Höperöt ennusteet

Yläkerta on kuunnellut mua. Ilma on raikas ja viileä, on hyvä palata kaupunkiin. Käytyäni läpi luopumisen tuskan, olen sinut loman loppumisen kanssa ja nyt ei enää saa ahistaa. Naamakirjassa oli työkaverin päivitys työhön palaamisesta. On mahtavaa palata lomalta, kun on hyvä duunipaikka ja ihanat työkaverit. Se auttoi minuakin, ihan tuli jo ikävä tyttöjä. Huomenna on iisipiisi päivä ja sisälläni paistaa aurinko, ei mittään hättää. Kiva mennä duuniin, mahtavaa mennä duuniin. Ihan huippua! Se on se A S E N N E!

Sille en kyllä voi mitään, että on hiukka haikea olotila. Mistäköhän sekin johtuu? Ja mikä on haikea? Haikea ei ole suru, ei se nyt erityisesti ahistakkaan. Se on vain sellainen.... harmaa ilottomuus. Se on ikävän ja surun välimuoto. Sitä se on! Samaa tunnetta tunnen aina hauskojen juhlien ja ihmisten jälkeen. Torppa hiljenee, jäät kenties yksin ja ilmassa leijuu vielä nauru ja ystävien äänet. Onko loma siis juhlaa ja tämä haikeus jäljelle jäänyttä ilon tynkää? No, oli mitä oli. Häntä pystyyn ja tänään citiin. Pyykkikone laulamaan ja elämään tulee kaivattu lukujärjestys. Martta on militantti järjestyksen ja aikataulujen ihminen, ne on hänelle siunattu jo äidinmaidossa. Ne ovat jälki mun DNA:ssa. Huh, oikein tehokas tarmokkuus nostaa päätään ja nyt saa loppua tämä haikea haahuilu. Järjestystä elämään! Mars, mars! Vielä täytyy selvittää kaksi vieroitusoireellista ongelmaa. Siihen menee viikko. Kuinka selvitä elämästä ilman päiväunia ja kuinka voin juoda ruuan kanssa maitoa, enkä saa lasillista viiniä? Minä selviän....

Eilen Martta pyöräytti Herkkutattipiirakan. Se on myös luontoäidin rakkautta ihmiskunnalle. Syksy on siitä mahtavaa vuodenaikaa, että on paljon tarjolla vaikka mitä ihanaa, mitä pistää alas tuosta ammottavasta ja ahnaasta aukosta, jota suuksikin nimitetään. On pakko myös hehkuttaa Ukkorähjän mökille istuttamia perunoita. Pestynä ne ovat valkoisia kuin kananmunat ja maku on suoraan jumalasta. Tämän syksyn teema onkin säilöminen. Tahdon laittaa jotakin kivaa. Ensin täytyy tehdä säilömissuunnitelma. Mitä laitetaan ja milloinka. Tarvittavat välineet pitää hommata, purkkia ja purnukkaa juu nou? Tahtoisin myös keittää itse mehua. Voih, vaik mitä voisi laittaa. Marjoja olisi mahtavaa kerätä, mutta tämä selkä kestää litran ja se on siinä. Siitä ei paljon säilötä. Jos olisi fiksu, niin olisi nyt lomalla poiminut litran päivässä ja siinä olisi äkkiä esim.10 litraa mustikkaa pakkasessa. Ei ole fiksu... Fiksu ostaa torilta ja laittaa. Saas ny nährä... Ja olenhan minä jo säilönyt. Sisälläni marinoituu loman hedelmät, auringon valo ja kesäillan tunnelmat. Niitäpä on kiva sieltä sitten kaivella, kun talvella pakkanen panee ja mieli on musta. Juu, juu....

Jään koko ajan kiinni ihmeellisestä ajatusmaailmasta. Ajattelin juuri, että täytyy käydä aamu-uinnilla, viimeisellä sellaisella. Katselen mökkiä kuin viimeistä päivää, tuotakin nurkkaa tuossa. Onhan tässä vielä viikonloppuja edessä vaikka kuinka. Mitä, mitä? Aavistelenko jotakin, etteikö paratiisimme olisi meillä enää ensi kesänä? Mistä näitä ajatuksia tulee? Vai onko tämä nyt sitä kuulua homodraamaa, jos ei muuten, niin itse minä sitä teen. Just niin, höperö. Leikkii jotakin ennustaja eukkoo... Helevetin homo. Vaikene! Ajatukset saa aina alkunsa jostakin. Joku synnyttää ne. Tuulen pieruja, sanon minä ja hiljenen.

Kas, silkkiuikku yhdyskunta tuli hyvästelemään. Seitsemän sulokasta purjehtii juuri rantaviivaamme. Hyvästejä kurnuttavat ja sukeltavat syvyyksiin. Hei, hei! Ketä vielä, missä on Saku Sammakko, tule sanomaan hei, hei. Huoranperkeleitä en hyvästele, ne tuomitsen alimpaan helvettiin. Tai no joo, jokaisella on olemassa olon oikeus, mutta jättäkää minut rauhaan. Hei, hei nyt kuitenkin. Nyt tämä menee jo liian pitkälle, pitääkö mun käydä puutkin halaamassa ja hyvästelemässä. Mites grilli ja laituri. Mun tulee niiiin ikävä teitä! Tätä oireyhtymää kutsutaan mökkihöperöksi. Juuri niin, tämä mökkihöperö höperöityy nyt kaupunkiin. Täältä tullaan Elämä!

Yhhhyyyy! Niiisk!!!

Eilinen piipahdus sivistyksessä muistutti minulle sen epämiellyttävän totuuden, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Se on vain kasattava itsensä ja hypättävä taas oravanpyörään. Siihen helvetinmoiseen ympyrään, missä juoksennellaan kuin päättömät kanat. Ei en suostu. Kyllä tähän ikään ehtinyt ihminen saa jo ottaa rennommin. Turha hötkyily jätetään nuoremmille. Olen rauha. Olen rakkaus. Olen....

Kävin eilen parturissa. Mun nykyinen tukkahan on helppo hoidella, koneella vain alaosat veks. Nyt on siisti mies. On aina jännä käydä asiakkaana, saa vähän perspektiiviä asioihin. Nuori parturineitonen oli ylen utelias. Siinä 15 minuutissa kerkesi udella kaikenmaailman asiat. Ja teititteli minua! Herätänkö vanhahkolla charmillani jo kunnioitusta? Tuntui ihan hyvälle. Hän kyseli ammattiani, kerroin olevani yksityisyrittäjä. Hän pyysi tarkentamaan ja sanoin tekeväni kaikenlaista bisneshommaa. Hih...

Vietettiin eilen loman lopettajaisia. Syötiinkin jo yläterdellä ( joko syksy kummittelee ) ja laitettiin kauniisti kynttilöitä sekä lyhtyjä. Martta pyöräytti kystä kyllä ja ylen oli mukava tunnelma. Maltillisesti Vinhoa nautittiin ja oltiin muutenkin sivistyneesti. Martta jäi vielä hetkeksi yksin fiilistelemään ja itkemään lomansa loppua. Mie se vaan tykkään näistä pimeistä illoista. Niissä on oma, sieluuni sattuva atmosfääri.
Illan menu. Tattirisotto oli taivaallisen hyvää, enkeleiden tervehdys.

Alkuruoka:

- Grillattu halloumi salaattipedillä

- Valkosipulileipä

Pääruoka:

- Tattirisotto

- Grillattu kana ( ei saatu ahventa)

- Kantsukastike

Jälkiruoka:

- Mansikoita, mustikoita

- Jäätelö ja lakkakastike

- Espresso/avec

Nyt tämä säännöllinen aamurutiini loppuu tähän. Ei ole aamuhetkeäni eetterissä, sitruuna homon pirskahtelut jää arjen jalkoihin. En nyt tiedä, onko se kuinka valitettavaa. Jaksaako näitä kukaan lukea? Minulle tämä on terapeuttista ja osin antavaa. Kiitän kaikkia niitä, jotka sivuillani vierailevat. Tilastojen mukaan ( huom. virallisuus, tilastojen mukaan...) sivuillani klikataan päivittäin keskimäärin noin sata käyntiä. Onko ne vain hakusana harhaa vai onko minulla oikeasti lukijoita? Kertoisiko kommenttien vähyys siitä, että sivuja ei oikeasti lue kuin muutama hullu? Nälkä kasvaa syödessä ja totta kai sitä haluaisi, että Lemon Gayllä olisi omat lukijansa. Ne kommentit ovat niitä, millä bloggaaja jaksaa jatkaa, ja antaa palasen omasta elämästään. Itkupilli enkelten kaupungissa-blogi teki sellaisen oma-aloitteisen kyselyn lukijoilleen. Siinä hän tiedusteli, mikä on hyvää, mikä on huonoa ko. blogissa. Hyvä idea. Aina voi kehittyä ja tehdä omasta blogistaan mielenkiintoisemman ja luettavamman kokonaisuuden. Mitäs mieltä olette, rakkaat lukijat. Kannattaako Lemon Gayn jatkaa vai joko Martta toistaa itseään? Kerro minulle, mistä erityisesti pidät, mistä et pidä? Rakentavaa palautetta otetaan ilolla vastaan. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan ihastuttava palkinto. Jääköön se vielä salaisuudeksi, mutta sen verran paljastan, että se tekee sinulle uskomattoman hyvää...

Ilmassa on järkyttävää luopumisen tuskaa. Sielu verellä ja perse ruvella on taas yksi kesäinen loma takana. Neljä viikkoa meni uskomattoman nopeasti. Millainen oli Martan loma? Kouluarvosanoin 7 1/2
Se on ihan hyvä arvosana. Kiitettävään kymppiin vaaditaan jo aikas paljon, se olisi jo ihan liikaa. Hienoinen tylsistymisen tunne vaivasi ajoittain, enemmän matkailua ja mutkailua olisi saanut olla. Mutta hienoja juhlia vietettiin, syötiin ja juotiin. Ketä kiitän niistä? Yläkertaa käyn siunaamaan, että on tehnyt tämän kaiken mahdolliseksi. Pitää osata olla onnellinen / tyytyväinen. Kiitos kesä, kiitos mökki. Miks mulla on haikee olo?

Hauki on kala

Kiitos Ukkosen Jumalanpoika! Nyt on taas helpompi hengittää. Yläkerta jytisi tässä ympärillä muutaman tunnin ja vettä lotuutti raikastavasti. Päivä olikin puuduttavan hikinen. Ihan kuin luontokin näyttäisi terhakammalle. Juu, näyttää se. Kaikki on yltäkylläisen rehvää. Niin kuin minäkin. Johtunee juuri tästä lämmöstä ja kosteudesta. Olen yltäkylläisen rehvä. Voiko kauniimmin enää sanoa? Anteeksi, saanko sanoa, te olette kyllä yltäkylläisen rehvä ihminen....

Jostakin kumman syystä, yöni ovat levottomat ja päivät tyyni. Oli taas sellaista elokuvaa, että oksat pois. Olin ostanut uuden asunnon, jostakin hemmetin lähiöstä. Asunto oli iso ja järkyttävän huonossa kunnossa. Se oli korkealla, ylimmän kerroksen huoneisto. Mutta samalla tasolla oli myös päiväkoti, ravintola "räkälä" ja thaihierontapaikka. Talon alakerrassa oli joku sikaostari, missä pyöri diilereitä, juoppoja, huoria ja kaiken karvaista porukkaa. Kaupat asunnosta oli tehty ja tunsin, että minua oli huijattu. Uneen liittyi vielä eränäisiä tapahtumia. Olin matkalla uuteen asuntoon, kun kimppuuni hyökkäsi hevosen kokoinen koira. Se puri mua selkään ja omistaja vain kannusti petoaan puremaan enemmän. Siitä selvittyäni, jouduin ampumavälikohtaukseen, jossa yritin suojautua ohi viheltäviltä luodeilta. Päästyäni sisälle, rappukäytävässä thaihutsu yritti kaupata seksipalveluja ja häntä piti ojentaa tiukka sävyisesti. Olin menossa uuteen "kotiin" tekemään remonttia ja asunnossa oli ihan hillittömästi kaappeja. Ne oli täynnä haisevia, paskaisia tavaroita ja tunsin kuinka raivo kiehui sisälläni. Eikä siinä kaikki, yhtäkkiä katon rajasta alkoi tulla vettä kuin koskesta. Ryntäilin edes takas ja yritin selvittää mistä vesi tulee. Aukaisin oven rappukäytävään ja siellä naapurin rouva huuteli, että hänen suihku on epäkunnossa ja vettä lainehtii joka puolelle. Uni oli pitkä ja välillä heräsin siitä, nukahdin uudelleen ja tarina vain jatkui. Olen varmaan pitänyt aikamoista älämölöä viime yönä. Ukkorähjä aina aamuisin kertoo Martan kootut seikkailut.

Minulla on aina ollut varsin villi unimaailma, mutta viime aikoina en juurikaan enää muista näkemiäni unia. Mistä johtuu, että näin lomalla yöelämäni on aktivoitunut? Kertooko se päivien tylsyydestä, pitää yöt touhuta ja elää villisti? Hassua jotenkin. Nuorempana kävin mielenkiinnolla yöpuulle, odottaen tulevan yön elokuvaa. Pidin myös unipäiväkirjaa ja siellä vasta oli levotonta tekstiä. Jossakin vaiheessa sain sellaisia lauseita. Niissä ei ollut minkäänlaista järkeä, mutta ne olivat aamulla hyvin terävästi mielessäni. Muistan yhdenkin merkityksellisen lauseen, joka pyöri pitkään mielessäni. Varokaa miehiä jotka hiihtävät pienten lasten suksilla. Mitäpä tähän sanoisi unitutkija?

