Lähdejärvi draamaa

Eilen oli niin ihanan viileetä, että piti villasukat kaivaa esiin. Oikeastaan kesäsää on ollut monipuolisen vaihteleva. On ollut kuumaa ja myös sadetta/viileetä. Eli minulla ei ole oikeutta valittaa helteistä. Nyt varmaan ne ihmiset, jotka rakastaa hellettä, ovat kironneet suomen kesän kylmyyttä. Sori, sori, en valita ja tässä oli päivän sääraportti. Stop.

Pitäisikö minun jotenkin reagoitua? Vastarannalla seilasi tyhjä soutuvene ilman airoja. Ensin katsoin, että se on parkissa siinä, mutta kävin noutamassa kahvikupposen ja tulin takaisin, niin huomasin, että vene liikkuu itsekseen! Otin kiikarit ( Martalla on tietysti kyttäysvälineet) ja tarkistin tilannetta. Yksin ajelee ja ihan kuin keulassa olisi ollut naisten käsilaukku. Onko joku hukkunut, joutunut vedenvaraan. Jos se on karannut jonkun mökin pihalta, niin siihen ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Tällä hetkellä tuulee pohjukasta ja siellä on vain vuokranantajan ja ankkalinnalaisten mökit. Vilkas mielikuvitukseni etsi jo naisen ruumista kellumasta vastarannalla. Ei kyllä näkynyt. Täytyy odottaa, että ukkorähjä herää, hänellä on poliisituttuja raaseporissa. Katsotaan, jos teemme ilmoitussoiton. Voihan se olla, että vene on karannut.... Mutta se käsveska.... Hui, nyt tuli sitä draamaa tähän tylsään elämääni...

Torjuin eilistä tylsyyttä pikku turisti matkalla Hankooseen. Joka kesäinen Saaristolaispöytä pitää käydä nauttimassa Ravintola Origossa. Eikä ollut pettymys tänäkään kesänä. Mahtavia makuja ja varmasti tuoretta. Palvelu pelaa ja olin taas niiiiin onnellinen, kun sain syödä minulle laitettua ruokaa. Jälkiruuaksi nautin mansikkajäätelökakkua mascarponevaahdolla. Hymyilytti. Suosittelen todella lämpimästi. Hanko on kaunis kesäkaupunki, varsinkin rannan pitsihuvilat ovat näkemisen arvoiset. Meno on kuin monacossa konsanaan. Muutaman tunnin keikka ja minä olin kuin uusi ihminen.

Tänään voisi kuulkaa siivota. Matot pihalle ja pylly pyörimään. Tänään on maanantai ja on hyvä päivä touhuta. Olisi ihanaa, jos illalla olisi juhlat. Odottelen erästä ystävääni saapuvaksi, olisi mukavaa laittaa hyvää pöperöä ja nauttia pirskahtelevaa. Onhan noista edellisistä kemuista jo viisi päivää!! Se on lomalla sama kuin kaksi viikkoa arkena. Siis ilman juhlaa. Ei tämmöinen peli vetele!

Heräsin yöllä pissille ( vanhan ukon eturauhanen jo painaa ) enkä saanut unen päästä kiinni uudelleen. Silloinhan on otollinen hetki miettiä kaikkia kivoja pikkupikku asioita. En sit muuta keksinyt, niin aloin pohdiskella parisuhdeongelmia. Hirvittävän rakentavia ajatuksia ja hyvinkin ongelma keskeistä ratkaisumallia taas löytyi. On se helevettti, että pitää ihmisen tällä iällä vielä kiusata itseään. Ihan nyt kun ei jo tajuasi, että tuohon aikaan vuorokaudesta ajatus on musta ja mieli tekee tepposiaan. Hyvin selkeänä ja kirkkaana ymmärsin, että meillä ei olisi yhteistä tulevaisuutta ja avoero on ainut ja paras ratkaisu. Enkä nyt ole edes varma oliko se kaikki sittenkin unta, oliko se edes selväjärkistä ajatusta? Niin pistin pakettiin tähän astisen elämäntaipaleemme, jaoin olemattoman omaisuutemme ja pikku koiran huoltajuuden. Ai eikö mun elämässä ole draamaa ja tilanteita? Jos ei muuten, niin unessa sattuu ja tapahtuu. ( Tähän väliin toimituksen huomautus: Sama tilanne joka vuosi lomien lopussa. ) Nyt paistaa aurinko ja elämässä on valo. Yön pimeät demonit ovat väistyneet manalan maille, ja musta yöhetki on vain kaukainen muisto.

Olen taas löytänyt tuon liikunnan hurmaavan ilon. Reippaan viikon tauon jälkeen huitasin eilen sen jumppa ilona hetkeni ja aion taas palata joka aamuiseen rutiiniin. Kyllä siitä saa energiaa ja nyt alkaa olla jo pikku paniikki löytää arkiset ääriviivansa lomaturvotukselta. Lenkkitossut jalkaan vie, kahvakuula heiluu hep. Siitä lähtee!

P:S Oranssi käsilaukku oli äyskäri ja vene karannut naapurilta. Se siitä draamasta, tylsää....