värin olemassa olon. Olin niin tehokas, että siistimisen lomassa, paistoin myös kakkuja duuniin. Noin niin kuin vasemmalla kädellä. Kun on energiaa, mikään ei tunnut ylivoimaisella ja voit tehdä, toteuttaa useampaa toimintoa samanaikaisesti. Kyllä Martta on hurja kone. Tykittävä kotitalousihme. Oikein tappokamaa.

Päivän seksikkäin kohokohta oli ehdottomasti välttämättömyystarvikkeiden hankintasuoritus paikalliseen Hong Kongiin. Outs, mikä kiihko! Asiasta tietämättömille kuulunee valaista, Martta rakastaa näitä helvetin halpahalleja. Siellä on ihan kaikkee ja mitään ei tarvita. Totta puhuakseni, suoritan duunipaikan hankintoja ( paskapaperia, pesuaineita yms.) Mutta aina sieltä lähtee jotakin tuiki tarpeellista myös himatsuuniin. Nyt sorruin ostamaan kaikenmoista spesiaalia pyykinpesuun. On kuulkaa, niin monenmoista tahranpoistoainetta, että meinasi Martta vallan sekaisin mennä. Otin sit vähän kaikkee ja katsotaan kuinka hohtaa Martalla valkopyykki. Tämä, jos mikä on pornoo! Puhdasta sellaista tosin.

Kauniissa yhteisymmärryksessä Ukkorähjän kanssa halusimme molemmat illalliseksi pizzaa. Home made. Suoritimme tarvittavat hankinnat ja Martta poikkeuksellisesti jätti viinit pitkäripaisen hyllylle.  Tähän väliin Martta lepuutti ja nautiskeli pikku päivätirsut. Pikku koira kainaloon ja kevyt tainnutus. Se antaa kummasti voimaa ja niistä sielu saa ravintoa ja erottaa arjen pyhästä. 


Tätä Italian lahjaa ihmiskunnalle piti tietenkin tehdä kaksi versioo. Martta välttää valkoista jauhoa ja Ukkorähjä menee perinteisellä. Martta esikäsitteli ainekset niin, että molemmat kasasivat omat lättynsä. Pienen hetken olimme bellabella tuttimare Italiassa.  Päästäkseen autenttiseen Italo-tunnelmaan, Martan oli ihan pakko kurmaista yhden punaviinipullon jämä. Nyt täytyy kehua retostella, että Martan lätty oli suoraan Jumalan lahja taivaista. Rakkaudella sen valmistin ja harmittelin mielessäni, että sille ei ollut muita makutuomareita kuin Martan vanhat ja kuluneet makunystyrät. Olisiko lättyni räjäyttänyt jonkun tajunnan vai kuvittelinko vain hurmiossani? Enivei, oli ihan helvetin hyvää. Resepti löytynee ruoka-ohjeistani. Täytyykin tarkistaa se. Martalla on tapana tehdä aina uusi versio. Oliko tämä kehittyneempi kokonaisuus ja ansaitseeko se tulla julki maukkaudellaan? 


Iltamme sai varsin seksikkään käänteen ja heittäydyimme tyydytettyinä vaakatasoon. Kolme tuntia Ameriikan Idoleita putkeen, siihen väliin hurttia suomihuumoria Putouksen voimin. Voiko parempaa olla ja kuka väittää, että tästä puuttuu kiihkoa? Pistimme elämän varsin ranttaliksi ja vedettiin vielä  Laskiaspullat. Kyllä, kermahöttöä ja mantelimassaa, jumalauta! Levokas raukeus tavoitti Martan mielen ja levolle laski luojani. Aatuutilullaa tuli ja armahti. Elin hetkessä ja hetken elin. Semmoinen päivä.

Onnistunut onni

Heräsin kuoleman rajamailta, unen pimeistä rämeiköistä. Olin ihan sekaisin, apua, mikä maa, mikä valuutta. Tiedätkö, joskus on vain sellainen paniikki herääminen. Mikä päivä nyt on? Olen myöhästynyt töistä, missä mun pitää olla? Kunnes tajusin, että nyt on lauantai. Ihana lauantai. Sulokas hyvänolon tunne levisi elimistööni, verenpaine asettui tasaiseksi sykkeeksi ohimoille ja elämä otti hymyn. Ja kas, Martta ymmärsi elää hetkessä ja ottaa nyt ilon irti aamuhetkestä. Sanomattakin on selvää, että Mokka höyryää kupissa ja ympärillä leijuu rauha. Pikku koirakin antoi aamun nukkua, pusuhetket on suoritettu ja kinkkupalat nautittu. Voih, elämän auvoisuutta...

