LeipuriBulla

Hei, saaks mä nyt sori!

Hienot sämpylät pyöräytin ja vielä mun uudella yleiskone ihmeellä. Ostin sen viikko sitten ja nyt vatkaa, veivaa ja vetkuttaa.

Onhan se snäbbärä, ei tartte sotkea käsiä taikinaan. Miten olen tullutkaan toimeen ilman kaikki nämä vuodet? Sämpylätaikina jäi hiukka liian löysäksi, ei ollut sitä vuosien saatossa tullutta näppi tuntumaa.... Noh, mitä löysempi taikina, sitä parempi sämpylä, njam.

Eipähän tässä tämän ihmeellisempää. Yksi päivä kääntyy iltaan ja minä kiitän. Maanantai-ilta on hyvä TeeVee-ilta. Tulee illalliset, huippikset ja täydelliset. Niin ja kympiltä vielä Jackie Nurse. Ihanaa mussuttaa sämpylää ja maata soffalla.

Joka vanhoja muistaa sitä kepillä kalloon. Olen anteeksi annettu ja hyvä ihminen taas. Kunnes....

Huh, huh!

Hengissä, elossa, pinnalla takaisin tähän todellisuuteen.

Minä en kyllä kovasti tykkää kankkusen kyläilystä. Olenko jäänyt viime yönä jyrän alle?

Tällä iällä tämä olotila ei mene tuosta vain ohi. Vieläkin päässäni sahaavat levyt....

Olipahan taas hirveen järkevä baarikeikka. Makasin himassa ylensyöneenä ja juoneenakin, kun Turo soitti. Kellohan oli jo lähempänä yksi, mutta kutsu iski suoraan suoneen. Tillin tallin tukka nutturalla heitin ykköset silmään ja menox.

Kovasti jorattiin ja oltiin niin cool ( kännissä kun apinat.) Ukkohan tykkäs ja antoi palkintoja. Tietty, hänen piti käydä mut sit pilkun jälkeen noutamassa himaan. Eihän taksia tähän pikkujoulu huumaan olisi mistään saanut.

Eli olin siis taas fiksu ja järkevä. Pitääkö aina olla? Nyt en juo enää ikinä alkohoolii!

Jep. Ei kai tässä auta muu kuin leikkiä hemaisevaa kotirouvaa. Pyykit koneeseen, avannon kautta ruokakauppaan. Saa taas anteeksi. On hyvä ihminen. Jäi ne sämpylät lauantaina leipomatta, tekisikö tänään? Siitä saa jo monta pistettä.

Oggei!

Jeeps! Ulkona ihan mieletön auringonpaiste. Minulla vähän tumma ja tahmee olo. Eiliset pikkujoulut päättyivät sitten ihan baariin asti. Turo, tuo houkutteleva pikku paholainen, sai houkuteltua minut yöelämän pyörteisiin. Nyt on sit Ääääääh-olo. Ja paha.

Parantelin sitä avannossa ja annoin itselle aurinkovalomyrkytyksen. Auttaa-ko?

Onneksi siivosin eilen ja sain touhuttua tekemättömät touhut. Nyt voin rauhassa olla ja parantaa tätä olotilaani. Ei tarvitse olla tehokas. En ole tehokas. Jee! Olen tehoton!

Nyt otan kuuman suihkun ja annan itseni olla! Nam!

HikkuPigguJouluuuu!!!

Herkullinen illallinen on antanut tälle illalle merkityksen. Vaikka jäin yksin ruokapöytäni ääreen, en tyytynyt eineksiin. Siitä olen ylpeä!

Näkemäni vaiva ja pieni paniikki keittiössä sai meille aikaan ihan oikeet ateriat tai niiden kokonaisuudet.

MakuMaailma oli kypsä, ei mitenkään yllättävä. Jälkiruoka hyväili kiitokset, vaikka ei ollutkaan ihan hand made. Jos haluaa itse leipoa ruisleipää, se on ihan jees. Kaikki puhdas ja lähellä tuotettu ruoka on PoP! Pisteitä.... Vähemmän kuin kymppi ja enemmän kuin kasi.

Muutama kuva. Pienessä illallishattarassa räpsin kameraa. Kuvilla voi sanoa tuhat sanaa. Tai kuvaa. Kaikki pitää saada mediaan. Mun sipulikeitto! Ehkä se on se tunnelma. Mitä se kertoo, missä ollaan?

Nyt on ihan selvästi liköörin paikka. Hyvän illallisen kruunaa aina kunnon espresso ja hyvä likööri. Niitä ilman illallinen ei ole täydellinen.

Valoista saa hyvät pisteet, mutta tunnelmaan vaaditaan jo enemmän.

Pikkujouluilta on tunnelmallinen.... Kaikki kasassa, kokki koossa?

It`s a piparitime

Lauantaiaamu ja mulla on ihan kuin kankkunen. Join eilen saunan jälkeen yhden holittoman oluen ja tempaisin syntisesti yhden röökin. Nyt on sit tahmeeta. Voe helvetin perkele ja tonttusten perseet! Tähänkö on tultu? Ei kestä....

Venäläiset pyllyreiät (donitsit) ja paskakaneligiflarit ovat vaihtuneet suloisiin piparikakkuihin. Pipari on Jumalan lahja joululle. Niitä voi mielekkäästi napsia viikonlopun aamukahvilla useita. Kymmeniä, satoja, tuhansia.... Aloitan niiden nutustelun joulukuussa, mutta jouluna niitä ei syö enää Erkkikään. Nyt täytyy huomauttaa, että tämä herkkupersettely on vain viikonlopun aamuja varten. Viikolla vedetään ihan sairaan terveellinen bregu ja ollaan muutenkin ihmisiks. Viikonloppuna bailataan ja vedetään alkoholitonta olutta ja piparei, auts!

