Kuorsaava hinuri

Juppe herätti vaille kasi. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. En nyt ihan äkkiä muista, milloin olisin näin pitkään köllötellyt. Epäilemäni mummotauti on ollut vain matkajännitystä ja matkan jälkeistä sekoilua. Nyt tuntuisi biorytmit olevan kohdallaan ja ihminen nukkuu niin kuin sen kuuluu tehdä. En tiedä, vedin unta palloon kuin kuoleman rajamailla, pää on hömelösti raskas ja kurkku kipiä. Olen varmaan kuorsannut kuin vanha hinuri. Ei kai se vain flunssa.... Ei se. En taho. En huoli.

Baithivei, nukuin eilen melkein kolmen tunnin päikkäritkin. Taidan vetää univajetta, kun niin rinsessaa väsyttää. Ei tunnu patjan alla helmet, eikä muutkaan rusinat. Siellä saisi olla vaikka vesimelooni, niin Martta vaan sikeitä vetää. Ihanaa! Jos ette ole ymmärtäneet, niin mulle uni on yksi tärkeimmistä sieluni rakenneaineista. Olen silleen herkästi reagoituva yksilö, että jos tuolla mielessä on jotakin exlusiiviä, niin unimaailma heittää häränpyllyä. Pitkällä aikavälillä se tekee elämään tahmeutta. Ja sitähän myö emme halua.

Martta jo seuraavaa elämän pikku porkkanaa kuorii. Tutkailin matkaa Lissaboniin. En tiedä, mistä tämä Lissa on nyt niin tarttunut mieleeni ja halu sinne on jäätävä. Lennot saisi alle 400 erkkiä ja kivoja hotellejakin löytyy. Mitä enemmän selvitin asiaa, sitä voimallisemmin kuulen kutsun. Vaikuttaa Martan mestalle. Ainut ongelma tässä on se, että lähteäkkö ennen kesälomaa ( jolloin lomalla pysyttäisiin suomessa)  vai säästäisikö matkan lomille. Hirvee dilemma.  Mutta ajatelkaapas, kuinka hienoa olisi olla sellainen matkabloggari. Tekisi juttuja eri kohteista, kuvaisi ja antaisi kaikenmaailman arvosteluja. Niin, joku taho tietysti rahoittaisi kaiken tämän. Vähänkö olisi hienoo... Olisi se.

Rakastin perhettä eilen lihapullilla. Normista poiketen heitin joukkoon pekonin jämiä. Ai, tulipas maukkaat köttikset. Suorastaan hemaisevat. Kaveriksi höyrytin juureksia ja kasviksia, sekä tein pippurikermakastikkeen. Sellaista peruskotihuttua. Nannaa. Multa kysyttiin ohjetta lauantai-illan uunipäärynöille. Tässähän tämä. Heleppoo kuin heinänteko. Ja maukasta.

UUNIPÄÄRYNÄT


1 päärynä / suu
Fazerinasuklaata
Calvadosta
Vaniljakastike
Appelsiinijäde ( Lidl, sikahyvä.)

Valitse mahdollisimman bulleita ja isoja päärynöitä. Leikkaa päärynöiden pohja tasaiseksi ( pysyvät pystyssä, juu nou?) Tasaa myös kaula-aukko ja koverra kolo suklaalle. Itse käytin omenaporaa ja pientä veistä, että lusikkaa. Hiukka hankalaa, mutta hellävarainen uurastus palkitaan. Kuori loppuviimeksi päärynät. Kaada koloon pari ruokalusikallista calvadossia ja survo suklaanpaloja täytteksi. Laita päärynät uunivuokaan ja laita hiukka vettä pohjalle. Laita vielä yksi ( tai kaksi) suklaapalaa päärynän päälle. Paista uunissa, n. 35 min. / 200 astetta. Tarjoile snadisti jäähtyneenä, hiukka vaahdotetun vaniljakastikkeen ja jäden kera. Kyytipoikana espresso ja calvadossi hömpsykkä. Elämä kiittää.

Tänään on mun maanantai. Arki veepee. Viikon paras päivä. Ei kato oo maanantaiangstia. Ulkona panee pakkanen, raikas uintikeli. Tänään myö pojat otetaan silleen rennosti. Taidan mennä vielä Juppen viekkuun. Eihän tässä mikään kiire ja hätä....