Eilinen illallinen sai yllättävän käänteen. Ystävättäreni tempaisi virvelillä pari kiloisen hauen vonkaleen. Martta pisti sen fileiks, keitettiin oman maan pottua ( Ukkorähjä on istuttanut mutsinsa kesäpaikalle) ja poimittiin päivällä tuoreet kantsut. Voe herra mu jeen, kun oli hyvä suomiape! Hauki on suotta aliarvostettu kala. Oukei, hiukka mauton ja kuivahko, mutta valmistustapa antaa makua ja syötävyyttä. Liha on valkoista ja rasvatonta. Ja oikea oppinen fileeraus poistaa kyllä häiritsevät ruodot ( kiitos käymäni kokkikoulut.) Valmistin kalan niinkin yksinkertaisesti kuin pannulla paistamalla. Heitin sekaan pari kokonaista valkosipulinkynttä ja paneroin fileet vehnäjauhopippurisuolatilliseoksella. Paistetun fileen päälle jauhoin vielä hiukka chilimausteseosta. Ripaus sitruunanmehua ( sitä ei valitettavasti ollut) ja vot, siitä ei kala enää parane. Oli jotenkin ihanan alkukantainen ja tyydytetty olo. Itse saalistettu kala, kasvatetut potut, poimitut kantsut. Olimme yhtä luonnon kanssa. Olimme luojan luomakuntaa. Tästä herää kysymys, voisiko olla tyytyväinen tällaiseen yksinkertaiseen elämäntapaan? Hakisit, tekisit itse ruokasi, eläisit luonnon antimilla. Minussa asuu pieni vihreä elämäntapa intiaani. Haave, toteutumaton unelma vai tuulen huuhtomaa paskaa.... P:S Saatiin muuten jo herkkutattejakin, tänään siis tattirisottoa, ouh jeah! PP:SS Täällä ei ole matoja, haetaan tänään kirkolta ja pyydetään ahvenia. Mitäs me kalastajat...

Los Tattilos

Fisufile

Maasta sinä olet tullutkin ja maaksi tuleva

On muisto vain...

Aim redii!

Tavoite terveellisiin elämäntapoihin ja hyvään elämään nostaa taas syksyisesti päätään. Joka vuosi, tähän aikaan, teen näitä The Muutos ( elämäntapa muutos) suunnitelmia. Kuinka jätän alkkomahoolin, röökin ja "riettaan" elämäntapani. Synnyn uudelleen, puhtaaksi, sietämättömän hyväksi ihmiseksi. Neljän viikon marinointi, elämäntapa sika pellossa, alkaa kyllästyttää ja raikas, raitis ja reipas elämätapa houkuttaa. Ei nyt tehä tästä mittään numeroo, mutta olen minä kyllä aika hyvä ihmiseksi. On hyvä, jos The Muutos kestää ensilumille, eikä sillä ole niinkään merkitystä, tärkeintä on se ajatus. Tärkeintä on halu puhtauteen. Hyvä ja valaistunut ystäväni tulee Londonista vierailulle ensi viikonloppuna. Yleensä on polokastu pystyyn näyttävät ja kosteahkot bileet, mutta nyt en ole niinkään varma haluanko sitä. Kyseessä oleva herrahenkilö on jättänyt päihteettömän elämän taakseen ja haluaisin, että meillä olisi huurteeton viikonloppu yhdessä. Voisimme meditoida, jooghata, halata puita ja tanssia kansantanhuja yhdessä. Voih, se olisi aivan ihanaa. Hän on myös vegetariaani tai siis se sellainen ihminen joka syö pupujen ruokaa. Sekin olisi kokeilemisen arvoinen elämän haara. Minähän olen avoin ja ennakkoluuloton, äitini poikalapsi, joka on aina valmis kaikkeen uuteen ja ihmeellisen. Minusta tällainen vaihtoehto viikonlopun vietto kuulostaa mitä parhaimmalle juhlalle. Mitä antoisammalle. Melkein kuin joulu. Tai ei nyt sentään, joulunahan syödään sikaa. Enihau, odotan tapaamistamme suuresti.

Tänään on pakko päästä kirkolle. Haistelemaan kultivoitunutta Karjaan eksotiikkaa. Nähdä noita outoja kahdella jalalla nostelevia neljäraajaisia olentoja. Ihmisiksi kutsuttuja. Tukkani on kuin petolinnun perse, olisinko niin rohee ja yrittäisin paikallista parturia? Kuoriutuisin pikku hiljaa salonkikelpoiseksi. Metsäläisyys on menetetty, stadin jannu rulettaa. Tempaistaanko ja nautitaan ABC:llä lounaaksi citypaskaa elikkäs hampurin herkkua? Hyi helevetti, ongin mieluummin ite ruokani. Ahvenen laitan, piimän polokasen. Suohon joighaan hampurin herkut, manalan maihin hukutuan. Se on moro taas!

On niin tyyni!

Juuri kun pääsin kehumasta, että levoton sieluni on saavuttanut rauhan, oli yö taas aika äksöniä. Olin möykännyt oikein urakalla. Huutanut kovaan ääneen: " Laittakaa jumalauta se luukku kiinni!" Ei tuon taivaallisen hajua mihin liittyy. Valvoin myös jokusen tovin, pienessä mielessä on huolestuttavia asioita, enkä niitä voi tänne purkaa. Mutta näin myös hassun unen. Olin pankissa asioimassa ja samalla luukulla oli valtakunnan viiltäjä Rolf Nyström. Hänellä oli sellainen iso kassakoneen laatikko täynnä rahaa siinä tiskillä ja minä menin sanomaan hänelle, että kummallako on enemmän. Kädessäni oli myös hirvittävä tukku seteleitä. Mistä tämä kertoo? Nytkö olisi aika veitsen, pikku pikku pumppauksen... Hih, kaikkea se näyttää...

Tein eilen mahtavaa kaalilaatikkoa. Nyt uusi kaali on parhaillaan ja sehän on aika edukas ruoka. Ainut ikävä puoli siinä on, että sitä tulee ylensyötyä.  Tässä resepti hyvään, maailman parhaaseen kaalilaatikkoon. Yllätä rakkaasi ja itsesi. Tee se!

n. 1 kiloinen kaali
2 dl puuroriisiä
700 g jauhelihaa
lihaliemikuutio
kuohukermaa
suolaa
pippuria
siirappia
voita

Keitä kaali lihaliemellä maustetussa vedessä n. 20 min. Keitä riisi kypsäksi väljässä vedessä, ei puuromössöksi. Sotke nämä ja raaka jauheliha keskenään astiassa, lisää valkopippuri ja suola ( suolaa saa olla aika reippaasti, maista.) Laita seos uunivuokaan, kaada päälle n. 3 dl kuohukermaa, voinokareita ja siirappiraitaa. Paista 200 astetta n. 1 h. Anna vetäytyä 20 minuuttia ja nauti!