Nalle Jääkarhunen rakastaa pakkasta! Ihan hienoa, että meillä on taas oikea talvi. Ja lumi. Ja valo. Ostin viime talvena lämpimän ja hyvän talvitakin. Kaivoinkin sen esiin ja olin siitä onnellinen. Hyvä asuste parempi mieli. Tänä talvena kaivetaan myös sukset esiin ja sivakoidaan. Fiilistely hiihtely on kaunis asia. Kirkas auringon paiste, kipakka pakkanen jäällä, reppu täynnä evästä ja kuumaa kakaota. Hei, vähänkö hienoo.... Siinä hyvä harraste. Piste.

Olen vieläkin ihan fiiliksissä siitä Chisun keikasta. Vaikka se lähteminen saattaa olla joskus työlästä ja haastavaakin, niin on se vain pirun antoisaa ja palkitsevaa. Vaivaiset pari tuntia keskellä arkista viikkoa tuntui kuin olisin piipahtanut Rio de Janeirossa. Ja kaiken tämän hyvän lisäksi olen rakastunut esittävään artistiin. Huikean kaunis pakkaus! Ja mitkä huulet, mamma mia! Haiskahtaa heterolle.... siis minä, häh? Vanha on ihan sekaisin.....

Enihau, tästä tormistuneena varasin liput Ylioppilaskunnan kuoron ( miten helvetissä tuo kirjoitetaan ja oliko se edes kunnan? Vai viraston vai mikä....) kauneimmat joululaulut konserttiin. Sitä ennen menemme joululounaalle Katajanokan kasinolle. Siis sellainen joulubuffet hässäkkä. Saa syödä ihan sikana sikaa. Hyi ja hui, brutaalia....

Ukkorähjä lähtee tänään bilettää. Ja minä jään pikku koiran kans himaan. Lauantai-iltana?!

Tämmöistä heitteille jättöä ei ole tapahtunut meidän yhteisen taipaleen aikana kertaakaan. Ukko lähtee ja minä jään. Yleensä minä lähden ja ukko jää. Virkistävää vaihtelua....

Noh, mie pistän pikkujoulut pystyyn. Onhan mulla tuolla viinipullojen jämät viikonlopulta ja glögiäkin voisi kupposellisen siemaista.... Ensin ajattelin vetää ihan matalalla profiililla ja tilata pizzaa. Olla silleen helposti.

Mutta KokkiKurmee on toista mieltä. Alkuruuaksi keitän sipulikeittoa ja paahdettua ruisleipää. Ukko ei voi syödä ko. olevaa keitosta, joten tilaisuuteni on tullut. Rakastan sipulikeittoa. Sitä siis. Pääruokana nauttii hän sisäfilettä ja raikasta vihersalaattia. Jälkiruoka oikaistaan ja tyydyn Fasun omenapiirakkaan ja Aino jäätelö iki-ihanaan.

Onhan tuossa jo pikkujoulua kerrakseen. Tip, tap, tipetipe tööööööt!

Nyt on siis viikonloppu. On taas paljon hommaa. En oikein ymmärrä, kun minulla on joka viikonloppu vaikka mitä "hommaa." Luulisi, että jossakin vaiheessa nämä "hommat" loppuisivat. Mutta ei. Ne samat "hommat" ovat tekemättä ja tekemättä... Kuinka tämä on mahdollista? Onko minusta piruvie tullut vanha? Haahuilen ja unelmoin, enkä saa mitään aikaiseksi. Ei ollenkaan mua. Outo tapa, kumma tyyli....

Nyt täytyy topakoitua ja hommat helvetti hoitumaan! Nythän mä keksin, aina voin syyttää tätä tupakan vieroituslääkettä! Se saa minut saamattomaksi. En se minä ole.... Tänään leivon saatana sämpylöitä! Ja paistan joulutorttuja, jumalauta!

Oikeasti minä en ole saamaton. Minulla on vain nykyään niin kiire. Nämä viikonlopun vapaapäivät ( minulla siis kolme kokonaista) eivät riitä tekemisiini. Olen siis vanhuuttani hidastunut. Siinä se syy. Hyvä. Hissun kissun mennään. Elä hötkyile. Varo heikkoja luitas!

Kiireestä tuli mieleeni naamakirja. Veispuukki, feissari ja facebook. Voiko olla, että tämä kallisarvoinen aikani menee siellä naamakirjassa päivystämiseen? Voe perseen perse!

Siitä on tullut tapa, joka saa aikaan riippuvuutta. Aamulla aamiainen nautitaan nykyään naamakirjan äärellä. Ja siitä se lähtee. Jatkuvaa tsekkaamista ja minulle täysin merkityksettömien asioiden rekisteröintiä. Älytöntä!

Oikeat yhteydenotot ja ihmissuhteet jää minimiin, jos niitä on olleenkaan. Ihmiset häviää toinen toisiltaan. Vakavaa.... Naamakirja hallitsee. Ollaan ystäviä vain sähköisesti. Jep.

En sano, etteikö olisi paljon hyvääkin. On mukavaa pitää yhteyttä vuosien takaisiin ystäviin ja kaukaisiin sukulaisiin. Mutta minusta tuntuu, että mulla ( varmaan aika monella) on lähtenyt lapanen moposta. Vai onko se normaalia tätä aikaa, päivää, että istutaan tietokoneella ja ollaan kavereiden kans? En tiedä, taidan olla vain niin vanhankansanihminen, enkä niin mediaseksikäs. Olen vakavasti harkinnut irtiottoa ja hyvästelen kaikki sähköiset ystävät. Mitä minulle jää? Toivottavasti elämä. Kestänkö armottomat vieroitusoireet vai alanko hyppiä seinille? Onko FB vieroitusoireisiin olemassa joku lääke? Kyllä on. esim. kuntosali, lenkkipolku, pyllymäki. Vaik mitä, Herra Jumala ja muut enkelin pierut!

Nyt olen vetänyt kolme isoa kuppia mokkoo ja ainakin seittemäntoista piparii. Olen piparipöhnässä ja mulla on hirveet nikkikset (nikotiinin vieroitusoireet.) Mulla taitaa olla koko ajan joku oire tai vieroitus päällä. Sairasta. Sitä saa mitä tilaa. Eilinen rööki käynnisti taas voimallisen halun. Mutta olen vahva, enkä anna itseni haluta. Sairasta rääkkäämistä tämäkin. Kärsi, kärsi. Valoa kohti mennään!

Vielä yks fucking pipari ja sit lähden uimaaaaan! Onko jo avantoooooo???!!!

Chisu

Yeap. En usko todeksi, että osasin ihan itse laittaa ton videoklipin tänne näin?! Saatkohan auki ja pystyt kuuntelemaan ko. biisin? Palautetta otetaan vastaan, siis siitä, että saatko auki ja myös biisistä. Tekstiä en saanut lisättyä tuohon edelliseen, siksi tämä tässä näin.

Yeap. Olin siis keskiviikkona kuuntelemassa CHISUa. Oli kyllä MAHTAVA! Sain hiukkasen valoa tähän arkiseen aherrukseen. Yksinäisen keijun tarina kosketti minua erityisesti, enkä itkemättä pystynyt sitä kuuntelemaan. Livenä tilanne oli hieno. Vain Chisu, piano ja yksi valospotti. Tunnelma oli käsinkosketeltavan herkkä. Enkä ollut ainut, joka vollasi. Jos vain on mahdollisuuksia, menkää katsomaan, ja ennen kaikkea kuuntelemaan. Hänellä on mahtavia sanoituksia, tarinoita ja upea, upea ääni. Suomen Kate Bush. Kiitos!

Chisu - Yksinäisen keijun tarina

Illalliset

No huh! Nyt on massut täynnä ja aivot ja sielu ja kaikki. Kovasti väänsin ja yritin. Makumaailma hieno, mutta ruuan rakenteissa on kyllä toivomisen varaa. Raviolit ihan sekaisin ja kala alkoi levitä käsiin. Viinit ihan kohdallaan. Alkuruuan kans yllätys, yllätys, punaista Ranskalainen La Ciboise M. Chapoutier 2008.

Pääruokana nautittiin ruohosipulituorejuusto/purjo täyteiset kuharullat ja lanttuperunapyre. Valkoviinikastike. Ateria huuhdeltiin alas Wolfbergerin valkoviinillä Vin Dàlsaca 3. Jäkiruokana Baileysjuustokakku, mansikkakastike, espresso ja calvados.

Kyllähän tämmöisen illallisen eteen saa jo nähdä vaivaa. Ja onneks ukkokaan ei alkanut valittaa, eikä ruoka ollut; yök! en syö! Hyvä ruoka ja parempi mieli.

Olen tiskit tiskannut ja vähän tässä likköööööriä nautin. Ja espressoa, se pitää vanhan valveilla. Muuten ei jaksaisi. Tila eli olo on juuri sellainen kuin sähköbubuilla. Lisää kofeiiniä! Kyllä minä piristeet tunnen! Lisää espressoa. Lisää calvadosta. Jee! Pankaa espressoa pannuihin!

Tumma suklaata! Se ei edes lihota! Ou nou....

Kehoni taistelee tämän kirjoittamisen ja sohvalle makaamisen välillä. Kummassakin on puolensa. Taidan luovuttaa ja heittäydyn tajuttomuuteen. Maha täys, pää täys. Ciao beibe!

Ikeaaaa

Tässä mun kaikki kivat pikkupikku ostokset. Ikea on kyllä kiva paikka. Aina löytyy jotakin mitä tarvitset. Halavalla kun suap.

Keittiössä suursiivous meneillään. Pannaan kaapit uusiksi.

Kukkuuuu!

Täällä taas. Lauantaiaamu ja klo: on liian vähän. Pågensin paskakaneligiflarit on vaihtunut Vaasan donitseihin. Nuo ihanat venäläiset pyllynreiät, njam.... Taas yksi pervo adjektio. Todellakin pervo, tässä näin näpytellessä ja kaffetta siemaillessa saattaa mennä reikä poikineen. Kaloreita nolla ja säilöntäainepaskaa, kovaa rasvaa.... Kuolen.... Mutta ihanaa!

Viikko lenti kuin siivillä. En voinut uskoa todeksi viikonlopun alkaneen. Silloin kun viikot lentävät kuin kevät pääskyset, on mielikin kevyt ja antava. Kun on tahmeeta, on aikakin tahmea. Näin on näppylät. Kiitos herra!

Olenkin jo miettinyt tämän illan menyyn. Teen itse ensimmäistä kertaa pastaa. Sieni ja raputäytteiset raviolit, voisalviakastikkeella. Toden totta, en ole koskaan tehnyt itse pastaa. Silloin kun minä olin "alalla" ja kouluttautumassa, ei ollut tuorepastoja. Oli tasan spagetti ja makaroni. Kuulostaa hirveelle, silloin ennen vanhaan, mutta en ainakaan muista niitä olleen. Tallensin viikolla kokkiohjelman Jamien keittiössä ja katso, siellä tehtiin pastaa. Katsoin ohjelman eilen illalla ja tänään leikin Jamieta. Oih, odotan niin.

Pääruokana teen purjotäytteiset kuharullat ja lanttuperunapyre. Valkoviinikastike. Jälkiruokana juustokakkua ja mansikkakastiketta. Asiaan kuuluvat viinit täytyy hakea alkosta.

Olisi ihanaa leikkiä myös neljän tähden illallista, mutta valitettavasti ei ole oikein ketään ketä kutsua kanssamme nauttimaan. Surku ja parku.

Tänään mennään Ikeaan. Tuonne aikuisten linnanmäelle. Sitäkin odotan innoissani. Keittiövälineitä pitää päivittää. Ja ostaa kaikkea muutakin pientä kivaa. Ikea on siihen oikea paikka. Mitäs minä tarvitsen? Uudet ruokailuvälineet. Nuo arki käyttöön tarkoitetut ovat tulleet tiensä päähän. Oikeesti. Ja uudet kahvimukit myös. Erinäisiäkin ruuan valmistusastioita ja keittiövälineitä tarvitaan. Ja kynttilöitä. Veitset aioin uusia myös, mutta niitä en saa Ikeasta. Ison omenan Decanter ilmoitti juuri viikolla hyviä veitsiä ja veitsitukkia. Nyt laitan myös sen asian kuntoon ja säilytän hyvät veitseni oikein. Niin kuin oikea kokki. Lähes prohvessionaali....

Pippuri ja suolamylly pitää saada myös. Niistä jo joulupukille mainitsin.... Olenkohan ollut tarpeeksi kiltti? Tuskin. Joko Ikea on auki? Voitaisiko mennä jo?

Talvi tuli. Torstaina loskapaska jalat märkänä ilmasto. Nyt napakka pakkanen ja tuulee tukka päästä asteikolla. Mitä mahtavin uinti ilma-ala. Tällaisella kelillä jäätyy kivasti laiturille. Pakkanen + tuuli = jäätynyt Jahunen. Oikea sorbettien sorbetti. Helvetti, ruoka pyörii koko ajan mielessä. Miks mun täytyy aina olla niin intohimokas? Jos jotakin teen ja antaudun, niin on vain se. Hetken kestää ja sit jää unholaan. Ota iisisti beibi. Hyvä on.

Tästä notkea aasin selkä. Sain varattua ensi tapaamisen terapeutille. Joskus joulukuussa. Perästä kuuluu, sanoi piru kun sielua voiteli. Mut hei, mahtavat bloggausmarkkinat. Jospa alankin pitämään psykoterapeuttista blogia. Tilitän tänne kaiken sen, mitä vatkaamme istunnolla. Vähänkö kiva? Siinä tuskin on mitään niin mieltä ylentävää, mutta varmaan päiväkirjanomaisesti voin tilannetta ylläpitää. Ja alla. Toivottavasti en mene ihan sekaisin.

Tein viikolla sellaisen Skeematestin. Skeemat ovat ns. tunnelukkoja vuosien varrelta, jotka vaikuttavat jokaiseen hetkeesi, elämäsi hallintaan. Olin aika syvästi järkyttynyt tuloksesta. Ne ovat tietenkin yleispäteviä, mutta kyllä tunnistin niistä voimallisesti itseni. Ehkä hieman olisi työstettävää.... Voit itsekin tehdä ko. testin netissä. Hakusanalla skeematesti. Ei kun näpyttelemään vaan.... Mutta varo, minulla meni aamuyön unet. Heräsin terapoimaan itseäni. Ja kai se pyörii tuolla alitajunnassa vieläkin. Tai siis yritti aukaista raskaita lukkojani....

Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Mistä tuokin tuli mieleen? Onko tuollainen huonetaulu ollut ennen vanhaan. Jossakin tuvan tahi kammarin seinällä olisin muka nähnyt.... Saunasta löytyy - Jos terva, viina ja löyly ei auta. On tauti kuolemaks. No joo.....

Kello näyttää nyt kuus. Jos yritän vielä unta, niin jaksan sitten leikkiä koko päivän. Mun maha on kasvanut. Istun tässä, niin se röllöttää kivasti sylissä ja on ihana pehmeä. Yök! Nyt alkaa tämä valitus lihavalaihalihavalaiha. Nyt siis menee hyvin.

Ja nyt pitää alkaa aloittamaan laihdutuskuuri laihtumaan. Taas. Mites mie syön kaikkia keitoksiani? Hyvä ruoka ei lihota. Kumipallona luokses pompin.... Pompi, pompi, sydän parka....

Thank god, it`s friday!

Aina näin loppuviikosta näyttää aikainen herääminen olevan kirjoittamaton sääntö, että poikkeus. Mutta tänään, heräsin niin pirteänä, että enää ei unijukka jaksanut. Outoo?

Viimeisetkin unenrippeet hävisi, kun aloin miettimään mitä syötäisiin viikonloppuna? Mitä ihanaa kokkailen. Olen tosiaankin innostunut pöperön vääntämisestä. Olen aina ollut kiinnostunut, mutta nyt jo hiukka hifistelen.... Huomenna täytyy mennä ostamaan uusia keittiövälineitä, hmmmmm....... Lauantaina hiukka spesiaalia ja muutoin kivaa ja maukasta kotiruokaa, hmmmmmm......

Ei ole pikkujouluja. Ei.

On ystävät ympäriltä hävinneet, eikä kutsuja ilakoimaan ole kuulunut. Ovat kiireisiä, oman elämänsä täyttämiä. Kaikki hautautuvat omiin lokeroihinsa. Harmillista.

Eilen neljän tähteen illallinen sai tipan linssiin. Neljän julkimon hauska illan vietto tuntui niin kivalle. Ja samalla surulliselle. Missä ovat ne hupsuttelevat yhteiset illat? Voih....

Osaanhan minä yksinkin tonttuilla ja törttöillä. Bileet pystyyn vaan.

Duunipaikan pikkujoulut on helmikuussa Levillä. Mökki vuokralla ja skimbaamaan. Kiva kun on kivaa tiedossa.

Nyt ulkosalla olisi pirteä pakkanen. Se houkuttelee hapelle. Menen.

