Hauki on kala

Kiitos Ukkosen Jumalanpoika! Nyt on taas helpompi hengittää. Yläkerta jytisi tässä ympärillä muutaman tunnin ja vettä lotuutti raikastavasti. Päivä olikin puuduttavan hikinen. Ihan kuin luontokin näyttäisi terhakammalle. Juu, näyttää se. Kaikki on yltäkylläisen rehvää. Niin kuin minäkin. Johtunee juuri tästä lämmöstä ja kosteudesta. Olen yltäkylläisen rehvä. Voiko kauniimmin enää sanoa? Anteeksi, saanko sanoa, te olette kyllä yltäkylläisen rehvä ihminen....

Jostakin kumman syystä, yöni ovat levottomat ja päivät tyyni. Oli taas sellaista elokuvaa, että oksat pois. Olin ostanut uuden asunnon, jostakin hemmetin lähiöstä. Asunto oli iso ja järkyttävän huonossa kunnossa. Se oli korkealla, ylimmän kerroksen huoneisto. Mutta samalla tasolla oli myös päiväkoti, ravintola "räkälä" ja thaihierontapaikka. Talon alakerrassa oli joku sikaostari, missä pyöri diilereitä, juoppoja, huoria ja kaiken karvaista porukkaa. Kaupat asunnosta oli tehty ja tunsin, että minua oli huijattu. Uneen liittyi vielä eränäisiä tapahtumia. Olin matkalla uuteen asuntoon, kun kimppuuni hyökkäsi hevosen kokoinen koira. Se puri mua selkään ja omistaja vain kannusti petoaan puremaan enemmän. Siitä selvittyäni, jouduin ampumavälikohtaukseen, jossa yritin suojautua ohi viheltäviltä luodeilta. Päästyäni sisälle, rappukäytävässä thaihutsu yritti kaupata seksipalveluja ja häntä piti ojentaa tiukka sävyisesti. Olin menossa uuteen "kotiin" tekemään remonttia ja asunnossa oli ihan hillittömästi kaappeja. Ne oli täynnä haisevia, paskaisia tavaroita ja tunsin kuinka raivo kiehui sisälläni. Eikä siinä kaikki, yhtäkkiä katon rajasta alkoi tulla vettä kuin koskesta. Ryntäilin edes takas ja yritin selvittää mistä vesi tulee. Aukaisin oven rappukäytävään ja siellä naapurin rouva huuteli, että hänen suihku on epäkunnossa ja vettä lainehtii joka puolelle. Uni oli pitkä ja välillä heräsin siitä, nukahdin uudelleen ja tarina vain jatkui. Olen varmaan pitänyt aikamoista älämölöä viime yönä. Ukkorähjä aina aamuisin kertoo Martan kootut seikkailut.

Minulla on aina ollut varsin villi unimaailma, mutta viime aikoina en juurikaan enää muista näkemiäni unia. Mistä johtuu, että näin lomalla yöelämäni on aktivoitunut? Kertooko se päivien tylsyydestä, pitää yöt touhuta ja elää villisti? Hassua jotenkin. Nuorempana kävin mielenkiinnolla yöpuulle, odottaen tulevan yön elokuvaa. Pidin myös unipäiväkirjaa ja siellä vasta oli levotonta tekstiä. Jossakin vaiheessa sain sellaisia lauseita. Niissä ei ollut minkäänlaista järkeä, mutta ne olivat aamulla hyvin terävästi mielessäni. Muistan yhdenkin merkityksellisen lauseen, joka pyöri pitkään mielessäni. Varokaa miehiä jotka hiihtävät pienten lasten suksilla. Mitäpä tähän sanoisi unitutkija?