Ajatelkaa, että ihminen saa kulumaan päivät tekemättä juurikaan mitään! Minusta se on aika ihmeellistä. Zeniläisellä tyyneydellä istuin tässä terassilla, hikikarpalot valuivat seksikkäästi selkäruotoani pitkin ja annoin hiljaisuuden vallita. Pääni oli pumpulissa ja kaikki oli seisahtanutta höttöstä. Minusta tuntui, että kellonviisaritkin ( häh, onko kännyssä viisareita, kamooon) olivat hunajan tahmeita ja pyrkivät pakoon aikaa ja sitä hetkeä. H i t a a s t i mentiin kohti huomista. Kuulin kuinka aatelinen vereni virtaasi suonissa, hienoista kohinaa aiheuttaen. En kuunnellut edes raatioo, kuuntelin vain sisäistä ääntäni. Hu huu, kuuluuko? Nytkö olen tavoittanut mieleni rauhan, sydämeni on täyttynyt rakkaudella ja viisaudella ihmiskuntaa kohtaan. Yhä tuijotan järven väräjävää pintaa, laineen hentoa liplatusta. Olen kevyt, katoan...

Sieluni valo

No niin. Takaisin tähän todellisuuteen. Sienimetsä odottaa saalistajiaan. Nyt mennään jo merta edemmäksi kalaan. Tai siis sieneen. Eikä siis merellä ole sieniä, siellähän on vain fisuja. Siis mennään jo kotimetsää edemmäksi sieneen. Mennään aarniometsään. Tule hyvä sieni, älä tule paha sieni. Sienestys on kivaa.

Valoni sielu

Niin ihanaa kuin tekemäni kaalilaatikko olikin, niin näköjään se ei halua viihtyä minussa. Voiko tuota asiaa enää kauniimmin sanoa? Jos et tajua mistä on kysymys, niin silloin olet, anteeksi vaan, hieman tyhmän sorttinen. Onnellisten päivien unelmaa myös sinulle. Otetaan iisisti, beibet!

Levollinen tuhkimo

Ei mulla oo mitään asiaa. Ei kai sitä aina voi olla? Mutta jos kirjoitan jotakin asiatonta asiaa... Siis en mitään tuhmia. Jonniin joutavaa läpinää. Ajatuksen virtaa. Siis virtaako mun päässä mitään ajatusta. Ei toden näköisesti, niin kumisee tyhjyyttään. Ontto kallonen. Ajattele, jos mun nimi olisi Ontto Olavi Kallonen?

Lämpötila kipuaa taas hellelukemiin. On se hengetön kesähelle. Ei tuule, hautoo vaan. Kävin aamulenkillä ja se hyvä puoli tästä kuumuudesta on, että hiki lentää. Ihminen puhdistautuu. Hiki on hyväksi, kuonat ( juopottelu sellaiset) saa kyytiä. Tiskasin hiki päässä mega tiskin, eikö ole intresanttia? Ukkorähjä on kaupuntissa, kyytiin nousee ystävättäreni. Saa Martta seuraa, kiva. kiva.

Jos nyt jotakin asian tynkää mielessäni pyörii, niin on kyllä aika kauheaa tuo Somalian tilanne. Makasin eilen ylensyöneenä, karkkipussi turpeissa näpeissä ja katsoin teeveestä aliravittuja, nälkäisiä kuvia pikku lapsista. Kyllä veti Martan hiljaiseksi. Pikku hiljaa laiton namipussin syrjään ja teki mieli oksentaa. En vaan voi ymmärtää, miksi tilanne on tällainen? Toiset näkee nälkää ja toiset elää yltäkylläisyydessä. Mitä, mitä, auttaisiko se, jos minä nyt laitan sen karkkipussin jämän pikana Somaliaan. Osoitteeksi Nälkäiset lapset/ Somalia. Niinkö? Miksi me hyvin voivat, emme voisi yhdistää apua/voimia ja saada ihmiselle ruokaa ja vettä? Niin miksi? Kysymys ei kuitenkaan varmasti ole siitä, etteikö olisi valmis luopumaan jostakin ylensyödystä suupalasta. Voi, voi, kummallista on maailman meno... Auttaa tahtoisin.

Levoton sielunikin on asettunut. Nyt on enää turha ryntäillä minnekään. Lomaa jäljellä hikiset neljä päivää ja se on sit siinä. Onko hän saavuttanut rauhan vai luovuttaako hän? Kysymys hyvä, oikeaa vastausta tuskin on olemassa. Arkeen palattua pitäisi olla täynnä uudistunutta energiaa ja hillitöntä jaksamista. Voihan näin ollakin. Mutta olisin voinut jatkaa lomailua. Tai tällä hetkellä tuntuu sille, ensi sunnuntaina voi olla jo kiva palata arkeen. Ota tuosta nyt sitten selevä?

Riippumatto kääntyy kohta varjoisalle puolelle. Tämä poika varjoisalta riippumatolta heittää ihrat kiikkuu, tuleekohan siinä samalla vinojen vatsalihasten treeni? Ajatella, kiikkuu ja kiinteytyy. En kyllä jaksa muuta, en ihan varmasti jaksa. Mut hei, tänään Martta laittaa kaalilaatikkoo. Hillitön herkku, ou nou... Tyhjä pää terveisin, riippukeinu Rock. Pop. Rock. Pop....

Pirskahtelu sentään!

Auts! Eilisten juhlattomien juhlien jäljeltä on Martalla nuttura hiukka vinossa. Auts! Tuli taas todistettua, että en minä seuraa tarvitse, jos juhlia haluan. Laitoin sen kesäillan parhaan aterian ja alaterdelle kauniisti kattauksen asetin. Sain Ukkorähjänkin juhlatunnelmaan ja iltahan oli kaunis ja maukas. Saunoin pitkän kaavan mukaan ja olo oli perinteikkään mökkiläinen. Radio soitti suomitunnelmaa ja ilta-aurinko hoiteli valaistuksen.

Todistetusti mustikassa

Tää on niin nätti

Nupit kaakkoon

Ransistorii

Aromaterapeuttinen suolakuorinta. Mahtava!

Martta laittoi

Edellisestä postauksesta ( yöllä, joskus myöhään) on varmaankin aistittavissa, että Martalla menee lujaa. Mutta ne on niin ihania tuollaiset hetket. Käsillä alkavat olla elokuun lämpimät ja tummat yöt. Ne ovat täynnä tunnelmaa. Ei sillä, etteikö kuplivalla olisi ollut osuutta asiaan. Ei, en sitä kiellä. Pääasia on, että osaa pitää hauskaa tarvittaessa vaikka yksin. Hyvä minä!

Kantsuleipä

Grillattu maksa

Martan torttuu

Tästä ateriakokonaisuudesta on muodostunut meille sellainen kesän paras ruoka. Sitä laitetaan muutaman kerran kesässä. Illan menu.

Alkuruoka:

- Kanttarelli voileivät

Pääruoka:

- Paistettu maksa

- Kukkakaaligratiini

- Tomaattisipulisalaatti

- Puolukkasurvos

- Kesäkurkut

Jälkiruoka:

- Mustikkapiirakka vaniljakastike/jäätelö

- Lakkakastike

- Espresso/ avec

Tässä ilta siis vielä kuvina. Siinä ei Martan pirskahtelu näy, vai näkyykö?

