Höperöt ennusteet

Yläkerta on kuunnellut mua. Ilma on raikas ja viileä, on hyvä palata kaupunkiin. Käytyäni läpi luopumisen tuskan, olen sinut loman loppumisen kanssa ja nyt ei enää saa ahistaa. Naamakirjassa oli työkaverin päivitys työhön palaamisesta. On mahtavaa palata lomalta, kun on hyvä duunipaikka ja ihanat työkaverit. Se auttoi minuakin, ihan tuli jo ikävä tyttöjä. Huomenna on iisipiisi päivä ja sisälläni paistaa aurinko, ei mittään hättää. Kiva mennä duuniin, mahtavaa mennä duuniin. Ihan huippua! Se on se A S E N N E!

Sille en kyllä voi mitään, että on hiukka haikea olotila. Mistäköhän sekin johtuu? Ja mikä on haikea? Haikea ei ole suru, ei se nyt erityisesti ahistakkaan. Se on vain sellainen.... harmaa ilottomuus. Se on ikävän ja surun välimuoto. Sitä se on! Samaa tunnetta tunnen aina hauskojen juhlien ja ihmisten jälkeen. Torppa hiljenee, jäät kenties yksin ja ilmassa leijuu vielä nauru ja ystävien äänet. Onko loma siis juhlaa ja tämä haikeus jäljelle jäänyttä ilon tynkää? No, oli mitä oli. Häntä pystyyn ja tänään citiin. Pyykkikone laulamaan ja elämään tulee kaivattu lukujärjestys. Martta on militantti järjestyksen ja aikataulujen ihminen, ne on hänelle siunattu jo äidinmaidossa. Ne ovat jälki mun DNA:ssa. Huh, oikein tehokas tarmokkuus nostaa päätään ja nyt saa loppua tämä haikea haahuilu. Järjestystä elämään! Mars, mars! Vielä täytyy selvittää kaksi vieroitusoireellista ongelmaa. Siihen menee viikko. Kuinka selvitä elämästä ilman päiväunia ja kuinka voin juoda ruuan kanssa maitoa, enkä saa lasillista viiniä? Minä selviän....

Eilen Martta pyöräytti Herkkutattipiirakan. Se on myös luontoäidin rakkautta ihmiskunnalle. Syksy on siitä mahtavaa vuodenaikaa, että on paljon tarjolla vaikka mitä ihanaa, mitä pistää alas tuosta ammottavasta ja ahnaasta aukosta, jota suuksikin nimitetään. On pakko myös hehkuttaa Ukkorähjän mökille istuttamia perunoita. Pestynä ne ovat valkoisia kuin kananmunat ja maku on suoraan jumalasta. Tämän syksyn teema onkin säilöminen. Tahdon laittaa jotakin kivaa. Ensin täytyy tehdä säilömissuunnitelma. Mitä laitetaan ja milloinka. Tarvittavat välineet pitää hommata, purkkia ja purnukkaa juu nou? Tahtoisin myös keittää itse mehua. Voih, vaik mitä voisi laittaa. Marjoja olisi mahtavaa kerätä, mutta tämä selkä kestää litran ja se on siinä. Siitä ei paljon säilötä. Jos olisi fiksu, niin olisi nyt lomalla poiminut litran päivässä ja siinä olisi äkkiä esim.10 litraa mustikkaa pakkasessa. Ei ole fiksu... Fiksu ostaa torilta ja laittaa. Saas ny nährä... Ja olenhan minä jo säilönyt. Sisälläni marinoituu loman hedelmät, auringon valo ja kesäillan tunnelmat. Niitäpä on kiva sieltä sitten kaivella, kun talvella pakkanen panee ja mieli on musta. Juu, juu....

Jään koko ajan kiinni ihmeellisestä ajatusmaailmasta. Ajattelin juuri, että täytyy käydä aamu-uinnilla, viimeisellä sellaisella. Katselen mökkiä kuin viimeistä päivää, tuotakin nurkkaa tuossa. Onhan tässä vielä viikonloppuja edessä vaikka kuinka. Mitä, mitä? Aavistelenko jotakin, etteikö paratiisimme olisi meillä enää ensi kesänä? Mistä näitä ajatuksia tulee? Vai onko tämä nyt sitä kuulua homodraamaa, jos ei muuten, niin itse minä sitä teen. Just niin, höperö. Leikkii jotakin ennustaja eukkoo... Helevetin homo. Vaikene! Ajatukset saa aina alkunsa jostakin. Joku synnyttää ne. Tuulen pieruja, sanon minä ja hiljenen.

Kas, silkkiuikku yhdyskunta tuli hyvästelemään. Seitsemän sulokasta purjehtii juuri rantaviivaamme. Hyvästejä kurnuttavat ja sukeltavat syvyyksiin. Hei, hei! Ketä vielä, missä on Saku Sammakko, tule sanomaan hei, hei. Huoranperkeleitä en hyvästele, ne tuomitsen alimpaan helvettiin. Tai no joo, jokaisella on olemassa olon oikeus, mutta jättäkää minut rauhaan. Hei, hei nyt kuitenkin. Nyt tämä menee jo liian pitkälle, pitääkö mun käydä puutkin halaamassa ja hyvästelemässä. Mites grilli ja laituri. Mun tulee niiiin ikävä teitä! Tätä oireyhtymää kutsutaan mökkihöperöksi. Juuri niin, tämä mökkihöperö höperöityy nyt kaupunkiin. Täältä tullaan Elämä!