Edellisessä postauksessa kirjoittelin sieluni levottomuudesta. Pohdin siinä jättäväni kaiken ja lähteväni maailmalle. Ajatus ei ole jättänyt rauhaan, mutta se on saanut ymmärryksen. Sain eräältä lukijalta hienon vastauksen ja haluan nostaa sen esille. Uskokaa tai älkää, mutta tämä vastaus auttoi minua ymmärtämään itseäni. Uskon, että se on minulle tarkoitettu ja näin joku ohjailee meitä ja antaa niitä vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Kiitos Sirkku! Toivottavasti et pahastu, kun nostan asian esille. Minusta tämä on hieno,  oivaltava ja opastava tarina meille kaikille.

En tiedä onko tästä apua, mutta itse näin viime yönä jännän unen: olin siinä jollain ihmeen selvännäkijällä joka pystyi näkemään ihmisten sielut. Hän sanoi mulle että 'oho, enpä ole ikinä nähnyt näin pientä sielua!' Minä: 'pientä? ' Hän: ' olet elänyt monta elämää ja siten sielustasi on aina jäänyt pala taivaaseen. Nyt elät elämääsi tällä pienellä murulla, joka toivoo pian yhtyvänsä niihin puuttuviin osiin'. Minä mietin unessa, että no nyt ymmärrän miksi minulla on aina kaiho 'jonnekkin'. Kerroin unestani sisarelleni joka vastasi mielestäni kauniisti:

Sielullasi on ikävä korkeampaan minääsi, joka
odottaa että löydät sen - niinkuin me kaikki. Sitä kutsutaan
valaistumiseksi. Sielusi muistaa että olo on silloin kun olisi kotona.
Siksi ihmisellä on koko ajan olo, että etsii jotain mutta ei saavuta
sitä. Ja luulee että sen saavuttaa huomenna ja siksi ei elä
nykyhetkessä. Tätä voi verrata auringonsäteeseen joka unohtaa että on
osa aurinkoa. Niin on ihmisen sielu osa Jumalaa.
Pisti miettimään.

Ymmärtääkseni tätä ikuista kaipuuta jonnekin tai johonkin, olen myös pohtinut elämän onnellisuutta. Mitä onni on? Pieni suuri sana, jota kaikki tavoittelevat. Kai. Olenko minä onnellinen? Sori hei, Martta on nyt syvillä vesillä, mutta ei mittään hättää, hiekkapohja ja hyvät vermeet, sano. Olen aina ajatellut, että onni on isoissa asioissa. Se on jotakin sellaista, että se täytyy ansaita ja sitä pitää koko ajan tavoitella. Vanha luterilainen kasvatusperiaate. Perse ruvella ja niska limassa sinun tulee kärsiä, että saat taivaspaikkasi. Voi pieni ihmisrääsy, mennä tolkutat, elät onnesi ohi ja taivasporteilla joku korkeampi kysyy: " Martta, olitko onnellinen, mitä häh? Olinko? Niinpä.

Jospa pysähtyisi ja hetken kuuntelisi. Ymmärtäisi. Esimerkkinä aamuinen herääminen. Tajuttuani, että tänään on lauantai. Ihana lauantai. Ei kiire mihinkään, ei hätää, eikä hoppua. Ohi kiitävän hetken tunsin lämpöisen onnen munaskuissani. Siinä se oli. ONNI. Vhot thö fak, noin mitätön hetki!? Mutta tätähän tämä juuri on! Onni on lähellä, jos sen ymmärtää olevan. Ei se löydy Meksikosta, eikä maailmalta. Se on arjen pikku pipanoissa, niissä hetkissä tavallisissa. Katsomalla lähelle, näet kauas ( pikku prinssi.)