HomoTittiäinen

Iskelmä raatio soittaa suomi-iskelmää ja mä oon ihan pop. Iltamme oli herkullinen, olin päättänyt, että tähän arkiseen harmauteen on pakko tulla juhla. En haluaisi valottaa päiväni toimintaa, sillä nyt on yö ja hetki on hetken. Yön pimeän, kesä yön. Kai mulla on bileet! Laitoin meille kystä kyllä ja kaiketi Ukkorähjäkin oli makuihin tyytyväinen. Syöty on, juotu on ( minä) ja tiskit likoontumassa. Hetki on tyhjän, minä vain ja tämä yövalo. Joku laulaa raatiossa, joku pop. Rakkautta diskoilee... Ihan hillitön meno, heitän kalsarit jorpakkoon ja annan paukkua. Ouh jeah! I feel it, ou feel love, joku biisi tää. Ouh... love.

Ukkorähjä tuli röökille tähän terdelle, nyt on jo pimeää... Kysyy, että kirjoitanko blogia? Se olikin ainut kysymys tänä iltana. Ai miten, ollaanko juttutuulella? Minä vastaan, että yhmyyyy.... Me puhuimme jotakin. Hetkinen, täytän tyhjenevän lasini vai toisko Ukkorähjä rakkaalleen juomaa? Mitä? Äläpä unta nää... Oliko meillä keskustelua, mitä, mitä. Puhuiko joku jotakin? Mitääää.....

Lasi täys ja minä tyhjä. Onneks on raatio. Ihmisen paras ystävä. Rakastan raatioo. Siis reidioo. Radioo. Parasta. Nyt joku laulaa, dont vori bii häbii! Hah, mie oon ihan viilareis!  Dont vöri bii häpii! Kesäilta on paras, eikä oo liian kuuma. Niin tumma hämy, että ei ilman valoo nää. Elävä tuli ympärillä ja minä ihan et ou nou, ettei jees. Bii häpi, huutaa raatio. Usot sie? Hei, aika kiva tunnelma... Lämmin kesäyö ja mie rakastan!

Nyt joku countrilaulaja kertoo stan bai juu loov, ettei olis dolli parton. Ihan mahtavaa, sielu repee. Tätä näin olen kaivannut, joku fiilareiden repeytymä, minä vain ja yö. Lämmin yö. Lasillinen kuplivaa tai ilman kuplia, hetki on tärkein. Tunnen, tunnen. Minä olen, tässä ja huominen jossakin. Kuka nyt soittaa? Heitänkö joret, wauh. Pimeä ympärillä ja valo tässä. Hienoo musaa.... Baila, baila...  Yöraatio. Mun yö. Tumma yö. Sielujen yö. Yötön yö. Yö.

Voisitkohan kuvitella kuinka nyt on? Näyttää olevan Iskelmänyö, tuli juuri raatio kuulutus. Se on hauskaa, että puran tätä tunnelma tänne eetteriin. Ennen vanhaan se kaikki oli siinä ja tässä. Nyt voin jakaa tätä hetkeä tänne näin. Ei ihan reaaliajassa, mutta kuitenkin. Mutta jos nyt voisin päättää, niin lasillisen kuplivaa haluaisin tarjota eräällekin blogituttavalle.  Olisi hauskaa ottaa lasillinen Abslolyyttisen Whiten, Elegian ja Viivin kanssa. Hah, se vaan olisi mukavaa. Ei nyt niin, että mun elämä olisi vain täällä, mutta jotenkin näinä yön hämärinä hetkinä virtuaaliset tuttavatkin alkavat elää. Vai olenko se vain minä, joka alan elää? Yön hämyssä...Elänkö blogimaailmaa, blogielämää? Tämähän voi olla jo vaarallista. Häviän todellisuudesta, minua ei enää ole.  Ehkä tämä johtuu illan viineistä, taisin nauttia roseetakin.... Sori taas... Mut nyt on yöhetki.... Sori hei sori.... Tunnelmaa...

Terassilla palaa tuhat kynttilää, jos ei tuhat, niin ainakin sata. Jos ei sata, niin ainakin kymmeniä. Ilta on tumma, tummempi kuin neekerin pylly. Minä olen valo tai valkoinen. Tupakkia palaa, keuhkot huutaa hoosiannaa, mutta en jaksa nyt. Huomenna on diagnoosi, kuolema lähellä. Nyt on hienoo, hiukka hintturaa ja sielu väräjää. Nautin vaaleanpunaista kuplaa ja mieli on elämää täys. Mikään ei vaivaa, ei huoranperkeleitä, ei liian kuuma ja elämä on tässä. Juoma kuplii ja minä elän. Voisin olla taipuvainen surehtimaan, melkein kuin murehtimaan. Mutta minkäs teet, kannattaako se. Yletön murehtimisen tuska? Jos voit sanoa, että rakastat itseäsi, niin eikö olla jo aika pitkällä? Eikö kaikki lähde siitä, eikö kaikki saa alkunsa siitä? Itsensä rakastamisesta? Jos niin ku itteensä niin ku muitakii.... Myötä ja vastoin käymisissä. No joo, kyllä mie ihmisiä rakastan, mutta että itteeni... Loveee....

Tätä ei pitäisi julukasta. Tää on just sellaista höpötystä, että ei huomenna kestä itse lukea. Mutta huu kears, olen niin pöllö, että en välitä. Antaa paukkua vaan, mie otan vielä yhden lasillisen kuplivaa, heitän vaatteet aatteeseen ja käyn yöuinnille. Helvetti, mie elän hetkessä ja en muuta voi, en järkytä, en tapa, en hylkää, en ole tuho. Olenpahan vaan. Joku. Homotittiainen. Onko niitä? Lämmittäiskö saunan, tuletko kylypemään? Mie vastat eli vihdat taitan...

Lähdejärvi draamaa

Eilen oli niin ihanan viileetä, että piti villasukat kaivaa esiin. Oikeastaan kesäsää on ollut monipuolisen vaihteleva. On ollut kuumaa ja myös sadetta/viileetä. Eli minulla ei ole oikeutta valittaa helteistä. Nyt varmaan ne ihmiset, jotka rakastaa hellettä, ovat kironneet suomen kesän kylmyyttä. Sori, sori, en valita ja tässä oli päivän sääraportti. Stop.

Pitäisikö minun jotenkin reagoitua? Vastarannalla seilasi tyhjä soutuvene ilman airoja. Ensin katsoin, että se on parkissa siinä, mutta kävin noutamassa kahvikupposen ja tulin takaisin, niin huomasin, että vene liikkuu itsekseen! Otin kiikarit ( Martalla on tietysti kyttäysvälineet) ja tarkistin tilannetta. Yksin ajelee ja ihan kuin keulassa olisi ollut naisten käsilaukku. Onko joku hukkunut, joutunut vedenvaraan. Jos se on karannut jonkun mökin pihalta, niin siihen ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Tällä hetkellä tuulee pohjukasta ja siellä on vain vuokranantajan ja ankkalinnalaisten mökit. Vilkas mielikuvitukseni etsi jo naisen ruumista kellumasta vastarannalla. Ei kyllä näkynyt. Täytyy odottaa, että ukkorähjä herää, hänellä on poliisituttuja raaseporissa. Katsotaan, jos teemme ilmoitussoiton. Voihan se olla, että vene on karannut.... Mutta se käsveska.... Hui, nyt tuli sitä draamaa tähän tylsään elämääni...

