Perhosen pusuja ja pihisevää sumppia

Rauha on laskeutunut Lähdejärvelle ja elo on taas arki. Vieraat lähti eilen illalla ja pirtti on niin hiljainen. Martta kerää välillä voimia, huilataan pari päivää ja sit onkin loman viimeiset kemut. Naamakirjassa sain jo kommenttia et eloni on yhtä juhlaa. Vituttaakohan se jotakin. Pitääks sitä himmailla eetterissä, ettei ihminen tule kateeks. Aina sillä on juhlat ja taas ne syö sitä kaslerii...

Aloittakaamme

Ilmassa on...

Valoa kansalle joka pimeydessä...

Suolaa, suolaa enemmän suolaa

Martan sumppi pihisee oli onnistuneiden juhlien hassu slougani. Hah, kylläpä revettiin, kun iltahämyssä tarjoilin vieraille mokkoo mutterista ja tuumasin ( tai joku tuumasi): " Kylläpä se Martan sumppi pihisee!" Nämä ansosiaaliset välipäivät saa aikaan sen, että on ihanaa olla ihmisten tykö, höpötellä ja hassutella. Saunottiin oikein vihtojen kera, istuttiin iltaa ruuan ja juoman parissa. Sellaista parasta loman viettoa. Kohta alkaa arki ja ankara elämä, nyt on aika nautinnon. Kyllä se tylsyys sieltä tulee... Mut tässä illan menyy.

Juustoillaan

Maksaillen

ALKUPALA

- Kanttarellipiirakka salaattipedillä

ALKURUOKA

- Juustoja ja salamia

- Maalaisleipä, artisokkavalkosipulipyre

PÄÄRUOKA

- Grillattu maksa, paistettu pekoni

- Kukkakaaligratiini

- Tomaattisipulisalaatti

- Puolukkasurvos

JÄLKIRUOKA

- Moccapannacotta ( Yllätys, yllätys.)

Olen nyt tehnyt joka kemuille jälkkäriksi ton pannacotan. Sen saavuttaman suosin vuoksi ja myös siksi, että se on helppo duunaa. Ohjetta on pyydetty, tässä näin.

MOKKAPANNACOTTA

0,5 l kuohukermaa
1 dl Multi hyytelösokeria
1 tl pikakahvijauhetta
1 tl vaniljasokeria

Laita aineet kattilaan, kuumenna ja anna kiehahtaa n. 3 - 4 minuuttia koko ajan sekoittaen. Anna hetki jäähtyä, kaada tarjoilumaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti. Laita tarjolle marjojen kera, päälle Cape-siirappia loraus. Siitä kiva, kun voi tehdä valmiiksi, on suht näyttävä ja harmiton syötävä.

Eilen vaalittiin perinteitä ja käytiin porukalla syömäs Hangossa. Ravintola Origon Saaristolaispöytä on yksi parhaista ja tämä makumatka tehdään joka kesä. Ukkorähjä oli pettynyt, kun siian mäti oli vaihtunut halpaan kirjoloheen. Ehkä se palvelu ei ollut niin ripeää kuin aikaisemmin ja suklaakakku maistui rasvaiselle. Mut oli hauska pikku reissu ja perinteitä pitää vaalia.

Kaunis perhonen pörrää tässä ympärillä. Onko vallan rakkauden lähettiläs. Menee välillä pois ja tulee uudelleen. Tuollainen tumma hipiäinen, kauniilla pilkuilla. Onko jonkun edesmenneen hyvä henki, tulitko jotakin kertomaan? Perhoset ovat nättiä vaikka ovatkin alkuun rumia toukkia. Liihottelevat niin kauniisti ja niitä kohtaan on helppo olla symppis. Uskokaa tai älkää, mutta se kävi antamassa mulle suukon!!! Istahti tohon olkapäälle ja tuli suulle. Jos se olisi ollut huoranperkele tahi paarma, niin olisi päässyt heti hengestään. Mutta noin kauniista on vain innoissaan ja hyväksyy suullekin tulemisen. Niinhän se menee tässä elämässä, kauniit voi tulla huoletta suulle. Jännä aamuepisoodi. Pitäiskö kokeilla Ukkorähjään? Liihottelen tonne kammarin puolelle ja annan suuta. Ei perkele, lättyyn saisin ja lujaa... Oih, tätä elämän kurjuutta.