Pidä huivista kii, Tatjana!

Just kun täällä alkaa olla niin nättii ja elämä on muuttunut maalaiseks, niin pitää lähteä. Ukkorähjä kysyi eilen, et milloin meinaat vaihtaa kalsarit. Siitä tietää, et on saavuttanut tason joka on sivilisaation tavoittamattomissa. Okei, vaihdoin ne sit eilen. Mut nättii on. Hurjan nättii. Ilta oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Niin siis mites mää sitä nyt kuvailen, kun ei oo sanoi. Otin pari fotoo joo. Tyynessä oltiin kuumasti. Arska heitti sellaiset varjot paratiisiin, että oltiin ihan öök! Mut saavutti se haikumielinen suru, joka on tyypillinen jokaiselle loman päätökselle. Tai ei siis kaikille, joskus on sellainen fiilis, et on kiva palata duuniin. Nyt ei. Olisin vielä kaksi viikkoa jatkanut mielelläni. Ihan siis oikeesti. Tää on huutava vääryys.

Herrani valo

Rakastan rakastan

Ou nou! Tänään on taas juhlat. Niitä eilen iltapuhteilla esileikin ja nyt kaikki onkin vieraita vaille valmista. Vielä kevyttä kyökkipuuhastelua aamupäivä ja iltapäivällä sit räjähtää. Nää onkin tän loman viimeiset kemut, pitääkin juhlia antaumuksella. Päivä valkeenee pilvettömänä, lähetin yläkertaan iimeilii asiasta. Tilasin myös vuosisadan iltahehkun, saadaan istuu alaterdellä.

Ostin eilen hieman evästä. Toden totta, roudasin ne parkkikselta kottikärryllä! Ansku ja Tero ovat kovia syömään ja juomaan. Ukkorähjä osallistui myös valmisteluihin. Pikkupikku saatanan kipsieläintarha sai vihdoin oman kiipeilypuun. Siellä nyt iloisesti temmeltävät sulassa sovussa. Oli kiva touhuta yhes. Silleen perheesti. Juppe pyöri jalois ja oli ihan, et voi ei, taas on kemut tulossa.

Todistetusti ruokoo

Vartijat tornissaan, hui!

Möykkäsin taas viime yönä. Heräsin siihen, kun Ukkorähjä huutaa naama punaisena ( se hehku yön pimeydessä) "Oo saatana hiljaa!" Näin unta, että isot ja pahat koirat yritti tehdä pahaa Juppelle ja näin olin kutsunut unissani Juppea. Pikku koira oli ihan sekaisin, et mitä hittoo. Koko mökki oli hereillä mun häröilystä. Rähjä karjuu, mie huudan ja Juppe ravaa edestakas. Semmoista sirkusta. Onhan se kiva, et on yölläkin niin kuin tapahtumaa... Mut sitä en ymmärrä, miks mun pitää kiroilla unissani? Onks Martalla patoutunutta agressioo. Ai kauheeta, pitäskö alkaa potkunyrkkeilee. Tai jotain.

Mikä onkaan loman saldo? Ollaanko lussalla tahi miinuksella? Tämä tutkielma on hyvä suorittaa. Nyt kyllä täytyy myöntää, että mentiin ihan reippaasti yli odotusten. Ilmat oli just sopivat, ei tarvinnut kuumuutta valittaa, eikä oo ihminen turvonnut orvokki. Oli mukavasti matkailuu, sopivasti kyllästymistä ja erityisen ihania juhlia ja ihmisiä ympärillä. Oisko tää eka loma, että Ukkorähjäkin on saanut henkensä pitää, eikä kirvesmurhat käynyt edes mielessä.  Kaikkee oli helvetin mukavasti. Tästä johtuen kaiketi paluu arkeen on nyt veri viööd. Kuis sitä taas saa ittensä viritettyä oikeille taajuuksille? Se on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Just niin.

Ananasakäämä

Pinnalla

Martta alkaa olla itselle armollinen. Olen syönyt ja juonut hyvällä halulla, enkä ole tehnyt siitä numeroo.  Jos nyt muutama lomakilo on päässyt yllättämään, niin ne hoituu pois, jos on hoituakseen. Oon tehnyt kivoi juttui, enkä oo murehtinut, kantanut huolta huomisesta. Aivotkin, sielu ja sytän ovat olleet lomalla. Outoo, mie en oo niin kuin hermoillu, enkä mie oo ressannu mistään. Onks toi niin kuin lomailuu, vai onks toi henkistä kasvua? Siinäpä ilmiömäinen dilemma, vallan pähkinä purtavaks.  Pidä huivistas kii, Tatjana!