Torjuin eilistä tylsyyttä pikku turisti matkalla Hankooseen. Joka kesäinen Saaristolaispöytä pitää käydä nauttimassa Ravintola Origossa. Eikä ollut pettymys tänäkään kesänä. Mahtavia makuja ja varmasti tuoretta. Palvelu pelaa ja olin taas niiiiin onnellinen, kun sain syödä minulle laitettua ruokaa. Jälkiruuaksi nautin mansikkajäätelökakkua mascarponevaahdolla. Hymyilytti. Suosittelen todella lämpimästi. Hanko on kaunis kesäkaupunki, varsinkin rannan pitsihuvilat ovat näkemisen arvoiset. Meno on kuin monacossa konsanaan. Muutaman tunnin keikka ja minä olin kuin uusi ihminen.

Tänään voisi kuulkaa siivota. Matot pihalle ja pylly pyörimään. Tänään on maanantai ja on hyvä päivä touhuta. Olisi ihanaa, jos illalla olisi juhlat. Odottelen erästä ystävääni saapuvaksi, olisi mukavaa laittaa hyvää pöperöä ja nauttia pirskahtelevaa. Onhan noista edellisistä kemuista jo viisi päivää!! Se on lomalla sama kuin kaksi viikkoa arkena. Siis ilman juhlaa. Ei tämmöinen peli vetele!

Heräsin yöllä pissille ( vanhan ukon eturauhanen jo painaa ) enkä saanut unen päästä kiinni uudelleen. Silloinhan on otollinen hetki miettiä kaikkia kivoja pikkupikku asioita. En sit muuta keksinyt, niin aloin pohdiskella parisuhdeongelmia. Hirvittävän rakentavia ajatuksia ja hyvinkin ongelma keskeistä ratkaisumallia taas löytyi. On se helevettti, että pitää ihmisen tällä iällä vielä kiusata itseään. Ihan nyt kun ei jo tajuasi, että tuohon aikaan vuorokaudesta ajatus on musta ja mieli tekee tepposiaan. Hyvin selkeänä ja kirkkaana ymmärsin, että meillä ei olisi yhteistä tulevaisuutta ja avoero on ainut ja paras ratkaisu. Enkä nyt ole edes varma oliko se kaikki sittenkin unta, oliko se edes selväjärkistä ajatusta? Niin pistin pakettiin tähän astisen elämäntaipaleemme, jaoin olemattoman omaisuutemme ja pikku koiran huoltajuuden. Ai eikö mun elämässä ole draamaa ja tilanteita? Jos ei muuten, niin unessa sattuu ja tapahtuu. ( Tähän väliin toimituksen huomautus: Sama tilanne joka vuosi lomien lopussa. ) Nyt paistaa aurinko ja elämässä on valo. Yön pimeät demonit ovat väistyneet manalan maille, ja musta yöhetki on vain kaukainen muisto.

Olen taas löytänyt tuon liikunnan hurmaavan ilon. Reippaan viikon tauon jälkeen huitasin eilen sen jumppa ilona hetkeni ja aion taas palata joka aamuiseen rutiiniin. Kyllä siitä saa energiaa ja nyt alkaa olla jo pikku paniikki löytää arkiset ääriviivansa lomaturvotukselta. Lenkkitossut jalkaan vie, kahvakuula heiluu hep. Siitä lähtee!

P:S Oranssi käsilaukku oli äyskäri ja vene karannut naapurilta. Se siitä draamasta, tylsää....

1342 XY-Wii//Fly: Jeah.

Nyt mua kyllä vähän kyllästyttää. Onko se merkki siitä, että nyt olisi lomailtu tarpeeksi? Jotakin pitää keksiä. En saa enää kiksiä siitä, että olen vain, enkä tee mitään. Ukkorähjä sanoo, että olen levoton, mutta niin kai se on. Levoton sielu. Eikä siinä mitä, jos toinen olisi myös. Sitähän pakattaisi kimpsut ja kampsut ja mentäisiin, lähdettäisiin. Toinen on tyytyväinen, kun ollaan vaan. Tänään on palaverin paikka. Ehdottomasti. Martta tahtoo äksönii!

Eilinen päivä valui käsien läpi merkityksettömänä ja mielestäni täysin tekemättä mitään. Mutta kun tarkastelen asiaa lähemmin, niin tulihan sitä jotakin touhuttua. Aamutuimaan käytiin sienimetsässä vai pitäisikö sanoa turkkilaisessa saunassa. Kosteusprosentti pöpelikössä oli varmasti sata. Hiki lensi ja ensimmäisen puolen tunnin sienestelyn jälkeen olimme aivan läpimärkiä. Kantsuja nousee ja yksi herkkutattikin löydettiin. Mustikoita on metsä mustanaan, niitäkin yhden piirakan verran noukittiin. Haettiin  illan ateria sieltä ja nautittiin kantsupasta ja mustikkapiirakkaa. Kyllä luonto antaa upeita makuja.

Kevennys 1

Iltaehtoolla teki niin kovin mieli saunaan, että lämmäytin sen ja hikoilin lisää. Varsinainen puhdistautumispäivä, löylyn jälkeen jälkihikeä pukkasi tunnin verran. Kyllä kuonat lähti ja nyt on olo kuin vastasyntyneellä. Olen puhdas ja valaistunut. Täynnä uutta ja verevää energiaa. Eli siis Martta tahtoo äksönii!!!

Sain tässä taannoin haasteen Tuulen pesä blogilta. Tehtävänä oli kahdeksan tunnustusta. Eli minun tulisi kertoa kahdeksan sellaista asiaa mitä te ette tiedä minusta. Olen pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että olen sellainen lörppö, että ei ole mitään tunnustettavaa. Ja jos on, niin niitä ei voi tuoda päivänvaloon. Kiitos kuitenkin haasteesta. Lörppö mikä lörppö.

Tämä pysähtyneisyys saa minut kyseenalaistamaan elämää. Kun on aikaa ajatella, niin sitä alkaa miettimään. No, mitä sitä nyt sitten miettii? Elettyä ja elämätöntä elämää. Ehkä ei niinkään menneitä, ne ovat olleet ja menneet. Toki, niitä on kiva / paha muistella. Ihmisiä elämän varrelta on hauska muistella ja  ihmetellä, että minne ovat hävinneet ja mitä tekevät, missä tekevät. Olisipa hauska saada tavata kaikkia niitä hassuja ihmisiä, jotka ovat olleet minulle tärkeitä. Vai onko tämä-kin vain sitä ikääntymistä, muistella nuoruusvuosien "ikuisia" ystäviä? Käydessäni Kuopiossa kuulin, että eräs vanha kaverini oli kuollut aivoverenvuotoon. Nytkö alkaa meidän ikäpolvella jo lähtölaskenta, emmekö olekaan ikuisia? Höh, taidan olla jotenkin hartaalla tuulella. Vai onko tämä sitä, että ymmärtää elettyä olevan enemmän kuin elämätöntä?