Tänään Martan onnellisuus koostuu niinkin hurmaavasta asiasta kuin siivous. Aloitin jo eilen illalla pesemällä paskahuussin. Oikein jynssäsin. Olen varannut koko päivän puhtaanapito toimenpiteisiin. Mikä on tämä Martan perverssio ikuiselle siivoamiselle, onko se onnen tunne? Kyllä, joku oraalinen, hullu nautinto puhtaudesta, joka tekee onnelliseksi. Kyllä minun täytyy nyt myöntää, että viime aikoina, en ole militanttisesti suorittanut viikkosiivouksiani. Olen ymmärtänyt sen olevan turhaa sijaistoimintaa. Järjestelmällä kotia, siivoan myös sieluani ja näin ansaitsen onnen ja taivaspaikkani. Paskan marjat! Jospa ottaisi tämänkin asian kanssa hieman löysemmin, toki puhdas koti on kiva, eikä tässä nyt paskaan hukuta. Mutta tänään siivoan. Nautin ja siivoan.

Valkopyykki esipesulla

Hyi, kun Martalla on taas levoton sielu. Kyseenalaistan olemattoman oloni ja ruoho näyttäisi olevan vihreämpää aidan tuolla puolen. Tämä ei ole valittamista, enkä olen daun, mutta joku tuolla sisälläni vaeltaa. Tekisi mieli hurauttaa elämä valkopyykkiin esipesulla ja päälle vielä kloriittia. Mikä, mikä, tämä oikein on? Pitääkö tähän etsiä vastauksia Intiasta, äiti Amman helmoista. Mikä onkaan Martan tarkoitus, mistä löytyy sisäinen rauha ja iänkaikkinen valo? Onko sitä?

Voe pyhä jyssäys! Juuri kun olin kuvitellut, että olen tavoittanut sen olennaisen, rauhan itseni ja muiden imeväisten kanssa, niin sekaisinhan se pistää. Panee oikein halolla otsikkoon. Elämäni on ollut selviytymistä kriisistä kriisiin, olen sen saran asiantuntija. Voisiko tämä kuitenkin olla sitä kuuluisaa viidenkympinwillitystä? Ei kai? Kuinka se riivaa, anna vinkki. Levoton mieleni leikkii hurjilla ajatuksilla. Jos paljastan sinulle, ethän kerro kelleen? Pahimmillani, olen ajatellut ottaa ja lähteä. Myydä asuntoni ja mennä maailmalle. Katsoa, mitä elämä toisi tullessani. Mistä tämmöinen vastuuntunnottomuus kumpuaa? Minä, järjestyksen ja ennalta arvattavuuden ruumiillistuma, en edes kestäisi epävarmuutta huomisesta. Kaiken täytyy olla hallinnassa tai muuten hukka perii. Mutta silti leikin ajatuksella. Ja siinä ajatuksessa paluulippua ei osteta lähtiessä. Oih, ihan kreisiä...

Onko tämä lomamatkan ansiota? Kuinka tämä nyt yhtäkkiä iski tajuntaan. Minulla on tunne, että elämälle pitäisi äkkiä tehdä jotakin tai enemmänkin pitäisi elää ja äkkiä. Kuolema ja kuolemattomuus vaivaa ihmisen pientä mieltä. Hyi, niin vähän enää jäljellä, nyt on pakattava reppu ja lähdettävä helvetti maalimalle. Nyt on kiire!

Rauha, rauha. Martta on aikuinen ja kypsä hedelmä, hättäilemällä ei tule kuin heikkopäisiä lapsia. Ensimmäinen askel on se, että etsii vastauksia hieman lähempää. Niin kuin olen jo todennut, mun elämässä ei ole mitään valittamista. En minä pahaa pakoon lähde, hyvälle hyvästit jättäisin. Mistä niitä vastauksia oikein tulee? Kuka ne kertoo, onko ne minussa? Minulla on paljon velvollisuuksia, joita ei voi sivuuttaa siksi, että sielu on rauhaton. Elämä ei vain mene niin. Ei voi olla itsekkäästi itsekäs ja polttaa siltoja, taloja, moottoriteitä, kokonaisia kaupunkeja taakseen. Ehkäpä varaan jonkun matkan ja rauhoitun.    Etsin vastauksia kysymyksiini, ehkä ne on tässä. Ihan lähellä. Tuossa noin poimittavaksi.  CARPE DIEM!

Tasapainoilua

Maaniset aamuheräämiset näyttää olevan ohi ja siksi aika on rajallinen. Herätessäni 8.30 tunsin lievää tympeyttä. Kumpi on siis parempi? Kukkua kuin käki, täynnä viheliäistä energiaa vai nukkua niin kuin ihmisen kuuluu, mutta...tympeetä.