Edessä tehokas duunipäivä, ehanaa kun on taas normi energiat. Akupunktio auttaa!

Viikonloppu, jee, jee diibadaaba duu......

Väritontä

Mihin ne kaikki värit ovat kadonneet? Ja valo. Haloo, minun sisälläni on niin pimeää, että en näe katsoa. Eilenkin piti pirtissä pitää kaikki valot päällä koko päivän. Onhan tämä tämmöistä aikaa tämä... Elotonta. Ei se ihme, jos suomi-ihmisellä menee matalasti! Hyväksytään se, annetaan mennä. Ollaan matalasti ja värittömästi. Annetaan lupa väsyä ja vituttaa. Lyödään kaamosta lättyyn, jumankekkana!

Nyt on se aika jolloin pitää tehdä niitä asioita joista oikeasti nauttii ja haluaa. Tai sitten ei. Nyt voisikin olla aika, että tekee juuri niitä asioita joita inhoaa. Maksimoi kurjuuden. JOO!

Eikä, keksin jotakin kivaa ensi viikonlopulle. Nyt joku valonäyttely olisi paikallaan. Lähden katsomaan taidetta. Se valaisee.

Yllätyksekseni saan huomata, että juuri nyt veroittava väsy ei vaivaa. Olen hetkittäin ollut jopa pirteä. Jotakin hämäystä? Vai johtuneeko siitä, että vedettiin pikku koiran kans 11 tuntia unta palloon ja siihen päälle kunnon päikkärit. Sain kuitattua viikonlopun valvomiset. Hyvä.

Jaksoin taas innostua ja kivat pöperötkin pöytään vääntelin. Se on kyllä kivaa hommaa tuo ruuan laittaminen. Ja ennen kaikkea on mahtavaa syödä itse tehtyä ns. oikeaa ruokaa. Ei mitään einespuolipaskavalmisteita.

Nyt duuniviikko edessä. Ihan jees. Toivotaan, että pumppu kestää.... Hyppään tuulipukuuni ja syöksyn läpi tämän harmaan helvetin. Aamulenkin taikaa.....

Valoa sun sydämeen!

Hymy pyllyyn

Joku taas herättelee. Kello on vasta 04.23 Kivakivakivakiva helevetin kiva!

On hieman huono olo. Ylen syönyt tai juonut. Tai molemmat. Viime yönä heräsin kyllä myös huonoilemaan. Pumppu hakkaa.... Ei helvetti, nyt loppuu tää valitus! Antaa hakkaa vaan, minä hakkaan takas ja yrjööööööön! Kohta. Yök!

Eilen illalla oli Glub de la Gurmeen aika. Vietiin poijat perinteikkääseen ja maailman vanhimpaan Venäjän ulkopuolella toimivaan ravintolaan Bellevueen. Anti oli pettämätön, joskin tarjoilussa olisi tällä kertaa ollut parantamisen varaa. Johtuneeko kuppilan kiireestä vai oliko tarjoilijalla "huono päivä." Eni vei, se ei saisi näkyä, eikä tuntua minun täydellisessä ravintolaillallisessa. Siitä isot miinukset, mutta ruokahan oli pettämätöntä ja ajoittain erittäinkin makusteltavaa. Ensin kohtimme maljat jälleennäkemisen riemulle ja nautittiin lasilliset venäläistä kuohuvaa. Laskussa lukee Igristoje 12 cl. (kyselin, mutta ei kuulemma saisi suomi alkosta. ) Jos kohtaat matkallasi moisen putelin, suosittelen pikaisesti tyhjentämään sen. Jäin kaipaamaan sitä helmeilevää hyväilyä....

Nautin alkuruuaksi lammaspelmenit, sairaan hyvä valkkari Manchard.

Pääruokana, Kievin kana ( perinteikäs ja ah, niin mehvä!) kupillisella hyvää punaista juomaa. Jälkiruokana sitruunatorttua, espressot ja asiaan kuuluvat calvadokset.

Ilta oli hauska ja nautinnollinen. Harmillisesti aikataulullisten kiireiden vuoksi Glubi vetäytyy hamaan tulevaisuuteen, mutta me emme unohda gurmee hetkiä ja vannommekin niiden nimeen.

Vaikka tarjoilu ei ollut ihan kohdallaan ja ruokaa joutuikin odottelemaan, voin kuitenkin kokemuksena suositella. Ravintolan menneiden aikojen tuulahdus tuntuu jopa raikkaalle vaihtelulle tähän trendien ilotulitukseen. Hupsahdus veli venäläistä ja Marsalkka Mannerheimin levotonta sielua. Siellä hän minua silmäili, vastapäisessä pöydässään. Maljansa kohotti. Kiva.

Helsingissä on avattu montakin uutta tutustumisen arvoista ruokailukeidasta. Pitänee pakata ukko käsilaukkuun ja retkeillä kaksin. Nauttia ja makustella, on se tuo syöminen niiiiiiin ihanaa. Tämä tupakoimattomuus on herättänyt henkiin kärsineet makuaistini. Ihan tosi. Välillä tuntuu, että lähtee taju tästä makujen sinfoniasta. Varsinkin tämä viinin ja leivän risteytyminen. Yhtyminen. Huikeeta seikkailua. Kiitos myös siitä. Hyvä minä.

