El Turismo porfavor

No niin, nyt on sit aito pyhä. On sunnuntai ja ilmassa leijuu se tylsä pysähtyneisyys mikä on tyypillistä pyhäpäivän hartaudelle. Kolme lomaviikkoa takana ( mihin ne mänt) ja yksi ENÄÄ jäljellä. En ala sitä nyt märisee, huokaisen vain. Syvään huokaisen. Huokaisen helvetin syvään. Kömmittyäni kammaristani, minua kohtasi hurmaava näky. Molemmat äijäni makasivat antautuneena unelle. Ukkorähjä suu auki ja koivet levällään. Pikku koira selällään, tassut kohti kattoa, kuono auki. Taisin tuntea hitusen hellyyttä... Olin jo kameran kimpussa, mutta Juppe heräsi reakoitumaan. Tilanne ohi. Hauska aloitus päivälle. Tai siis söpö.

Tällä lomalla en vielä ole pohtinut elämää suurempia kysymyksiä. En ole kyseenalaistanut olemassa oloani, enkä näytä suunnittelevani parisuhteesta eroa. Sehän on jo yleinen vitsi, että Martta pakkaa loman jälkeen kimpsut ja kampsut ja ottaa välimatkaa suhteeseen. Kai sitä on tullut vanhaksi. Tää on ollut suhteellisen kevyttä kauraa. Liekkö niin, että vihdoinkin ovat hedelmät myös Martan puutarhassa kypsyneet ja elo on auvoisa, eikä tarvitse turhia aprikoida. Joutavia vouhkasta. Vielähän tässä kerkee, viikko aikaa...

Purkkia ja purnukkaa

Hetken jos huilaan

Kivat seinät

Löydetty

Leikittiin eilen sit turismoa. Karjaa on kirppareiden luvattu maa. Pienellä alueella on montakin kohdetta ja pikaisesti ne pyörähdettiin. Se on sellaista hauskaa maleksimista ja tavaran paljouden ihmettelyä. Juu, mukaan tarttui saippuoille kupit ( tuhkakupit alkuperältään) ja muutama snapsilasi särjettyjen tilalle. Niitähän tässä taloudessa tarvitaan ja koko lysti maksoi tasan 7 euroa. Billneesiin on aukaistu kiva kauppa, Härkätalli. Se on sellainen kahvilan ja eksoottisemman ruuan myymälä. Mukaan tarttui hyviä juustoja, viikunahilloketta, erilaisia makkaroita maailmalta ja artisokkavalkosipulipyrettä. Paikan autfitti oli kokemisen arvoinen ja palvelu hyvää. Vietettiin siellä tovikin ja ihasteltiin. Kannattaa poiketa, jos siellä päin liikutte.

Nyt täytyy esittää se kysymys jota olenkin jo odottanut. Mitähän tänään tekis? Ei kai tää vaan enteile sitä, että Martta alkaa jo kyllästyä lomailuun. Ihanaa. Ukkorähjä lähtee kylille riiustelemaan salarakastaan ja jättää minut taas yksin. Martalla on koko päivä aivan avoin. Tyhjä ja avoin ( lue; tylsä.) Lupasin eilen hätäpäissäni rakastaa Rähjää kaalilaatikolla. Se on aina vuoden ruokatapaus. Se on niin hyvää, että syödään aivot pelolle. Sitä siis ainoastaan luvassa. Pitäiskö tehdä mani/pedikyyrit. Toi helvetin varasto pitäisi siivota, mutta siihen tarvittaisiin koppa kaljaa ja pullo kossua. Sitä ei tee Erkkikään selvinpäin. Ja Martta on perseen valkasukuurilla, olin ajatellut olla holiton pari päivää. Mutta toisaalta, jos kävis varaston kimppuun, niin olisi hyvä syy ottaa hiukka häppää. Ei vois Ukkorähjäkään nalkuttaa. Oon mie aika ketku.

Sienimetsälläkin käytiin eilen. Juppe oli mukana. Siellä pikkuinen vipelti aivan into pinkeenä. Saatiin piirakkasienet, ajattelin vieraille leipasta. Kanttarellia on tulossa hevisti. Pieniä olivat vielä, mutta kyllä niitä tulee. Laitan tähän viideon Juppen hiekkakylvystä. En sit tiiä, onnistuuko eetteriin. Mut kokeillaan.  Rakkauspakkaus on kova poika ottaa hiekkakylpyjä. Mikähän siinäkin on? Luulisi, että se tuntuu epämiellyttävälle, silmät korvat hiekka täys.  Hää rakastaa sitä. Hassu koira. Ihan höperö.

Ou jee. Alankin tässä nyt kyllästelee ja tylsistelee. En kai mie muuta. Saatanas, kun siivon tuon varaston ja vielä selevinpäin!