Suljetaan elimillinen

Kuukauden tauon jälkeen on ihminen pihalla kuin lumiukko. Ei oikein muista missä kädessä pitää sakset ja kuis tätä tukkaa kammataan. Tässä ammatissa työ alkaa heti sata ja nolla, eikä ole varaa nikotella. Onneks on jo vuosien rutiinit taustalla ja ihmiset on ihanii. Tätä angstia lievittää se, että mulla on niin huippu duuni ja hyvät työkaverit. Ensimmäinen päivä selätetty. Olen voittaja.

Huusin taas viime yönä unissani. Tiedän sen nyt itse, milloin möykkään. Tunne aamulla on se sama, mistä Ukkorähjä valitti loman möykkäöinä. En muista unta tarkkaan, mutta siinä oli jotakin epämiellyttäviä ihmisiä ja huusin heille raivopäisenä: " Painukaa vittuun siitä!" Kuluukohan se naapuriin, kohta saan varoituksen yöllisistä raivokohtauksistani ja joudun pihalle asunnostani. Olen alkanut miettiä, mistä moinen agressio oikein johtuu. Voiko se olla jotakin kätkettyä tunnetta, joka purkautuu unissani. Liittyykö tähän tämä niskapaskajäkitys. Martta on henkimualiman tunteva, herkkä sielu, miks sitä riehuu unissaan. Onko näin, olen niin kiltti, en pahaa sanaa sano kelleen, mutta yöllä annan sit tulla. Outoo on ihmisen öinen elo. Mutta kyllähän tuommoinen raivopäinen ( muistan hyvin unen tunteen) käytös jättää jälkiä mieleen, kehoon ja sieluun. Onko siis nähtävä näin, että alan piruksi päivisin niin saan yöllä rauhan. Vai pitäiskö mennä kalloa kutistamaan. Varmaan olisi tarve. Hullu mikä hullu. Umpi hullu.

Kävin eilen tohtorilla. Rento nainen. Hienoa, hän otti silleen tosissaan, että nyt Martan niskapaskajäkityksen syy selvitetään. Pois suljetaan kaikki elimillinen ( hirvee sana, ihan kuin joku kikkeli.) Otettiin kuvat ja sain pussillisen lääkkeitä. Niistä en hirveesti piittaa, mutta nyt on pakko. Vetäsin eilen huiviin relaksanttia ja hups, aika vahvaa kipulääkettä. Tunti ja Martta oli tilulilulei. On vieläkin nuppi turvoksissa ja hitaalla mennään. Siks en tykkää. Heräsin aamulla varovasti tunnustellen. Juu, parempi, mutta nyt tuntuu taas. Äääää.... Sain kymmenen päivää saikkua ja arvatkaa kuinka himotuttaisi jäädä lomalla. Sitähän mää oon vinkunut. Juu, juu, en ole korvaamaton, mutta kyllä tässä sorvin ääreen on mentävä. Vaikka niska kainalossa, perkele.

No mut joo. Tästähän tää taas lähtee. Kankeeta on, niin ruumihis kuin sielus. Se pitää sanoa ääneen, jättää pois itsestä, niin etiäpäin mennään. Ja kohtahan on jo joulu... ihan kohta.

JIPPIJAIJEE!!!

Eihän tässä mitä. Mikäs tässä. Tässähän tämä. Aurinko paistaa ja silleen... Yritän käyttää sisäisiä voimavarojani ja herätä tähän päivään positiivisesti. Silleen naminami, kukkeliskuu vittu positiivisesti. On outoo olla sivilisaatiossa. Ihan kuin olisi vieras omas himas. Johtunee siitä, että en ole vielä asettunut ihan sinuks kotini kanssa. Sainhan rempan just valmiiksi ja sit läksin lomille. Kuukausi pois ja hetki pitää miettiä. Mites tää toimikaan, missäs olikaan se ja mistä ne valot syttyi ja kuka mää oon ja oonks mää. Raitiotievaunut ovat pelottavia, ihmiset ovat pelottavia ja Helsinki on ihana. Ja mie ihan pihalla. Antakee anteeks.

Käytiin eilen kotimatkalla kattoo yhtä mökkii Pohjassa. Se oli nasta paikka. Halpa, joten kyllä siinä varmaan jotakin vikaa on. Ei ollut järven rannalla, mutta uima-allas olisi pihassa. Sähköt puuttui, mutta on paneelit ja generation. Vähä innostuttiin, mutta ollaanko innostuneita. Ei tiedä vielä. Jatketaan hakua. Voiko kesäpaikan löytää niin, että se tervehtii jo ensituntumalla, tää on meittin mesta. Äääh, se on raha joka puhuttelee. Kyl se tulee, jos on tullakseen. Mökki ja varma tunne siitä, että tämä on oikea ja meidän paikka. Luotan. Luotan.

En saanut unen päästä kiinni. Lomalta paluu ressi. Ukkonenkin paukkui. Peitto yritti taas kuristaa mut. Ahisti. Mutta hei, ei ollut kuuma. Olin onni. Elätän toivoa, että tämä asunto ei ole kesällä hornan helvetin kattila. Ei ainakaan vielä, mut eihän nää helteet vielä ole kestäneet. Toivottavasti loppuvat, ennen kuin alkavat. Martta ei diggaa. Ottaa suonikohjuun ja ohimoon.

Käytiin Ukkorähjän kans illalla uiskentelemassa Marjaniemessä. Hirveesti populaatioo ja mua pelotti kaikki ne kiljuvat ihmisenlapset. Hiippailin rantavesiin pitkin pusikoita ja pyytelin koko ajan anteeks. Vesi oli jo liian lämmintä, tulis talavi. Oletteko muuten panneet merkille, että kunnon jäätelöä ei saa enää mistään. Minne ovat kadonneet kaikki hyvät vanhanajan merkit. Suklaa, mansikkatötteröt. Minttu makuiset ja sellaiset yksinkertaiset jutskat. On vaan helvetti kaikenmaailman ällö imeliä. Mille kuulostaa popcornkinuskijäde. Mitä vittuu? Popparit poppareina, jäde jädenä. On fazerinaa, geishaa, mariannee ym. ym. Mut ei vaniljajädee. Tästä pitää tehdä valtakunnallinen reklamaatio. Otti nappiin ja kupoliin. Huoks, mis mun positiivisuus on? Onks se vielä lomalla, se taisi jäädä Lähdejärvelle.

Pitäs tarttua tähän arkeen. Pestä seittemänsataa koneellista pyykkiä (liiottelinks mää nyt vähäsen?) Maksaa laskuja ja hoitaa asioita. Varata aika lekurille niskapaskajäkitystä varten, ei sit se kahvakuulattomuuskaan ole auttanut. Pitäs pestä hampaat, ajaa parta ja vaihtaa ne kalsarit. Kaikkee tommosta epämieluisaa. Pitäis ja pitäis. Entäs jos ei pitäsi, jos haluis. Ja tekis. Ja menis. Ja olisi.

Mitäs kivaa positiivista mie tähän loppuun nyt rykäsen? No tuota joo... Mun Marketta on kuollut loman aikana. Hyvä, se on inhottava kukka. Jouti mennä.

Herra rankaisee

Huh, onneksi ollaan hengissä! Herra oli erityisen pahalla tuulella ja näytti mahtinsa viime yönä. Kyl mie muutaman kerran mietin, et mittee mie oon tehnyt väärin, kun tuolla lailla pitää riehua. Aika nöyränä pelotti. Pikku koira oli ihan paniikissa, ja olikin erityisen levoton koko illan. Se on kyllä jännä, kuinka noi eläimet aistii tulevan myrskyn jo monta tuntia ennen tapahtumaa. Kyllä Marttakin kipuili, päätä särki ja oli raskas olo, mut siihen olisi voinut olla muukin selitys. Esim. se, että edellisen illan juhlat venähti sit viiteen ja tuli otettua hiukkasen enemmän kuin lääkäri määrää.

Sammunut kuokkavieras

SANI!!!!

Nuorta lempee

Ihanat vieraat terdellä

Hauskat juhlat meillä oli. Näihin tunnelmiin on kiva lopettaa loma. Tai en nyt sit tiedä onko kiva, koska olisin niin mieluusti jatkanut tätä ihanaa joutilaisuutta. On se kumma, että ihminen ei voi olla tyytyväinen siihen mitä on saanut. Lisää hamuaa onneton kutale. No mut joo, en kyllä valita vaikka valitan. Juhlat meni sillä kesäisellä kaavalla ja ilta oli ilmastollisesti ja muutenkin antoisa. On aina ihanaa höpöttää syntyjä syviä ja nauttia kumpuilevasta keskustelusta.  Mut hei, tapani mukaan tässä illan menyy.

Raikasta

Lisää kuvateksti

Juu, juu juustoja

Piffii

ALKUPALAT

- Möettii ja mansikoilla aloitettiin

- Kantsupiirasta ja mokkoo

ALKURUOKA

- Martan merelliset vartaat salaatilla

PÄÄRUOKA

- Grillattu sisäfilepiffi

- Vihannenyytti

- Kesäkurkut

- Kantarellikastike

JUUSTOJA VÄLIIN

JÄLKIRUOKA

- Sitruunamokkapannacotta ( Hah!)

Nyt väsyttää. Viime yö meni niin levottomasti. Oltiin pahin pauke ylhäällä koko porukka ja Ukkonen tuli vielä taks ja Juppe halusi tulla viereen turvaan. Nukuinkohan koko yönä? Nyt olisi pakko laittaa kamat kasaan ja suunnata kaupuntiin. Keli on yhtä tahmee kuin mun mieli. Kosteusprosentti on varmaan sata ja mittari näyttä 26 ja kello on vasta kymppi. Normista näin lomien jälkeen sitä kaipaa elämään järjestystä ja kuria, mutta nyt en ole siihen henkisesti vielä valmis. Ehkäpä aloitan tämän päivän sillä, että annan itselle sata raipan iskua, otan hiukka vettä ja leipää ja yritän orientoitua kurjuuteen. Ei kai sitä muuta voi? Ehkä hiukka hymyä ja häntä pystyyn vaan. Vielä on kesää jäljellä...

Pidä huivista kii, Tatjana!

Just kun täällä alkaa olla niin nättii ja elämä on muuttunut maalaiseks, niin pitää lähteä. Ukkorähjä kysyi eilen, et milloin meinaat vaihtaa kalsarit. Siitä tietää, et on saavuttanut tason joka on sivilisaation tavoittamattomissa. Okei, vaihdoin ne sit eilen. Mut nättii on. Hurjan nättii. Ilta oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Niin siis mites mää sitä nyt kuvailen, kun ei oo sanoi. Otin pari fotoo joo. Tyynessä oltiin kuumasti. Arska heitti sellaiset varjot paratiisiin, että oltiin ihan öök! Mut saavutti se haikumielinen suru, joka on tyypillinen jokaiselle loman päätökselle. Tai ei siis kaikille, joskus on sellainen fiilis, et on kiva palata duuniin. Nyt ei. Olisin vielä kaksi viikkoa jatkanut mielelläni. Ihan siis oikeesti. Tää on huutava vääryys.

Herrani valo

Rakastan rakastan

Ou nou! Tänään on taas juhlat. Niitä eilen iltapuhteilla esileikin ja nyt kaikki onkin vieraita vaille valmista. Vielä kevyttä kyökkipuuhastelua aamupäivä ja iltapäivällä sit räjähtää. Nää onkin tän loman viimeiset kemut, pitääkin juhlia antaumuksella. Päivä valkeenee pilvettömänä, lähetin yläkertaan iimeilii asiasta. Tilasin myös vuosisadan iltahehkun, saadaan istuu alaterdellä.

Ostin eilen hieman evästä. Toden totta, roudasin ne parkkikselta kottikärryllä! Ansku ja Tero ovat kovia syömään ja juomaan. Ukkorähjä osallistui myös valmisteluihin. Pikkupikku saatanan kipsieläintarha sai vihdoin oman kiipeilypuun. Siellä nyt iloisesti temmeltävät sulassa sovussa. Oli kiva touhuta yhes. Silleen perheesti. Juppe pyöri jalois ja oli ihan, et voi ei, taas on kemut tulossa.