Kevennys 2

Oih, minähän rakastan tätä tunteellista ja syvällistä elämän pohdintaa. Ilmassa on teatraalista homodraamaa. Miksi homoista aina sanotaan, että olemme niin draama taipuvaisia? Ei se sitä aina ole. Minun kohdallani on tämä slaavilainen kansanperimä ja synkkien sielujen heimolaisuus. Kyllä tähän kuolema väritteiseen pohdintaan vaikuttaa myös lähiaikojen synkät tapahtumat. Se Norjan juttu on järkyttävä, tuntuu niin pahalle, että en voi sitä edes käsittää. Kuka voi? Katsoin eilen uutisia, kuvia tapahtuma saarelta ja yritin kuvitella mielessäni sitä pakokauhun tunnetta, mitä se kaikki on saanut aikaan. Järkyttävää... Erkki Toivasen kuolema pysäytti myös, laittoi ajattelemaan. Olen lukenut lehtien jutut tarkkaan ja hänen ajatukset kuolemasta. Hän oli sitä mieltä, että elämä täällä on niin ainutkertaista, että se ei jatku enää tuonpuoleisessa. Tämä maanpäällinen matka on yksi pienen pieni seikkailu vain, tahtoisin toivoa, että se kuitenkin jatkuisi jossakin, jotenkin. Enkelinäkö vain? Ehkäpä... Mutta näin alkaa tippua vaikuttavia aikalaisiamme. Miten suu sitten pannan, kun tulee aika Paula Koivuniemen tahi Katri-Helenan? Eihän ne voi kuolla, he ovat ikuisia....

Pitäiskö lopettaa tähän, alkaa olla jo niin paatosta. Tällä hetkellä ilma rakastaa mua ( viilenee.) Taidan heittää jumpat ja teen toimintasuunnitelman osa 1342 XY- Wii// Fly:Jeah.

Sentraali Santra

Tänään herättiin ukkosen paukkeeseen ja kaatosateeseen. Olihan se päivän selvä, että sellainen helteily purkaantuu sähköisenä energiana taivaalta. Nyt on helpompi hengittää ja ilma on piirun verran raikkaampi. Meillä puhalsi eilen illalla kolme tuuletinta mökissä. Ilma kierti niin, että housut pyöri jalassa. Kyllä ne vähän helpottaa...

Mulla oli yksinäisten sielujen juhlat. Nautiskelin kuplivaa ja harrastin vanhanaikaista kommunikointia eli soitin ystäville. Siis puhelimella soittaa pirautin ja suoritin kolme maratooni puhelua. Ennen vanhaan aina pikku hintturassa oli mukava soitella ystäville ja höpöttää jonniin joutavaa. Nykyään lähes kaikki yhteydenpito tapahtuu facessa. Mutta olikin kiva jutella ja iltahan meni sit siinä siivillä. Ensin olin elämääni kyllästynyt kotirouva, mutta päätin vaihtaa kevyelle juhlavaihteelle ja annoin nautinnon tulla. Pitää vain osata säätää itsensä oikealle taajuudelle ja vot, elämä on yhtä juhlaa. Ukkorähjän mulkoiluista huolimatta, poksautin auki raikastavan Fresita pullon ja huitaisin sen huiviin. Jopa oli Martalla tunnelmallinen ilta. Juttuseuraahan sitä tietysti kaipaa ja Ukkorähjästä ei ole siihen, joten tartuin siis kapulaan ja annoin laulaa...

Tyhjä vuoteis vierelläin...

Olen raikas!

Ei se homma ihan reisille karahtanut. Ei herra paratkoon, joku roti pitää olla. Saatiin ensimmäiset kanttarellit ja niistäpä soossit pyöräytin kera uusien pottujen. Luomulihapihvi grillissä ja yksinkertaisuudessaan ateria oli mitä maukkain. Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että ruokajuomana oli  ihan vain maitoa. Minulla tuo yletön kuumuus tekee sen, että ruoka ei pahemmin maistu. Ruokahetki venähtää iltaan ja päivän voi paastota. Laihtuukohan siinä? 100 grammaa?

Keltaista kultaa

Yksinkertaisuudesaan parasta

Nyt ei voi mitään sille, että loman loppuminenkin alkaa jo kummitella takaraivossa. Työasiat pyrkivät väkisin mieleen ja totean ajan kuluneen järkyttävän nopeasti. Liian nopeasti. Vielä yksi viikko jäljellä ja toivottavasti se tuo tullessaan sen tunteen, että olenkin jo ihan joutava duunin. Niin on taas yksi kesäloma vietetty. Uusia lomia odotellessa. Syksyllä joku pieni sieniloma ja jouluksi huitaistaan sinne Thailandiaan. Mikäs hätä tässä? On L O M A A A A A...... jäljellä. Vielä.

Sosiaalisesti vajavainen

Uuuhh!!! Jopas möllykkä kuumentaa maisemaa. Pää on ihan turta ja liha/läski löysää. Tää on jo niin hottista, että ihan huvittaa. Antaa tulla vaan, vittu mie kestän. Käyn uimassa ja viilentävässä kesäsuihkussani puolen tunnin välein. En kai minä tälle voi mitään, antaudun ja olen kuumissani. Toki, nautin viilentävää juomaa ja tällä hetkellä lasissani helmeilee jääkylmä Fresita. Siitä ei enää kesäjuoma parane. Taustalla laulaa puhelintoivekonsertti ja kesä on reisillä. Ehkäpä pitää muistaa ne talven paukkupakkaset ja yrittää nyt nauttia. Yrittää, nimenomaan!

Olen sosiaalisesti vajavainen ja puran sitä tänne eetteriin. Nyt olisi kyllä juhlat ollut paikallaan. Ystävät, nuo kylän miehet, ovat omissa menoissaan ja minulla ihmisen tarve. Ukkorähjä möllöttää televitsuunia, minä hikoilen ja valun tässä terdellä. Kuumuudesta huolimatta ilta on täydellisen kaunis ja yritän epätoivoisesti nauttia siitä. Porukalla se olisi ollut antoisampaa. Mutta en anna epätoivon ottaa valtaa, vaan sulan tähän kesäillan lempeyteen. Auringon painuttua mailleen, rakastan perhettä kanttarellikastikeella ja uusille perunoilla. Vielä ei voi, kuuma estää toiminnan.

Meille paistaa ilta-aurinko tähän mökin pihapiiriin ja pakoon et pääse,  jos et möllötä sisällä. Tämä hiipuva valo on täynnä kesän tunnelmaa ja voiko ihanampaa olla kuin auringonlasku taivaan rantaan. Huomaa, kuinka positiivisesti kuitenkin jaksan yrittää. Onhan tää ainutlaatuista herkkua, etelän tunnelmaa. Pitäiskö laittaa ticoticot soittaa ja heittää lambaadat kehiin? Antaa lanteen keinua ja tehdä Ukkorähjä williks? Hullua hurmosta...

