On niin tyyni!

Juuri kun pääsin kehumasta, että levoton sieluni on saavuttanut rauhan, oli yö taas aika äksöniä. Olin möykännyt oikein urakalla. Huutanut kovaan ääneen: " Laittakaa jumalauta se luukku kiinni!" Ei tuon taivaallisen hajua mihin liittyy. Valvoin myös jokusen tovin, pienessä mielessä on huolestuttavia asioita, enkä niitä voi tänne purkaa. Mutta näin myös hassun unen. Olin pankissa asioimassa ja samalla luukulla oli valtakunnan viiltäjä Rolf Nyström. Hänellä oli sellainen iso kassakoneen laatikko täynnä rahaa siinä tiskillä ja minä menin sanomaan hänelle, että kummallako on enemmän. Kädessäni oli myös hirvittävä tukku seteleitä. Mistä tämä kertoo? Nytkö olisi aika veitsen, pikku pikku pumppauksen... Hih, kaikkea se näyttää...

Tein eilen mahtavaa kaalilaatikkoa. Nyt uusi kaali on parhaillaan ja sehän on aika edukas ruoka. Ainut ikävä puoli siinä on, että sitä tulee ylensyötyä.  Tässä resepti hyvään, maailman parhaaseen kaalilaatikkoon. Yllätä rakkaasi ja itsesi. Tee se!

n. 1 kiloinen kaali
2 dl puuroriisiä
700 g jauhelihaa
lihaliemikuutio
kuohukermaa
suolaa
pippuria
siirappia
voita

Keitä kaali lihaliemellä maustetussa vedessä n. 20 min. Keitä riisi kypsäksi väljässä vedessä, ei puuromössöksi. Sotke nämä ja raaka jauheliha keskenään astiassa, lisää valkopippuri ja suola ( suolaa saa olla aika reippaasti, maista.) Laita seos uunivuokaan, kaada päälle n. 3 dl kuohukermaa, voinokareita ja siirappiraitaa. Paista 200 astetta n. 1 h. Anna vetäytyä 20 minuuttia ja nauti!

Ajatelkaa, että ihminen saa kulumaan päivät tekemättä juurikaan mitään! Minusta se on aika ihmeellistä. Zeniläisellä tyyneydellä istuin tässä terassilla, hikikarpalot valuivat seksikkäästi selkäruotoani pitkin ja annoin hiljaisuuden vallita. Pääni oli pumpulissa ja kaikki oli seisahtanutta höttöstä. Minusta tuntui, että kellonviisaritkin ( häh, onko kännyssä viisareita, kamooon) olivat hunajan tahmeita ja pyrkivät pakoon aikaa ja sitä hetkeä. H i t a a s t i mentiin kohti huomista. Kuulin kuinka aatelinen vereni virtaasi suonissa, hienoista kohinaa aiheuttaen. En kuunnellut edes raatioo, kuuntelin vain sisäistä ääntäni. Hu huu, kuuluuko? Nytkö olen tavoittanut mieleni rauhan, sydämeni on täyttynyt rakkaudella ja viisaudella ihmiskuntaa kohtaan. Yhä tuijotan järven väräjävää pintaa, laineen hentoa liplatusta. Olen kevyt, katoan...

Sieluni valo

No niin. Takaisin tähän todellisuuteen. Sienimetsä odottaa saalistajiaan. Nyt mennään jo merta edemmäksi kalaan. Tai siis sieneen. Eikä siis merellä ole sieniä, siellähän on vain fisuja. Siis mennään jo kotimetsää edemmäksi sieneen. Mennään aarniometsään. Tule hyvä sieni, älä tule paha sieni. Sienestys on kivaa.

Valoni sielu

Niin ihanaa kuin tekemäni kaalilaatikko olikin, niin näköjään se ei halua viihtyä minussa. Voiko tuota asiaa enää kauniimmin sanoa? Jos et tajua mistä on kysymys, niin silloin olet, anteeksi vaan, hieman tyhmän sorttinen. Onnellisten päivien unelmaa myös sinulle. Otetaan iisisti, beibet!