Liekkö näiden lukuisten kokkiohjelmien ansiota, mutta olemme alkaneet tiimi työskennellä yhteisen aterian eteen. Ihan tarkkaan mietitään mitä syödään, milloin syödään, mitä ostetaan ja mitä halutaan. Esimerkiksi perjantaina ( huom! duunin jälkeen!) pantiin pystyyn kokkisota tai sokkokokki what ever kokki. Siinäpä näppärästi pyöräytettiin täytetyt paprikat, vihanneshöystöt ja uunipasteijat. Aikaa tähän sotkuiluun meni tasan 45 minuuttia ja siihen ruokittiin, kusetettiin ja paskotettiin pikku koira. Huikee suoritus ja aterian viimeisteli lasillinen jääkaappi kylmää ranskalaista valkomaviiniä ( Wolfberger Riesling-Pinot Gris 2009.) Laitas nimi muistiin, voin suositella. Kevyen soljuva, rakkauttasi huuhteleva kokemus. Ei jätä sinua unholaan, sytyttää sinut kukkimaan. Ja hei, tää kaikki oli jumalauta vain arkista kauraa.

Mitäs meillä on tänään? Isona pyhänä isien päivänä. Noh, se on taas eri juttu se..... Meillä on Lindsrtömin pihviä.... Ei jaksa nyt.....

Pitäisi kai mennä yrittämään unetusta. Tässä on heti jo kaksikin erhettä. Mennä ja yrittää. Unohda uni. Keittäisinkö kahvit? Hyvä idea. Pistänkin pannun porisemaan. Mitä ihmettä, eihän sitä panna pannua porisemaan. Keitin keittämään. Eli panen siis keittimen keittämään. Pannun porisemaan kuulostaa vain paremmalle. Näin ajat muuttuvat, Martta hyvä. Silloin ennen vanhaan kaikki oli niin paljon paremmin. Ja minä kaunis. Ja nuori. Ja ihana. Ja, ja, ja, ja....

Keittimeni kohisee, narisee ja liruttaa kuin eturauhasvaivoistaan kärsivä entinen nuori. Mokkaileva tuoksu pelmahtaa mustaan ja kiiltävään keittiööni. On aamun taika. Mun aika. Olen adjektoitunut Pågensin paska kaneli giflareihin. Eli suomeksi korvapuusteihin. Ennen vanhaan mun addut oli seksi, viina, rööki ja huumeet. Nykyään siis korvapuustit. Ei paha, vai?

Hih, nyt mua naurattaa. Ennen vanhaan siis ENNEN VANHAAN mä tulin tähän aikaan tanssiruokaloista tuhannen tuppi humalassa. Kanaista munaa pannulla paistelin tai munaista kanaa sängyssäni lämmittelin. Voi niitä aikoja! Silloin sitä tunsi elävänsä. Nyt elää vain tuntevansa. Oli ne aikoja ne. Kultapölyä ja muutakin himmeetä kiiltoa. Oih.....

Tunnen kuinka kofeiini syöksyilee suonistossani. Onko sydämeni vielä unessa, alkaisitko jytkyttää? Häh? Vaikuttaakohan eiliset runsaat salpaajat vieläkin vai loppuuko se lyöminen? Ai niin, nappasin nukkumaan mennessä tasoittavat ja eihän siitä ole aikaakaan. Nythän on yö, aamuyö vai aamu. Vanhan ihmisen aamu. Päivä. Aamupäivä. Hitto. Olkoon mikä on. Pimiää on kuin tuhnerossa. Tule unijukka. Tule ja pane mua! Tuli mieleen se Kikka. Sukkula venuuksen Kikka. Kuoli aika nuorena. Olikohan sillä sydän peräisiä ongelmia? Taisi läträtä viinasten kanssa ja pilleritikin maistui. Oliko peräti masentunut? Voi Kikka, voi Kikka.

Kyllä minun nyt täytyy poistua takavasempaan. Onneksi on pyhä. Me saamme lepoa ja rauhaa. Tiesitkö, että Isäinpäivä voi olla myös ahdistava päivä? Onnea kaikille isukoille!

Ei mittään

Ei mittään ihmeellistä. Heräsin, enkä saanut enää unta. Nautin aamukahvia ja piparkakkuja. Kyllä maistuukin hyvälle. Piparit, nuo jouluenkelin pipanat ovat suurinta herkkuani. Antaisivatko vähän valoa tähän synkkään harmauteen? Ainakin hieman herkullisemman aloituksen päivälle.

Ei ole oikeastaan mitään kirjoitettavaa. Joutessani läpisen....

Ihmeellinen duuniviikko, paljon peruutusaikoja ja tyhjääkin tilaa. Sopii minulle, voin ottaa rennommin. Tänäänkin aloitan vasta kolmelta, huono omatuntohan se tällaisesta tulee. Tekemättömyydestä. Nauti nyt, prklllll!!!!!

Eilen nukuin 2,5 tuntia päiväunta. Olenko väsy? Kävin aamusta siellä akupunktiossa ja se kaiketi väsyttikin. Sieltä päästyäni minulla oli hetken niin hyvä ja rauhallinen olla. Tajusin, että rinta/sydänala oli hetken ihan oireeton. Olen jo niin tottunut tähän jatkuvaan oireiluun, että en edes tiedä mille tuntuu, kun ei tunnu millekkään. Sairasta. Mutta sitä onnea ei kestänyt kuin tunnin verran. Loppu ilta vedettiinkin pilleriä ja nyt pumppu ampuu jatkuvaa sarjatulta. Huh, väsyttää.... Ja tämä kaikki on ihan normaalia.... Jep, jep. Välillä oikein toivon, että ottaisi kerran ja kunnolla, vetäisi kintut oikoseksi, niin oppisin olemaan. Tai tapahtuisi edes jotakin johonkin suuntaan. Taivaaseen tai helvettiin. No, nyt oli liian levotonta. Ja mulla ei ollut mitään asiaa....

Hip, hei. Iloisiin tunnelmiin. Kohta on joulu. Voe pukin perse ja pipari pieru!

Pyörähdin eilen tavaratalo maailmassa ja joulu painoi päälle dingelisdangelis.

Toisaalta, minussa oleskeleva joulutonttunen heräsi ja nuuhki antaumuksella jouluista tunnelmaa. Hetken jo ajattelin, että ostaisin joululahjoja.... Whaaaaat?