Tää on just tätä. Kultaista keskitietä ei ole olemassa. Ei käy. Päätin juuri, että tästä tulee hyvä viikko ja tympeys saa väistyä. Päätetään yhdessä. Sen asian voima on omissa pikku kätösissä. Elämä nousuun!  Luntakin sataa, ai ku kiva. Kohta on kevät. Aamupuuro oli hyvää ja mokka vielä parempaa. Heitän hiukka kuulaa ja tanssahtelen. Siitä se lähtee. Tasapainoista viikkoa kaikille!

Hämärän valoja

Tässä lauantain kuvasatoa. Oltiin hämäräheikkejä ja kuvattiin hämyä. Se on aina haastavaa. Sitä katsoo linssin läpi kaupungin valoja eri kulmasta. Etsii väriä. Hei, Teemalla alkoi eilen ( su) 6-osainen sarja valokuvauksesta. Eilen oli kuvauksen historiaa, erittäin mielenkiintoinen. Vinkki vaan heille, ketä asia koskettaa.

Hätä

Täsmä isku vaille 4

Sinihetki

Jyrkkä profiili

Marttalandia

Hivelevä väritys

Jokamiehen oikeus

Historia havisee

My name is Orkkidea

Valo kassissa

Tanssiruokala

Anna pasunaa

Pinkit bileet?

Hähmynen

Janoisen valo

2

Aikani on ollut rajallista, enkä ole koneelle ehtinyt. Ja tietysti on pitänyt jännittää vaalituloksiakin. Tiukille meni, mutta toiselle kierrokselle mennään. Huippua! Tämä kaksintaistelu on mielenkiintoista seurattavaa ja  mahdollisuuksien mukaan sitä on ihmeteltävä. Nyt täytyy olla tarkkana, kaksi hyvää ehdokasta. Mitä he lupaavat, mitkä ovat ne asiat, mikä nostaa toisen edelle toista.

Kas, kaksi

Halosen Tarjaa mie mietin. Mitkä on hänen fiilikset? Huokaiseeko helpotuksesta vai olisiko ollut vielä halukas jatkamaan? Ajatella, hän on jo 68-vuotias. Muistelin nuoremmaksi, niin on hyvinvoipa ja säilynyt. Tuntuuko missään, kun Mäntyniemi vaihtuu pienempiin ympyröihin, eikä palvelu enää pelaa. Voihan se olla outoa. Muistaakseni Tellu Koivisto sanoi aikoinaan, että oli uutuuden viehätystä käydä itse kaupassa ja aukaista ovia.

Meillä oli hauska lauantai. Vietettiin ystäväni Terban kans sellainen kahdentoista tunnin kohtaaminen. Voi kuinka se aika rientääkään kuin siivillä. Teimme kaksi ulkokuvauksellista täsmäiskua kaupunginvaloihin. Laitoimme makunystyröitä hivelevää apetta ja tyhjensimme sielujamme sanallisesti. Erittäinkin terapeuttista ja nauruakin piisasi. Voi kun mukavoo! Testasimme sen mun unireseptin ja tulimme siihen tulokseen, että se toimii. Tässä se yleiseen jakeluun. Vaikeusaste 1.

Matkalla lämpöön

MUROKAS LOHI ( 2:lle)


2 kpl lohimedaljongia
0, 5 dl Dijon-sinappia
n. 0, 5 tl Wasabitahnaa
suolaa
1 dl Riisimuroja

Heitä lohi uunipellille. Mausta kevyesti suolalla. Sotke sinappi ja wasabi keskenään. Kuorruta sillä lohipalat. Painele pinnalle riisimurot. Paista 200 astetta 30 min. Syö. Nauti. Wasabia voi laittaa oman maun mukaan, kuinka ätäkästä tykkää.

Lisukkeeksi tehtiin wokkihässäkkä. Nami. Tässä myös se.

Pussi tuoretta pinaattia
Rucolaa
Kiinankaalia
Chiliä
Inkivääriä
Valkosipulia
Basilika
Suolaa
himppu sokeria
voita ja oliiviöljyä
kurpitsansiemenöljyä

Tää on innoitus Thai-matkalta. Löysin siellä uuden, taivaallisen herkun Morning Glory. Se on sellaista heinää, mikä poimitaan auringon noustessa. Meillä sitä ei ihan joka paikasta saa ( kai jotkut etniset kaupat sitä myy) mutta mie tein tämmöisen mukaellun version.  Huuhdo kasvikset ja esikäsittele ne. Poista pinaatista kovat kannat. Kuumenna wokissa voi ja oliiviöljyä. Käytä kurpitsaöljy maustamiseen, älä sillä ala wokkoomaan. Heitä joukkoon kasvikset, pyörittele hetki, mausta ja tarjoa kalan kans. Toimii.

Kastikkeeksi väsättiin sitruunavaahto/kastike. Raikas. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää smetana ja mausteet.


1 dl Kuohukermaa
Vajaa purkki Smetanaa
Raastettu sitruunankuori
Suolaa

Carpaccio

Syönti kunnossa

Tropiikin yö

ILLAN ANTAVA MENY

Alkuruoka
- Carpaccio. Rucolaa, tomaattisalsa ja artisokkaa


Pääruoka
- Murokas lohi
- Kasviswokki
- Sitruunainen vaahtokastike


Jälkiruoka
- Jäätelöä a`la tropiikin yö. Vaniljajäde, murskattu pähkinä, passionhedelmä, suklaakastike ja kanelivaahto.

Ukkorähjä tuli noutamaan puolen yön jälkeen, hiukka oli Martalla nuttura vinossa. Sen verran tuli viiniä nautittua. Mutta tällä ilolla jaksaa taas pitkään. Kiitos.

Pyrytyttää

Aamuyö oli repaleinen. Pikku koira on ottanut tavakseen herättää minut neljän maissa. Haukkua tuhnuttaa ja haluaa viereen. Enkä minä raaski kieltäytyä, toinen haluaa läheisyyttä. Pimeäkö pelottaa. Sitten herra kuorsaa, uniakin näkee ja pikku tassuilla mua potkii. Olkoon, en voi olla kärttyinen. Onhan viikonloppu ja molemmat saa nukkua pidempään. On se hassu höpelö... Nyt tuolla tyytyväisenä tuhisee.

Olin ajatellut, että tänään uskaltautuisin uintireissulle. On jäänyt viikon avannot ollako vaiko eikö olla flunssan takia. Nyt kunto uskaltaisi, mutta luontoäiti tekee temppujaan. Lunta työntää vailla järkee, enkä tod. lähde tonne kinoksiin rypemään. Tiedän, että aurakalusto ei ole rantaa raivannut ja siellä on metriset kinokset joihin voi hukkua. Tylsää...

Sain eilen sen kuvakirjan Thailandian matkasta. Tein sen ITSE! iPhoton-ohjelmalla. Aika nopea toimitus, laitoin menee ke ja sain eilen pe. Juu, se on kiva, mutta osaltaan olin pettynyt. Kuvien rajaus on päin peetä. Sitä ei näkynyt tekemässäni versiossa. Eli osa sellaisista kuvista, jotka ovat mulle tärkeitä ja koko kuva on olennainen, niin niistä puuttuu osa. Ihan kuin kuvaaja olisi ollut kännissä ja rätkinyt menemään miten sattuu. Kuvat on kivoja ja niitä onkin hauska katsoa noin kirjaversiona, näyttää ihan matkaoppaalle. Myös osa kuvista jää varjoon, asettelu on huono. Kuvia on myös liikaa ja jotkut "hyvät" kuvat hukkuu paljouteen. No, tuo johtuu siitä, että valitsin kyseisen kirjamallin. Täytyy tutkia niitä enemmän, malleja oli huru mykke. Kirjassa on 80 sivua, se on kierreversio ja kuvia on varmasti pitkälle toista sataa. Hinta oli hitusen alle 80 egee. Hintava, mutta ihana, ihana muisto. Nyt on kiva näyttää asiakkaille, kyllä kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Höh, nyt se pyrytys on lakannut. Uhmaan kinoksia ja lähden kuin lähdenkin uimaan. Niin tekee sielun mieli kylmää. Se on Moro ny!

Med Börjare!

Ensi viikonloppu on hyvin merkittävä ihmiskunnalle. Martta lähtee tärkeänä vaaliuurnille ja antaa äänensä luottamuksella sille, että Suomi saisi maailman ensimmäisen Homo Presidentin! Aivan mahtavaa! Kerta kaikkiaan upeaa! En tietysti voi olla ihan satavarma, onko Pekka maailman ensimmäinen homo pressa? Mistä sitä tietää, onhan noita kaappitapauksia maaliman sivu. Kuka sanoo oliko Mannerheimilläkään puhtaat jauhot pussissa? Minä, anpoliittinen kosmopoliitti, en ole koskaan ollut näin innokkaana ääntäni antamassa. Tunnustan joo, aika hiljaista on ollut Martan uurnilla aikaisemmin. Mutta NYT, tilanne on vähintäänkin hengellinen ja tärkeä. Täytyy oikein käydä vaalikaffella, taidan ottaa tortun kera. Ihanaa! Mennään ääntämään, kansalaiset! Med Börjare!