Todistetusti ruokoo

Vartijat tornissaan, hui!

Möykkäsin taas viime yönä. Heräsin siihen, kun Ukkorähjä huutaa naama punaisena ( se hehku yön pimeydessä) "Oo saatana hiljaa!" Näin unta, että isot ja pahat koirat yritti tehdä pahaa Juppelle ja näin olin kutsunut unissani Juppea. Pikku koira oli ihan sekaisin, et mitä hittoo. Koko mökki oli hereillä mun häröilystä. Rähjä karjuu, mie huudan ja Juppe ravaa edestakas. Semmoista sirkusta. Onhan se kiva, et on yölläkin niin kuin tapahtumaa... Mut sitä en ymmärrä, miks mun pitää kiroilla unissani? Onks Martalla patoutunutta agressioo. Ai kauheeta, pitäskö alkaa potkunyrkkeilee. Tai jotain.

Mikä onkaan loman saldo? Ollaanko lussalla tahi miinuksella? Tämä tutkielma on hyvä suorittaa. Nyt kyllä täytyy myöntää, että mentiin ihan reippaasti yli odotusten. Ilmat oli just sopivat, ei tarvinnut kuumuutta valittaa, eikä oo ihminen turvonnut orvokki. Oli mukavasti matkailuu, sopivasti kyllästymistä ja erityisen ihania juhlia ja ihmisiä ympärillä. Oisko tää eka loma, että Ukkorähjäkin on saanut henkensä pitää, eikä kirvesmurhat käynyt edes mielessä.  Kaikkee oli helvetin mukavasti. Tästä johtuen kaiketi paluu arkeen on nyt veri viööd. Kuis sitä taas saa ittensä viritettyä oikeille taajuuksille? Se on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Just niin.

Ananasakäämä

Pinnalla

Martta alkaa olla itselle armollinen. Olen syönyt ja juonut hyvällä halulla, enkä ole tehnyt siitä numeroo.  Jos nyt muutama lomakilo on päässyt yllättämään, niin ne hoituu pois, jos on hoituakseen. Oon tehnyt kivoi juttui, enkä oo murehtinut, kantanut huolta huomisesta. Aivotkin, sielu ja sytän ovat olleet lomalla. Outoo, mie en oo niin kuin hermoillu, enkä mie oo ressannu mistään. Onks toi niin kuin lomailuu, vai onks toi henkistä kasvua? Siinäpä ilmiömäinen dilemma, vallan pähkinä purtavaks.  Pidä huivistas kii, Tatjana!

Mestarillinen nautinto

Tänään mulla on vain pienet "väli-juhlat." Nautiskelen silleen kevyesti, ennen perjantain vieraita. Ikään kuin harjoittelen. Ruokana tosiaankin on TAAS vain tähteitä, lämmitän sitä kualluatikkoo paistinpannulla. Joskin sen makuhan ei siitä kärsi, oikeastaan vain paranee. Puolukkahilloo on myös. Siis juhlat. Okei, hitusen otan kuplaa tässä samalla kun sadetta pitelen. Ihan vaan harjoittelen. Harjoitus tekee mestarin, sanotaan. Voisiko sitä joskus olla Nautinnon Mestari? Vähäkö olisi hieno titteli, Nautinnon Mestari.

Sain aamulla taas jonkun primitiivi siivoushulluuskohtauksen. Alkuun kehtuutti niin vietävästi ja ajattelin, että vedän lonkkaa koko päivän. Mutta eihän se tuo mun militantti sieluni jätä edes lomalla rauhaan. Aloittelin silleen kevyesti, ihan vain pikkasen järjestelen paikkoja tyyliin. Sainkin huomata, että matot oli pihalla ja lämmitin vettä päästääkseni perkele jynssäämään saunan lauteet. Mökki oli siivottu ja täytin vielä kaikki ulkolyhdyt gasoliinillä, on sit tulet valmiina seuraaviin The Juhliin. Nythän mie vain harjoittelen, enkä suinkaan sytyttele ulkotulia. No mut enivei, raivohullu kohtaukseni on antanut sielulle rauhan ja kaikki paikat on taas viivasuorassa. Jos täällä on joku vinossa, niin se on Martta itse. No hups, olipa rehvakaasti sanottu. Miehän vain siemailen hieman kuivaa valkomaviiniä. Sivistyneesti.

Tuollaisten kohtausten jälkeen voi palkita itsensä. Se on näitä mun uusia elämän viisauksia. Joillekin se palkinto voi olla tikkunekku, pullasuti, suklaakakku, kylmä vesi, ananaslimunaadi tai ihan mikä tahansa. Mutta siivous kannattaa aina, varsinkin silloin, kun palkinto on luvassa. Martalle se on ehdottomasti olut, hyvä valkoviini, vuosikerta shamppanja, joskus jeegermaisteri, limoncello on hyvä, ja lihan kans tarvitaan tietysti punaviini. Mun palkintovalikoima on aika laaja,  mutta siksihän mie tykkäänkin siivota koko ajan. On niin ku palkintoja luvassa... Tai juoppo mie oon. Jos nyt suoraan sanotaan. Mut hei, mie on sellainen lomajuoppo.

Tuossa oli hyvä aasinsilta tähän hetkeen. Mikä onkaan nautinnon määrä? Mikä on sallittavaa ja mikä, hui, kiellettyä. Kaikki kielletty on tietysti sitä, mitä haluaa ihan eniten. Eikös se jotenkin noin mennyt sen Aatamin ja Evankin kohdalla. Eli elämän alkulähteillä ollaan. Nautinnon määrä on vakio. Eletään kuin viimeistä päivää, haistaan kuin siat ja ollaan turvoksissa kuin Joensuun Ellit. Kyllä se vakio pitää huolen, että kohta taas ahistaa ja etteipä jopa vituttaisi. Olen ansaitettu tähän nautintoon. Sitä mie vaan yritän perustella. Okei, tänään en saunoo lämmitä, mutta pari myrskylyhtyä sytytän. Raatio soittaa sambabuonovistacubalibre saundii ja se sopii mielestäni hyvin suomalaiseen maisemaan. Vai onko se tämä Martan kuuma etelänveri joka alkaa sykkiä tämmöisille tahdeille. On niin ku rytmi veres.

Sataa itkemällä, minä kuiva terdellä. Loman viimeisiä viedään, enkä tosiaankaan aio viettää niitä matalapainoisesti. Kurkoitan ylös tähtiin ja paan nauttien. Satoi tai paistoi. Meillä on ihan kauheen rauhallista. Huopatossutehdas on tuskafestari Lähdejärveen verrattuna. No joo, raatio soi, mutta kauniisti ja hiiren hiljaa. Pihapiiriin on ilmestynyt uusi äänimaisema. Ukkorähjä sai ( vihdoin ja viimein) suihkulähteemme asennettua. Olen koko loman pyytänyt, anellut, rukoillut, uhkaillut, nalkuttanut ja raivonnut asiasta. Nyt se tuossa lorisee ihanasti ja piipillä saa juosta jatkuvaan. On meilläkin nyt tuo romanttinen puoli kunnossa. Just joo, lorisee-kusettaa. Suhteemme on selvästi syvenemässä. Ei kai tämä ole vakavaa?

Perhosen pusuja ja pihisevää sumppia

Rauha on laskeutunut Lähdejärvelle ja elo on taas arki. Vieraat lähti eilen illalla ja pirtti on niin hiljainen. Martta kerää välillä voimia, huilataan pari päivää ja sit onkin loman viimeiset kemut. Naamakirjassa sain jo kommenttia et eloni on yhtä juhlaa. Vituttaakohan se jotakin. Pitääks sitä himmailla eetterissä, ettei ihminen tule kateeks. Aina sillä on juhlat ja taas ne syö sitä kaslerii...

Aloittakaamme

Ilmassa on...

Valoa kansalle joka pimeydessä...

Suolaa, suolaa enemmän suolaa

Martan sumppi pihisee oli onnistuneiden juhlien hassu slougani. Hah, kylläpä revettiin, kun iltahämyssä tarjoilin vieraille mokkoo mutterista ja tuumasin ( tai joku tuumasi): " Kylläpä se Martan sumppi pihisee!" Nämä ansosiaaliset välipäivät saa aikaan sen, että on ihanaa olla ihmisten tykö, höpötellä ja hassutella. Saunottiin oikein vihtojen kera, istuttiin iltaa ruuan ja juoman parissa. Sellaista parasta loman viettoa. Kohta alkaa arki ja ankara elämä, nyt on aika nautinnon. Kyllä se tylsyys sieltä tulee... Mut tässä illan menyy.

Juustoillaan

Maksaillen

ALKUPALA

- Kanttarellipiirakka salaattipedillä

ALKURUOKA

- Juustoja ja salamia

- Maalaisleipä, artisokkavalkosipulipyre

PÄÄRUOKA

- Grillattu maksa, paistettu pekoni

- Kukkakaaligratiini

- Tomaattisipulisalaatti

- Puolukkasurvos

JÄLKIRUOKA

- Moccapannacotta ( Yllätys, yllätys.)

Olen nyt tehnyt joka kemuille jälkkäriksi ton pannacotan. Sen saavuttaman suosin vuoksi ja myös siksi, että se on helppo duunaa. Ohjetta on pyydetty, tässä näin.

MOKKAPANNACOTTA

0,5 l kuohukermaa
1 dl Multi hyytelösokeria
1 tl pikakahvijauhetta
1 tl vaniljasokeria

Laita aineet kattilaan, kuumenna ja anna kiehahtaa n. 3 - 4 minuuttia koko ajan sekoittaen. Anna hetki jäähtyä, kaada tarjoilumaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti. Laita tarjolle marjojen kera, päälle Cape-siirappia loraus. Siitä kiva, kun voi tehdä valmiiksi, on suht näyttävä ja harmiton syötävä.

Eilen vaalittiin perinteitä ja käytiin porukalla syömäs Hangossa. Ravintola Origon Saaristolaispöytä on yksi parhaista ja tämä makumatka tehdään joka kesä. Ukkorähjä oli pettynyt, kun siian mäti oli vaihtunut halpaan kirjoloheen. Ehkä se palvelu ei ollut niin ripeää kuin aikaisemmin ja suklaakakku maistui rasvaiselle. Mut oli hauska pikku reissu ja perinteitä pitää vaalia.

Kaunis perhonen pörrää tässä ympärillä. Onko vallan rakkauden lähettiläs. Menee välillä pois ja tulee uudelleen. Tuollainen tumma hipiäinen, kauniilla pilkuilla. Onko jonkun edesmenneen hyvä henki, tulitko jotakin kertomaan? Perhoset ovat nättiä vaikka ovatkin alkuun rumia toukkia. Liihottelevat niin kauniisti ja niitä kohtaan on helppo olla symppis. Uskokaa tai älkää, mutta se kävi antamassa mulle suukon!!! Istahti tohon olkapäälle ja tuli suulle. Jos se olisi ollut huoranperkele tahi paarma, niin olisi päässyt heti hengestään. Mutta noin kauniista on vain innoissaan ja hyväksyy suullekin tulemisen. Niinhän se menee tässä elämässä, kauniit voi tulla huoletta suulle. Jännä aamuepisoodi. Pitäiskö kokeilla Ukkorähjään? Liihottelen tonne kammarin puolelle ja annan suuta. Ei perkele, lättyyn saisin ja lujaa... Oih, tätä elämän kurjuutta.

Hei hei humppaa!

Sataa silleen harmaasti. Jos ei ihmettä tapahdu, niin tänään kemustellaan vesisateessa. Plääh! Aamu oli repaleinen. Pikku koira herätti neljältä hätäänsä, enkä sit enää saanut unesta kiinni. Valvoin pari tuntii terdellä aamuhämärissä. Tuo on hyvää harjoitusta tuleviin arkisiin aamurutiineihin. Tehtiin uusi ylösnousemus kympiltä ja nyt täytyy laittaa tapahtuu. Kirkolle on kiire, keretään tehdä kauppaostot ennen vieraiden tuloa.