Onneksi se oli vain hetkellinen mieli härö ja poistuin paikalta kiroten koko helvetin hössötyksen. Se siitä iloisesta joulupölystä.

Jos saisin ja voisin toivoa, lähtisin että menisin jouluksi kauas pois. Lumivalkoiseen pimiään, takkatulen loimuun sikapossun kainaloon. Vain minä ja enkelin ääni... (Lue; pikku koira ja ukko rähjä.)

Ostin eilen lastin syysmasennuksen tappajia. Vetelen niitä pitkin vuotta, ne auttaa ihmistä jaksamaan. Mivitotal, D-vitamiini ja E-Epa kalaöljykapselit. Näitä ilmanhan ei voi olla. Josko noi auttaisi tähän väsymykseen. Vedän tuplana, eiku triplana. Vedän yliannostuksen! Jee, hyvät bileet! Äääh, pipari päivässä pitää mörököllit loitolla. Näin on.

Jaa, mulla kun ei ole mitään kirjoitettavaa niin lopetan tähän. Loppu. Tulis lunta ja panis pakkanen. Toivoo hän. Loppu.

Lähden nyt reippailemaan. Ihan vittuillessani. Loppu.

Olen reipas ja hymy. Loppu. Loppu loppu.

Akupunktioooo

Heh! Viikonloppu hurahti ihan käsistä. Oli hauskat bileet la-iltana ja tukka hiukka kipeenä sunnuntaina. Mut en mie tiiä, jotenkin se rentouttaa... Poltin myös tupakkia posket lommolla. Mutta se jäi sit siihen. Nyt ei ole ollut mitään tarvetta. Hyi, yksi tupakoiva ilta ja tunsin jo huonot vaikutukset kehossani. Todella hyvä syy olla ilman....

Patte katsoo televisiosta Tuuri ohjelmaa ja haluaa sinne ensi kesänä, hah! No, meille junteille se sopii. Tuurin kyläkauppaan lomamatkalle. Anna mun kaikki kestää! Voe sorsan perse ja pulun pylly! Sinnehän sitä mennään....

Huomen aamulla on ensimmäinen aku-kerta. Maanantaina kävin hierojalla. Pehmeät hoitomuodot saavat toivottavasti oloni korjaantumaan. Odotan kovasti akupunktiolta, vedän tässä muutaman neulonta kerran peräkanaa ja olen uudelleen, jälleen syntynyt. En muista, joko kirjoitin, että olen myös harkinnut psykoterapiaa? Olin yhteydessä yhteen tuttuun terapeuttiin ja hän lupasi suositella minulle sopivaa terapeuttia. Olen päättänyt selättää tämän selittämättömän sydän kipuilun. Olkoon henkistä, olkoon fyysistä, olkoon vaikka peräreiästä, mutta minua ei lannisteta. Voihan se olla, että elämän mittainen henkinen taakka laittaa pumpun jyskyttää. Sitä vain mennä porskuttaa ja suorittaa ( nimenomaan SUORITTAA) ja tähän ikään päästyään alkaa oireilla. Ja tippua....

Katsotaan sanoi terapeutti. Mielenkiintoista.

Pääsin tänään aikaisemmin töistä. Olen ihan pihalla. Yleensä olen aina illat duunissa ja nyt mietin, että pitäisi tehdä jotakin järkevää. Vähintäänkin kopistella matot, pestä ikkunat ja kiillottaa hopiat. Miks ei jumalauta vain voisi olla? Siinä on opettelua Janhusen akan pojalla.

Kävin illalla uimassa. Oli huikee myräkkä ja märkää moskaa satoi silmät korvat täys. Ai että mie tykkään tämmöisistä keleistä! Mitä pahempi sen parempi.

Jahas, nyt täytynee viihdyttää pikku koiraa. Heitä Simo Siiliä, minä noudan.

Kohta on taas viikonloppu. Club de la Gurmee kokoontuu. Ou jees!

Valituksia, osa yksi ja puoli.

Viime yönä heräsin stressaamaan sitä, että onko mulle tullut stressi siitä, että mulla pitäisi olla stressi. Valvottuani pari tuntia, tulin siihen tulokseen, että mulla on stressi. Ihanaa!!

Valitan nyt tähän alkuun kaiken valittamisen, niin sitten mulla ei mitään sanottavaa. Hyvä.

Lääkitys alkaa olla kohdallaan. Ei valittamista. Otan vain yhden vieroituspillerin päivässä ja saan nukuttua hyvin. Lopetin sydänlääkkeen ja olen tajuissani. Joskin tämä kaikki pillerisotku on saanut mut sekaisin. Vieroitusoiretta, sivuoiretta, luulotautia, himmeetä hämärää.

Nyt tasoittuu. Toivottavasti.

Pumppu vetää ylikierroksilla ja ja tämä väsymys sattuu. Varasin ensi viikolle akupunktion. Mulla on erityisen hyvä neulottaja ja ainakin aikaisemmin olen sieltä apua saanut. Odotan. Toivottavasti hän tökkii mut täyteen neuloja.... Nousuun!

Tämän viikon lääkäri saldo.

Hammastohtori. Aakakkosessa karies eli yksi reikä. Hampaat hyvä, nätti hymy? Ihana tohtori, homo nallekarhu. Antaisin. Siis antautuisin....

Vaihdatan kaikki vanhat amalgaamit. Se on myrkkyä ja tällainen luulotautinen sairastaa amalgaamiusta. Vähintään. Ihanaa, saan olla HÄNEN luona monta, monta kertaa. Ethän satuta mua? Tohtori, nyt kyllä vihlooooo!!!!

Silmälääkäri.

