Mestarillinen nautinto

Tänään mulla on vain pienet "väli-juhlat." Nautiskelen silleen kevyesti, ennen perjantain vieraita. Ikään kuin harjoittelen. Ruokana tosiaankin on TAAS vain tähteitä, lämmitän sitä kualluatikkoo paistinpannulla. Joskin sen makuhan ei siitä kärsi, oikeastaan vain paranee. Puolukkahilloo on myös. Siis juhlat. Okei, hitusen otan kuplaa tässä samalla kun sadetta pitelen. Ihan vaan harjoittelen. Harjoitus tekee mestarin, sanotaan. Voisiko sitä joskus olla Nautinnon Mestari? Vähäkö olisi hieno titteli, Nautinnon Mestari.

Sain aamulla taas jonkun primitiivi siivoushulluuskohtauksen. Alkuun kehtuutti niin vietävästi ja ajattelin, että vedän lonkkaa koko päivän. Mutta eihän se tuo mun militantti sieluni jätä edes lomalla rauhaan. Aloittelin silleen kevyesti, ihan vain pikkasen järjestelen paikkoja tyyliin. Sainkin huomata, että matot oli pihalla ja lämmitin vettä päästääkseni perkele jynssäämään saunan lauteet. Mökki oli siivottu ja täytin vielä kaikki ulkolyhdyt gasoliinillä, on sit tulet valmiina seuraaviin The Juhliin. Nythän mie vain harjoittelen, enkä suinkaan sytyttele ulkotulia. No mut enivei, raivohullu kohtaukseni on antanut sielulle rauhan ja kaikki paikat on taas viivasuorassa. Jos täällä on joku vinossa, niin se on Martta itse. No hups, olipa rehvakaasti sanottu. Miehän vain siemailen hieman kuivaa valkomaviiniä. Sivistyneesti.

Tuollaisten kohtausten jälkeen voi palkita itsensä. Se on näitä mun uusia elämän viisauksia. Joillekin se palkinto voi olla tikkunekku, pullasuti, suklaakakku, kylmä vesi, ananaslimunaadi tai ihan mikä tahansa. Mutta siivous kannattaa aina, varsinkin silloin, kun palkinto on luvassa. Martalle se on ehdottomasti olut, hyvä valkoviini, vuosikerta shamppanja, joskus jeegermaisteri, limoncello on hyvä, ja lihan kans tarvitaan tietysti punaviini. Mun palkintovalikoima on aika laaja,  mutta siksihän mie tykkäänkin siivota koko ajan. On niin ku palkintoja luvassa... Tai juoppo mie oon. Jos nyt suoraan sanotaan. Mut hei, mie on sellainen lomajuoppo.

Tuossa oli hyvä aasinsilta tähän hetkeen. Mikä onkaan nautinnon määrä? Mikä on sallittavaa ja mikä, hui, kiellettyä. Kaikki kielletty on tietysti sitä, mitä haluaa ihan eniten. Eikös se jotenkin noin mennyt sen Aatamin ja Evankin kohdalla. Eli elämän alkulähteillä ollaan. Nautinnon määrä on vakio. Eletään kuin viimeistä päivää, haistaan kuin siat ja ollaan turvoksissa kuin Joensuun Ellit. Kyllä se vakio pitää huolen, että kohta taas ahistaa ja etteipä jopa vituttaisi. Olen ansaitettu tähän nautintoon. Sitä mie vaan yritän perustella. Okei, tänään en saunoo lämmitä, mutta pari myrskylyhtyä sytytän. Raatio soittaa sambabuonovistacubalibre saundii ja se sopii mielestäni hyvin suomalaiseen maisemaan. Vai onko se tämä Martan kuuma etelänveri joka alkaa sykkiä tämmöisille tahdeille. On niin ku rytmi veres.

Sataa itkemällä, minä kuiva terdellä. Loman viimeisiä viedään, enkä tosiaankaan aio viettää niitä matalapainoisesti. Kurkoitan ylös tähtiin ja paan nauttien. Satoi tai paistoi. Meillä on ihan kauheen rauhallista. Huopatossutehdas on tuskafestari Lähdejärveen verrattuna. No joo, raatio soi, mutta kauniisti ja hiiren hiljaa. Pihapiiriin on ilmestynyt uusi äänimaisema. Ukkorähjä sai ( vihdoin ja viimein) suihkulähteemme asennettua. Olen koko loman pyytänyt, anellut, rukoillut, uhkaillut, nalkuttanut ja raivonnut asiasta. Nyt se tuossa lorisee ihanasti ja piipillä saa juosta jatkuvaan. On meilläkin nyt tuo romanttinen puoli kunnossa. Just joo, lorisee-kusettaa. Suhteemme on selvästi syvenemässä. Ei kai tämä ole vakavaa?