Hah! Martassa on voimaa. Pinnalle pyrkinyt tauti näyttäisi luovuttaneen. Eilinen duunipäivä meni jaksaen ja hyvissä energioissa. Ei mittään hättää. Jos näin selvisin, niin vähällä pääsen. Ou jee! Selvitin myös tietoteknisen ongelman ja kuvakirja Thailandiasta on matkalla. Aika hurja...

Ensi viikonloppuna olisi muutakin mukavaa kuin äänensä antaminen. Tapaan luovan sielunsiskoni taiteilija Terban. Olemme harrastaneet näitä Ollaan luovasti päiviä aikaisemminkin ja nyt olisi lauantaina hubaa luvassa. Laitamme hyvää ruokaa, otetaan fotoja ja askareellaan hassuja. Se on sellaista sielun voitelua, jota innolla odotan. Sunnuntaina on myös matkamessut, jossa tekisi mieleni piipahtaa. Ensi jouluksi voisi pakomatka löytyä. Sinne siis. Toivottavasti.

Perkele, kun pyryttää. Piru kiusaa kansakuntaa. Olin jo ajatellut, että tämä on vähä luminen talvi ja päästään mökille jo maaliskuussa. Paskanmarjat ja muut hillokkeet! Hui hai, en anna sen päivääni pilata. Taidan laittaa kukkapaidan päälle ja näytän pirulle närhenmunat. Niin näytänkii!!!

Nyppii

Olotilan tilannekatsaus. Ei tapahtunut muutosta. Totean: perseestä. Panis nyt tauti päälle, eikä tällä lailla vanhaa ihmistä rienaisi. Puolikuntoinen kuntopuoli on rasittavaa. Väsyttää, eikä ole energiaa. Otan troppia, mutta olisiko parempi olla ottamatta ja antaa periksi. Mutta töissä olisi jaksettava, pankkitili on sitä mieltä. Ja on aina hemmetin kurjaa, jos joutuu asiakkaita perumaan. Kaikki menee sekaisin. Harrastan asian yläpuolelle menemistä, enkä anna sen vaikuttaa. Nyt on näin, hyväksyn sen, enkä valita. Piste. Loppu.

Pidin Ukkorähjälle eilen puhuttelun. Silleen rakentavasti. Mistä moinen kumpuaa? Ero loman ja arjen pyörityksen välillä sai mut ajattelemaan asioita. Niin kuin Martta rakastaakin kyökkihommia, niin piiaksi en ala. Pikkasen on alkanut nyppiä tuo jatkuva astiapesukoneen täyttö / tyhjennys, roskien vienti ja herran palvelu. Nenän eteen tulee illallinen kuin Manulle konsanaan. Tässä on tietysti sellainen harha, kun me emme asu saman katon alla, että se ei velvoittaisi häntä kotitaloushommiin. Ruoka kyllä maistuu ja Martta perse ruvella vääntää. Siihen on tultava muutos! Ei olisi pahasta, jos silloin tällöin osallistuisi perheen pikku askareisiin. Saas nähdä, menikö perille. Ihan kiihkottomasti asian esitin, emmekä saaneet aikaiseksi edes perheriitaa. Kehitystä se on tuokin. Hyvä Martta!

Sain taas unimaailmasta ruokareseptin, jota on kokeiltava viikonloppuna. Niin oli mielenkiintoinen. En tiedä, liekkö jo jossakin valmistettu ja kokeiltu nautittavaksi. Mulle uus. Hyvinkin yksinkertainen toteutus. Uni kertoi, että kuorrutan lohimedaljongit Dijonsinappi-wasapiseoksella ja pinnalle painelen riisimuroja. Paistetaan uunissa. Kuulostaa aika eksoottiselle, mutta saattaisi toimia. Kokeilen ehdottomasti. Ukkorähjälle tätä ei voi tarjota, menee yli hänen hilseen. Välillä saan näitä unilahjoja, mutta yleensä ne jää toteuttamatta unohtuessaan. Nyt ei. Kerron sit toimiko.