Voita ja kermaa ei meillä säästellä

KantsuLove

Paskat, mä mitään varastoo eilen siivonnut. Isot jätesäkit oli finaalissa ja se oli hyvä syy köllötellä Juppen kans aina tonne neljään iltapäivästä. Sillekin on tarpeensa, ihanoo olt. Jottei päivä mennyt ihan pelastukselle, olin sit reipas ja tein sen kualiluatikon ja paiston sienitorttua. Touhusin illan emännästi.

Silmiä hivelevää

Tänään on siis vaihteeksi juhlat. Poijaat tulevat suoraan Epsanajan auringon alta ja suattaapi olla, että on väsynyttä kanssajuhlijaa. Tuskin ihan RaiRai-vaihteella mennään, iisi biisi keski-ikä humppaa vaan. Enihau, kiva kun tulee taas tapahtumaa.

Nyt panen joutuen. Sateesta huolimatta viritän itseni auringolle. Se on Moro ny!

El Turismo porfavor

No niin, nyt on sit aito pyhä. On sunnuntai ja ilmassa leijuu se tylsä pysähtyneisyys mikä on tyypillistä pyhäpäivän hartaudelle. Kolme lomaviikkoa takana ( mihin ne mänt) ja yksi ENÄÄ jäljellä. En ala sitä nyt märisee, huokaisen vain. Syvään huokaisen. Huokaisen helvetin syvään. Kömmittyäni kammaristani, minua kohtasi hurmaava näky. Molemmat äijäni makasivat antautuneena unelle. Ukkorähjä suu auki ja koivet levällään. Pikku koira selällään, tassut kohti kattoa, kuono auki. Taisin tuntea hitusen hellyyttä... Olin jo kameran kimpussa, mutta Juppe heräsi reakoitumaan. Tilanne ohi. Hauska aloitus päivälle. Tai siis söpö.

Tällä lomalla en vielä ole pohtinut elämää suurempia kysymyksiä. En ole kyseenalaistanut olemassa oloani, enkä näytä suunnittelevani parisuhteesta eroa. Sehän on jo yleinen vitsi, että Martta pakkaa loman jälkeen kimpsut ja kampsut ja ottaa välimatkaa suhteeseen. Kai sitä on tullut vanhaksi. Tää on ollut suhteellisen kevyttä kauraa. Liekkö niin, että vihdoinkin ovat hedelmät myös Martan puutarhassa kypsyneet ja elo on auvoisa, eikä tarvitse turhia aprikoida. Joutavia vouhkasta. Vielähän tässä kerkee, viikko aikaa...

Purkkia ja purnukkaa

Hetken jos huilaan

Kivat seinät

Löydetty

Leikittiin eilen sit turismoa. Karjaa on kirppareiden luvattu maa. Pienellä alueella on montakin kohdetta ja pikaisesti ne pyörähdettiin. Se on sellaista hauskaa maleksimista ja tavaran paljouden ihmettelyä. Juu, mukaan tarttui saippuoille kupit ( tuhkakupit alkuperältään) ja muutama snapsilasi särjettyjen tilalle. Niitähän tässä taloudessa tarvitaan ja koko lysti maksoi tasan 7 euroa. Billneesiin on aukaistu kiva kauppa, Härkätalli. Se on sellainen kahvilan ja eksoottisemman ruuan myymälä. Mukaan tarttui hyviä juustoja, viikunahilloketta, erilaisia makkaroita maailmalta ja artisokkavalkosipulipyrettä. Paikan autfitti oli kokemisen arvoinen ja palvelu hyvää. Vietettiin siellä tovikin ja ihasteltiin. Kannattaa poiketa, jos siellä päin liikutte.

Nyt täytyy esittää se kysymys jota olenkin jo odottanut. Mitähän tänään tekis? Ei kai tää vaan enteile sitä, että Martta alkaa jo kyllästyä lomailuun. Ihanaa. Ukkorähjä lähtee kylille riiustelemaan salarakastaan ja jättää minut taas yksin. Martalla on koko päivä aivan avoin. Tyhjä ja avoin ( lue; tylsä.) Lupasin eilen hätäpäissäni rakastaa Rähjää kaalilaatikolla. Se on aina vuoden ruokatapaus. Se on niin hyvää, että syödään aivot pelolle. Sitä siis ainoastaan luvassa. Pitäiskö tehdä mani/pedikyyrit. Toi helvetin varasto pitäisi siivota, mutta siihen tarvittaisiin koppa kaljaa ja pullo kossua. Sitä ei tee Erkkikään selvinpäin. Ja Martta on perseen valkasukuurilla, olin ajatellut olla holiton pari päivää. Mutta toisaalta, jos kävis varaston kimppuun, niin olisi hyvä syy ottaa hiukka häppää. Ei vois Ukkorähjäkään nalkuttaa. Oon mie aika ketku.

Sienimetsälläkin käytiin eilen. Juppe oli mukana. Siellä pikkuinen vipelti aivan into pinkeenä. Saatiin piirakkasienet, ajattelin vieraille leipasta. Kanttarellia on tulossa hevisti. Pieniä olivat vielä, mutta kyllä niitä tulee. Laitan tähän viideon Juppen hiekkakylvystä. En sit tiiä, onnistuuko eetteriin. Mut kokeillaan.  Rakkauspakkaus on kova poika ottaa hiekkakylpyjä. Mikähän siinäkin on? Luulisi, että se tuntuu epämiellyttävälle, silmät korvat hiekka täys.  Hää rakastaa sitä. Hassu koira. Ihan höperö.

Ou jee. Alankin tässä nyt kyllästelee ja tylsistelee. En kai mie muuta. Saatanas, kun siivon tuon varaston ja vielä selevinpäin!

Vedin eilen hehkuu!

Mikä aamu! Maisema on tyyni ja peilisen kirkas. Lämminkin on. Kuulen vain lintujen sirkutuksen ja Maijojen pörinän. Sellainen kesäinen saundi. Olo on leppoisa aamupöpperö ja viipyilen tässä hetkessä. Jos en ole aikaisemmin jo maininnut, niin nyt mainitsen. Loma on tehnyt tehtävänsä. On niin ku lepo ja rauha ihmisen sielus. Olen taas vahva ja särkymätön. Hirveetä lässyy, mut ihminen heikkomielistyy tämmöisen edessä. Ei ahista, ei purista ja ilima on kun morssiin.

Käyn aika h i t a a l l a . Näppäilen näin... tauko... näppäily... pitkä tauko. Haukotus. Lempeä haukotus. Katson herkästi väräjävää järven selkää. Vastarannan puut peilautuvat pintaan, ja koivujen valkoiset rungot näyttävät mammuttien mahtavilta sääriluilta. Muutama pilven hattara kelluu taivaalla ja siitä tulee mieleen, että Lintsilläkin olisi kiva käydä. Ehkä ensi lomalla. Taas tuntuu sille, että olisi sunnuntai. Miks lomalla kaikki päivät tuntuu sunnuntaille? Onks se niin ku sitä, että on aina pyhä. Martta ei tykkää pyhistä. Ovat kuolleita. Lauantai on paras. Se on puoli pyhä mutta äksön.

Saatiin kivat lahjat.

Varjoja paratiisissa

Äksönistä tuli mieleen, että tänään voisi mennä kirkolle. Vois nujuta Karjaan kirppareita, käydä kaffella ja ostaa jonkun halvan teepaidan. Tai tossut. Käslaukkua en nyt tartte. Pitäskö käydä ABC-llä syömässä joku hirvee paskamättö. Martta vois tänään haluta veepeen keittiöstä. Syödään ulkoruokinnassa. Hyvä idea. Enihau, tahtoo tänään leikkii turistii ja mennä jonne. Laittasko ihan kukkaretongin ylle ja lilaa luomeen. Lähtis niin ku nättinä ja ihmisenä. Partakin pitäisi ajaa. Näytän ihan sille vanhalle ukolle, joka jakaa lahjoja aina kerran vuoteen. Mikäs se nyt olikaan? Joku pukki se oli.

Nyt, ennen kuin unohdan. Toivotan uudet lukijat tervetulleeksi. Teitä on aina mahtava saada! Ilokseni olen saanut huomata, että Martta on alittanut blogilistalla maagisen rajan. Olen rankattu luetuimmat listalla jo alle tuhannen. Se on hieno saavutus. Ei sillä, että olisin jotenkin tavoitteellinen ja kilpailuhenkinen, mutta... Menkääpä kaikki sinne niin ja likatkaa Marttaa nousuun. Ihan vaatimattomasti mie halusin olla ykkönen ( tähän laitan nyt sellaisen hymynaaman.) Jos nyt en ihan ykkönen, niin ainakin Top10 olisi päästävä ( tupla hymynaama.) Mutta missä on Viivi? Martta on jo ihan huolestunut. Uskollisesta lukijastani ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan ja vilkas mielikuvitukseni laukkaa. Viivi, ootko elos? Martta kaipaa...

Vedin eilen hehkuu

Pehmeetä löylyy

Sananen sairaskertomusta. Skippaa, jos et jaksa. Puhuin eilen erään ystävättären kans telefuunis ja tietty, piti valittaa tätä niskapaskajäkitystä. Juu, ystävät ovat just sitä varten, et niille saa/voi/on pakko valittaa. Hän on ammatiltaan ihmiskehonhuoltaja ja heitti ilmaan varteen otettavan vinkin vaivaani. Kahvakuulailu voi olla nivelille aikamoinen koettelus. Vaikka Martta on asiassa kurssitettu, niin kaikkien (vanhat) nivelet ei sitä kestä. Perse verellä päätin luopua harrastetoiminnastani hetkiseksi. Katsotaan mitä tapahtuu. Kipu ei ole lihaksissa, nyt sen ymmärrän. Se on luissa ja ytimissä. Mitäs mie nyt aamuisin heittelen, otanko Ukkorähjää hanurista ja pistän pitkin pientareita. Juu, niin teen.

Järvellä alkoi tapahtua. Kuikat tahi jotkut viettävät pesuorgioitaan. Tuossa sukeltavat pyllysulat keikkuen ja pitävät meteliä. Tässä hiljaisuudessa voisi vähintään kuvitella ne ryhävalaiksi. Sellainen on meno ja loiske. Rikkoo kivasti tämän harmonian. Hetkinen, ettei se sittenkin olisi valas. Kauhiaa, Lähdejärvellä on nähty valaita. Täytynee soittaa uutiset paikalle. Tämähän on ennenkuulumatonta. Martta pääsee eetteriin, suoraanlähetykseen. Äkkiä paplarit päähän ja parasta ylle. Kohta on kamerat paikalla. " Hei sunheiluvilles, mie oon Martta ja meijän järvel on aitoja valaita, sanoisin ryhä."

Saavutettu saavuttamaton

Martta meditatiivisesti möllöttää terdellä. Katsoo kaus järvelle. Tuskin tulevaisuuteen, ihan elän tässä hetkessä. Sauna on sytyttämistä vaille valmis ja nautin eilisen illan tunnelmasta ja hiukka tähteeksi jääneistä ruokajuomista. Pakkohan ne on pois juoda, etteivät mene hukkaan hyvät kuplat.

Tulen liekkinä saavuit kerran

Se on vain vettä.

Olen taas onnistunut juhlimaan ilman ikäviä jälkiseuraamuksia. Ukkorähjäkin on vielä hengissä ja mökki ehjänä. Maattiin kyllä koko porukka iltapäivään, mut se johtui vain tosta painostavasta Ukonilmasta. Herra riehuu lähistöllä, mutta ei se uskalla tänne tulla. Mökki on siivottu ja astiat tiskattu. Synnit on siis anteeksi annettu. Oli kyllä kiva ilta. Sellainen aikuismainen, ettei ois ollu niin ku suomenruotsalainen. Kyllä, juu, Ukkorähjäkin otti muutaman fingeborillisen. Ihmeiden aika ei siis ole ohi! Tätä samaa mökkikamaa, saunottiin, syötiin hyvin ja juotiinkii. Pyhässä yksinkertaisuudessaan  spesiaalia. Ihmistenaikoihin ymmärrettiin lystin pito lopettaa ja mörska hiljeni ennen auringonnousua.  Hyvä myö! Ten points!

