1342 XY-Wii//Fly: Jeah.

Nyt mua kyllä vähän kyllästyttää. Onko se merkki siitä, että nyt olisi lomailtu tarpeeksi? Jotakin pitää keksiä. En saa enää kiksiä siitä, että olen vain, enkä tee mitään. Ukkorähjä sanoo, että olen levoton, mutta niin kai se on. Levoton sielu. Eikä siinä mitä, jos toinen olisi myös. Sitähän pakattaisi kimpsut ja kampsut ja mentäisiin, lähdettäisiin. Toinen on tyytyväinen, kun ollaan vaan. Tänään on palaverin paikka. Ehdottomasti. Martta tahtoo äksönii!

Eilinen päivä valui käsien läpi merkityksettömänä ja mielestäni täysin tekemättä mitään. Mutta kun tarkastelen asiaa lähemmin, niin tulihan sitä jotakin touhuttua. Aamutuimaan käytiin sienimetsässä vai pitäisikö sanoa turkkilaisessa saunassa. Kosteusprosentti pöpelikössä oli varmasti sata. Hiki lensi ja ensimmäisen puolen tunnin sienestelyn jälkeen olimme aivan läpimärkiä. Kantsuja nousee ja yksi herkkutattikin löydettiin. Mustikoita on metsä mustanaan, niitäkin yhden piirakan verran noukittiin. Haettiin  illan ateria sieltä ja nautittiin kantsupasta ja mustikkapiirakkaa. Kyllä luonto antaa upeita makuja.

Kevennys 1

Iltaehtoolla teki niin kovin mieli saunaan, että lämmäytin sen ja hikoilin lisää. Varsinainen puhdistautumispäivä, löylyn jälkeen jälkihikeä pukkasi tunnin verran. Kyllä kuonat lähti ja nyt on olo kuin vastasyntyneellä. Olen puhdas ja valaistunut. Täynnä uutta ja verevää energiaa. Eli siis Martta tahtoo äksönii!!!

Sain tässä taannoin haasteen Tuulen pesä blogilta. Tehtävänä oli kahdeksan tunnustusta. Eli minun tulisi kertoa kahdeksan sellaista asiaa mitä te ette tiedä minusta. Olen pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että olen sellainen lörppö, että ei ole mitään tunnustettavaa. Ja jos on, niin niitä ei voi tuoda päivänvaloon. Kiitos kuitenkin haasteesta. Lörppö mikä lörppö.

Tämä pysähtyneisyys saa minut kyseenalaistamaan elämää. Kun on aikaa ajatella, niin sitä alkaa miettimään. No, mitä sitä nyt sitten miettii? Elettyä ja elämätöntä elämää. Ehkä ei niinkään menneitä, ne ovat olleet ja menneet. Toki, niitä on kiva / paha muistella. Ihmisiä elämän varrelta on hauska muistella ja  ihmetellä, että minne ovat hävinneet ja mitä tekevät, missä tekevät. Olisipa hauska saada tavata kaikkia niitä hassuja ihmisiä, jotka ovat olleet minulle tärkeitä. Vai onko tämä-kin vain sitä ikääntymistä, muistella nuoruusvuosien "ikuisia" ystäviä? Käydessäni Kuopiossa kuulin, että eräs vanha kaverini oli kuollut aivoverenvuotoon. Nytkö alkaa meidän ikäpolvella jo lähtölaskenta, emmekö olekaan ikuisia? Höh, taidan olla jotenkin hartaalla tuulella. Vai onko tämä sitä, että ymmärtää elettyä olevan enemmän kuin elämätöntä?

Kevennys 2

Oih, minähän rakastan tätä tunteellista ja syvällistä elämän pohdintaa. Ilmassa on teatraalista homodraamaa. Miksi homoista aina sanotaan, että olemme niin draama taipuvaisia? Ei se sitä aina ole. Minun kohdallani on tämä slaavilainen kansanperimä ja synkkien sielujen heimolaisuus. Kyllä tähän kuolema väritteiseen pohdintaan vaikuttaa myös lähiaikojen synkät tapahtumat. Se Norjan juttu on järkyttävä, tuntuu niin pahalle, että en voi sitä edes käsittää. Kuka voi? Katsoin eilen uutisia, kuvia tapahtuma saarelta ja yritin kuvitella mielessäni sitä pakokauhun tunnetta, mitä se kaikki on saanut aikaan. Järkyttävää... Erkki Toivasen kuolema pysäytti myös, laittoi ajattelemaan. Olen lukenut lehtien jutut tarkkaan ja hänen ajatukset kuolemasta. Hän oli sitä mieltä, että elämä täällä on niin ainutkertaista, että se ei jatku enää tuonpuoleisessa. Tämä maanpäällinen matka on yksi pienen pieni seikkailu vain, tahtoisin toivoa, että se kuitenkin jatkuisi jossakin, jotenkin. Enkelinäkö vain? Ehkäpä... Mutta näin alkaa tippua vaikuttavia aikalaisiamme. Miten suu sitten pannan, kun tulee aika Paula Koivuniemen tahi Katri-Helenan? Eihän ne voi kuolla, he ovat ikuisia....

Pitäiskö lopettaa tähän, alkaa olla jo niin paatosta. Tällä hetkellä ilma rakastaa mua ( viilenee.) Taidan heittää jumpat ja teen toimintasuunnitelman osa 1342 XY- Wii// Fly:Jeah.