Maisema on kuin satumaailma. En mie tiiä, nautinko enää. Talvi olisi niin kuin jo ohi. Sulaisi lumi pois ja antaisi kevättä. Onhan tuo kaunista. On se. On, on.

Pääskysestä ei päiväkään

Voihan nyhvelö! Tämä ylenpalttinen unen tarve ja nukkuminen kertoo nyt kyllä siitä, että kaikki ei ole  kohdallaan. Hei, vedettiin eilen Juppen kans (taas!) kolmen tunnit päivätirsat. Niin oltiin pihalla kuin lumiukot. Energiat on viturallaan ja on vähä niin ku onko vai eikö oo olo. Tauti ei pääse päälle, kun on ollut mahdollisuus ottaa hissun kissun. Katsotaan, mitä on tänään duunin jälkeen. Kumpi voittaa, tauti vai Martan voimakas tahto. Ei taho. Helvetti.

Askartelin paskartelin eilen pari tuntia kuvakirjan parissa. Duunailin Thailandian kuvista kivan kirjan esiteltäväksi. Niin asettelin fotot hienosti ja tekstit näpyttelin. Olin ylpeä osaamisestani. Mutta kaikki tämä uurastus meni aivan hukkaan. Painoin osta kirja näpytintä ja siellä joku tyhmä kysyy Aple ID ja salasana? Mikä helvetti on Aple ID? Salasana joo...kai...en oo varma, mut enhän minä voi kaiken maailman ID:tä tietää. Kyllä harmitti, ihan siis kismitti. Enkä tietenkään löytänyt mistään tallenna kirja klikkausta, joten koko paska menee siis uusiksi. Taitaa jäädä... Enkä luovuta! Selvitän asian ja teen sen uudelleen!

Nyt ei kyllä Mokkakaan auta pään huminaan. Jo kolmas kuppi menossa ja yhä surisee. Yleensä aamusurinat häviää jo ensimmäisellä kullisella. Hah, tulipas hassu kirjoitushärö. Tarkoitin tietysti kupillisella. Hyi, hah, hih... Kyl tää tästä iloks muuttuu, sano.

Näin viime yönä outoa unta. En sitä tarkkaan muista, mutta herättyäni mielessäni oli pääskyset ja niiden pesät. Se oli jotenkin eroottisvaikutteinen. Eiks pääskyt ja pesät oo jotenkin feminiini? Tiedätkö, pesät ja pesät. Mies ja nainen. Nainen ja mies. Voe herra mun varjele, ei kai se ala heterounta näyttää?! Mitä tää tarkoittaa? Onkohan mulla kuumetta.... Taidan olla pipi.

Kuorsaava hinuri

Juppe herätti vaille kasi. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. En nyt ihan äkkiä muista, milloin olisin näin pitkään köllötellyt. Epäilemäni mummotauti on ollut vain matkajännitystä ja matkan jälkeistä sekoilua. Nyt tuntuisi biorytmit olevan kohdallaan ja ihminen nukkuu niin kuin sen kuuluu tehdä. En tiedä, vedin unta palloon kuin kuoleman rajamailla, pää on hömelösti raskas ja kurkku kipiä. Olen varmaan kuorsannut kuin vanha hinuri. Ei kai se vain flunssa.... Ei se. En taho. En huoli.

Baithivei, nukuin eilen melkein kolmen tunnin päikkäritkin. Taidan vetää univajetta, kun niin rinsessaa väsyttää. Ei tunnu patjan alla helmet, eikä muutkaan rusinat. Siellä saisi olla vaikka vesimelooni, niin Martta vaan sikeitä vetää. Ihanaa! Jos ette ole ymmärtäneet, niin mulle uni on yksi tärkeimmistä sieluni rakenneaineista. Olen silleen herkästi reagoituva yksilö, että jos tuolla mielessä on jotakin exlusiiviä, niin unimaailma heittää häränpyllyä. Pitkällä aikavälillä se tekee elämään tahmeutta. Ja sitähän myö emme halua.