Eilinen illallinen sai yllättävän käänteen. Ystävättäreni tempaisi virvelillä pari kiloisen hauen vonkaleen. Martta pisti sen fileiks, keitettiin oman maan pottua ( Ukkorähjä on istuttanut mutsinsa kesäpaikalle) ja poimittiin päivällä tuoreet kantsut. Voe herra mu jeen, kun oli hyvä suomiape! Hauki on suotta aliarvostettu kala. Oukei, hiukka mauton ja kuivahko, mutta valmistustapa antaa makua ja syötävyyttä. Liha on valkoista ja rasvatonta. Ja oikea oppinen fileeraus poistaa kyllä häiritsevät ruodot ( kiitos käymäni kokkikoulut.) Valmistin kalan niinkin yksinkertaisesti kuin pannulla paistamalla. Heitin sekaan pari kokonaista valkosipulinkynttä ja paneroin fileet vehnäjauhopippurisuolatilliseoksella. Paistetun fileen päälle jauhoin vielä hiukka chilimausteseosta. Ripaus sitruunanmehua ( sitä ei valitettavasti ollut) ja vot, siitä ei kala enää parane. Oli jotenkin ihanan alkukantainen ja tyydytetty olo. Itse saalistettu kala, kasvatetut potut, poimitut kantsut. Olimme yhtä luonnon kanssa. Olimme luojan luomakuntaa. Tästä herää kysymys, voisiko olla tyytyväinen tällaiseen yksinkertaiseen elämäntapaan? Hakisit, tekisit itse ruokasi, eläisit luonnon antimilla. Minussa asuu pieni vihreä elämäntapa intiaani. Haave, toteutumaton unelma vai tuulen huuhtomaa paskaa.... P:S Saatiin muuten jo herkkutattejakin, tänään siis tattirisottoa, ouh jeah! PP:SS Täällä ei ole matoja, haetaan tänään kirkolta ja pyydetään ahvenia. Mitäs me kalastajat...

Los Tattilos

Fisufile

Maasta sinä olet tullutkin ja maaksi tuleva

On muisto vain...

Aim redii!

Tavoite terveellisiin elämäntapoihin ja hyvään elämään nostaa taas syksyisesti päätään. Joka vuosi, tähän aikaan, teen näitä The Muutos ( elämäntapa muutos) suunnitelmia. Kuinka jätän alkkomahoolin, röökin ja "riettaan" elämäntapani. Synnyn uudelleen, puhtaaksi, sietämättömän hyväksi ihmiseksi. Neljän viikon marinointi, elämäntapa sika pellossa, alkaa kyllästyttää ja raikas, raitis ja reipas elämätapa houkuttaa. Ei nyt tehä tästä mittään numeroo, mutta olen minä kyllä aika hyvä ihmiseksi. On hyvä, jos The Muutos kestää ensilumille, eikä sillä ole niinkään merkitystä, tärkeintä on se ajatus. Tärkeintä on halu puhtauteen. Hyvä ja valaistunut ystäväni tulee Londonista vierailulle ensi viikonloppuna. Yleensä on polokastu pystyyn näyttävät ja kosteahkot bileet, mutta nyt en ole niinkään varma haluanko sitä. Kyseessä oleva herrahenkilö on jättänyt päihteettömän elämän taakseen ja haluaisin, että meillä olisi huurteeton viikonloppu yhdessä. Voisimme meditoida, jooghata, halata puita ja tanssia kansantanhuja yhdessä. Voih, se olisi aivan ihanaa. Hän on myös vegetariaani tai siis se sellainen ihminen joka syö pupujen ruokaa. Sekin olisi kokeilemisen arvoinen elämän haara. Minähän olen avoin ja ennakkoluuloton, äitini poikalapsi, joka on aina valmis kaikkeen uuteen ja ihmeellisen. Minusta tällainen vaihtoehto viikonlopun vietto kuulostaa mitä parhaimmalle juhlalle. Mitä antoisammalle. Melkein kuin joulu. Tai ei nyt sentään, joulunahan syödään sikaa. Enihau, odotan tapaamistamme suuresti.

Tänään on pakko päästä kirkolle. Haistelemaan kultivoitunutta Karjaan eksotiikkaa. Nähdä noita outoja kahdella jalalla nostelevia neljäraajaisia olentoja. Ihmisiksi kutsuttuja. Tukkani on kuin petolinnun perse, olisinko niin rohee ja yrittäisin paikallista parturia? Kuoriutuisin pikku hiljaa salonkikelpoiseksi. Metsäläisyys on menetetty, stadin jannu rulettaa. Tempaistaanko ja nautitaan ABC:llä lounaaksi citypaskaa elikkäs hampurin herkkua? Hyi helevetti, ongin mieluummin ite ruokani. Ahvenen laitan, piimän polokasen. Suohon joighaan hampurin herkut, manalan maihin hukutuan. Se on moro taas!