Sina luomitulehdus. Paha. Silmä vuotaa. Ei huuhtelu nyt. Hoitaa ensin tama. Nähda sinut uusi. Katso sitten huuhtelu. Arka silma. Voi, voi. Paha. Nyt laitta lääke. Monta pullo. Olla huolella. Hyva tule. Menee kuukausi. Molempi silma. Ikä vaiva. Voi, voi. Arka silma.

Tänään on siis bileet. Ihan jees. Tulen ulos kuorestani ja unohdan hetkeksi itseni. En humallu. Enhän? Asukokonaisuus mietitty, hieman vaihtoehtoisesti auki. Köyhäillessäni olen sortunut shoppailee erinäköisiä kokonaisuuksia. Tänään yritetään prinsessa ilmiöö, ei taida näillä rähmillä onnistua. Kivat on ainakin kuteet. Ai niin, ja uusi tukka! Vedettiin sivut koneella. Kähee. Yrittää olla nuorekas, vanha kurppanen homo. Voe poron perse! Ja pissat päälle!

Mitä muuta?

Odotan lunta ja pakkasta. Se raikastaa. Ihmiset on aika väsy, kysyn asiakkailta, että joko se väsy ja masis on iskenyt. 96 % vastanneista kokee olevansa syksyn hyväksi käyttämiä. Järkyttävää. Ihan siis järkyttävää.

Minua tässä nyppii se, että olen tehnyt isoja askelia kohti parempaa elämää ja näin luoja väsymyksellä palkitsee. Mitä se tämä tämmöinen on? Jos ei polta tupakkia, on iloinen, hymyilevä energiapakkaus. Häh? Mitä vittua? Huijausta, sanon minä.

Onko mitään onnen tunnetta, valon pilkkua? Purista, purista, kyllä sitä aina jotakin on?

No, tuota, mikä, siis, ajattelin, mutta, ei, se, kyllä ÄÄÄÄHHHHHH! Antaa olla.

Tänään on siis pyhäinmiestenpäivä. Eli siis muistellaan kuolleita. Oliko se niin? Miksi se ei ole vainajien muistelupäivä? Miksi vain miesten? Eikö naisia muistella? Outoa.

Hautausmaat ovat nastoja paikkoja. Olen aina viihtynyt paremmin kuolleitten kuin elävien seurassa. On niin rauhallista. Käymme usein hautailemassa. Ihan jo muistamisenkin takia ja muuten vaan. Juppe tykkää juosta siellä. Isäntäänsä on tullut.

Asuin nuoruudessani Hietaniemen hautausmaan lähellä ja vietin yhden jos toisenkin krapulapäivän kalmistossa. Keltaista jaffaa juopottelin ja kadotettuja sieluja haastattelin. Siellä on oikeesti rauha ja hyvä ihmisen olla.

Huh, tulipa kuolettavaa pohdintaa. Tämä ei mitenkään liity nykyiseen olotilaani. En ole vetämässä ranteita auki. Älä huoli ja turhaa toivo.

Tästä fucking väsymyksestä huolimatta olen raahannut himoittavan homoperseeni joka fucking aamu uimaan ja pikku lenkille. En siis ole ihan turha jäpikäinen. Yritän kyllä.

Kyllä siitä aina sen verran energiaa irtoaa, että saa itsensä liikkeelle. Tiedossa myös kevyttä kenttäsiivousta ja yleistä järjestyksen pitoa. Niin ja vainajia pitänee mennä muistelemahan. Siistii. Mutta nyt lukaisen päivän polttavat aamulehdestä ja annan lepoa riutuneelle rangalleni. Näillä mennään.

P:S Onnen tunnetta, valon pilkkua. Se on minussa. Siellä syvällä.

Höh!

Mun päässä pyörii lause. Oman elämänsä vanki.

Onneksi on tulossa viikonloppu.

Ohi!

Lusikoin juuri ihanaa mansikkakiisseliä kermavaahdolla. Arkisen illan iloja...

Jahas, vapaaputki on vapailtu ja huomenna alkaa arki. Tytöt duunista laittoivat juuri kuvan. Vickan ja Dani yöpyvät vastapäisessä hotellissa ja ovat näyttäytyneet tänään useaan otteeseen. Hui, kun jännää! Näenkö heidät huomenna ilmielävänä?

Pyörähdin tänään keskustassa vähän shoppaamassa. Ensi viikonloppuna on bileet ja piti saada uutta päälle pantavaa. Meillä on kokoontuminen yhden mun vanhan duuniporukan kanssa. Kivaa!

Ostin uudet housut (mustat) ja bootsit ( mustat) ja harmaan liivin. Niillä mennään. Nyt ei ole oikein köyhäily onnistunut. Tein kyllä ihan edukkaita ostoksia. Ei mitään Dolcea, eikä Armaanii....

Olen ollut Facebook boikotissa. Jos oma olotila ei ole oikein kohdillaan, niin en jotenkin jaksa sitä lässytystä.... tai mitä se oikein on? Siellä on paljon sellaisiakin ihmisiä ( ystäviä?) joiden kans ei olisi missään tekemisissä muutoin. Eikähän siinä mitä, mutta istua nyt koneella ja lukea kaiken maailman ihmisten tekemiset, menemiset ja tulemiset. Onko siinä oikeasti mitään järkeä? Jos taas karsin ystävät niihin joiden kanssa olen oikeasti tekemisissä, niin ei sinne monta henkilöä jäisi. Työkaverit....

Olen ajatellut, että senkin ajan voisi yrittää käyttää jotenkin hyödyksi esim. kirjoittamalla tätä tai leikkimällä pikku koiran kans. Viisasta.

Nyt täytyy lopettaa, alkaa huippis. Joo, mä katson sitä!

En tiedä, mikä alkoi ahistaa. Huominen arki vai joku muu? Ei kulje happi. Höh! Tää on just niin tätä.....