Martta jo seuraavaa elämän pikku porkkanaa kuorii. Tutkailin matkaa Lissaboniin. En tiedä, mistä tämä Lissa on nyt niin tarttunut mieleeni ja halu sinne on jäätävä. Lennot saisi alle 400 erkkiä ja kivoja hotellejakin löytyy. Mitä enemmän selvitin asiaa, sitä voimallisemmin kuulen kutsun. Vaikuttaa Martan mestalle. Ainut ongelma tässä on se, että lähteäkkö ennen kesälomaa ( jolloin lomalla pysyttäisiin suomessa)  vai säästäisikö matkan lomille. Hirvee dilemma.  Mutta ajatelkaapas, kuinka hienoa olisi olla sellainen matkabloggari. Tekisi juttuja eri kohteista, kuvaisi ja antaisi kaikenmaailman arvosteluja. Niin, joku taho tietysti rahoittaisi kaiken tämän. Vähänkö olisi hienoo... Olisi se.

Rakastin perhettä eilen lihapullilla. Normista poiketen heitin joukkoon pekonin jämiä. Ai, tulipas maukkaat köttikset. Suorastaan hemaisevat. Kaveriksi höyrytin juureksia ja kasviksia, sekä tein pippurikermakastikkeen. Sellaista peruskotihuttua. Nannaa. Multa kysyttiin ohjetta lauantai-illan uunipäärynöille. Tässähän tämä. Heleppoo kuin heinänteko. Ja maukasta.

UUNIPÄÄRYNÄT


1 päärynä / suu
Fazerinasuklaata
Calvadosta
Vaniljakastike
Appelsiinijäde ( Lidl, sikahyvä.)

Valitse mahdollisimman bulleita ja isoja päärynöitä. Leikkaa päärynöiden pohja tasaiseksi ( pysyvät pystyssä, juu nou?) Tasaa myös kaula-aukko ja koverra kolo suklaalle. Itse käytin omenaporaa ja pientä veistä, että lusikkaa. Hiukka hankalaa, mutta hellävarainen uurastus palkitaan. Kuori loppuviimeksi päärynät. Kaada koloon pari ruokalusikallista calvadossia ja survo suklaanpaloja täytteksi. Laita päärynät uunivuokaan ja laita hiukka vettä pohjalle. Laita vielä yksi ( tai kaksi) suklaapalaa päärynän päälle. Paista uunissa, n. 35 min. / 200 astetta. Tarjoile snadisti jäähtyneenä, hiukka vaahdotetun vaniljakastikkeen ja jäden kera. Kyytipoikana espresso ja calvadossi hömpsykkä. Elämä kiittää.

Tänään on mun maanantai. Arki veepee. Viikon paras päivä. Ei kato oo maanantaiangstia. Ulkona panee pakkanen, raikas uintikeli. Tänään myö pojat otetaan silleen rennosti. Taidan mennä vielä Juppen viekkuun. Eihän tässä mikään kiire ja hätä....

Päiväni kuvina

Sain tässä taannoin mielenkiintoisen ja hauskan Päivä kuvina valokuvahaasteen. En nyt kuolemaksenikaan muista keneltä se tuli ja mitä kaikkea se piti sisällään. Innostuin kuitenkin kovin ja päätin osallistua. Tässä mun eilinen päivä kuvina. Kiva päivä ja ihana koti-ilta pitkästä aikaa. Kaikkea tuli puuhasteltua, kertokoot kuvat. Mie vaikenen.

Lauantaiaamuna saa herkutella

Juppe halus mun viekkuun

Mokkoo on saatava

Kiitos, nukuin 7

Ulkona oli vielä pimiää

Sauvakävellen avantoon. Parasta.

Nakkasin kuulaa

Hupsutus tuulella. Pinkki T-paita päälle. 

Kuljettaja noutaa

Pakollisia hankintoja duuniin

Piipahdin työssä

Väriä elämään. Siis tukkaan.

Ruokaostoksille

Juomia unohtamatta

Hetken tään sinisen...

Partsilla tarvittiin valoo

Pyykkäsin valkosta

Päikärit on parasta

Imuri lauloi ja mä. Lauantaisiivous.

Palkinto

Musaa. Adele & Mä

Ruokaa rakkaudella. Kaaligratiini.

Koti kiiltää.

Siivottu on. 

Tatticappucino

Paljonko maksaa kilo maksaa

Suklaa täytteiset uunipäärynät, vaniljakastike ja appelsiinjäde.

Ilta rötkyiltiin soffalla, katsotiin teeveetä ja oltiin vaan. Ja sen pituinen se. Sitten mentiin nukkumaan ja ylen oli tyytyväinen olo. Kiitos.

P:S Haasteen laittaja voisi valaista vanhan muistia, mitä muuta haaste piti sisällään? Kiitos ja kumarrus.