Sosiaalisesti vajavainen

Uuuhh!!! Jopas möllykkä kuumentaa maisemaa. Pää on ihan turta ja liha/läski löysää. Tää on jo niin hottista, että ihan huvittaa. Antaa tulla vaan, vittu mie kestän. Käyn uimassa ja viilentävässä kesäsuihkussani puolen tunnin välein. En kai minä tälle voi mitään, antaudun ja olen kuumissani. Toki, nautin viilentävää juomaa ja tällä hetkellä lasissani helmeilee jääkylmä Fresita. Siitä ei enää kesäjuoma parane. Taustalla laulaa puhelintoivekonsertti ja kesä on reisillä. Ehkäpä pitää muistaa ne talven paukkupakkaset ja yrittää nyt nauttia. Yrittää, nimenomaan!

Olen sosiaalisesti vajavainen ja puran sitä tänne eetteriin. Nyt olisi kyllä juhlat ollut paikallaan. Ystävät, nuo kylän miehet, ovat omissa menoissaan ja minulla ihmisen tarve. Ukkorähjä möllöttää televitsuunia, minä hikoilen ja valun tässä terdellä. Kuumuudesta huolimatta ilta on täydellisen kaunis ja yritän epätoivoisesti nauttia siitä. Porukalla se olisi ollut antoisampaa. Mutta en anna epätoivon ottaa valtaa, vaan sulan tähän kesäillan lempeyteen. Auringon painuttua mailleen, rakastan perhettä kanttarellikastikeella ja uusille perunoilla. Vielä ei voi, kuuma estää toiminnan.

Meille paistaa ilta-aurinko tähän mökin pihapiiriin ja pakoon et pääse,  jos et möllötä sisällä. Tämä hiipuva valo on täynnä kesän tunnelmaa ja voiko ihanampaa olla kuin auringonlasku taivaan rantaan. Huomaa, kuinka positiivisesti kuitenkin jaksan yrittää. Onhan tää ainutlaatuista herkkua, etelän tunnelmaa. Pitäiskö laittaa ticoticot soittaa ja heittää lambaadat kehiin? Antaa lanteen keinua ja tehdä Ukkorähjä williks? Hullua hurmosta...

Ei helvetti, nyt täytyy viilentää aivotoimintaa uintireissulla ja laittaa pöperöä pöytään. Kohta Ukkorähjä ärähtää ja minullakin alkaa nälkä kurnia suonissa. Huomasin juuri, että en ole syönyt tänään mitään. Sekin on helteen vika. Kaikki on. Se on paha. Se tappaa. Se on pahasta. Ei ole ihmiselle. Oih, ihmisen kärsimystä. Et kai sie kärsi?