Piffii

Siikaa raakana kiitos.

Sama mut uudet lasit.

Puhelintoivekonsertti alkoi juuri. Se on Martan lempiohjelma, jos ette sitä tienneet?! Ukkorähjä lähti johonkin tiekokoukseen (???!!!) Voi herrajestas, eiks hää edes ymmärrä kuinka läpinäkyvää tuo jo alkaa olla. Kiire tuli suluhasen luo. Martta ei nyt jaksa moisesta välittää, sillä mie nautin ihan kybällä. Taas. Alkaaks tää käydä jo tylsäks, tää ikuinen nauttiminen. Minkäs teet, en mie sille voi mittään, että mua nautittuttaa. Meillä on ihan hillitön iltahehku ( jossakin se Ukkonen raivoo vieläkin, kuulen.) Elo on hyvin harras, sellainen ihana mitäänsanomattomuus. Kohta täytyy antaa Juppelle ruoka, siinä kaikki, mitä pitäisi tehdä. Ai niin, ja möllöttää. Niin ja kylypiä.

Outo Papparatsi

Marttalandia iltahämys

Pari päivää tässä täytyisi näin ikävästi möllöttää ja sit olisi taas kemut. Seuraavat vieraat ovat tulossa ja Martta jo uutta menyytä suunnittelee. Alkaa olla alkuruokaa vaille valmista serviisii. Ai kauheeta, enhän mie ole vielä täällä eetterissä edellistäkään esitellyt. Siis eilen nautittiin seuraavasti.

ALKUPALAT

- Graavisiika saaristolaisnapit

ALKURUOKA

- Kanttarellikeitto ja Bruchetta

PÄÄRUOKA

- Ulkofilepiffit

- Vihannesnyytti

- Aurajuustokastike

JÄLKIRUOKA

- Moccapannacotta ( taas, keksi jo muuta.)

- Marjat, cane-siirappi

- Espresso, avec

Mitäs tässä voi muuta mainita? Mieli on tyyni, kuin edessä kimmeltävä järven pinta. No just joo, tuo oli kyllä jo ihan liikaa! Mielen tyyneys tässä ko. tapauksessa tarkoittaa vain sitä, että pää humisee vain tyhjyyttään. Mistäs mie tiiän, voihan tämä onttous olla myös sitä, että on saavuttanut tyyneyden. Onks se niin ku sama asia? Oonks mie nyt niin ku valaistunut ja saavuttanut saavuttamattoman? Martta on biorytmi-ihmisii ja uskon kyllä kaikkiin ympäröiviin auroihin ja hyviin henkiin. Tätä kaiketi on liikenteessä. Hyvät fibat, niin ku...

Ei haluu, ei taho!

Ei oo herra Marttaa hyljännyt. Tilasin tälle päivälle sanin ja katso, pilvetönnä taivas siintää. Ei oo kuulkaa hattaran hattaraa. Nais. Hyvin alkaa tämä päivä. Nukuin somasti ysiin, enkä riehunut viime yönä. Kai. Raportti tulee, kunhan Ukkorähjä herää.

Joku soutaa mökkirannan edestä. Kuka? Meillä ei pahemmin ole liikennettä ja siksi se on aina tapaus, kun joku näkyy horisontissa. Ettei se olisi Ukkorähjän salarakas? Lemmentuskissaan käy huopaamassa. Tulepas lähemmäksi niin ammun. Helevettiäkö täällä kyttäät, kyllä mie teijän suhteet tiiän! Taitaa olla feminiini soutelija ja hirveen pienellä veneellä on. Minne lie menossa? Mikä onkaan hänen tarina, entä kohtalo.

Hetki lyö

Tänään on äksöniä. Hyvä. Sanoin eilen Ukkorähjälle, että Martta jaksaa 3-4 päivää möllöttää, sit pitää tulla sosiaalista vipinää puntteihin. Martta on ollut reipas ja esileikit on hyvin hanskassa. Kala graavattu, piffit marinaadis, kuplat jäähtymässä, sienet poimittu ja paskahuussi tyhjennetty. Hups, mikä noista ei kuulunut joukkoon? Jos oikein tarkkaan mietiskellään, niin kaikki on vähä niin ko samaa sarjaa. Sisään-ulos. Tehtävät suoritettu. Voisin viel käydä poimimassa kedolta kukkia ( ai ko nätti ajatus ja lause) ja metsämansikoita on metsäpullollaan. Jos olen oikein kaunis, niin niitäkin vieraiden pikku suihin voisin poimia ( hirveen kaunis lause ja ajatus ja....) Katsotaan mihin aika riittää. Tästähän mie just tykkään. Möllötyksen keskelle tulee kivoo hommoo. On niin kuin järjellistä tekemistä. Ja mikäs, kemuja on aina kiva laitaa, kun on aikaa ja loma. Hyvin esileikitty on puoliksi tehty.

Herran pieru on pumpulii

Mun on ihan pakko sanoa tämä ääneen. Tämä loma on kyllä mennyt liian nopeesti. Enää yksi viikko jäljellä ja vastahan mie jäin. Epistä. Martan sapattivapaa on muuttanut muotoaan ja se typistyy kuin pyy maaliman lopun edellä. Jos olisin tämän tiennyt, olisin pitänyt kunnon kesäloman ja hakenut  nollauksen sitä kautta. Olen käynyt talouspoliittisia keskusteluja itseni kanssa ja katsonut parhaaksi hyljätä ajatuksen joutavasta oleilusta. Jotakin pätkää syksylle pidän, mutta pidempi kestoiseen ei ole vara. Olenko pettynyt? Ehkä hiukka, mutta kaikkea ei voi saada. Toivotaan, että jäljellä oleva viikko saa aikaan sen ihanan kyllästymisen tunteen ja duuniin tekeekin jo mieli. Hah, koko viikko on yhtä juhlaa, ei paljon kerkee kyllästelee. Voe perse, en paremmin sano. STOP! Nyt täytyy muuttaa ajatusmaailmaa ja olla onnellinen siitä mitä on saanut. Ei jäädä vellomaan ikäviin ajatuksiin. Juuri näin, het helepotti. Mulla on ihan duuni!

