Onnistunut onni

Heräsin kuoleman rajamailta, unen pimeistä rämeiköistä. Olin ihan sekaisin, apua, mikä maa, mikä valuutta. Tiedätkö, joskus on vain sellainen paniikki herääminen. Mikä päivä nyt on? Olen myöhästynyt töistä, missä mun pitää olla? Kunnes tajusin, että nyt on lauantai. Ihana lauantai. Sulokas hyvänolon tunne levisi elimistööni, verenpaine asettui tasaiseksi sykkeeksi ohimoille ja elämä otti hymyn. Ja kas, Martta ymmärsi elää hetkessä ja ottaa nyt ilon irti aamuhetkestä. Sanomattakin on selvää, että Mokka höyryää kupissa ja ympärillä leijuu rauha. Pikku koirakin antoi aamun nukkua, pusuhetket on suoritettu ja kinkkupalat nautittu. Voih, elämän auvoisuutta...

Edellisessä postauksessa kirjoittelin sieluni levottomuudesta. Pohdin siinä jättäväni kaiken ja lähteväni maailmalle. Ajatus ei ole jättänyt rauhaan, mutta se on saanut ymmärryksen. Sain eräältä lukijalta hienon vastauksen ja haluan nostaa sen esille. Uskokaa tai älkää, mutta tämä vastaus auttoi minua ymmärtämään itseäni. Uskon, että se on minulle tarkoitettu ja näin joku ohjailee meitä ja antaa niitä vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Kiitos Sirkku! Toivottavasti et pahastu, kun nostan asian esille. Minusta tämä on hieno,  oivaltava ja opastava tarina meille kaikille.

En tiedä onko tästä apua, mutta itse näin viime yönä jännän unen: olin siinä jollain ihmeen selvännäkijällä joka pystyi näkemään ihmisten sielut. Hän sanoi mulle että 'oho, enpä ole ikinä nähnyt näin pientä sielua!' Minä: 'pientä? ' Hän: ' olet elänyt monta elämää ja siten sielustasi on aina jäänyt pala taivaaseen. Nyt elät elämääsi tällä pienellä murulla, joka toivoo pian yhtyvänsä niihin puuttuviin osiin'. Minä mietin unessa, että no nyt ymmärrän miksi minulla on aina kaiho 'jonnekkin'. Kerroin unestani sisarelleni joka vastasi mielestäni kauniisti:

Sielullasi on ikävä korkeampaan minääsi, joka
odottaa että löydät sen - niinkuin me kaikki. Sitä kutsutaan
valaistumiseksi. Sielusi muistaa että olo on silloin kun olisi kotona.
Siksi ihmisellä on koko ajan olo, että etsii jotain mutta ei saavuta
sitä. Ja luulee että sen saavuttaa huomenna ja siksi ei elä
nykyhetkessä. Tätä voi verrata auringonsäteeseen joka unohtaa että on
osa aurinkoa. Niin on ihmisen sielu osa Jumalaa.
Pisti miettimään.

Ymmärtääkseni tätä ikuista kaipuuta jonnekin tai johonkin, olen myös pohtinut elämän onnellisuutta. Mitä onni on? Pieni suuri sana, jota kaikki tavoittelevat. Kai. Olenko minä onnellinen? Sori hei, Martta on nyt syvillä vesillä, mutta ei mittään hättää, hiekkapohja ja hyvät vermeet, sano. Olen aina ajatellut, että onni on isoissa asioissa. Se on jotakin sellaista, että se täytyy ansaita ja sitä pitää koko ajan tavoitella. Vanha luterilainen kasvatusperiaate. Perse ruvella ja niska limassa sinun tulee kärsiä, että saat taivaspaikkasi. Voi pieni ihmisrääsy, mennä tolkutat, elät onnesi ohi ja taivasporteilla joku korkeampi kysyy: " Martta, olitko onnellinen, mitä häh? Olinko? Niinpä.

Jospa pysähtyisi ja hetken kuuntelisi. Ymmärtäisi. Esimerkkinä aamuinen herääminen. Tajuttuani, että tänään on lauantai. Ihana lauantai. Ei kiire mihinkään, ei hätää, eikä hoppua. Ohi kiitävän hetken tunsin lämpöisen onnen munaskuissani. Siinä se oli. ONNI. Vhot thö fak, noin mitätön hetki!? Mutta tätähän tämä juuri on! Onni on lähellä, jos sen ymmärtää olevan. Ei se löydy Meksikosta, eikä maailmalta. Se on arjen pikku pipanoissa, niissä hetkissä tavallisissa. Katsomalla lähelle, näet kauas ( pikku prinssi.)

Tänään Martan onnellisuus koostuu niinkin hurmaavasta asiasta kuin siivous. Aloitin jo eilen illalla pesemällä paskahuussin. Oikein jynssäsin. Olen varannut koko päivän puhtaanapito toimenpiteisiin. Mikä on tämä Martan perverssio ikuiselle siivoamiselle, onko se onnen tunne? Kyllä, joku oraalinen, hullu nautinto puhtaudesta, joka tekee onnelliseksi. Kyllä minun täytyy nyt myöntää, että viime aikoina, en ole militanttisesti suorittanut viikkosiivouksiani. Olen ymmärtänyt sen olevan turhaa sijaistoimintaa. Järjestelmällä kotia, siivoan myös sieluani ja näin ansaitsen onnen ja taivaspaikkani. Paskan marjat! Jospa ottaisi tämänkin asian kanssa hieman löysemmin, toki puhdas koti on kiva, eikä tässä nyt paskaan hukuta. Mutta tänään siivoan. Nautin ja siivoan.