Ei helvetti, nyt täytyy viilentää aivotoimintaa uintireissulla ja laittaa pöperöä pöytään. Kohta Ukkorähjä ärähtää ja minullakin alkaa nälkä kurnia suonissa. Huomasin juuri, että en ole syönyt tänään mitään. Sekin on helteen vika. Kaikki on. Se on paha. Se tappaa. Se on pahasta. Ei ole ihmiselle. Oih, ihmisen kärsimystä. Et kai sie kärsi?

Putkiaivon haaveita

Nyt saa jo valittaa. Ei ole valakoihosen ilmasto olosuhteita tämmöiset hautovat helteet. Tultiin eilen mökille illan tuntumassa ja täällä oli satanut toissa päivänä ihan urakalla. Siihen yhdistettynä 30 lämpötila, niin tunne oli kuin suoraan lakupettereiden maasta syvältä viidakosta. Hei oikeesti, kuumaa ja kosteaa. Haisevaa höyryä. Meillä oli ensin tarkoitus kurvata himan kautta, mutta jätimme sen kuumuuden takia tekemättä. Uskoisin, että siellä lämpötila on noussut sinne neljäänkymmeneen. Mua pelottaa loman loppu ja kaupunkiin palaaminen. Ajattelin, että menen hotelliin yöksi, jos nämä helteet jatkuvat. Kuka voi vielä väittää, että ilmasto ei ole muuttunut?  Ei tämmöisiä asioita tarvinnut ennen vanhaan pohtia ja pelätä. Viime yö mökilläkin oli kuuma nukkua. Ei sietämätön, mutta hiukka piti pyöriä, hikisenä ähistä.

Jumalan valo

Näin viime yönä ällöö unta. Mun sängyn alusta oli täynnä käärmeitä. Niitä tunki joka puolelta, yrittivät päästä sänkyyni ja huidoin niitä epätoivoisesti pois. Niitä sikisi ihan silmissä ja inhon tunne oli valtaisa. Käärmeen näkeminen unessa liittyy kaiketi seksuaalisuuteen. Kertooko se himosta, puutteesta vai mistä, sitä ei jaksa muistaa. Tuokin on outo asia, näin lomalla uinuva libido nostaa päätään. Voisin harrastaa "sitä "vaikka pihamäntyjen kanssa. Onko himotus taka-alalla työn raskaanraatajalla, miten se lomalla herää ja nostaa haluaan. Vai onko se kätkettyä unelmaa, jolle nyt antaa aikaa. Levoton mielikuvitus tekee temppujaan ja siitä saa kärsiä koko ruumis että sielu. Outoo on tuokin.... Mutta en ole kuollut. Pieni kipinä sykkii syvällä... Käärmeet on ällöjä.  Muutenkin unielämäni on ollut varsin villiä ja äänekästä. Hotelli öinämme, olin pitänyt varsinaista meteliä, puhunut pitkiä pätkiä ja laulanut. Yksi yö, Ukkorähjä oli herännyt siihen, kun olin huudahtanut. " Mitäs tytöt, hyvä meininki?" "Ai, teillä on kitara mukana, " jatkoin ja oli aloittanut armottoman hoilaamisen. On se kiva, että yölläkin on bileitä.

Käytiin eilen kotimatkalla Lähiruokatori Heilassa. Se kuuluu joka kesäiseen lomamatka kohteeseen. Siinä vasta hieno luomu/lähiruoka ostosihanuus. Ostettiin kaikenlaista herkkua. Ihania makkaroita, pihviä, leipää, juustoa ym. ym. Illalla syötiin herkkupaloina ja kyllä täytyy sanoa, että oli maukasta makkaraa. Sellaisia maustettuja, ihania makuja. Hitto, kun tuollainen putiikki olisi lähempänä. Olisi ihminen onnellinen.

Mikä maku, bella!

Suomi makuja

Mansikkalimsaa

Ei ihan tavallista kyrsää

Tarvittiin melkein kolme viikkoa, että aivotoimintani saavutti lomatilan. Huomaan, että ärsytyskynnykseni on madaltunut ja alan käymään hitaalla. Pumppu kyllä ottaa välillä kierroksia, mutta se nyt on niin normaalia. Viipyilen ajatuksissani kaukana jossakin ja niissä on elämän luovuutta. Annan mielikuvitukselleni tilaa, enkä elä putkessa. Tätä on vaikea selittää, mutta ehkä joku putkiaivo voi ymmärtää mitä tarkoitan. Se on siis sitä, että antaa tilaa haaveille, eikä mene ja puske vain eteenpäin katsomatta sivuille. Ymmärsittekö?

Mitäkö haaveilen? Kiireetöntä, yksikertaista, alkukantaista elämää elämäntapa intiaanina kaukana vuorilla. Pikku mökissäni, jossa tietenkin on parhaat ja nopeimmat tietotekniikkayhteydet ja huippu ilmastointi, kasvatan ruokani ja ruohoni, elän onnellista ja pyyteetöntä elämää. Siviilisaation ulottumattomissa, minä ja Morrison, rakastamme ja pidämme huolta toisistamme. Elämä olisi tässä ja nyt. Vihreetä, simppeliä, eikä olisi huolta huomisesta. Joskus tietenkin, voisi karauttaa yksityiskoneella Luiskin Vittunille shoppaa välttämättömyys tarvikkeita vuoristomajaamme. Siinä sivussa pari käsveskaa, mihin voisi korjata onnellisten kanojen munimat aamiaismunat. Kyllä elämä olisi ihanaa!

Takaisin tähän todellisuuteen. Todellisuuteen, joka on kuuma, uinahteleva saamattomuus. Tänään on perjantai vai onko nyt lavalauantai? Pitääkö tehdä, pitääkö olla tekemättä jotakin? Luulen, että hetkeni ovat saavuttaneet sen tason, että en suunnittele. Olen, hengitän ( jos saan happea ) ja menen tilanteeseen sen vaatimalla tavalla. Odotan jotakin, mutta en tiedä mitä? Täytän yhdenkin sanaristikon ja kävelen hetken ahonlaitaa. Ilman paitaa. Rinnat kevyesti keinahdellen.... Käyn ahonlaitaa......

Kimppa kivaa

Toinen mahtava kesälomakohde oli Mäntyharjun maisemissa Villa Pojilla. Ystävämme Turo ja Henri rakensivat viime kesänä mökin ja sielläpä nyt vierailtiin. Minulle tällaiset vierailut ovat tärkeitä, koska se vastavuoroisuus tuntuu hyvälle. On mukavaa saada olla vieraana. Minäkin, joskuskin...

Turo gurmettaa

Punaiset lyhdyt

Valentinos

Henu häikäisee

Kivat kemuset saatiin aikaiseksi. Syötiin hyvin, nyt vain jäi ruokakuvat napsimatta, johtunee myöhäisestä ajankohdasta ( syötiin keskiyöllä.) Juotiinkin kivasti kuplivaa ja ylen oli rento ja mukava fiilis. Tää on vain niin parasta! Tässä muutama fiilisotos, vähä taiteellinen ( lue; pikku päissään räpsittyä.)

Uhuuu!

Joku miettii

Valo yössä

Kiitos pojat, oli hienoa saada olla vieraananne. Ei ollut hyttysiä, eikä ollut liian kuuma nukkua. Vähäkö kiva?