Kato nyt. Kello on jo kymmenen. Nämä sulokkaat aamuhetketkin hujahtaa niin nopsaan puolille päivin. Enhän mie mittään kerkee. Nyt hopi, hopi hommiin. Onks Martan ajanlaskussa tapahtunut joku mittaamaton virhe. Kääntääkö joku kelloja, ajantaju hämärtyy. Hidas, hidas, nopea, nopea... Ei taho et loma loppuuuuuuuu!!!! Ei taho!!!  ( Heittäytyy terden lattialla, sätkyilee epätoivoissaan ja raivoitku purkautuu...) Mie en haluu, ei taho!!!!

Maija on kännissä

Heipsuli Hei! On taas ihan pakko kehua retostella, kun on niin hieno ilta. Auringon lasku on sykähdyttävä ja ilma on raikas sekä viileä. Huoranperkeleet vaan loistavat poissaolollaan. Sopii mulle. Kylypiä rupsautin ja nyt on naamiot naamalla. Sitä ikuista nuoruutta metsästän. Kohta ois tarkoitus grillata kyrsää. Martta taitaa skipata sen ja laihdutan. Just joo, hirveesti järkee jättää pari kyrsää syömättä tähän hätään. Ääh, ollaan lomalla. Antakee maggaraa!

Keltaista kultaa. Mie ite.

Rakkauvella. Muka.

Kuvaaaja kuuntelee.

Aamuinen kirotuspraktikko oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Martta sai Laseerii. Just niin, samaista masinaa käytetään kuulemma hevosille. Sain myös sähköshokkeja. Onpi ihmisen keho jäykkä. Ei vallan normaalii. Pitäisi verikokeita ottaa. Josko olisi vaikka Punkki purrut. Sehän on nyt niin muotii. Martalla on kaikki sellaiset taudit mitkä on pinnalla. Kai olet sen jo huomannut? Niin en tiiä, kyllähän mie oon kolunnut tuolla saloilla ja korpituntureilla, mutta ei mua kyllä punkit ole panneet. Voiks ne tehä sen niin, että ei tyhmä ite ymmärrä? Kuulostelen itseä, kyllä niska vieläkin paskajäkittää. Menen uudelleen. Johan se on perkele, jos ei periksi anna! Niin siis kuka? Martta vastaan niska.

Meillä on uus varjo. Aurinkovarjo. 

Martan getsemaani. Ei omenoita, kiitos.

Martan valtakunta. Täällä mie asun.

Kuunneltiin Ukkorähjän kans Spotifailta Martan hittilistaa. Ilta-aurinko kuultasi tienoon ja ylen oli lämminhenkinen iltatuokio. Ämyreistä kimposi Peter Jörgenseenin puhallukset. Kaiketi tunnette, aikansa hillittömin pillipiipari. Martta tykkää. Olisikohan eetteristä tullut Metsäkukkia tahi Hopeinen kuu. Sitä ei tarina kerro, mutta Martta antaumuksella viheltää mukana. Martta tykkää viheltää. Ukkorähjä siihen tuumasi: " Voisitko saatana olla hiljaa, haluan kuunnella Peter perkele Jörgensii, enkä M. Janhusta. Minä en suinkaan loukkaantunut moisesta, vaan sanoin: " Kultaseni, mutta minähän olen niin musikaalinen, en voi sille mitään, että yhdyn kyseiseen kipaleeseen." Olimme hetken erillään, mutta Jörgen pelasti. Ihanaa!

Arvatkaa mistä tietää, että on ikääntynyt? Tein taas tärkeän huomion. Pieni matka saunalta rantaan alkaa olla haasteellinen. Rantasandaaleissa uimaan pääsy pitkin märkiä kallioita on kuin nuoralla tanssahteleis. Helvetti, on pakko hipsutella, ettei mene nurin. Ennen vanhaan, nuorena ja nättinä, juostiin munat ja tyrät rytkyten suoraan lampeen. Ei tarvinnu hiippailla. Pitäskö Martan hommat jo rollaattori. Enhän mie...vanha. Nuori blikka. Varovasti.

Lahdattinn Norwein reissulla ropo.

Ollaks myö tavattu?

Voiko Mehiläiset olla kännissä? Seurasin tuossa erästä surisijaa ja tulin siihen tulokseen, että se oli ihan hevon perseen jurrissa. Lenteli lattialla selälleen ja yritti päästä ylös. Onnistuikin,  mutta hetken kuluttua oli taas nuppi nurin. Lähti siitä lentoon ja törmäili joka paikkaan. Ihan niin kuin Martta. Pörräänks mie noin hemaisevasti? Pörriäisillä on ihanat pyllyt. Sellaiset paksut, pyöreet ja pörröiset. Mut mistä ne ois päihtyneet? Herra mun jee, tuossahan on kaikki Martan tyhjät putelit korissa. Terassilla, siinä kaikkien Maija Mehiläisten saatavilla. Ei kai ne... Juo mun viinoja. Kohta on kriinipiis paikalla ja syyttäävät mua Mehiläisten humalahakuisesta hyväksikäytöstä.

Nyt Ukkorähjä alkaa taas kammarin puolella ähisee siihen malliin, että Martan on riennettävä. Mitä sitä ei tekisi rakkaansa eteen? Kai se on rilli tuhastava tulille, pannaan kyrsät porisee. Pannaanko kulta sinapilla vai ottako hää ketsuppia?

P:S Otin muutaman foton. Mökki-illan huumaa.

PP:SS Jos ei pariin päivään kuulu, niin mulla on taas ihan live-ihmisiä. Ei tartte täällä eetterissä onnettoman roikkua. HastaLaVista!