SEXYY

Eilen oli tavallisen tylsä kiva päivä. Siinä ei todellakaan ollut mitään mediaseksikästä, mutta kuinka saisin kuulostamaan sen edes hitusen jännittävälle pornolle? Noin niin kuin kiinnostavalle. Tarkoitan.

Aamuinen paniikkisekoilu auttoi minut kohtaaman Onnen het aamutuimaan. Leijuin tässä onnellisuuden ymmärryksessä koko päivän. Yksinkertaista, mutta palkitsevaa. Pikku pakkanen pani kivasti aamuisella uintiretkellä ja katsoin tätä viheliäistä talveakin vaaleanpunaisen harson läpi. Oli lämmin olo ja valo kutitti takaraivolla. Ei huono hei...

Avanto antaa energiaa niin, että olisin voinut siirtää vuoria tai hallita kokonaisia kansakuntia. Rakastan tuota olotilaa. Annoin rätin heilua ja työskentelin puhtaanapitoa antaumuksella, sykkivän kiihkon vallassa. Olin siivoushurmiossa. Nyt paikat kiiltää ja vieläkin tunnen syvää tyydytystä. Palkitsin itseä kevään ensimmäisillä tulppaaneilla. Ne ovat varsin hurmaavia. Terhakkaana tervehtivät aaltoisessa maljassa ja muistuttavat minulle värin olemassa olon. Olin niin tehokas, että siistimisen lomassa, paistoin myös kakkuja duuniin. Noin niin kuin vasemmalla kädellä. Kun on energiaa, mikään ei tunnut ylivoimaisella ja voit tehdä, toteuttaa useampaa toimintoa samanaikaisesti. Kyllä Martta on hurja kone. Tykittävä kotitalousihme. Oikein tappokamaa.

Päivän seksikkäin kohokohta oli ehdottomasti välttämättömyystarvikkeiden hankintasuoritus paikalliseen Hong Kongiin. Outs, mikä kiihko! Asiasta tietämättömille kuulunee valaista, Martta rakastaa näitä helvetin halpahalleja. Siellä on ihan kaikkee ja mitään ei tarvita. Totta puhuakseni, suoritan duunipaikan hankintoja ( paskapaperia, pesuaineita yms.) Mutta aina sieltä lähtee jotakin tuiki tarpeellista myös himatsuuniin. Nyt sorruin ostamaan kaikenmoista spesiaalia pyykinpesuun. On kuulkaa, niin monenmoista tahranpoistoainetta, että meinasi Martta vallan sekaisin mennä. Otin sit vähän kaikkee ja katsotaan kuinka hohtaa Martalla valkopyykki. Tämä, jos mikä on pornoo! Puhdasta sellaista tosin.

Kauniissa yhteisymmärryksessä Ukkorähjän kanssa halusimme molemmat illalliseksi pizzaa. Home made. Suoritimme tarvittavat hankinnat ja Martta poikkeuksellisesti jätti viinit pitkäripaisen hyllylle.  Tähän väliin Martta lepuutti ja nautiskeli pikku päivätirsut. Pikku koira kainaloon ja kevyt tainnutus. Se antaa kummasti voimaa ja niistä sielu saa ravintoa ja erottaa arjen pyhästä. 


Tätä Italian lahjaa ihmiskunnalle piti tietenkin tehdä kaksi versioo. Martta välttää valkoista jauhoa ja Ukkorähjä menee perinteisellä. Martta esikäsitteli ainekset niin, että molemmat kasasivat omat lättynsä. Pienen hetken olimme bellabella tuttimare Italiassa.  Päästäkseen autenttiseen Italo-tunnelmaan, Martan oli ihan pakko kurmaista yhden punaviinipullon jämä. Nyt täytyy kehua retostella, että Martan lätty oli suoraan Jumalan lahja taivaista. Rakkaudella sen valmistin ja harmittelin mielessäni, että sille ei ollut muita makutuomareita kuin Martan vanhat ja kuluneet makunystyrät. Olisiko lättyni räjäyttänyt jonkun tajunnan vai kuvittelinko vain hurmiossani? Enivei, oli ihan helvetin hyvää. Resepti löytynee ruoka-ohjeistani. Täytyykin tarkistaa se. Martalla on tapana tehdä aina uusi versio. Oliko tämä kehittyneempi kokonaisuus ja ansaitseeko se tulla julki maukkaudellaan? 


Iltamme sai varsin seksikkään käänteen ja heittäydyimme tyydytettyinä vaakatasoon. Kolme tuntia Ameriikan Idoleita putkeen, siihen väliin hurttia suomihuumoria Putouksen voimin. Voiko parempaa olla ja kuka väittää, että tästä puuttuu kiihkoa? Pistimme elämän varsin ranttaliksi ja vedettiin vielä  Laskiaspullat. Kyllä, kermahöttöä ja mantelimassaa, jumalauta! Levokas raukeus tavoitti Martan mielen ja levolle laski luojani. Aatuutilullaa tuli ja armahti. Elin hetkessä ja hetken elin. Semmoinen päivä.