Väritontä

Mihin ne kaikki värit ovat kadonneet? Ja valo. Haloo, minun sisälläni on niin pimeää, että en näe katsoa. Eilenkin piti pirtissä pitää kaikki valot päällä koko päivän. Onhan tämä tämmöistä aikaa tämä... Elotonta. Ei se ihme, jos suomi-ihmisellä menee matalasti! Hyväksytään se, annetaan mennä. Ollaan matalasti ja värittömästi. Annetaan lupa väsyä ja vituttaa. Lyödään kaamosta lättyyn, jumankekkana!

Nyt on se aika jolloin pitää tehdä niitä asioita joista oikeasti nauttii ja haluaa. Tai sitten ei. Nyt voisikin olla aika, että tekee juuri niitä asioita joita inhoaa. Maksimoi kurjuuden. JOO!

Eikä, keksin jotakin kivaa ensi viikonlopulle. Nyt joku valonäyttely olisi paikallaan. Lähden katsomaan taidetta. Se valaisee.

Yllätyksekseni saan huomata, että juuri nyt veroittava väsy ei vaivaa. Olen hetkittäin ollut jopa pirteä. Jotakin hämäystä? Vai johtuneeko siitä, että vedettiin pikku koiran kans 11 tuntia unta palloon ja siihen päälle kunnon päikkärit. Sain kuitattua viikonlopun valvomiset. Hyvä.

Jaksoin taas innostua ja kivat pöperötkin pöytään vääntelin. Se on kyllä kivaa hommaa tuo ruuan laittaminen. Ja ennen kaikkea on mahtavaa syödä itse tehtyä ns. oikeaa ruokaa. Ei mitään einespuolipaskavalmisteita.

Nyt duuniviikko edessä. Ihan jees. Toivotaan, että pumppu kestää.... Hyppään tuulipukuuni ja syöksyn läpi tämän harmaan helvetin. Aamulenkin taikaa.....

Valoa sun sydämeen!