Viime yönä heräsin stressaamaan sitä, että onko mulle tullut stressi siitä, että mulla pitäisi olla stressi. Valvottuani pari tuntia, tulin siihen tulokseen, että mulla on stressi. Ihanaa!!
Valitan nyt tähän alkuun kaiken valittamisen, niin sitten mulla ei mitään sanottavaa. Hyvä.
Lääkitys alkaa olla kohdallaan. Ei valittamista. Otan vain yhden vieroituspillerin päivässä ja saan nukuttua hyvin. Lopetin sydänlääkkeen ja olen tajuissani. Joskin tämä kaikki pillerisotku on saanut mut sekaisin. Vieroitusoiretta, sivuoiretta, luulotautia, himmeetä hämärää.
Nyt tasoittuu. Toivottavasti.
Pumppu vetää ylikierroksilla ja ja tämä väsymys sattuu. Varasin ensi viikolle akupunktion. Mulla on erityisen hyvä neulottaja ja ainakin aikaisemmin olen sieltä apua saanut. Odotan. Toivottavasti hän tökkii mut täyteen neuloja.... Nousuun!
Tämän viikon lääkäri saldo.
Hammastohtori. Aakakkosessa karies eli yksi reikä. Hampaat hyvä, nätti hymy? Ihana tohtori, homo nallekarhu. Antaisin. Siis antautuisin....
Vaihdatan kaikki vanhat amalgaamit. Se on myrkkyä ja tällainen luulotautinen sairastaa amalgaamiusta. Vähintään. Ihanaa, saan olla HÄNEN luona monta, monta kertaa. Ethän satuta mua? Tohtori, nyt kyllä vihlooooo!!!!
Silmälääkäri.
Sina luomitulehdus. Paha. Silmä vuotaa. Ei huuhtelu nyt. Hoitaa ensin tama. Nähda sinut uusi. Katso sitten huuhtelu. Arka silma. Voi, voi. Paha. Nyt laitta lääke. Monta pullo. Olla huolella. Hyva tule. Menee kuukausi. Molempi silma. Ikä vaiva. Voi, voi. Arka silma.
Tänään on siis bileet. Ihan jees. Tulen ulos kuorestani ja unohdan hetkeksi itseni. En humallu. Enhän? Asukokonaisuus mietitty, hieman vaihtoehtoisesti auki. Köyhäillessäni olen sortunut shoppailee erinäköisiä kokonaisuuksia. Tänään yritetään prinsessa ilmiöö, ei taida näillä rähmillä onnistua. Kivat on ainakin kuteet. Ai niin, ja uusi tukka! Vedettiin sivut koneella. Kähee. Yrittää olla nuorekas, vanha kurppanen homo. Voe poron perse! Ja pissat päälle!
Mitä muuta?
Odotan lunta ja pakkasta. Se raikastaa. Ihmiset on aika väsy, kysyn asiakkailta, että joko se väsy ja masis on iskenyt. 96 % vastanneista kokee olevansa syksyn hyväksi käyttämiä. Järkyttävää. Ihan siis järkyttävää.
Minua tässä nyppii se, että olen tehnyt isoja askelia kohti parempaa elämää ja näin luoja väsymyksellä palkitsee. Mitä se tämä tämmöinen on? Jos ei polta tupakkia, on iloinen, hymyilevä energiapakkaus. Häh? Mitä vittua? Huijausta, sanon minä.
Onko mitään onnen tunnetta, valon pilkkua? Purista, purista, kyllä sitä aina jotakin on?
No, tuota, mikä, siis, ajattelin, mutta, ei, se, kyllä ÄÄÄÄHHHHHH! Antaa olla.
Tänään on siis pyhäinmiestenpäivä. Eli siis muistellaan kuolleita. Oliko se niin? Miksi se ei ole vainajien muistelupäivä? Miksi vain miesten? Eikö naisia muistella? Outoa.
Hautausmaat ovat nastoja paikkoja. Olen aina viihtynyt paremmin kuolleitten kuin elävien seurassa. On niin rauhallista. Käymme usein hautailemassa. Ihan jo muistamisenkin takia ja muuten vaan. Juppe tykkää juosta siellä. Isäntäänsä on tullut.
Asuin nuoruudessani Hietaniemen hautausmaan lähellä ja vietin yhden jos toisenkin krapulapäivän kalmistossa. Keltaista jaffaa juopottelin ja kadotettuja sieluja haastattelin. Siellä on oikeesti rauha ja hyvä ihmisen olla.
Huh, tulipa kuolettavaa pohdintaa. Tämä ei mitenkään liity nykyiseen olotilaani. En ole vetämässä ranteita auki. Älä huoli ja turhaa toivo.
Tästä fucking väsymyksestä huolimatta olen raahannut himoittavan homoperseeni joka fucking aamu uimaan ja pikku lenkille. En siis ole ihan turha jäpikäinen. Yritän kyllä.
Kyllä siitä aina sen verran energiaa irtoaa, että saa itsensä liikkeelle. Tiedossa myös kevyttä kenttäsiivousta ja yleistä järjestyksen pitoa. Niin ja vainajia pitänee mennä muistelemahan. Siistii. Mutta nyt lukaisen päivän polttavat aamulehdestä ja annan lepoa riutuneelle rangalleni. Näillä mennään.
P:S Onnen tunnetta, valon pilkkua. Se on minussa. Siellä syvällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti